Fuksivuosi paketissa

Tänään päättyi ensimmäinen lukuvuoteni lääkiksessä ja voin sanoa vuoden olleen tähänastisen elämäni kaikkien aikojen paras. Vuoteen mahtui niin paljon riemua, onnellisia hetkiä ja opiskeluun käytettyjä lukutunteja, ettei edes sanat riitä kertomaan. Kaikesta oheistapahtumista huolimatta opiskelumotivaatio säilyi pitkin vuotta erittäin korkealla, enkä missään vaiheessa vuotta kokenut suurempia epätoivon hetkiä tai tunnetta, ettei minusta olisi tähän. Ilo ja kiitollisuus paistoi kasvoiltani koko tämän ensimmäisen lääkisvuoteni aikana ja onneksi tätä hyvää fiilistä on jaettavaksi vielä tulevillekin vuosille.

Vaikka hauskaa pidettiin, silti kovasti opiskeltiinkin 

Kulunutta vuotta on mukava muistella vielä nytkin listaamalla kohokohtia, joita ilman tämä opiskeluvuosi ei olisi ollut täydellinen. Syyslukukauden tähtihetkiin kuului ainakin ensimmäisen opiskeluviikon Tooga-bileet, syksyn Injektiot, joissa meistä tehtiin medisiinareita, kurssimme järjestämät upeat E-bileet ja lisäksi lennokkaat Pikkujoulut. Myös se hetki, kun puimme puhtaanvalkoiset buranahaalarimme ensimmäistä kertaa päällemme tuntui niin todelliselta, ettei alkusyksyn huumassa elämistä enää voinut epäillä. Samaten kun nallelääkärin roolissa tuntui kuin ottaisi ensiaskeleen ammatti-identiteetin rakentamiseen.

Kevätlukukaudella mieleenpainuvimpia hetkiä olivat lääkisten superristeily, ensimmäinen suturointikerta, anatomian kirjan äärellä (lähes) asuminen, juhlallinen Fuksigaala ja sokerina pohjalla vauhdikas Wappu. Fuksit ovat totutusti mukana hyvin aktiivisesti ja vasta myöhempinä vuosina (usein) vähennetään jonkin verran tapahtumissa käymistä. Näin se on kuitenkin hyvä, sillä ensimmäisinä vuosina on paljon enemmän aikaa osallistua juhliin ja muihin rientoihin. Vaikka fuksia minusta ei enää koskaan tule, pyrin parhaani mukaan olemaan ensi vuoden fuksien kanssa tekemisissä päätettyäni alkaa hupitutoriksi ensi vuodelle. Olisi ihanaa olla osaltaan tekemässä tulevien fuksien ensimmäisestä opiskeluvuodesta aivan niin huikea kuin se itselläni oli.

Ensimmäinen vuosi lääkiksessä ei ollut mielestäni raskas eikä juuri ollenkaan stressaava, kuten olin ehkä omassa mielessäni aikoinaan kuvitellut. Ehkä vertasin opiskelua niin paljon teknilliseen yliopistoon, jossa sai tehdä monin verroin enemmän töitä opintopisteiden eteen... Eniten yllätti kuitenkin se, kuinka hurjan nopeasti tämä lukuvuosi kului. Nyt sitä ollaan sitten jo kuudesosa lääkärikoulua käyty, vaikka tuntuu, ettei osaa vielä juuri muuta kuin teoriaa! Olen toki paljon oppinutkin vuoden aikana niin lääketieteestä, opiskelujen ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta kuin itsestäni lääkäriksi kasvamisessa. Vaikka matka on vielä pitkä, saan olla ylpeä jokaisesta onnistumisen hetkestä ja voin iloita uuden oppimisesta. En millään malttaisi odottaa syksyä ja uutta lukuvuoden alkua, mitä kaikkea se tuo taas tullessaan. Mutta sitä ennen on luvassa ansaittu kesäloma, joka tulee kulumaan omalta osaltani kesätöissä Mehiläisessä vastaanottovirkailijana ja urheilukentällä pituushyppykasan hiekkaa treeneissä ja kisoissa pöllyttäen.

Pieni loppukevennys näin kesän alun kunniaksi

Mukavaa kesää kaikille lukijoilleni! 😊

Kevään opiskelua ja juhlaa

Fuksivuoden viimeinen jakso eli Hapen saanti pyörähti käyntiin alkuviikosta. Tässä jaksossa opiskellaan verenkierron ja hengityselimistön anatomiaa sekä fysiologiaa, jotka oppisisältöinä varmasti pitävät kiinnostavuudellaan motivaatiota yllä koko loppukevään ajan. Ainakin heti jakson ensimmäisellä viikolla huomasin lukevani syventävää kirjallisuutta aiheista, joita ei vielä prekliinisessä vaiheessa tulla käsittelemään. Viimeistään tässä vaiheessa minustakin lienee havaittavissa tyypillinen medisiinarin piirre, jossa opiskelija haluaa tietää asioista enemmän kuin niiitä velvoitetaan osaamaan.

Tutormuistiinpanoja sydämen anatomiasta

Edellinen jakso (Liikkuminen) oli omasta mielestäni tähän astisista työläin, mutta loi tärkeää pohjaa tuleviin opintojaksoihin. Jakson tentti oli aika soveltava, sillä anatomiset rakenteet kysyttiin poikkileikkauskuvina, joista osasta meni väärästä vastauksesta miinuspisteitä. Onneksi tentistä löytyi helppojakin kysymyksiä kuten ultraäänen käyttö tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Tenttisaunalla olikin sitten rentouttavaa purkaa stressiä Meksiko-teemaisesti hyvää ruokaa syöden ja pinjatan sisuksista paljastuvia karkkeja popsien. Silloin oli lupa hetkeksi relata ja kerätä samalla energiaa kevään viimeiseen opiskeluponnistukseen, jonka kuitenkin tulee katkaisemaan ruhtinaallinen viikon pääsiäisloma (tästä lisää myöhemmässä postauksessa, stay tuned).

Hola!

Edellisistä lääkisbileistä oli päässyt kulumaan omalta osaltani harmillisen pitkä aika, mutta tänä viikonloppuna katkaisin vihdoin tämän putken ottamalla osaa kuutoskurssin valmistujaisten juhlintaan. Koska syksyllä vuosijuhlilla nakkeilu eli työskentely oli hauskaa, halusin myös valmistujaisjuhlassa toimia narikkafuksina iltajuhlassa. Palkinnoksi me nakkilaiset nautimme arvokkaan illallisen ja illan päätteeksi saimme suunnata valmistujaisten jatkoille samaan paikkaan, jossa syksyllä ihan ensimmäisellä opiskeluviikolla pidetyt Toogabileet järjestettiin. Kuinka hienoa olikaan palata juhlapaikalle, jossa vastavalmistunut kurssi järjesti niin huikean tasokkaat pirskeet. Vaikka me kaikki juhlavieraat juhlistimme ylpeinä ihailtavan kovan urakan suorittaneita uunituoreita lääketieteen lisensiaatteja, oli minun itsenikin todella helppoa tempautua juhlahumuun mukaan. Kuinka todelliselta opiskelu nyt tuntuukaan verrattuna ensimmäiseen viikkoon, jolloin ei kunnolla vielä osannut kuvitella itseä osaksi tätä mieletöntä yhteisöä!

Iltajuhlan juhlapuheita

Jatkoilla oli photobooth

Kevään aikana on lisäksi tulossa paljon muitakin huikeita tapahtumia, joista erityisesti yhtä en malttaisi enää odottaa: Fuksigaala. Ennen pääsiäislomaa pääsemme juhlistamaan kulunutta fuksivuotta, joka on oletettavasti yksi ensimmäisen lääkisvuoden mieleenpainuvimmista tapahtumista. Huhut fuksigaalasta kertovat myös, että muistoissa palataan jopa pääsykoepäivään...

Tuntuu epätodellista, kuinka nopeasti ensimmäinen vuosi lääkiksessä on kokonaisuudessaan mennyt. Viikot tuntuvat etenevän kuin pikakelauksella, vaikka toisinaan tuntuu, että sillä hetkellä käytävän jakson alussa opituista asioista on jakson lopulla kulunut pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika. Tässä jaksossa käsiteltävät asiat ovat vaikuttaneet ehkä koko ensimmäisen opiskeluvuoden kaikista mielenkiintoisimmilta asioilta, joten pahoin pelkään että tämäkin jakso kuluu yhdessä hujauksessa. Kukapa lääkisopiskelija nyt ei haluaisi oppia EKG:n tulkintaa, auskultaatiota tai verenpaineen mittaamista, joiden perusteita tässä jaksossa mm. opetellaan. Jäljellä olevat viikot tänä keväänä aion nauttia elämäni viimeisestä fuksivuodesta ja sen tarjoamasta huolettomuuden tunteesta, life is good!

Kevätauringon paistetta koulun tiloissa