Haaveista totta - Kos

Lääketieteen lisensiaatiksi valmistuttuani suuntasin keväällä terveyskeskuspalveluita suorittamaan. Elokuun ensimmäisellä viikolla pidin viikon mittaisen hengähdystauon ja suuntasin lomamatkalle Kreikan aurinkoon, hurmaavalle Kosin saarelle. Kos valikoitui kesän matkakohteeksi siitäkin syystä, että se tunnetaan Hippokrateen saarena eli juuret lääketieteessä ulottuvat jo ajalle ennen ajanlaskun alkua. Olen myös jo lapsuudesta saakka ollut kova Kreikka-fani ja yhtenä monista Kreikan lomasaarista Kos oli minulta vielä kokematta.

Viehättävä huoneistohotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä Kosin kaupungista. Heti ensimmäisenä iltana kävimme ihailemassa yhtä tunnetuimmista Kosin nähtävyyksistä, Plataanipuuta. Legendan mukaan Hippokrates opetti sen alla lääketiedettä oppilailleen noin 2400 vuotta sitten. Kuitenkin itse puu on arviolta noin 500 vuotta vanha. Omalle kohdalleni Hippokrateen puulla oli tavallista turistia syvällisempi merkitys, sillä keväällä lääkäriksi valmistuttuani vannoin yhdessä vuosikurssini kanssa Hippokrateen lääkärinvalan. Tätä nykyä plataanipuu voi hieman hieman huonosti rakennustelineiden kannattelemana ja runko halkaistuna. Plataanipuuaukion kerrotaan olleen myös muinainen markkinapaikka. Plataanipuun ohi kuljin päivittäin tehdessäni joko aamulenkin tai iltakävelyn kaupunkiin. Puun lähettyvillä tunsin seikkailevani modernin lääketieteen syntysijoilla. 

Toisena lomapäivänä lähdin kaupunginbussilla toiseen keskeiseen antiikin nähtävyyteen Asklepieioniin, jonne Hippokrates perusti koulunsa ja jossa vannottiin ensimmäiset lääkärinvalat 2500 vuotta sitten. Hippokrateen aikoina lääkärit kaikkialta vierailivat täällä, ja sinne tulivat myös sairaat parantumaan. Asklepieion sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Kosin kaupungin keskustasta. Sisäänpääsymaksuna oli 8 euroa yli 25-vuotiaalta ja se oikeutti vapaaseen kiertelyyn temppelin alueella raunioissa. Alueella oli heti aamusta hyvin rauhallista, lukuun ottamatta ärhäköitä ampiaisia, joista yksi sotkeutui hiuksiini. Akslepieionissa oli varsin runsaasti korkeuseroja ja portaita. Aika paljon sinne oli rakennettu uutta, mutta jonkin verran oli säilynyt alkuperäisiä rakennelmia ja muistomerkkejä. Suurin osa kävijöistä saapui vuokra-autoilla paikalle, mutta julkinen liikenne kuljetti Asklepieionista myös takaisin Kosin kaupungin sykkeeseen. 

Lomaviikon aikana kävimme myös parilla matkatoimiston retkellä. Ensimmäisenä oli vuorossa iltaretki Zian vuoristokylään auringonlaskun aikaan. Kylässä oli hyvin ruuhkaista sekä tavernat hyvin täyteen buukattuja. Pidin kuitenkin tunnelmasta kylässä ja tykkäsin katsella, kuinka hienosti ihmiset olivat sitä varten pukeutuneet. Auringonlasku ei itsessään mielestäni ollut kovin erikoinen, koska olen lapsuudessa nähnyt Santorinilla jopa maailman kauneimmaksi kuvatun auringonlaskun sekä helmi-maaliskuun vaihteessa Sri Lankassa upeita auringonlaskuja horisontin taakse. Zian retki oli kaikesta huolimatta kiva ja kannattava reissu, vaikka sieltä paluu hieman kaoottinen olikin ahtailla vuoristokujilla illan pimeydessä. 

Hauskin lomapäivä osoittautui kaikkea muuta kuin lääketieteeseen liittyväksi. Lähdimme kokopäivän meriretkelle kolmen lähisaaren (Kalymnos, Plati ja Pserimos) kierrokselle. Kosin satamasta lähtevällä Santa Maria -aluksella matkasimme laivan kannella aurinkopedeillä yhdessä saksalaisturistien kanssa. Ensin kävimme pesusienistään kuuluisalla Kalymnoksen saarella, jossa retken hintaan sisältyi kevyt lounas. 

Matkamuistojen hankinnan jälkeen laivan nokka oli kohti asumatonta Platin saarta, jossa pääsi uimaan kristallinkirkkaisiin vesiin. Oikeastaan uiminen oli sivuroolissa, sillä laiva ankkuroitiin paikalleen ja siitä alkoikin aluksesta mereen hyppiminen. Rohkeimmat hyppivät laivan toiselta kannelta tai jopa laivan viereiseltä kiveltä. Itse pudottauduin ensimmäiseltä tasolta, sillä tikkaita pitkin laskeutuminen olisi ollut turhan hidasta. Uimapysähdyksellä oli niin hauskaa, että kävin vielä toistamiseen aluksesta hyppäämässä. Seuraavaksi baarimikko kuulutteli happy hourista, joten uimisen päätteksi maistui kylmä cocktail musiikin soidessa taustalla. 

Viimeisenä maihinnousuna oli Pserimoksen saari, jossa oli kaunis hienohiekkainen uimaranta. Kosin kaupungissa uimarannat sitä vasten ovat varsin kivikkoisia, joten niissä ei oikein pystynyt ilman uimatossuja uimaan. Päivä merellä oli ikimuistoinen ja etenkin paluumatkalla tunnelma alkoi olla rento ja kuten saksalaiset sitä kutsuivat, partyboat. 

Muuten päivät kuluivat rennosti auringosta ja lämmöstä nauttien, huolettomasti uimapatjalla loikoillen, herkullista ruokaa unohtamatta. Aamu alkoi usein joko juoksu- tai kävelylenkillä rantabulevardilla, minkä jälkeen oli mukava pulahtaa uimaan virkistävään hotellin uima-altaaseen. Kanasouvlaki, tsatsiki ja kreikkalainen salaatti kuuluivat onnistuneeseen lomaelämykseen. Iltakävelyillä Kosin kaupungin vilinässä, vanhassa kaupungissa ja satamassa viimeistään pääsi irtautumaan arjen kiireistä. Kosilla ostosmahdollisuudet ovat myös hyvät ja hintataso varsin edullinen. Matkamuistoina hankin tietysti Hippokrateen pään, jääkappimagneetin ja tarttuipa vanhasta kaupungista mukaan myös englanninkielinen alkuperäinen Hippokrateen vala. 

Takana siintää Turkin rannikko

Ihanien lomamuistojen ansiosta jaksaa jälleen ahkeroida syksyn kiireitä ja pimeneviä iltoja. Onneksi kuitenkin vielä on kesää jäljellä!

Haaveista totta - Kreeta

Lomaviikko Kreikan suurimman saaren Kreetan lämmössä sujui mukavasti paljon uusia mieleenpainuvia elämyksiä kokien. Kreikka on ollut jo lapsuudesta asti kesän rantakohdesuosikkejani lämpimän ilmaston, kauniiden maisemien ja herkullisen ruokansa ansiosta. Vuosia sitten on tullut lomailtua mm. Santorinilla, Rodoksella, Karpathoksella ja Pargassa, mutta Kreikan laajasta rantalomavalikoimasta Kreeta oli vielä minulta kokematta.

Matka suuntautui saaren entisen pääkaupungin Hanian läheisyyteen Länsi-Kreetalle, jossa matkailijalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Hanian lomakylät sijaitsevat saaren pohjoisrannikolla ja Hanian keskustaan pääsee helposti bussilla. Jo saapumisiltana nousimme bussiin, joka vei meidät Plataniaksen keskustaan iltakävelylle ja illalliselle. Platanias on täynnä hyviä ravintoloita, joista ainakin Poseidonio ja Kantapi osoittivat kreikkalaisen ruuan parhaat puolet. Kanasouvlaki, tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet ja kanapita-leipä maistuvat aidossa ympäristössä lähes taivaallisilta.

Hanian kaupungissa etenkin venetsialainen satama ja kauppahalli vanhassa kaupungissa olivat näkemisen arvoiset. Venetsialainen satama oli postikorttimaisen viihtyisä ja lukuisat turistit parveilivatkin tällä rantakadulla sekä sen ravintoloissa. Ostosmahdollisuudet ovat Haniassa myös hyvät, on tunnettuja merkkiliikkeitä ja nahkakujia, joista voi ostella matkamuistoja. Yhdistimme Hanian urheilustadionilla tekemäni treenin ja kaupungissa kiertelyn. Treeni oli otollisinta tehdä heti aamusta, sillä jo kymmenen aikaan lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. Helle näkyy juoksussani, sillä lämmin ilma hellii lihaksiani ja saan itsestäni silloin parhaiten irti.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme Kreetan vuoristoisilla serpentiiniteillä upeita maisemia ihaillen. Liikenne Kreikassa on ainakin suomalaisen mielestä varsin uhkarohkeaa ja vaarallisia ohituksia ja kaahauksia näimme matkan aikana useita. Neulansilmämutkissa tuli ajaa hyvin rauhallisesti, sillä paikoitellen reunakaiteet puuttuivat rotkoteiltä. Tämän vuoksi autoiluun tuleekin varata runsaasti aikaa. Autonvuokraus Kreetalla kaikesta varoituksista huolimatta kannattaa, sillä se avaa mahdollisuuden nähdä saaren luontoa ja nähtävyyksiä omatoimisesti.

Ensimmäisenä autoilupäivänä otimme suunnan kohti länsirannikkoa ja Falassarnaa. Kyseessä on muinainen satamakaupunki, jossa olevat rauniot ovat ajalta noin 330 eKr. Me vierailimme kuitenkin vain Falassarnan kauniilla rannalla, jonka isot vaahtopääaallot iskeytyivät näyttävästi rantaviivaan.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme rannikkoa pitkin matkaa pääkohteeseemme Elafonissiin. Kreikan Malediiveiksi kutsuttu ranta on noussut suureen suosioon vaaleanpunaisen hiekkansa ja kahluusaarensa johdosta. Suosittelen heti alkuun kahlaamista juuri tämän kahluusaaren puolelle, koska se on väentungokselta rauhallisempi ja pääsee ihailemaan rannan upeita näkymiä. Eksoottisen vaaleanpunaisen hiekan punainen sävy tulee tyhjien kotiloiden muodostamasta massasta, joka ei siis varsinaisesti ole hiekkaa. Elafonissi on tuulinen paikka ja vesi hieman kylmää, mutta turkoosina hohtava meri lumoaa matkailijan kuin matkailijan. Elafonissin ranta onkin syystä äänestetty erään matkailusivuston arvion mukaan Kreikan kauneimmaksi.

Elafonissista palasimme sisämaateitse viehättävän Elosin kylän kautta takaisin Hanian lomakylää kohti. Malemessa pistäydyimme korkealla kukkulalla sijaitsevalla sotilashautausmaalla, jossa lepää
tuhansia saksalaisia sotilaita toisen maailmansodan ajoilta. Vuonna 1941 operaatio Merkuriukseksi nimetyssä ilmahyökkäyksessä oli tarkoituksena muodostaa tukikohta Kreetalle. Saksalaisten ylläpitämä sotilashautausmaa on vaikuttava kohde iskussa kaatuneiden muistoa kunnioittaen.

Toisena autoilupäivänä suuntasimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti tunnettua lomakohdetta Rethymnonia. Tätä ennen poikkesimme Haniaan päästäkseni treenaamaan tutulle urheilustadionille, mutta valitettavasti stadionin portit olivatkin sunnuntain vuoksi kiinni. Paikalliset olivat löytäneet paikan kiivetä stadionin porttien ylitse ja kreikkalaiseen tapaan ystävällisesti näyttivätkin sen minulle, mutta päädyin kuitenkin tekemään korvaavan treenin viereisen tenniskentän betonipinnoitteella.

Hanian kaupungin kapeilla ja melko vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla harhailtuamme löysimme viimein reitin Soudaan, jossa kävimme liittoutuneiden hautausmaalla Soudanlahdella. Eri kansalaisuuksia edustavat sotilaat kaatuivat puolustaessaan Kreetaa toisessa maailmansodassa. Kiertelimme hiljaisina tutkien hautakiviä, joissa useimmissa luki noin omanikäiseni sotilaan nimi. Vaikuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tämäkin.

Soudasta kuljimme moottoritietä Rethymnoniin, jossa ajelimme pitkällä rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Kaupungissa oli paljon vilskettä ja vilinää, eikä autopaikkaa tahtonut löytyä teiden varsilta. Pikaisen pistäytymisen jälkeen jatkoimmekin jo matkaa etelärannikolle Plakiaksen kylään. Näissä osissa saarta rotkojen osuus oli suuri ja saatoimmekin nousta jopa yli 700 metrin korkeuteen merenpinnasta mutkittelevilla vuoristoteillä. Pohjoisrannikolle päästyämme matka taittui jo huomattavasti nopeammin palatessamme Haniaa kohti. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kato Staloksessa uimassa ja Plataniaksessa illallisella ennen kuin jouduimme luovuttamaan auton takaisin vuokraamolle.

Loput lomapäivät kuluivat pitkälti hotellin altaalla loikoillen ja aurinkoa palvoen. Koin todella rentouttavaksi ajelehtia uima-altaassa uimapatjalla. Aamuisin ehdin uida altaassa pidempiä matkoja auringon vasta noustessa. Päivän kuumimpina hetkinä oli ihanaa pulahtaa viilentymään uima-altaaseen tai mereen. Tämä kaikki oli juuri sitä, mitä tältä lomalta olin odottanutkin.

Loma osui myös sopivaan kohtaan, koska nyt voi rentoutuneena aloittaa huomenna amanuenssuurin eli lääkisopiskelijan harjoittelun patologian osastolla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen voi päästä patologialle "manuilemaan", vaikka tätä harjoittelua ei voi vielä lukea osaksi tutkintoa. Vasta kolmannen vuoden jälkeen amanuenssuureja voi sisällyttää osaksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Siitä huolimatta halusin jo tässä vaiheessa päästä lähemmäksi omaa alaa. Tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon tästä oppialasta tulevan neljän viikon jakson aikana. Vaikka olemme toisena opiskeluvuotenamme opiskelleet jonkin verran patologiaa teoriatasolla, tulee jakso epäilemättä olemaan käytännönläheisempää ja patologien toimenkuva avartuukin varmasti ihan uudella tavalla. Kokemuksista tulen hieman myöhemmin kirjoittamaan oman blogitekstin. Pysykäähän kuulolla!