My day (7.11.2017)

Halusin toteuttaa tällaisen minun päiväni-tyylisen postauksen, jossa kerron yhdestä koulupäivän kulusta tavallisena arkipäivänä. Tämän kuvauksen myötä voi saada paremman käsityksen siitä, millaista opiskelu lääkiksessä näin toisen vuoden opiskelijan näkökulmasta on. Valitsin tämän päivän siksi, että se oli varsin tapahtumarikas. Normaalina koulupäivänä minulla on usein luento ja ehkä tutoristunto, mutta tämän päivän opetus oli aivan erityistä. Jokainen päivä ei tietenkään ole samanlainen, mutta tämä jos mikä tekee opiskelusta niin mielekästä.

Klo 6.56 herään ja katson ensimmäiseksi puhelintani. Kuten yleensä käy, nousen sängystä muutama minuutti ennen herätyksen soimista. Voinkin lähes aina luottaa sisäiseen kellooni, joka tietää, milloin minun tulee herätä uuteen päivään. Puen, teen aamutoimet ja avaan läppäriltäni luentokalvot esiin. Tänä päivänä ei kuitenkaan ole luentoja, joten pikaisen kertauksen jälkeen annan itselleni hetkeksi aikaa vilkaista sosiaalista mediaa.

Aamupala ja kahvi lempi(matikka)mukistani

Klo 7.25 syön aamupalaa ja valmistaudun lähtemään kouluun. Yöllä lämpötila on käynyt pakkasen puolella, joten joudun hetken raapimaan autoni tuulilasia. Alun perin minulla piti olla tänään vain iltapäivällä yksi ryhmätyö, mutta kaverini sairastuttua vaihdoin hänen kanssaan päikseen tätä ryhmätyön ajankohtaa. Ryhmätyöt suoritetaankin aina omissa tutorryhmissämme (tai toisinaan usea tutorryhmä kerrallaan), mutta tällä kertaa menin suorittamaan työn rinnakkaisryhmän kanssa. Koulumatkalla mietinkin jo vähän tulevia ryhmätöitä ja kertaan mielessäni listaa aivohermoista. Niiden tietämystä tarvitaan tänään!

Talven saapuessa täytyy totutella taas tähän askareeseen...

Klo 8.09 saavun koululle hyvissä ajoin ja suuntaan Taitokeskukselle, jossa ryhmätyö pidetään. Odottaessani työn alkamista tutkin työn ohjetta. Visus, näkökenttä ja silmänpohjatutkimus tulisivat seuraavan parin tunnin aikana tutuiksi.

Klo 8.30 KT1-ryhmätyö eli nervus opticuksen (näköhermo) tutkimistyö alkaa. Ryhmätyön vetäjä selittää ja demonstroi tärkeimmät silmien tutkimiseen tarkoitetut kliiniset kokeet, jonka jälkeen pääsemme pareittain niitä harjoittelemaan. Kaikille tutut E:n sakarat sojottavat eri suuntaan kun testaamme niitä toinen toisiltamme. Lisäksi teemme näkökenttätutkimuksen, karsastustestin ja arvioimme silmien liikettä H-kaaviolla. Oftalmoskoopin toiminta hahmottuu paremmin kun testailemme sitä eri säädöillä punaheijasteen tutkimisen jälkeen. Oftalmoskopiaa varten laajennamme toisen silmän mustuaisen, jolloin silmänpohjakuvaus onnistuu helpommin. Papilla ja verisuonet tulevat hetken etsimisen jälkeen näkyviin tutkittavilta henkilöiltä, eli ryhmätyö palveli tehtäväänsä hyvin.

Klo 10.15 ryhmätyö päättyy ja toispuolisesta näön heikentymisestä huolimatta päätän lähteä Arvon hiljaiseen lukusaliin lukemaan neuroanatomiaa lähestyvää sähköistä välitenttiä silmällä pitäen.

Klo 12.12 pidän lounastauon ja ladon lautaselleni rajoituksien mukaisen enimmäismäärän broileria riisin ja salaatin kera. Ruokapöydässä naureskelemme vielä kavereiden kanssa huvittavaa ulkonäköämme, jossa toinen pupilli on laaja ja toinen kontrastina kovin pienen näköinen.

Klo 12.36 siirryn opiskelemaan tällä kertaa kirjaston puolelle, koska pieni maisemanvaihdos virkistää. Aiheena on silmän anatomia ja näön fysiologia, jotka ovat seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Yleensä en vietä koululla itsenäisesti opiskellen kovinkaan kauaa, mutta tällaisina päivinä kun aamupäivä- ja iltapäiväopetuksen välillä on useampi tunti, tykkään hyödyntää väliajan lukien. Kotona keskittymiskykyni on tosi asiassa parhaimmillaan, mutta hiljainen lukusali (tai kirjasto) toimii hyvänä varavaihtoehtona itseopiskeluun.

Klo 13.45 toinen ryhmätyö, RT4 eli aivohermojen testaus alkaa oman tutorryhmäni kanssa. Työn alussa olen innoissani, sillä pääsen ensimmäistä kertaa harjoittelemaan neurologisen statuksen tekoa. Tämän 1,5-tuntisen aikana ei tullut juurikaan uutta teoriaa, koska olen kaikki 12 aivohermoa ennen jo opiskellut, mutta käytännön puolesta työ oli antoisa. Koska olin ainoana käynyt aamulla silmä-ryhmätyössä laajennuttamassa pupillini, sain olla usealle ryhmän jäsenelle koekaniinina oftalmoskoopin valon alla.

Aivomallilla oli kiva vähän leikkiä

Klo 15.15 jokainen aivohermo saatiin testattua toimivaksi, ja saamme ryhmätyön vetäjältä kuittauksen ryhmätyökorttiin (lääkispiireissä kutsumme sitä temppukortiksi). Samalla koulupäiväni päättyy ja otan suunnaksi tutun treenipaikkani Pirkkahallin.

Klo 16.18 nopeustreeni on vauhdissa, jossa otan syksyn toisia piikkarivetoja. Juoksu tuntuu yllättävän hyvältä tähän aikaan kautta kun ohjelmassa on pitkästä aikaa ins-outs-vetoja (ideana siis vuorotellen kiihdyttää ja rentouttaa juoksu, jolloin nopeat lihassolut saavat ärsykkeen).

Klo 17.24 tulen kotiin ja alan heti syödä, nälkä jo kurnii. Tänään en jaksa enää illalla paljoa opiskella mutta suunnittelen tätä blogitekstiä ja rentoudun televisio-ohjelmien ääressä.

Iltaruuaksi lohta...

Klo 21.56 syön iltapalaa, julkaisen tämän postauksen ja menen nukkumaan. Tämä oli hyvä ja opettavainen päivä!

Marjasmoothie ja päärynä iltapalaksi

TLK 45 v.

Kirjoittelin aiemmin Pettymys -postauksessani, kuinka ainejärjestömme wuosijuhlat valuvat osaltani tavoittamattomiin. Kuitenkin suureksi riemukseni sain paikan varasijalta näihin upeisiin juhliin, joihin odotus viimein palkittiin tänä viikonloppuna. Nämä wuosijuhlat olivat minulle ensimmäinen kerta lukion wanhojen tanssien jälkeen, kun sain pukeutua pukukoodin mukaisesti iltapukuun. Sain lisäksi ihailla sitä kauneutta, jota jokaisen juhlijan olemuksesta huokui. Juuri tällaisista arvokkaista ja hienostuneista juhlista eniten pidän.

Juhlapaikalle Tampere-taloon saapuessani aistin heti upean juhlan tunnelmaa. Juhlasalin koristelut ja asetelmat tarjosivat hienot puitteet juhlan toteutukselle. Tilaisuuden teki arvokkaaksi myös se, kun TLK:n (Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura) isäntä ja emäntä olivat vastassa ja kättelivät jokaista juhlavierasta. Tuntui, että olin todella tervetullut juhlimaan!

Upea Sorsapuisto-sali alkoi täyttyä juhlavieraista

Wuosijuhlien pääjuhla eli iltajuhla tarjosi kaikessa komeudessaan laadukkaan 4 ruokalajin illallisen juhlapuheineen. Ohjelmaan kuului myös yhteislaulua uudistetusta laulukirjasta, kaunis a capella-esitys kuoron toimesta, erityismaininnat sekä palkitsemiset. Puheet olivat ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä, jonka vuoksi niitä oli ilo kuunnella. Iltajuhlan eteen oli nähty paljon vaivaa, minkä lopputuloksena syntyi loistavan ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pupunkorvat kuuluvat Wuosijuhlien perinteeseen

Jatkoille siirryttäessä sai höllätä juhlaetikettiä ja nauttia juhlabändin esittämistä hiteistä vuosikymmenten varrelta. Toisin kuin olin ennalta kaavaillut, päätin olla vaihtamatta jatkoille mekkoa ja mennä samalla juhlapuvulla kuin iltajuhlassa. Puvun rintapieleen taittelemani TLK:n ruusuke saikin viuhua tanssilattialla askelteni tahdissa. Bileet jatkuivat aamun pikkutunneille ja tunnelman ollessa lähes katossa viihdyin itsekin jatkoilla paremmin kuin hyvin. Kellojen siirtämisen vuoksi olisi juhlimiselle saanut vielä ylimääräisenkin tunnin, mutta itse käytin tämän lisätunnin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavan aamun sillistä varten.

Pakkahuoneen jatkot

Sillikselle eli "silliaamiaiselle" lähtö oli toteutettu mielenkiintoisasti, sillä me juhlavieraat emme tienneet juhlapaikan sijaintia etukäteen. Ideana oli astua bussiin ja jäädä odottelemaan mihin se vie. Melko jännä tapa siis matkustaa! Juhlapaikka olikin suuri yllätys ja ylitti odotukseni, koska sillis pidettiin Aitoossa asti (vuosittaisen Kirkastusjuhlien tapahtumapaikka). Paitsi wuosijuhlat, oli myöskin sillis minulle ensimmäinen laatuaan. Väsynyt juhlakansa saikin palautua juhlista Oktoberfest-teemaisesti ruokaa ja juomaa vapaasti hakien. Silliksellä sai oman mielen mukaan hengailla, katsella leffaa, pelata lautapelejä, saunoa, kuunnella musiikkia tai katsella näytelmäkerhon näytelmää. Juhlaviikonppu oli mukava päättää näin yhdessä aikaa viettäen ja edellisen päivän huippuhetkiin palaten.

Wuosijuhlat olivat mielestäni täydellinen näytäntö akateemisesta vuosijuhlakulttuurista sekä arvokas kunnianosoitus kandiseuramme 45 vuoden mittaisesta historiasta. Olen todella kiitollinen, että pääsin osalliseksi tätä suurta juhlaa.

Ohi syyskuu läpi innostavan lokakuun

Syyskuu kului nopeasti Ravinto-jakson oppeja sisäistäen ja mukavana vastapainona oheistapahtumiin osallistuen. Edellisen tutkimusjakson jälkeen ns. normaaliin arkeen palaaminen perinteisten tutoristuntojen, erinäisten ryhmätöiden ja farmakologian alkamisen kautta tuntui todella kivalta. Lääkkeiden vaikutusmekanismien opettelu tuo tunteen, että osaisi jo tietyissä tapauksissa määrätä itse lääkkeitä. Näin kävi yhdessä tutoristunnossa, kun sanoin, että "aloitetaanko statiinit (kolesterolia alentava lääke) vai pitäisikö ensin muuttaa ruokavaliota?" Siihen tutorimme korjasi, että tarvitaan ensiksi vähän lisää esitietoja... Ainakin opin, ettei pidä mennä asioiden edelle :)

Kurkistus syksyyn

Jaksoon kuului myös ravintoanamneesin tekeminen Tays:issa yhdelle osastopotilaalle, mikä tarjosi ripauksen käytäntöä ja opetti potilaan haastattelun perusteita. Omassa 11 hengen tutorryhmässäni sain haastatella potilasta yksin muiden haastatellessa pareittain. Ajattelin, että on hyödyksi jo näin lääkiksen alkuvuosina opetella kohtaamaan potilas itsenäisesti sekä harjoittelemaan luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista hänen kanssaan. Haastattelu sujui mielestäni hyvin, vaikken kysymyksiä etukäteen ollutkaan valmistellut.

Jokasyksyinen Hunaja-cup eli kurssien välinen jalkapalloturnaus pidettiin tänä vuonna sateisessa ja koleassa säässä, mutta onneksi tämä ei paljoa menoa latistanut. Innokkaat kannustusjoukot ja pelaajat esittivät jälleen parastaan kentällä ja kentän laidalla. Itse osallistuin naisten otteluun, jossa fuksit haastoivat ylempikurssilaiset. Vaikka oma osuuteni oli lähes mitätön joukkueen kannalta, päihitimme fuksikurssin ja saimme nauttia urheilun tuomasta riemusta.

Starckin tytöt esiintulotanssissa

Fukseista luotiin medisiinareita Injektioissa, joissa me kakkoskurssilaiset toimimme rasteille viejinä ja yleisestä järjestyksestä huolehtien. Oma huturyhmämme, joka oli valinnut teemakseen Pohjois-Korean, suoriutui annetuista tehtävistä mallikkaasti. Hauskaa oli itse kullakin, ja erityisesti yksi mysteerinomainen käytännön tehtävä valkeni minulle vasta näin vuosi sen suorittamisen jälkeen. Onnistuneen rastikierroksen aikana kuulimme useita uhkauksia siitä, kuinka saamme varautua "kostoon" ensi keväänä Kandipotkijaisissa. Tarvitsee siis varmaan alkaa valmistautumaan, mitä vaan voi ensi toukokuussa olla edessä!

Hutu 13:n fuksit ja Pohjois-Korea

Lokakuu tuo mukanaan lähestyvän jaksotentin, sitä seuraavan seminaariviikon ja tämän jälkeen häämöttävän Hermosto-jakson, jota odotan jo nyt kovasti. Ennen lääkiksen alkua tutkin eräästä ihmisen fysiologian oppikirjasta hermoston rakennetta ja koettuani asian niin innostavaksi, tajusin oppineeni aivohermot ilman sen suurempaa perehtymistä asiaan. Toivottavasti tämän pohjalta on hyvä ponnistaa syvemmin hermoston saloihin. Sitä ennen minut kuitenkin pitää kiireisenä kuluvan jakson viimeiset metrit. Toivotan kaikille blogini lukijoille innostusta ja inspiraatiota syksyn pimeyteen!

Matkalla Arvolle

Pettymys

Yhdestä asiasta olen kokenut vääryyttä lääkisopintojeni aikana. Oppialallamme nimittäin esiintyy toisinaan suurta kilpailua sen suhteen, ketkä pääsevät osallistumaan tapahtumiin ja ketkä taas eivät. Ymmärrän sen, että halukkaita on enemmän kuin vapaita paikkoja, mutta mukaan pääsevien valinta toteutetaan mielestäni kohtuuttomalla tavalla. Valinta tuntuu suosivan niitä tiettyjä onnekkaita, jotka yhä uudelleen tulevat valituiksi kun taas toiset (johon minä muun muassa lukeudun) taas jäävät aina rannalle.

Jo viime keväänä olin kovin harmissani siitä, etten tullut valituksi Tampereen Lääkäripäiville samaan aikaan kun useat hehkuttivat sisäänpääsystään. Nyt syksyllä jouduin taas kohtaamaan suuren pettymyksen, kun en päässyt kauan haaveilemilleni Wuosijuhlille. Kummassakin tapauksessa tein parhaani, mutta Lyyti-sivusto ilmoitti tapahtuman olevan täynnä siinä vaiheessa kun sivu itselleni avautui. Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi nopea (100 metrin juoksussakin olen hyvin vikkelä reagoimaan laukaukseen ja irtoamaan telineistä) vaan netin ja tietokoneen terävyydestä. Koen tällä tavoin suoritettavat ilmoittautumiset todella epäoikeudenmukaisiksi, sillä ne edellyttävät supertehokkaita tietokoneita/mobiililaitteita joihin ei kaikilla ole varaa. Perinteinen jonotus testaisi paljon enemmän motivaatiota ja olisi osallistujille reilumpaa. Nyt paikat täyttyvät jopa sekunnissa ja kuukausien odotus murenee silmän räpäyksessä huolimatta siitä, kuinka paljon tahtoa ruudun toiselta puolelta löytyy. Mekko, laukku, kengät ja muut Wuosijuhlatamineet minulta olisivat jo löytyneet, kampaukseen ja meikkiin säästin kesätöissä. Ainejärjestömme täyttää 45 vuotta kuitenkin vain tänä syksynä ja sen kunniaksi järjestettävät erityisen hienot tasavuosijuhlat olisivat merkinneet itsellenikin niin paljon.

Ehkä vielä tulee aika, kun onni suosii minuakin. Sillä kerralla lupaan ainakin arvostaa sisäänpääsyäni todella suuresti, aivan kuten lääkikseen pääsyn suhteen tein. Tämä postaus oli minulta hieman avautumista pahasta mielestä, mutta kertoo siitä, ettei elämä lääkiksessäkään ole aina ruusuilla tanssimista.

Toogailua ja tilastointia

Syksyn ensimmäinen tentti on takanapäin ja lääketieteellisen tutkimuksen peruskäsitteet pitäisi olla nyt ainakin jollakin tasolla hallussa. Vaikka ryhmittäin tehtävät tutkimusraportit ja suullinen seminaarityö vielä siintävät edessä, on todella mukavaa päästä opiskelemaan jälleen aina yhtä kiehtovaa anatomiaa ja fysiologiaa. Maanantaina alkava jakso "Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen" pitää sisällään ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, ravitsemusta, farmakologiaa ja lisäksi potilaan tutkimisen osalta harjoittelemme ravintoanamneesin ottoa. Erittäin mieluista asiaa on siis tulossa, ainakin jos vertaa artikkeleiden analysointiin ja taulukoiden tulkitsemiseen...

Alkanut syyslukukausi on ollut aika hektistä aikaa koulukiireiden ja vapaa-ajan tapahtumien vuorotellessa. Uudet fuksit on otettu ilolla vastaan ja me kakkoskurssilaiset hutut olemme koettaneet järkätä heille mahdollisimman paljon oheisohjelmaa tutustumisen ja yhteishengen luomiseksi. Fuksien ensimmäisenä kouluaamuna muodostimme samanlaisen kunniakujan kuin muistan itse kulkeneeni aplodien saattelemana viime vuonna. En olisi uskonut, kuinka paljon se paitsi fuksina merkitsi, myös toisena opiskeluvuotena kunniakujaa muodostamassa. Iloisten ja toisinaan yllättyneidenkin ilmeiden näkeminen sai itsellekin hymyn huulille. Tutustumissanojen jälkeen päivä jatkui huturyhmittäin koulua esitellen ja paikkoja kierrellen. Illalla osallistuin fuksien tutustumisillassa ohjelmanumeroon, jossa yhdestä hutusta esitettiin vuorotellen tosi väittämä. Oma väitteeni oli, että olen laulanut Turkin radiossa yleisön kannustaessa villisti! Muutoin ilta menikin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna, paitsi että fuksit rikkoivat ylivoimaisesti viime vuotisen Tampere-talo-maratonin osallistujaennätyksen. Jo siitä pystyy vetämään johtopäätöksen, että innokas ja aktiivinen kurssi on kyseessä.

EYOF Turkin Trabzonissa 2011 ja Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla :D

Edellisviikon aikana juhlittiin kahdet bileet, minkä vuoksi loppuviikosta alkoi olla jo aika väsynyt. Tiistain avajaisbileet olivat ihan kivat, mutta fokus oli kuitenkin täysin torstain toogabileissä. Näitä lakanapippaloita oli pitkään odotettu ja odotus palkittiin jälleen huikeilla juhlilla antiikin Kreikan teemalla. Ennen bileitä etkoiltiin mukavasti hutuporukalla ennen siirtymistä bussikuljetuksella juhlapaikalle. Toogabileet ovat omasta mielestäni aina ylitse muiden kun yksittäisiä bileitä arvostellaan, onneksi niitä on vielä useat opiskeluaikanani edessä.

Tämä viikko onkin ollut lähes päinvastainen edelliseen nähden, sillä lähestyvä tentti pakotti istumaan hiljaisessa lukusalissa tenttiartikkeleihin ja teoriapuoleen syventyen. Myös illat kuluivat kotona opiskellen ja tenttiin valmistautuen. LTT-tentti jännitti eri tavalla kuin ennen, koska se oli aineistopohjainen ja lisäksi olin kuullut joidenkin ylempien kurssien korkeasta reputtamisprosentista. Tentti kuitenkaan ei tuntunut mitenkään kovin pahalta, mutta oikeiden vastauksien oikeellisuudesta ei tässä tentissä pysty olemaan yhtä varma kuin perinteisissä tenteissä. Tenttisauna olikin rento tilaisuus jättää tenttiajatukset taka-alalle ja pitää ansaittua taukoa lukemisesta.
Innolla taas uuteen viikkoon!

Back to school

Ensimmäinen viikko toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelijana vierähti enemmän tai vähemmän opiskelun merkeissä. Opintojen pariin paluu oli omalla ja monen muun kurssikaverinikin kohdalla odotettu tapahtuma, vaikka viihdyin kesätöissä ja joista ehti tulla mukava arjen aikatauluttaja. Aion kuitenkin jatkaa kesätyöpaikassani vielä koulun alettua tehden aina silloin tällöin viikonlopputöitä. Arkipäivät varaan opinnoille ja kaikille oheistapahtumille, joita varsinkin nyt syksyllä tulee paljon riittämään.

Tällä viikolla alkanut jakso "Lääketieteellinen tieto ja tutkimus" ei välttämättä lukeudu koulussa tähän mennessä niihin kaikista mielenkiintoisimpiin jaksoihin, mutta myöhemmissä opinnoissa (ennen kaikkea syväreissä) ja lääkärin työssä näitä tietoja ja taitoja tulee varmasti tarvitsemaan. Lääketiede kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia ja esimerkiksi tutkimustiedon kriittinen arviointi sekä uusimpien tutkimustulosten hyväksikäyttö potilaan parhaimman mahdollisen hoidon suhteen koskettaa soveltuvin osin vähintäänkin kaikkia lääkäreitä.

Tällä niin kutsulla LTT-jaksolla teemme tutorryhmissä tutkielman, johon kuuluu  tutkimussuunnitelman teko, aineiston analysointi sekä tulkinta, tutkimusraportin kirjoittaminen ja lopuksi tutkielman suullinen esitys. Tämän lisäksi jaksoon kuuluu uudentyyppiset TBL-istunnot (team-based-learning), joissa emme PBL-tyyppisesti asetakaan ryhmällemme oppimistavoitteita vaan keskustelemme ja sovellamme annettujen ennakkotehtävien pohjalta tieteelliseen tutkimukseen liittyviä periaatteita. Ryhmätöissä harjoittelemme analysoimaan sekä hallitsemaan havaintoaineistoa SPSS-ohjelmalla, jonka käytöstä ei itselläni ollut ennen näitä ryhmätöitä lainkaan kokemusta. Eilen alkoi myöskin LTT-jakson osana suoritettava Medical English - tieteellinen kirjoittaminen, joka toteutetaan itsenäisesti verkossa erilaisten kirjoitustehtävien muodossa. Lääkiksessä opiskeluun liitetty pänttäys onkin tässä jaksossa poikkeuksellisesti hieman toissijaista, sillä itseopiskelutunnit täyttyvät erilaisten tehtävien ratkaisemisesta ja palautuksista.

Lähtötasoni tilastotieteeseen lähenteli melkein tätä tasoa ;)

Heti toisen opiskelupäivän iltana pidimme oman kurssimme IKEA-sitsit, joita voisi kuvailla opiskelijaelämään palauttavaksi, riemukkaaksi yhdessäolon juhlaksi. Tuttuun tapaan sitseihin kuului teemanmukainen pukeutuminen ja asianmukainen ohjelma. Nämä lukuvuoden aloittavat sitsit toimivat samalla hyvänä harjoituksena ensi viikon rupeamalle, kun uudet fuksit aloittavat lääkistaipaleensa ja useat illat täyttyvät moninaisista illanvietoista ja tapahtumista. Itse hutuna (=hupitutorina) pyrin antamaan uusille lääkisopiskelijoille tarvittavia vastauksia, jotta opintojen aloitus ja muut käytännön asiat tulevat edes jokseenkin tutuiksi. Tuleva viikko on siinäkin mielessä erilainen, että me nykyiset kakkoskurssilaiset emme olekaan enää koulun "junioreja" vaan saamme koulumme joukkoon uusia innokkaita vahvistuksia. Ihanaa on olla taas takaisin koulunpenkillä!

Haaveista totta - Kroatia

Palasin äskettäin lomamatkalta Kroatiasta eli maasta, jossa en ole ennen käynyt. Reissu oli odotettu, koska Suomen viileä ja sateinen kesä alkoi jo minunlaistani lämpöä sekä auringonottoa ihannoivaa matkailijatarta aavistuksen tympiä. Irtiotto arjesta yhdistettynä helteeseen, rantaelämään ja lukuisiin nähtävyyksiin oli juuri sitä, mitä reissulta hain.

Matka alkoi lennolla Splitiin, josta lentokenttäbussin ja lautan kuljettamina suuntasin ensiksi Brac-saarelle Supetarin kaupunginosaan. Majoituin Supetarissa noin kahden kilometrin päässä lauttasatamasta viehättävässä hotellissa puolihoidolla. Hotellin oma ranta oli lähellä ja se suorastaan kutsui heti pulahtamaan kirkkaisiin Välimeren aaltoihin. Koska olin kuullut puhuttavan, että Kroatiassa voi meressä olla merisiilejä, hankin heti matkapäivänä katukauppiaalta uimatossut uintireissuja varten. Kivikkoisilla rannoilla niistä oli myös se etu, ettei jalkoihin sattunut terävien ja kookkaiden kivien iskut. Ensimmäinen päivä kuluikin hotelliin ja sen ympäristöön tutustuen, rannalla aurinkoa palvoen ja hotellin illallisella maukkaita kalaruokia maistellen. Edes auringon laskiessa ei tarvinnut palella, sillä ilma oli iltaisinkin helteinen.

Lämpimään Välimereen kastautumassa

Toisena päivänä aamiaisen jälkeen päätin kokea uusia elämyksiä ja yhdistinkin rantapäivän pieniin vesiaktiviteetteihin. Lähdin tunniksi melomaan vuokrakanootilla rantaviivaa pitkin kohti lauttasatamaa. Vaikka melonnan tekniikka ei minulla täysin hallussa ollut, sovelsin muutaman vuoden takaista suppailukokeiluani ja matka alkoikin edetä tasaiseen tahtiin. Supetarin keskustan liepeillä kanootissa istuessani huomasin hauskalta näyttävän vesiurheiluradan, jonne kokeilunhaluisena suuntasin seuraavaksi kanootin palautettuani. Radalla tunnin kiipeiltyäni, tasapainoteltuani, pompittuani ja muutamaan otteeseen veteen mätkähdettyäni oli aika ottaa kevyemmin. Monipuolisen liikuntapäivän jälkeen rannalla loikoilu ja kroatialaisten ruokien nauttiminen auttoivat palautumaan seuraavaan päivään.

Kuvittelin olevani Selviytyjien kuvauksissa tällä vesiradalla

Kolmantena päivänä lähdin bussiretkelle Brac-saaren eteläosaan Bol-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa pääkohteena oli erikoisen muotoinen Zlatni Rat-uimaranta. Harmikseni aurinko pysytteli aamupäivän pilvessä, mutta esiin palatessaan päivä paljastuikin ehkä koko matkan kuumimmaksi. Satama-alue oli jälleen kerran kaunis ja täynnä pieniä ravintoloita, kuppiloita ja jäätelökioskeja. Supetarista edestakaisen matkan ostettuani sain valita, millä paluukuljetuksella tulen ja alkuillan ruuhkaiseen bussivuoroon ahtautuikin iso joukko turisteja eri kansalaisuuksilla.

Zlatni Ratissa ranta oli molemmin puoleinen

Neljäntenä lomapäivänä oli aika jättää Brac-saari taakse ja palata mantereelle Splitin kaupunkiin. Split on täynnä vuokrattavia huoneistoja kun taas hotelleja on kaupungissa vähemmän. Oma majapaikkani sijaitsi hyvällä sijainnilla lähellä satamaa, Riva-kävelykatua ja vanhaa kaupunkia. Pilviverhojen hieman haitatessa auringonsäteiden kulkua päätin kuluttaa päivän kierrellen nähtävyyksiä. Jokaisen Spilitin matkailijan tulisi omasta mielestäni kävellä Riva päästä päähän. Tällä kauniilla promenadilla riitti ravintoloiden sisäänheittäjiä omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, mutta sopivalla reittivalinnalla ja ravintoloiden henkilökunnasta välittämättä katu on toimiva niin päivä- kuin iltakävelyllekin. Tämän rantakadun päästä lähtee toinen kävelykatu, Marmontova, josta erkaantuu kapeita pikkukatuja vanhaan kaupunkiin. Splitin nähtävyyksistä tunnetuimpia on myös vanha muurilla ympäröity Diocletianin palatsi, jonka keskeltä kohoaa tornirakennus täydentämään Splitin katukuvaa. Torniin oli sisäänpääsymaksu ja aika pitkät jonot, mutta kärsivällisenä ja kieli keskellä suuta kapuamalla pääsi ylös asti ihailemaan Splitin kaupunkia joka suunnalta. Vaikka torni ei ollut hirveän korkea, kiipeämisen teki osaltaan hankalaksi vastaantuleva liikenne ja jyrkät, kapeat portaat. Diocletianin alueella olisi lisämaksusta päässyt muihinkin näyttelyihin ja katedraaliin, mutta päätin jättää ne väliin ja katselin mieluummin vapaapääsyisiä raunioita ja palatsin portteja. Ilta kului sopivaa ruokapaikkaa etsiessä, jollainen löytyikin ravintoloita pursuavalta Narodni Trg:lta. Edellisten päivien rantaloma Bracissa vaihtui Splitissä kaupunkilomaan, jossa tekemistä ja näkemistä riittää moneen makuun.

Kuvan ottohetkellä pilvinen Split

Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi matkan kohokohdista ja ainoa retkeni, jonka kuljetukset oli etukäteen hankittu. Harvemmin lähden luonnonpuistoihin Suomessa tai ulkomailla yhtä innostuneena kuin tänä matkapäivänä Krka:n kansallispuistoon lähdin. Krka järvineen ja vesiputouksineen sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Splitistä. Paikalle saapuessani minut yllättivät valtavan pitkät jonot, sillä en ollut aavistanut kuinka suosittu tämä luontonähtävyys on. Lähes tunnin jonoissa seistyäni, joista toinen lippujonossa ja toinen laivajonossa pääsin laivakuljetuksella Krkan pääkohteelle. Krkaan olisi ollut mahdollista kulkea patikoimalla 4 kilometrin matka, mutta laivamatka oli jo itsessään hieno kokemus ja toi mieleen vuoden takaisen Floridan matkani. Tungokset Krkassa eivät suinkaan jääneet laivajonoihin, vaan kaikki vierailijat tuntuivat tahtovan kuvauttaa itsensä sillalla upeiden vesiputousten edessä. Kiersin noin parin kilometrin mittaisen luontoreitin vesiputousten ympärillä, jonka jälkeen menin uimaan lämpimään vaikkakin kivikkoiseen veteen vesiputousten edessä. Väenpaljoudesta johtuen tuli paluumatkaan varata riittävästi aikaa, koska Krkassa laivakuljetuksia ei tuntunut olevan riittävästi kävijämääriin nähden.

Krkan vesiputoukset olivat ihastuttava näky

Viimeinen kokonainen lomapäiväni Kroatian auringon alla alkoi aamuisella kiipeämisellä Marjanin kukkulalle Splitissä. Nousu 178 metrin korkeudelle merenpinnasta sujui tasaisesti ja näkymät huipulla olivat mieltä avartavat. Loppupäivä olikin rentouttavaa viettää Splitin Bacvicen uimarannalla auringon energiaa itseeni keräten ja meressä vilvoitellen. Iltakävely Rivalla, vanhassa kaupungissa ja illallinen hyvässä ravintolassa sinetöivät onnistuneen Kroatian matkani.

Marjanin kukkulalta laskeutumassa

Tykkäsin Kroatiasta matkakohteena, mutten voi ylistää sitä kuitenkaan liiaksi. Splitissä voi yhdistää mukavasti rantaloman kaupunkilomaan ja bussi- sekä laivayhteydet liikennöivät tiheästi isoimpien kaupunkien ja luontokohteiden välillä. Rauhallisempaa menoa kaipaaville Brac-saari oli otollisempi verrattuna Splitiin, joka ajoittain oli kohtuullisen äänekäs ja ruuhkainen. Opasteet Kroatiassa eivät olleet omasta mielestäni kovin selkeät ja välillä tulikin turvautua Googlen karttapalveluihin suunnatessa tiettyä määränpäätä kohti. Hintataso oli paikoitellen edullinen, mutta esimerkiksi ravintoloissa syödessä se oli suunnilleen Suomen tasoa. Kuitenkin jäätelöpallojen hinnat hämmästyttivät halpuudellaan ja tästä syystä tulikin herkuteltua näitä ihan loman jokaisena päivänä... Voisin matkustaa Kroatiaan uudelleen, mutta toistaiseksi koen, että tämä matka tarjosi riittävän kokonaiskuvan huomioiden rannat, luonnon ja arkkitehtuurin. Yksi haave kävi jälleen toteen matkustaessani Kroatiaan, joka kohteli minua lomallani oikein hyvin.