Hei kevät

Kolmas vuosi lääkiksessä alkaa olla pian taaksejäänyttä elämää ja opintojen puolivälin rajapyykki häämöttää. Nyt kevätlukukaudella on enää jäljellä Diagnostiikka ja hoito -jakson loppuhuipennus. Tämä jakso on ollut omasta mielestäni yksi lääkiksen kevyimpiä, eikä sitä ole turhaan kutsuttu "sillisalaatiksi". DGH -jaksoon on nimittäin sisällytetty kaikki se opetus, joka ei kuulu muihin jaksoihin. Jaksossa on paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta toisinaan on ollut vaikea kiinnostua tieteellisten artikkeleiden arvioinnista tai laskutehtävien laskemisesta juuri ennen kesän amanuenssuurien alkamista.

Central Park huhtikuussa 2019

Tällä jaksolla ehdottomasti opettavaisinta ovat olleet päivystyspotilaan tutkiminen, luomenpoistoharjoitus ja potilastapauksia käsittelevät tutoristunnot. Kävimme pienissä ryhmissä haastattelemassa ja tutkimassa akuutisti sairastuneen potilaan Taysissa tarkkailuosastolla. Anamneesin ja statuksen jälkeen saimme pohtia, mitä jatkotutkimuksia potilaalle tulisi määrätä ja kuinka tästä eteenpäin pitäisi toimia. Yhteinen purkutilaisuus ohjaavan lääkärin ja kandien kanssa opetti paljon enemmän kuin ennakkotehtävät kustannusvaikuttavuudesta, uskottavuusosamääristä ja ilmaantuvuusosuuseroista yhteensä. Myös käytännön pienkirurgian ryhmätyö kuului yhteen opiskeluaikani parhaista opetuksista. Siinä pääsimme harjoittelemaan luomenpoistoa siansorkilla sairaanhoitajaopiskelijan avustamana. Steriiliys, puuduttaminen, luomen irrottaminen ja suturointi sujuivat hyvin, kun sai tehdä moniammatillista yhteistyötä.

"Luomen" poistoa

EBM-tehtävä eli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ei loppujen lopuksi ollut työmäärältään kovin suuri, vaikka alussa se siltä tuntuikin. Tein sen lähes valmiiksi ennen pääsiäislomaani, koska en voinut lähteä reissuun näkemättä ensin vaivaa koulutöistä. Loman jälkeen viimeistelin työn palautettavaan kuntoon, ja sain kuulla monen vielä lähes halkovan hiuksiaan työtä tehdessä. Enemmän työtä olisi vaatinut, jos olisi täytynyt lukea jaksotenttiin. Tässä työssä sen sijaan sai tehdä rauhassa omaan tahtiin. Vielä jakson viimeisellä viikolla tulee vertaisarvioida kurssikaverin EBM-työ, josta saa yhtä lailla pisteitä kuin itse katsauksesta. Sen jälkeen alkaakin jo kesäloma, joka omalla kohdallani käynnistyy neurologian amanuenssuurilla. On tosi mukavaa päästä oman alan harjoitteluun soveltamaan koulussa opetettua tietoa ja oppimaan lääkärintaitoja. Odotan manuilua innolla!

Tankkausta itse tehdyllä hampurilaisella

Toukokuu tarkoittaa jälleen sitä, että lääkiksen pääsykokeet ovat taas jo ihan kulman takana. Vaikka omista pääsykokeista tuntuu kuluneen pieni ikuisuus, haluaisin jakaa vielä viime hetken tsempit kokeisiin osallistujille. Pääsykoejännitykseen kannattaa varautua ja sitä voi pyrkiä lievittämään olemalla hyvissä ajoin pääsykoepaikalla rauhoittumassa. Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen vie pääsykoepäivänä jo pitkälle. Jos ja kun on päättänyt, että tämä vuosi on se vuosi kun pääsee lääkikseen, on valmis antamaan itsestään kaiken koepaperiin. Yksi huonosti nukuttu yö ei suoritusta kaada, koetta tehdessä on kuitenkin paljon adrenaliinia veressä.

Pääsykokeissa on todennäköisesti hyödyllistä noudattaa ennalta valittua koestrategiaa ja tehdä tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne itselle sopivat. Koe kuitenkin yllättää joka vuosi, eikä voi tietää, millainen taktiikka juuri sinä vuonna on kaikista kannattavin. Siksi omaa koestrategiaa ei välttämättä voi noudattaa orjallisesti. Oma taktiikkani oli tehdä tehtävät lopusta alkuun, koska sillä pääsi hyvin vauhtiin. Koejännityskin hälveni nopeasti, kun tiesi ansainneensa jo kasan pisteitä. Jätin monivalintatehtävät viimeiseksi, koska niistä ei yleensä kerry pistesaalis niin helposti. Jos jokin tehtävä ei lähde heti sujumaan, kannattaa siirtyä eteenpäin ja jättää tuo tehtävä "hautumaan" mieleen. Lopussa jos aikaa jää, kannattaa käydä koe vielä läpi ja varmistaa, ettei ole tehnyt harmillisia huolimattomuusvirheitä. Tärkeintä kokeessa on kuitenkin muistaa, että kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata. Vaikea tehtävä on varmasti vaikea myös vierustovereille. Kunhan tekee parhaansa ja yrittää loppuun asti, voi olla ylpeä itsestään. Paljon tsemppiä teille tämän vuoden pääsykokeisiin osallistuville! Ja kaikille muillekin blogini lukijoille hyvää kevään jatkoa!

Tästäkin jo vuosi!

Pääsykokeen kynnyksellä

Lääkiksen pääsykoe vuosimallia 2018 lähestyy kovaa kyytiä ja kokeeseen osallistujat varmaan jo miettivät, kuinka käyttää mahdollisimman tehokkaasti vielä nämä viimeiset päivät ennen suurta koitosta. Tässä vaiheessa työ rupeaa olemaan jo tehty, eikä enää kannata opiskella ainakaan kovin pitkää päivää. Omasta kokemuksesta (yht. kolme hakukertaa) suosittelen keventämään tahtia esimerkiksi kahteen tai kolmeen tuntiin päivässä. Tärkeintä on kuitenkin mennä sen valmistautumisen mukaan, jonka itse kokee itselleen sopivammaksi.

Omasta pääsykoeajastani on jo kulunut pari vuotta, mutta ajattelin silti jakaa omat vinkkini viimeisten päivien varalle. Kaksi vuotta sitten viimeisten päivien tavoitteenani oli urheilutermein herkistellä osaaminen ja mieli huippukuntoon. Pari-kolme päivää ennen koetta laskin opiskelutunnit suunnilleen kolmeen tuntiin kertaillen erilaisia laskutyyppejä fysiikasta ja kemiasta. Vanhat pääsykokeet ja simuloidut kokeet olin käynyt läpi jo aiemmin, mutta palasin vielä tärpeiksi luokittelemiini tehtäviin. Tässä vaiheessa en opiskellut enää mitään uutta, vaan luotin siihen, että olin laskenut riittävän monipuolisesti erilaisia tehtäviä kuluneiden kuukausien aikana. Pääsykoe osaa kuitenkin joka kerta aina yllättää.

Viimeisinä päivinä koin myös tärkeäksi rentoutua ja levätä. Lepo toteutui pääosin lukutunteja vähentämällä, mutta rentoutumiseen käytin treenejä ja esimerkiksi kaupoissa kiertelyä. Tänne Tampereelle avautui muuten huhtikuussa uusi kauppakeskus Ratinaan, jossa itsekin olen pyörähtänyt jo useampaan otteeseen. Tänäänkin itse asiassa viihdyin Periscopen terassilla ystävän kanssa useamman tunnin kääntämässä ajatuksia pois ensi viikon tentistä. Mukava lämpöaaltokin hellii tällä hetkellä ja tenttiin valmistautumisen ohella on tullut elettyä kuin viimeistä kesäpäivää. Aamuisin, kun lämpötila on ollut vielä liian alhainen, olen lukenut sisätiloissa vanhenemisesta ja vanhenemismuutoksista. Iltapäivällä olen jättänyt luentokalvot ja tutormuistiinpanot täysin ja siirtynyt ulos ottamaan aurinkoa. Melkein kuin olisi jo lomalla!

Periscopen maisemat

Pääsykoetta edeltävänä päivänä kertasin vielä ihmisbiologian muistiinpanotärppini, mutta tähän kului ehkä tunti tai kaksi. On makuasia, haluaako enää viimeisenä päivänä opiskella, mutta omalla kohdalla se auttoi pääsemään vireeseen. Itselleni ei olisi sopinut lopettaa opiskelua useampaa päivää ennen pääsykoetta, olisin vain aiheuttanut turhaa pelkoa asioiden unohtamisesta ja laskurutiinin katoamisesta. Edellisenä päivänä luettu detalji jää minulla aina hyvin mieleen ja muistan ainakin yhden pisteen saaneeni kokeessa juuri edellisen päivän pikakertauksella. Tämä edellisen päivän kevyen kertaamisen hyöty on ollut huomattavaa myös itse lääkiksen tenteissä.

Pääsykoetta edeltävänä päivänä aloin tuntea ensimmäistä kertaa jännitystä, jota sain kuitenkin sopivasti purettua urheilukentällä nopeustreenissä. Muuten vietin iltapäivän kuin minkä tahansa muunkin eli katsoin televisiota ja menin normaaliin aikaan nukkumaan. Vaikka uni ei ihan helpolla tahtonut tulla, yritin olla sen suuremmin miettimättä koetilannetta ja eteen tulevia kysymyksiä. Helppoa se ei todellakaan ollut, mutta pääsykoeaamuna taistelutahto oli jo niin korkealla, että koin olevani valmis kaikkeen eteen tulevaan. Sain syötyä hyvän aamiaisen ja energiatasot olivat kohdallaan. Fiilis oli kaikin puolin hyvä. En halunnut panikoida ennen koetta käytävillä parveilevien muiden kokelaiden kanssa, vaan tarkkailin tilannetta vähän syrjemmällä. Vähän kuin ennen tärkeää urheilusuoritusta keskityin vain omaan tekemiseen ja jätin muiden paniikkia lietsovat puheet omaan arvoonsa. Tiesin tehneeni KAIKEN mahdollisen ja se toi minulle voimaa.

Aamupäivän hyppytreeni 12.5.2018

Pääsykoepäivä on jännittävä ja suorastaan pelottavakin niin ensimmäistä kertaa osallistuville kuin kokeneimmillekin hakijoille. Valuuko vuoden työ taas hukkaan epäonnistuessa? Näistä tuntemuksista voi lukea aikaisemmista blogiteksteistäni http://followingmystar.blogspot.fi/2016/07/taipaleeni-laakikseen.html. Missään vaiheessa kokeen aikana ei tule luovuttaa, vaikka paniikki alkaisi jyskyttää takaraivossa. Jos tänä vuonna pääsykoe on vaikea, se on vaikea kaikille muillekin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata. Kunhan tekee parhaansa ja pyrkii olemaan  kiireestä huolimatta tehtäviä tehdessään mahdollisimman huolellinen, voi tyytyväisenä palauttaa oman nippunsa koeajan päättyessä valvojille. Ja sitten alkaa The kesä!

Oikein paljon tsemppiä kaikille lääkikseen pääsykokeisiin osallistuville! Luottakaa itseenne ja menkää hyvällä mielellä suorittamaan se ainoa pieni este eli pääsykoe, joka teidän ja unelmien opiskelupaikan välissä enää on.

Oppimista oppiessa

Lääkiksen toisen opiskeluvuoden joululoma alkoi hyvissä ja vapautuneissa fiiliksissä. Loman alkaminen tiesi myös sitä, että neljäsosa kuuden vuoden koulutuksesta on takanapäin. Lukukauden päättävästä jaksotentistä jäi itsellä positiivinen tunne ja sainkin vastattua tenttikysymyksiin lähes (omassa) ennätysajassa. Tällä kertaa tentti oli oikein miellyttävä ja testasi ydinasioiden osaamista.

Hermosto-jakson oppikirjoja

Pääsykoelukuajat ja kuluneet 1,5 vuoden lääkisopinnot ovat vaatineet opiskelutaktiikoiden ja -tekniikoiden hiomista ja kehittämistä. Ajattelin näin loman kunniaksi jakaa omat vinkkini siihen, kuinka opiskelusta saa mahdollisimman tehokasta, eikä vapaa-ajalla tarvitse potea huonoa omaatuntoa lukemattomuudesta.

1) Hyödynnä ne opiskelutunnit, jolloin olet virkeimmilläsi. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa noin kello 8-12 välistä aikaa, jolloin pyrin lukemaan tärkeimpiä asioita. Vähemmän tärkeät tai jo opitut, mutta kertausta vaativat kokonaisuudet jätän mieluimmin iltapäivään. Karkeasti jaettuna siis luen aamuisin luentokalvoja ja iltapäivisin/iltaisin teen tutoriin muistiinpanoja läppärillä.

2) Rytmitä opiskelua. Esimerkiksi tunti lukemista, lyhyt tauko, toinen tunti jne. Pääsykoeaikona katsoin aina tarkkaan kelloa, että noudatin päivittäistä aikatavoitettani. Opiskelin tällöin 1,5 h, jonka jälkeen pidin tauon, ja näitä 1,5-tuntisia toistin 4 kertaa päivässä. Taukojen jälkeen jaksaa keskittyä paremmin, kun aivot saavat vähän happea ja ravintoa. Urheilutauot toimivat oppimista tehostavana tekijänä ja treenin jälkeen voi jopa olla enemmän virtaa palata lukemisten äärelle. Aivot kuluttavat valtavasti energiaa, minkä vuoksi ravitsevan ruokavalion noudattaminen ja riittävä lepo ovat eduksi tavoitteellisessa oppimisessa.

3) Käytä vahvuuksiasi. Olen hyvä oppimaan ulkoa asioita, mutta viime vuosina olen pyrkinyt myös ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia. Jos taas on visuaalisesti oppiva, voi olla hyödyksi piirtää kuvia, kaavioita ja ajatuskarttoja (minulle tämä ei sovi, koska olen onneton piirtämään). Sen sijaan opin lukemalla ja kuuntelemalla luennoilla. Poikkeuksena todettakoon, että laskemaan oppii vain laskemalla (mm. lääkikseen pääsyn edellytys!).

4) Säädä häiriötekijät minimiin. Sulje puhelin tai ainakin laita se äänettömälle ja valitse sellainen opiskeluympäristö, jossa pystyt parhaiten keskittymään. Oli se sitten kirjastossa, oman kirjoituspöydän ääressä, sohvalla tai sängyllä. (Osaatko arvata edellä mainituista sen, jota itse käytän lähes yksinomaan?) Suuntaa keskittymisesi ainoastaan lukemiseen ja vältä ajattelemasta yhtä aikaa esimerkiksi viikonloppusuunnitelmia.

5) Nuku riittävän pitkät yöunet. Tämä on kovin yksilöllistä, mutta omalla kohdalla huonosti nukuttu yö peilaa oppimistehoon jyrkästi. Lisäksi unessa tapahtuu oppimista, kun opitut asiat siirtyvät pitkäaikaismuistiin aivokuorelle, edellytyksenä kuitenkin se, että unet kestävät tarpeeksi kauan. Olen havainnut, että uni-valve-rytmin pysyessä tasaisena on oppiminenkin eniten antoisaa.

6) Kertaa oppimaasi. Tätä teen lähes päivittäin, koska koulussa tulee uutta asiaa aika kovalla syötöllä ja asiat tuppaavat unohtumaan ilman kertaamista. Oppimisellekin on fysiologinen selitys, koska sen aikana syntyy uusia hermosolujen dendriittien okasia. Okaset pienenevät, jos opittuja asioita ei tuo uudelleen esille. Kerran jo opitut asiat on kuitenkin helpompi palauttaa mieleen, mikä perustuu näiden okasten uudelleen muodostumiseen (juuri päättyneen hermosto-jakson asioita).

Jokaisella on oma tapansa opiskella tehokkaasti ja yltää tavoitteisiinsa. Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä, kuinka opiskelua ja oppimista voisi edistää?

Onnea tulevat kollegat!

Haluan onnitella lämpimästi kaikkia opiskelupaikan saaneita ja erityisesti uusia lääkiksen fukseja! Sisäänpääsy on yksi elämän tähtihetki, josta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Teille fukseille on tulossa aivan huikea fuksivuosi, johon suosittelen jo nyt suhtautumaan avoimesti ja intoa puhkuen. Rankka pääsykoekevät on takana ja huvittavaa kyllä, sen voi nyt unohtaa, sillä kaikki suotyypit, sähkömagnetismin kaavat ja tasapainolaskut ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka lääkiksessä paljon opiskellaan, on varsinkin ensimmäisenä vuonna runsaasti aikaa oheistoimintaankin. Mitään yhtä raskasta kuin pääsykoelukeminen oli ei enää tule vastaan.

Näinä aikoina monien elämä voi kokea suuren mullistuksen, toisella paikkakunnalla voi puhaltaa uudet tuulet tai tuleva vuosi voi ahdistaa, pelottaa tai parhaimmassa tapauksessa tiedossa on unohtumaton seikkailu. Pääsykoetulosten saapuminen ratkaisee niin monen hakijan elämän suunnan vähintään seuraavan vuoden ajaksi. Onkin aiheellista kokea niin iloa, hilpeyttä, epäuskoa, surua, pettymystä, riittämättömyyttä kuin ahdistustakin, kaikkia tunteita maan ja taivaan välillä.

Jos tällä kertaa ei opiskelupaikan suhteen tärpännyt, kannattaa nostaa pää pystyyn ja keksiä mukavaa tekemistä kesälle, jotta saisi ajatukset muualle harmituksesta. Missään nimessä ei pidä luovuttaa vaan sopivan levon ja voimien keruun jälkeen palata entistä motivoituneempana ja taistelutahtoisempana tavoittelemaan sitä, mistä eniten haaveilee. Näin itsekin tein, kaksi kertaa kun ensin piti rämpiä ja nousta sieltä syvästä suosta ennen kuin kolmannella yrittämällä kaikki se suru ja pettymys kääntyi lopulta suureksi voitoksi. Sitä paremmalta se onnistuminen lopulta tuntui kun muisti niiden menneiden vuosien suuret pettymykset. Aloittaessa lääkiksen iällä tai hakukerroilla ei enää ole väliä, koska kaikki ovat samalla viivalla lääketieteen opintoihin siirtyessä.

Monella sisään päässeellä on varmaankin tällä hetkellä mielessä, mitä jo nyt kesällä voisi tehdä ennen opintojen alkua. Oma ohjeeni on, että kannattaa ottaa ihan rennosti ja nauttia kesästä tehden asioita, joita ei pääsykoelukujen aikana ehtinyt. Lukemista ei tarvitse aloittaa kesällä, mutta jos sattuu olemaan yhtä kiinnostunut opettelemaan ihmiskehon rakenteiden latinankielisiä nimiä kuin itse viime kesänä olin niin antaa mennä! Syksyllä sitä pääsee kuitenkin ihan uuteen opiskelun maailmaan ja viettämään lukuisia tunteja kirjojen ääressä. Sen takia on hyvä hengähtää, jotta varmasti jaksaa läpi koko tapahtumarikkaan opiskeluvuoden.

Kesällä ei tarvitse vielä tähän kirjaan koskea :) 

Vielä kerran suuret onnittelut uusille lääketieteen opiskelijoille, valtava työ on saanut arvoisensa päätöksen ja sitä on syytä nyt iloita ja juhlia. En itsekään malta odottaa syksyä ja uusien kasvojen näkemistä, opiskelijaelämää ja uusien asioiden oppimista. Mutta sitä ennen nautitaan kesästä!

Kuinka lääkikseen pääsee?

Nyt eletään aikoja, joina suuri osa lääketieteen pääsykokeisiin valmistautuvista on jo aloittanut luku-urakkansa kevään 2017 koitokseen. Haluankin jakaa omat menetelmäni ja kikkani, jotka siivittivät minut haluttuun lopputulokseen. Tämän postauksen myötä toivotan oppimisen iloa ja valtavasti tsemppiä teille hakijoille koitokseen!

Aina olin kuvitellut, että lääkikseen pääsevät vain usean laudaturin ylioppilaat ja todelliset nerot. Olettamukseni ei kuitenkaan osunut oikeaan, mistä olen elävä esimerkki. Tärkeimmät syyt onnistumiseeni olivat kova tahto, itseluottamus ja laadukas opiskelu. Toki motivaatiota tarvitaan kovasti, mutta se kulkee usein käsi kädessä kovan tahdon kanssa. Lääkikseen pääseminen oli minun suurin unelmani hakukeväänäni ja menin sen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan harrastustani ja sosiaalista elämää.

Suuri edistysaskel edellisvuosien hakuihin oli se, että uskoin mahdollisuuksiini. En antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, enkä verrannut itseäni muihin. Tein työtä vain itseäni varten. Lukutuntini rytmitin siten, että en uuvuttanut itseäni liikaa. Asetin esimerkiksi päivän tavoiteajakseni kuuden tunnin tehokkaan opiskelurajan, jota en saanut ylittää muissa kuin poikkeustilanteissa. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka jotkut hakijat lukevat jopa 12 tuntia vuorokaudessa pääsykokeisiin. Itsekin siihen aiempina hakukeväinä myönnän sortuneeni, ja se oli ehdoton virhe. Tällöin oppimisteho laskee ja ajaa itsensä helposti burn outin partaalle. Lopputuloksena osaakin vähemmän ja soveltamiskyky heikkenee.

Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.

Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!

Taipaleeni lääkikseen

Lääkärin ammatti on ollut minulla haaveena jo lapsuudesta asti. Lukiossa kävin kaikki pääsykokeeseen tarvittavat fysiikan, kemian ja biologian kurssit. Koska olin jo lukioaikana päättänyt lääkikseen hakea, halusin kirjoittaa myös nämä aineet yo-kirjoituksissa. Biologian ja kemian yo-kokeet sujuivat hyvin, mutta fysiikan arvosana kertoi osaamisesta jotain aivan muuta. Koin silloin, että ei minusta olisi koskaan lääkikseen pääsemään, sinnehän vaaditaan puhdas ällärivi…

Abivuonna osallistuin pitkälle valmennuskurssille odotuksissani parantaa luonnontieteellistä ymmärrystä. Fysiikan omaksuminen tuotti edelleen päänvaivaa, joten tein päätöksen vaihtaa hakukohteeksi hammaslääkiksen. Uskottelin itselleni, että sinne haluan, vaikka tosiasiassa vaihdoin hakukohteen alempien pisterajojen takia.

Luin ahkerasti koko hakukevään (olen aina ollut tunnollinen opiskelija) ja kevään 2014 kokeen jälkeen jäi hyvä fiilis. Tulosten saavuttua pettymys oli järkyttävän suuri, sillä olin jäänyt 12. varasijalle Turun hampaalle. Itsetuntoni koki valtavan kolauksen tajutessani, kuinka kauaksi olin jäänyt yleisten lääkiksien rajoista. Otin kuitenkin vastaan opiskelupaikan Tampereen teknilliseltä yliopistolta materiaalitekniikalta, johon olin yo-todistuksella päässyt.

Syksyllä alkoivatkin nämä insinööriopinnot, mutta jo opintojen alkuvaiheessa koin, ettei ala ole minua varten. Tiesin osallistuvani seuraavana keväänä jälleen valintakokeisiin. Lukemiset aloitin syyskuun lopulla, ja yliopistolla luin mm. insinöörifysiikkaa ja laajaa kemiaa. Keväällä kevensin lukujärjestystäni, jotta aikaa pääsykokeisiin valmistautumiselle jäisi. Kävin myös saman valmennuskurssin, joka kuitenkin tuntui keskittyvän liikaa perusasioihin. Tällä hakukerralla panostin edellistä enemmän laskemiseen. Painotin kuitenkin turhan paljon laskujen määrää kuin laatua ja syvällistä ymmärrystä. Hakukevät oli todella raskas ja vedin itseni aivan piippuun. Saatoin tehdä jopa 12-tuntisia opiskelupäiviä, sillä halusin lukea enemmän kuin kukaan muu. Tämä toi uskoa, että toisella hakukerralla sisään mennään.

Hain uudelleen Turun hampaalle, koska tiesin taitotasoni uupuvan vielä ”oikean” lääkiksen tasosta. Ennen pääsykoetta oloni oli luottavainen, enkä juuri jännittänyt. Tiesinhän, kuinka paljon olin päntännyt ja laskenut kuluvana vuonna. Vuoden 2015 pääsykoe meni osaltani todella huonosti, ja poistuin kokeesta itkien kuin vesiputous. Tänä vuonna en takuulla pääsisi sisään, olin hyvin musertunut. Osallistuin sinä keväänä vielä Tampereen teknillisen yliopiston pääsykokeisiin tarkoituksenani vaihtaa biotekniikkaan, mikäli en hampaalle pääsisi. Tulosten julkistamisen jälkeen pettymys oli valtava: olin jäänyt 2. varasijalle Turun hampaalla. Sitä itkun ja epäonnen määrää ei ole mukava muistella. Laadin kokeesta oikaisupyynnön, koska ajattelin, että sillä olisi vielä pienikin toivon kipinä. Eihän se tietenkään mihinkään johtanut. Pääsy biotekniikkaan ei lohduttanut sen pettymyksen keskellä.

Syksyllä alkoivatkin biotekniikan opinnot tutussa koulussa. Jo alusta asti oli selvää, että pääsykokeessa jälleen keväällä istutaan. Sinä syksynä koin ensimmäistä kertaa itseluottamusta. Olin päässyt opiskelemaan suosittua alaa, jonne on myös kohtuullisen vaikea päästä. Tulevat ensikertalaiskiintiöt latistivat kuitenkin mieltäni, mutta pysyin silti positiivisena ja uskoin omaan tekemiseeni. Koko vuoden kävin pääsykokeita hyödyntäviä kursseja kuten biokemiaa, solubiologiaa, molekyylibiologiaa ja ihmisen fysiikkaa. Lääkikseen valmentautumisen aloitin marraskuun alussa. Yliopiston tenteistä raavin pienellä panostuksella vitosia, ja näin itsessäni lahjakkuuden, sellaisen, jota en ennen ollut kokenut.

Ohjenuora asuntoni seinällä

Syksyllä tein päätöksen hakea hampaan sijasta yleiselle. Halu päästä lääkikseen oli kasvanut uusille asteille, ja tahdoin päästä yrittämään hakua unelma-ammattiini. Vaikka edellisenä keväänä jäin hampaalla rannalle, olisivat raakapisteeni riittäneet muihin hammaslääkiksiin ja eläinlääkikseen. Tämä jos mikä antoi minulle toivoa. Olin siis periaatteessa yltänyt jo hammaslääkiksen ja eläinlääkiksen edellyttämälle tasolle. Enää olisi yllettävä sille kaikkein korkeimmalle eli yleiseen lääkikseen.

Be greater than average

 

Kolmas hakukevät sujui aiempia paremmin. En osallistunut enää valmennuskurssille, sillä en kokenut saavani sellaisesta enää irti. Kaiken lisäksi se olisi vienyt aikaa omaehtoiselta lukemiseltani. Tänä keväänä myös muutin pääsykokeeseen valmistautumista merkittävästi. Painotin laadukasta tekemistä ja varoin väsyttämästä aivojani liikaa. Asetin itselleni päiväkohtaisen rajan (6 h), jota en saanut ylittää. Lopun päivästä annoinkin itselleni luvan rentoutua urheilutreeneissä tai televisiota katsellen. Oppimista tapahtui.

Jatkoin tällä hyväksi katsomallani tavalla enkä välittänyt muista hakijoista. Laatu ja tehokkuus olivat avainsanoja, ja lisäksi panostin fysiikan syvällisempään ymmärtämiseen. Laskin soveltavia tehtäviä uudelleen ja uudelleen. En antanut minkään tehtävän jäävän ymmärtämättä vaan kävin kaikkia läpi kunnes varmasti ymmärsin ne. Tämä oli luultavasti paras anti ja avain menestymiseen.

Hakuaika koitti ja edessäni oli vaikea valinta: Tampereen lääkis vai Kuopion lääkis? Pitkien harkintojen jälkeen valitsin itselleni kaikkein mieluisimman, Tampereen. Luotin itseeni ja jaksoin raskaan hakukevään sen voimalla, että olen hakenut unelmieni opiskelupaikkaan. Loppukeväänä vielä kevensin tahtia ja pidin huolen, että aivoni saivat tarpeeksi lepoa. Kun pääsykoe häämötti, koin olevani valmis.

Usein kuullaan sanottavan, että opiskelupaikkaan pääsee, jos vain tekee tarpeeksi töitä ja haluaa tarpeeksi. Minä halusin! Uskottelin itselleni, että laadukkaasti opiskelemalla ja sillä tahdolla, mikä minulla oli, voin onnistua. Pääsykoe jännitti kovasti, mutta saatua luvan aloittaa olin innoissani. Oli kivaa päästä näyttämään oma osaaminen. Koetta tehdessäni olin flow-tilassa. Aikaa tarkistamiseen jäi ja kokeen päätyttyä päällimmäinen tunne oli hyvä. Siitä alkoikin kesälomani ja päätin unohtaa kokonaan kokeen.

Tulosten julkistamispäivänä olin todella hermostunut. Kun sain tietää tulosten tulleen, kirjauduin opintopolkuun ja siellä se ihana teksti odotti: opiskelupaikka myönnetty! En voinut uskoa silmiäni, luulin sen olleen virhe. Miten minä muka olisin voinut päästä? Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla.

Kolmas kerta toden sanoi, ja edellisenä vuonna rajalle jääminen olikin onnenpotku. Jos viime vuonna olisin hampaalle päässyt, tuskin olisin enää yleiselle päätynyt. Tätä minä kutsun kohtaloksi.