Aineenvaihdunnan opettelua ja lääkisristeilyä

Kevätlukukausi on pyörähtänyt käyntiin jo pari viikkoa sitten, mutta opiskelu ja kilpailukausi ovat pitäneet minut kiireisenä blogipostausten kirjoittamisesta. Arkeen oli kaikesta huolimatta mukava palata rennon joululomailun jälkeen. Vaikka heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien luettavaa tuli melkeinpä usean päivän edestä, se ei haitannut, koska uuden oppiminen jaksaa edelleen kiinnostaa tätä innokasta medisiinaria.

Koulussa on nyt menossa Aineenvaihdunta-jakso, jossa käydään läpi glukoosin, rasvahappojen ja typellisten aineiden metaboliaa, entsyymien toimintaa ja energian tuottoa. Osa näistä asioista on minulle tuttua aiempien opintojeni myötä, mutta lääkiksessä ne opiskellaan syvällisemmällä tasolla. Jakso on kuitenkin varsin mieleinen, koska tykkään biokemiasta enkä pane pahakseni ulkoa opettelua. Ryhmätöitä tässä jaksossa ei ole montaa, mutta yhtenä päivänä teimme pareittain glukoosirasituskokeen. Vaikka juotava glukoosijuoma ei mielestäni ollut mitään herkkua, tiedän ainakin nyt, minkä vuoksi glukoosirasituskoetta potilaille kliinisesti tehdään.

Helppoa ja kivaa...

Olen myös muuttanut hieman opiskelumetodejani, sillä aloin valmistautumaan tutoristuntoihin tekemällä muistiinpanoja läppärille, enkä tuherra niitä enää sotkuisesti vihkoon. Etuna on tekstin jatkuva muokattavuus, ja värikoodein varustetut avainsanat jäävät itselläni helpommin mieleen. Tarkoituksena kun tällä jaksolla ei ole opetella joka ainoata yksityiskohtaa, vaan pääpaino on kokonaisuuksien hallinnassa ja ymmärtämisessä: jos joku tietty entsyymin nimi on unohtunut ja jää vaivaamaan, voi sen aina tarkistaa oppikirjasta.

Tämä viikonloppu kului tuulettuen lääkisten superristeilyllä, jolle osallistui yli 1000 lääkisläistä ympäri Suomen. Meno oli paikoin riehakasta, ja univelat sen mukaiset, mutta hauskaa oli! Ensimmäiselle illalle oli annettu aika vapaavalintainen pukeutumiskoodi, sillä oikeastaan mikä vain naamiaisasu tai vastaava kävi asustukseksi. Oman hyttiporukkani kanssa pukeuduimme länkkäreiksi, mikä oli loppujen lopuksi aika helppo toteuttaa pienellä valmistautumisella. Jotkut olivat panostaneet kovastikin asukokonaisuuksiin, joita ei voinut kuin vain ihailla. Ne kun toivat niin elävästi mieleen lukion penkkarit. Seuraavan päivän vietimme Tukholmassa kierrellen ja kaarrellen. Illalla taas juhlimme, mutta tällä kertaa haalareihin somistautuneena. Juhlinnan puolesta ei siis voida puhua lepoviikonlopusta! Lukemiselle ei tänä viikonloppuna aikaa jäänyt, mutta pieni irtiotto tiukkojen opiskeluviikkojen jälkeen auttaa pitämään opiskelumotivaation korkealla. Minulla kun on usein ollut tapana viikonloppuisin kevyesti kertailla viikon aikana opittuja asioita.

Stockholm

Kiitos kaverit mahtavasta reissusta!

Urheilun puolesta on meneillään kilpailukausi, jolloin harjoittelu tapahtuu enimmäkseen kovilla tehoilla ja lepopäiviä on enemmän. Päälajissani pituushypyssä en ole (ainakaan toistaiseksi) kilpaillut, koska opinnot ovat vieneet aika paljon aikaa harjoittelulta, mutta 60 m:n startteja on tullut muutama pinkaistua. Kovien opiskelupäivien päätteeksi treenaaminen on toisinaan aika kuluttavaa ja raskasta, mutta lyhyen ja intensiivisen hallikauden ajan yritän panostaa myös kisoihin valmistautumiselle. Hallikausi ei ole minulle läheskään niin tärkeä kuin kesän kilpailukausi, mutta silti on ihan mukava päästä vakaissa olosuhteissa testaamaan kuntoa ja antamaan parastaan. Hallissa juostava 60 metriä on myös lajina siitä erityisen mukava, ettei siinä juuri ehdi hyytyä. Toista on kesän kilpailukaudella ulkoradoilla juostava 100 metriä. Energiantuotto on anaerobista glykolyysiä, jossa laktaattidehydrogenaasi pelkistää pyruvaatin laktaatiksi. Laktaatti kulkeutuu verenkierron mukana maksaan, jossa se muokataan pyruvaatiksi ja edelleen glukoosiksi Corin kierrossa. Urheilu ja opiskelut näyttävät jollain tasolla linkittyvän yhteen, ja aineenvaihdunta-jakson oppeja on kiva päästä soveltamaan myös käytäntöön.

Kuinka lääkikseen pääsee?

Nyt eletään aikoja, joina suuri osa lääketieteen pääsykokeisiin valmistautuvista on jo aloittanut luku-urakkansa kevään 2017 koitokseen. Haluankin jakaa omat menetelmäni ja kikkani, jotka siivittivät minut haluttuun lopputulokseen. Tämän postauksen myötä toivotan oppimisen iloa ja valtavasti tsemppiä teille hakijoille koitokseen!

Aina olin kuvitellut, että lääkikseen pääsevät vain usean laudaturin ylioppilaat ja todelliset nerot. Olettamukseni ei kuitenkaan osunut oikeaan, mistä olen elävä esimerkki. Tärkeimmät syyt onnistumiseeni olivat kova tahto, itseluottamus ja laadukas opiskelu. Toki motivaatiota tarvitaan kovasti, mutta se kulkee usein käsi kädessä kovan tahdon kanssa. Lääkikseen pääseminen oli minun suurin unelmani hakukeväänäni ja menin sen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan harrastustani ja sosiaalista elämää.

Suuri edistysaskel edellisvuosien hakuihin oli se, että uskoin mahdollisuuksiini. En antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, enkä verrannut itseäni muihin. Tein työtä vain itseäni varten. Lukutuntini rytmitin siten, että en uuvuttanut itseäni liikaa. Asetin esimerkiksi päivän tavoiteajakseni kuuden tunnin tehokkaan opiskelurajan, jota en saanut ylittää muissa kuin poikkeustilanteissa. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka jotkut hakijat lukevat jopa 12 tuntia vuorokaudessa pääsykokeisiin. Itsekin siihen aiempina hakukeväinä myönnän sortuneeni, ja se oli ehdoton virhe. Tällöin oppimisteho laskee ja ajaa itsensä helposti burn outin partaalle. Lopputuloksena osaakin vähemmän ja soveltamiskyky heikkenee.

Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.

Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!