Haaveista totta - Kreeta

Lomaviikko Kreikan suurimman saaren Kreetan lämmössä sujui mukavasti paljon uusia mieleenpainuvia elämyksiä kokien. Kreikka on ollut jo lapsuudesta asti kesän rantakohdesuosikkejani lämpimän ilmaston, kauniiden maisemien ja herkullisen ruokansa ansiosta. Vuosia sitten on tullut lomailtua mm. Santorinilla, Rodoksella, Karpathoksella ja Pargassa, mutta Kreikan laajasta rantalomavalikoimasta Kreeta oli vielä minulta kokematta.

Matka suuntautui saaren entisen pääkaupungin Hanian läheisyyteen Länsi-Kreetalle, jossa matkailijalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Hanian lomakylät sijaitsevat saaren pohjoisrannikolla ja Hanian keskustaan pääsee helposti bussilla. Jo saapumisiltana nousimme bussiin, joka vei meidät Plataniaksen keskustaan iltakävelylle ja illalliselle. Platanias on täynnä hyviä ravintoloita, joista ainakin Poseidonio ja Kantapi osoittivat kreikkalaisen ruuan parhaat puolet. Kanasouvlaki, tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet ja kanapita-leipä maistuvat aidossa ympäristössä lähes taivaallisilta.

Hanian kaupungissa etenkin venetsialainen satama ja kauppahalli vanhassa kaupungissa olivat näkemisen arvoiset. Venetsialainen satama oli postikorttimaisen viihtyisä ja lukuisat turistit parveilivatkin tällä rantakadulla sekä sen ravintoloissa. Ostosmahdollisuudet ovat Haniassa myös hyvät, on tunnettuja merkkiliikkeitä ja nahkakujia, joista voi ostella matkamuistoja. Yhdistimme Hanian urheilustadionilla tekemäni treenin ja kaupungissa kiertelyn. Treeni oli otollisinta tehdä heti aamusta, sillä jo kymmenen aikaan lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. Helle näkyy juoksussani, sillä lämmin ilma hellii lihaksiani ja saan itsestäni silloin parhaiten irti.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme Kreetan vuoristoisilla serpentiiniteillä upeita maisemia ihaillen. Liikenne Kreikassa on ainakin suomalaisen mielestä varsin uhkarohkeaa ja vaarallisia ohituksia ja kaahauksia näimme matkan aikana useita. Neulansilmämutkissa tuli ajaa hyvin rauhallisesti, sillä paikoitellen reunakaiteet puuttuivat rotkoteiltä. Tämän vuoksi autoiluun tuleekin varata runsaasti aikaa. Autonvuokraus Kreetalla kaikesta varoituksista huolimatta kannattaa, sillä se avaa mahdollisuuden nähdä saaren luontoa ja nähtävyyksiä omatoimisesti.

Ensimmäisenä autoilupäivänä otimme suunnan kohti länsirannikkoa ja Falassarnaa. Kyseessä on muinainen satamakaupunki, jossa olevat rauniot ovat ajalta noin 330 eKr. Me vierailimme kuitenkin vain Falassarnan kauniilla rannalla, jonka isot vaahtopääaallot iskeytyivät näyttävästi rantaviivaan.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme rannikkoa pitkin matkaa pääkohteeseemme Elafonissiin. Kreikan Malediiveiksi kutsuttu ranta on noussut suureen suosioon vaaleanpunaisen hiekkansa ja kahluusaarensa johdosta. Suosittelen heti alkuun kahlaamista juuri tämän kahluusaaren puolelle, koska se on väentungokselta rauhallisempi ja pääsee ihailemaan rannan upeita näkymiä. Eksoottisen vaaleanpunaisen hiekan punainen sävy tulee tyhjien kotiloiden muodostamasta massasta, joka ei siis varsinaisesti ole hiekkaa. Elafonissi on tuulinen paikka ja vesi hieman kylmää, mutta turkoosina hohtava meri lumoaa matkailijan kuin matkailijan. Elafonissin ranta onkin syystä äänestetty erään matkailusivuston arvion mukaan Kreikan kauneimmaksi.

Elafonissista palasimme sisämaateitse viehättävän Elosin kylän kautta takaisin Hanian lomakylää kohti. Malemessa pistäydyimme korkealla kukkulalla sijaitsevalla sotilashautausmaalla, jossa lepää
tuhansia saksalaisia sotilaita toisen maailmansodan ajoilta. Vuonna 1941 operaatio Merkuriukseksi nimetyssä ilmahyökkäyksessä oli tarkoituksena muodostaa tukikohta Kreetalle. Saksalaisten ylläpitämä sotilashautausmaa on vaikuttava kohde iskussa kaatuneiden muistoa kunnioittaen.

Toisena autoilupäivänä suuntasimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti tunnettua lomakohdetta Rethymnonia. Tätä ennen poikkesimme Haniaan päästäkseni treenaamaan tutulle urheilustadionille, mutta valitettavasti stadionin portit olivatkin sunnuntain vuoksi kiinni. Paikalliset olivat löytäneet paikan kiivetä stadionin porttien ylitse ja kreikkalaiseen tapaan ystävällisesti näyttivätkin sen minulle, mutta päädyin kuitenkin tekemään korvaavan treenin viereisen tenniskentän betonipinnoitteella.

Hanian kaupungin kapeilla ja melko vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla harhailtuamme löysimme viimein reitin Soudaan, jossa kävimme liittoutuneiden hautausmaalla Soudanlahdella. Eri kansalaisuuksia edustavat sotilaat kaatuivat puolustaessaan Kreetaa toisessa maailmansodassa. Kiertelimme hiljaisina tutkien hautakiviä, joissa useimmissa luki noin omanikäiseni sotilaan nimi. Vaikuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tämäkin.

Soudasta kuljimme moottoritietä Rethymnoniin, jossa ajelimme pitkällä rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Kaupungissa oli paljon vilskettä ja vilinää, eikä autopaikkaa tahtonut löytyä teiden varsilta. Pikaisen pistäytymisen jälkeen jatkoimmekin jo matkaa etelärannikolle Plakiaksen kylään. Näissä osissa saarta rotkojen osuus oli suuri ja saatoimmekin nousta jopa yli 700 metrin korkeuteen merenpinnasta mutkittelevilla vuoristoteillä. Pohjoisrannikolle päästyämme matka taittui jo huomattavasti nopeammin palatessamme Haniaa kohti. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kato Staloksessa uimassa ja Plataniaksessa illallisella ennen kuin jouduimme luovuttamaan auton takaisin vuokraamolle.

Loput lomapäivät kuluivat pitkälti hotellin altaalla loikoillen ja aurinkoa palvoen. Koin todella rentouttavaksi ajelehtia uima-altaassa uimapatjalla. Aamuisin ehdin uida altaassa pidempiä matkoja auringon vasta noustessa. Päivän kuumimpina hetkinä oli ihanaa pulahtaa viilentymään uima-altaaseen tai mereen. Tämä kaikki oli juuri sitä, mitä tältä lomalta olin odottanutkin.

Loma osui myös sopivaan kohtaan, koska nyt voi rentoutuneena aloittaa huomenna amanuenssuurin eli lääkisopiskelijan harjoittelun patologian osastolla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen voi päästä patologialle "manuilemaan", vaikka tätä harjoittelua ei voi vielä lukea osaksi tutkintoa. Vasta kolmannen vuoden jälkeen amanuenssuureja voi sisällyttää osaksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Siitä huolimatta halusin jo tässä vaiheessa päästä lähemmäksi omaa alaa. Tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon tästä oppialasta tulevan neljän viikon jakson aikana. Vaikka olemme toisena opiskeluvuotenamme opiskelleet jonkin verran patologiaa teoriatasolla, tulee jakso epäilemättä olemaan käytännönläheisempää ja patologien toimenkuva avartuukin varmasti ihan uudella tavalla. Kokemuksista tulen hieman myöhemmin kirjoittamaan oman blogitekstin. Pysykäähän kuulolla!

Kesäkuun askelmerkkejä

Kesä on vierähtänyt pitkälle ja edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan jo ihan liian pitkä aika. Kesäkuun aikana olen lähinnä tehnyt töitä, harrastanut hieman kotimaanmatkailua ja urheillut sopivien ilmojen vallitessa. Työvuoroja on ollut jonkin verran vähemmän kuin viime kesänä, joten pieneen lomailuunkin on jäänyt mukavasti aikaa. Juhannus kului pitkälti töissä, mutta juhannusaattona osallistuin kuitenkin perinteisiin juhannuskisoihin. Kilpailun jälkeen käväisin myös mökillä rentoutumassa herkullisten juhannusruokien äärellä.

Kesän kotimaanmatkailu alkoi Turun reissulla kesäkuun puolessavälissä, jolloin ajoimme itselleni pääsykokeista tutuille lääkiksen nurkille. Menimme Medisiinaan kuulemaan väitöstilaisuutta, jossa isäni toimi vastaväittäjänä. Sain väitöksestä, joka käsitteli perifeerisiä valtimosairauksia, yllättävän paljon irti ja tilastollisia menetelmiä käsittelevät kysymykset ovat itse asiassa minulle juurikin ajankohtaisia syväreiden parissa painiessani. Noin parin tunnin "hiillostuksen" jälkeen saimme onnitella tuoretta lääketieteen tohtoria onnistuneen väitöstilaisuuden päätteeksi.

Juhannusviikon keskiviikkona suuntasimme Onnibussilla Helsinkiin päiväksi. Sää oli onneksi suotuisa, joten kävelimme Allas Sea Poolille ihastelemaan kaunista merimaisemaa. Tarkempia suunnitelmia emme olleet laatineet vaan tarkoituksena oli vain nauttia vapaapäivästä ihmisiä katsellen ja kansainvälistä ilmapiiriä aistien. Lounaalla kävin Taco Bellissä, jonne pääsemistä olin kovasti odottanut USA:n reissujen jälkeen. Pitkät jonot eivät tulleet yllätyksenä, mutta en pitänyt myöskään burriton mausteisuudesta, vaikka valitsin miedoimman vaihtoehdon. Ruokailun jälkeen suunnistimme Punavuoreen, jossa kävimme Green Hippo-kahvilassa. Avokadoleipä näytti suussa sulavalta, vaikka itse tyydyin pelkkään kahviin. Loppuaikana istuskelimme milloin missäkin kahviossa tai terassilla ja napsimme muutamia turistikuvia kunnes oli aika palata kotiin. Päivän Helsingissä kiertämisen jälkeen Tampere vaikutti vähäsen pikkukaupungilta...

Niinä päivinä, kun en ole ollut töissä tai viettänyt lomapäivää, olen tehnyt syväreitäni eli lääkiksessä tehtävää syventävää opinnäytetyötä. Välillä projekti on ollut tasannevaiheessa, mutta nyt viimein ainesto on kerätty ja olen voinut aloittaa sen käsittelyn. Ennen lukuvuoden päättymistä koulussa sain rekisteröityä tutkimussuunnitelmani, jota hiottiin pidemmän aikaa tutkimusryhmäni kanssa. Johdantoa eli kirjallisuuskatsausta aloittelin jo viime kesänä, mutta tänä kesänä olen saanut sitä eteenpäin ja kirjallisuusviitteitä on löytynyt monipuolisemmin. Tilastollinen analyysi SPSS-ohjelmalla ei lukeudu vahvuusalueisiini, mutta tapaamisilla ohjaajani kanssa olen oppinut sitä paremmin käyttämään. Matkaa syväreiden polulla on vielä kuljettavana, mutta onneksi olen projektissa piirun verran taas edennyt.

Kesään on kuulunut myös urheilua, vaikka tuloksellisesti kausi on jäänyt vähän ala-arvoiseksi. Vaikka en ole liki kahteen vuoteen saavuttanut juurikaan iloisia onnistumisen hetkiä urheilun saralla, tykkään käydä treeneissä ja ne ovat minulle myös omaa aikaa. Saavuttamani tulokset eivät enää hetkauta minua niin paljoa, koska olen niihin tottunut. Yksilöurheilu on silti aika raakaa peliä jos tavoiteltua tulosta ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta synny. Syitä tulosteni heikentymiseen en oikein osaa nimetä, mutta luulen, että fyysiset ominaisuuteni ja hyppytekniikkani eivät enää ole entisellä tasolla. Tästä huolimatta pyrin olemaan lannistumatta ja annan kaikkeni ainoan kunnon harrastukseni eteen. Reilun viikon päässä siintävä äkkilähtö Kreetalle saa myös hymyn huulille. Kreetan matkalta odotan eniten lämpöä ja aurinkoa sekä ihania ruokaelämyksiä, mutta myös upeita luontokohteita kuten kuvankaunista Elaffonissin rantaa.

Tällä viikolla lääkishakijat elävät varmasti jännittäviä aikoja. Tulokset saattavat tipahtaa aivan millä hetkellä tahansa, kaksi vuotta sitten juurikin juhannuksen jälkeisenä maanantaina iltapäivällä tulivat Tampereen tulokset. Pidetään peukut pystyssä ja uskotaan parasta! Hyvää kesänjatkoa!

Ilonpirskahduksia

Toista lääkiswappuani sain viettää huolettomasti mukavien ihmisten seurassa. Aivan yhtä aktiivisesti en ehtinyt tapahtumiin osallistumaan kuin edellisenä vuonna, mutta pääsin silti onneksi nauttimaan opiskelijawapun erityislaatuisesta tunnelmasta. Vaihtelevasta säästä huolimatta wappuun kuului paljon ilonaiheita, kun yhteisen tekemisen lisäksi opiskelun ja treenien yhdistäminen on sujunut varsin onnistuneesti.

Omalla kohdallani wappu alkoi näytelmäkerho Pseudon musikaalilla, jota olin torstai-iltana katsomassa. Piraattipäiväkirjat-näytelmä yllätti positiivisella tavalla lahjakkailla roolisuorituksillaan, hienoilla puvustuksillaan ja tanssiesityksillään. Musikaalin eteen tehty suuri työ näkyi ammattimaisessa lopputuloksessa. Aika kului kuin siivillä peräti 3-tuntista esitystä seuraten ja samalla rentouduin hyvin 8-tuntisesta koulupäivästä saaden heti (wappu)lomamoodin päälle.

Perjantaina heti aamusta aloin tehdä ensimmäistä lääkärinlausuntoani, joka kuului pakollisena osasuorituksena tähän jaksoon. Tarkoituksena oli laatia lausunto eläkkeensaajan hoitotukea varten annettujen epikriisien pohjalta. Huolelliseen tekemiseen kului minulla kuitenkin tarpeettoman kauan aikaa, mutta tehtävänä se oli opettavainen ja käytännönläheinen. Tyytyväisenä lausunnon palauttamisesta lähdin tekemään loikka- ja kinkkatreeniä, joka osoitti parempia merkkejä teknisestä suorittamisesta kuin tänä keväänä tähän asti. lllalla vielä pidettiin työpaikkani kevätjuhlat, jossa iloisissa wapputunnelmissa kuuntelimme live-bändin esitystä, nautimme yhdessä ruoka- ja juomatarjoilusta ja juttelimme paljon sellaisista asioista, joista työajalla ei ehdi keskustella. Mukava iltatilaisuus toimi hyvänä yhdistävänä ja ilmapiiriä kohottavana tekijänä meidän koko moniammatillisessa työporukassa.

Lauantaiaamu kului opiskellessa tämän jakson luentojen sisältöä ja seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Iltapäivän voimatreenissä valmentajani pisti minut aika koville, sillä painoja lisättiin tankoon ihan maksimisuoritukseen asti. Ainakin treenistä sai mahdollisimman kehittävän, kun ei päästä itseään turhan helpolla. Olen havainnut, että yksin puntteja nostellessa meinaa helposti olla liian armollinen eikä välttämättä uskalla latoa yhtä isoja painoja. Kyykkäämisen jälkeen ohjelmassa oli vielä kontrastina puolikyykkyhyppyjä ja vauhditonta pituutta. Voi varmaan arvata, ettei viimeisessä sarjassa ollut enää kovin tuoreet jalat. Latasin tästä viimeisestä suorituksesta myös videon Instagramiin.

Lauantai-iltana oli vuorossa wapun ajan eniten odottamani tapahtuma Wappusitsit, jotka toteutettiin tänä vuonna 80-luvun teemalla. Värikkäisiin jumppavaatteisiin ja haalareihin pukeutuneena siirryttiin hauskasti ajassa taaksepäin vuoden 1988 wappusitseille. Perinteisen sitsaamisen lisäksi viihdyttävät ohjelmanumerot värittivät juhlimista sitsilaulubingon ja juomapelin ohella. Jatkoilla soi vanhempi musiikki ja nykymusiikki mukavasti sopusoinnussa aamun pikkutunneille saakka.

Sunnuntain pidin wappujuhlinnoista väsyneenä lepopäivänä treeneistä. Maanantaina vappuaattona oli koululla wapunavaus, jossa varadekaani piti humoristisen vapputeemaisen puheen samaan aikaan kuin söimme munkkeja ja joimme simaa. Wapunavauksen jälkeen koululta lähti kulkue viemään potilassänkyjä kerhotilallemme Amokselle, mutta itse jätin tämän väliin ja lähdin avaustilaisuudesta suoraan Pirkkahallille. Riittävän verryttelyn jälkeen kipeytyneet lihakseni antoivat myöden ottaa muutaman terävän telineistä lähdön. Edellisen jakson Hyökkäys ja puolustus tenttitulokset valmistuivat myös sopivasti vapuksi ja sain iloisia uutisia tenttiin liittyen. Vaikka meillä Tampereen lääkiksessä ei arvosanoja jaeta, saa tenttipisteet halutessaan kuulla kysymällä. Tällä kertaa halusin tietää osuiko oma tuntemukseni hyvin menneestä tentistä kohdilleen ja pisteet 35/40 sieltä ropsahtivat!

Vappuaaton iltana kokoonnuimme ystäväporukallani Koskipuistoon ja kiertelimme keskustassa fiiliksen mukaan muita kavereita tavaten. Hyvissä ajoin ennen puoltayötä kokoonnuimme seuraamaan teekkareiden lakitusta Konsulinsaarella ja lähettyvillä lääkiksen vuoden fuksi stetaroi toisen patsaan. Hämeensillan remontin vuoksi tilaisuus tuli siirtää toiseen paikkaan keskustassa, mutta se ei kuohuviiniroiskeiden määrästä päätellen juhlivaa wappukansaa haitannut.

Vappupäivän sateisuus ja viileys karkottivat jonkin verran yleisöä Koskenrannasta teekkarikasteen luota ja sen havaitsi myös lääkiksen järjestämän potilassänkyviestin osalta. Lääkiksen piknik siirrettiin Amos-klubille Sorsapuiston sijasta, mutta se jäi minulta väliin aamulla puhjenneen flunssan vuoksi. Entisenä teekkarina ja teekkarilakkia kantavana minua kiinnosti seurata teekkareiden touhuja, mutta ulkona värjöttely flunssaisena ei pidemmän päälle tuntunut enää kovin hyvältä vaihtoehdolta. Väsyneenä mutta onnellisena palailin kotiin loppuviikon uudet haasteet ilonaiheineen jo mielessä. Reipasta loppuviikkoa!

Taas pienet tontut liikkuu

Marraskuun kääntyminen joulukuuksi tietää joulukalenterin luukkujen availua, joulunajan odotusta ja koulussa lukukauden viimeiseen tenttiin valmistautumista. Pikkujoulukausi on omalla kohdallani taitettu, kerkesinpä neljät pikkujoulut marraskuun aikana kiertää. Ensin työpaikan pikkujoulut, sitten TLK:n ja myöhemmin oman kurssin ja hutuporukan pikkujoulut. Jouluista tunnelmaa tuo koulun ohella vapaaehtoisena toteutettu Secret santa, jossa ideana on toimittaa määrätylle toiselle opiskelijalle joululahja ilman, että lahjan saaja saa tietää keneltä lahja on peräisin. Tämä konsepti antoi vapaat kädet jakaa joulumieltä muillekin kuin läheisimmille tutuille. Olin ainakin itse saamastani lahjatoimituksesta todella otettu ja se tulee varmasti hyvään käyttöön :)

Meneillään oleva jakso (Hermoston rakenne ja toiminta) on ollut koko lääkiksen tähänastinen suosikkini. Ylipäänsä neurologiset sairaudet kiinnostavat minua kovasti, ja niihin on tällä jaksolla päässyt ottamaan ensikosketusta. Me kakkoskurssilaiset jatkamme opiskelua viikon pidempään kuin muut vuosikurssit, mutta se ei haittaa, koska opiskeltavat asiat ovat niin mielenkiintoisia. Osa saattaa pitää neurologiaa ja neuroanatomiaa kohtuullisen haastavana pakettina, mutta itse en ole juuri havainnut  eroa muihin jaksoihin verrattuna. Pikemminkin päinvastoin, olen saanut hämmästellä, kuinka nopeasti ja pienellä vaivalla olen oppinut esim. motoriikkaa, pikkuaivojen afferentteja ratoja ja neurotransmittereiden toimintaa. Aika ajoin jopa tuntuu, että meille opiskelijoille annetaan ylimäärin aikaa opiskella ja lukujärjestys pidetään hyvin kevyenä. Tilannetta helpottaa vielä sekin, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa ollut neuroanatomian sähköinen välitentti vähentää tenttiviikolla kerrattavia asioita. Anatomian oppialasta kun ei tule varsinaiseen jaksotenttiin enää suoranaisesti kysymyksiä, sillä ne on jo testattu oikein-väärin-väittämillä, monivalintatehtävillä ja kuvakysymyksillä jakson aikana.

Os sphenoidale kysyttiin neuroanatomian välitentissä

Luentojen ja PBL-opiskeluun kuuluvien tutoristuntojen lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja, joista viimeisimpänä korvan statuksen teon. Kurssikavereiden korvaan katsominen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi huutavan pikkulapsen, mutta näin opintojen alkuvuosina ko-operatiivisen kurssikaverin hyödyntäminen harjoitteluvaiheessa on ihan hyvä perusta. Tärkeintä tässä vaiheessa opintoja kuitenkin on, että oikeat toimintamallit tulevat tutuiksi, joita sitten myöhemmin kandina voi hioa ja kehittää.

Otoskooppi ei osunut tähän kuvaan...

Tähän jaksoon kuului myös aivojen dissektio, joka suoritettiin tuttuun tapaan pienryhmissä dissektiosalissa. Kaksiulotteisesti anatomian välitenttiin opiskellut aivojen rakenteet hahmottuivat ja löysivät oikeat mittasuhteensa dissektiossa, jossa tuli lisäksi hyvin kerrattua aivohermojen kulku, niiden tutkiminen ja mahdolliset toimintahäiriöt. Saimme myös ensimmäistä kertaa pukea päällemme "smurffit" eli sairaalan työvaatteet, jotka olivat niin mukavat, ettei takaisin kouluvaatteisiin (farkkuihin) vaihtaminen tahtonut houkutella oikein ollenkaan.

Vapaa-ajalla ei ole tekemisen puutetta päässyt esiintymään, sillä olen tehnyt joitakin työvuoroja ja noudattanut minulle räätälöityä harjoitusohjelmaa. Urheilu tuo onneksi mukavaa vastapainoa opiskelulle ja tehostaa oppimista. Töissäkin saa paljon sosiaalisia kontakteja ja ehtii hetkeksi ajatella muutakin kuin opiskelua. Hyvällä fiiliksellä tapahtuva opiskelu ja treenaaminen tukevat hyvin toisiaan ja virkistävät näin vuoden pimeimpänä aikana. Ja mikä parasta, joululoma on jo ihan nurkan takana!

My day (7.11.2017)

Halusin toteuttaa tällaisen minun päiväni-tyylisen postauksen, jossa kerron yhdestä koulupäivän kulusta tavallisena arkipäivänä. Tämän kuvauksen myötä voi saada paremman käsityksen siitä, millaista opiskelu lääkiksessä näin toisen vuoden opiskelijan näkökulmasta on. Valitsin tämän päivän siksi, että se oli varsin tapahtumarikas. Normaalina koulupäivänä minulla on usein luento ja ehkä tutoristunto, mutta tämän päivän opetus oli aivan erityistä. Jokainen päivä ei tietenkään ole samanlainen, mutta tämä jos mikä tekee opiskelusta niin mielekästä.

Klo 6.56 herään ja katson ensimmäiseksi puhelintani. Kuten yleensä käy, nousen sängystä muutama minuutti ennen herätyksen soimista. Voinkin lähes aina luottaa sisäiseen kellooni, joka tietää, milloin minun tulee herätä uuteen päivään. Puen, teen aamutoimet ja avaan läppäriltäni luentokalvot esiin. Tänä päivänä ei kuitenkaan ole luentoja, joten pikaisen kertauksen jälkeen annan itselleni hetkeksi aikaa vilkaista sosiaalista mediaa.

Aamupala ja kahvi lempi(matikka)mukistani

Klo 7.25 syön aamupalaa ja valmistaudun lähtemään kouluun. Yöllä lämpötila on käynyt pakkasen puolella, joten joudun hetken raapimaan autoni tuulilasia. Alun perin minulla piti olla tänään vain iltapäivällä yksi ryhmätyö, mutta kaverini sairastuttua vaihdoin hänen kanssaan päikseen tätä ryhmätyön ajankohtaa. Ryhmätyöt suoritetaankin aina omissa tutorryhmissämme (tai toisinaan usea tutorryhmä kerrallaan), mutta tällä kertaa menin suorittamaan työn rinnakkaisryhmän kanssa. Koulumatkalla mietinkin jo vähän tulevia ryhmätöitä ja kertaan mielessäni listaa aivohermoista. Niiden tietämystä tarvitaan tänään!

Talven saapuessa täytyy totutella taas tähän askareeseen...

Klo 8.09 saavun koululle hyvissä ajoin ja suuntaan Taitokeskukselle, jossa ryhmätyö pidetään. Odottaessani työn alkamista tutkin työn ohjetta. Visus, näkökenttä ja silmänpohjatutkimus tulisivat seuraavan parin tunnin aikana tutuiksi.

Klo 8.30 KT1-ryhmätyö eli nervus opticuksen (näköhermo) tutkimistyö alkaa. Ryhmätyön vetäjä selittää ja demonstroi tärkeimmät silmien tutkimiseen tarkoitetut kliiniset kokeet, jonka jälkeen pääsemme pareittain niitä harjoittelemaan. Kaikille tutut E:n sakarat sojottavat eri suuntaan kun testaamme niitä toinen toisiltamme. Lisäksi teemme näkökenttätutkimuksen, karsastustestin ja arvioimme silmien liikettä H-kaaviolla. Oftalmoskoopin toiminta hahmottuu paremmin kun testailemme sitä eri säädöillä punaheijasteen tutkimisen jälkeen. Oftalmoskopiaa varten laajennamme toisen silmän mustuaisen, jolloin silmänpohjakuvaus onnistuu helpommin. Papilla ja verisuonet tulevat hetken etsimisen jälkeen näkyviin tutkittavilta henkilöiltä, eli ryhmätyö palveli tehtäväänsä hyvin.

Klo 10.15 ryhmätyö päättyy ja toispuolisesta näön heikentymisestä huolimatta päätän lähteä Arvon hiljaiseen lukusaliin lukemaan neuroanatomiaa lähestyvää sähköistä välitenttiä silmällä pitäen.

Klo 12.12 pidän lounastauon ja ladon lautaselleni rajoituksien mukaisen enimmäismäärän broileria riisin ja salaatin kera. Ruokapöydässä naureskelemme vielä kavereiden kanssa huvittavaa ulkonäköämme, jossa toinen pupilli on laaja ja toinen kontrastina kovin pienen näköinen.

Klo 12.36 siirryn opiskelemaan tällä kertaa kirjaston puolelle, koska pieni maisemanvaihdos virkistää. Aiheena on silmän anatomia ja näön fysiologia, jotka ovat seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Yleensä en vietä koululla itsenäisesti opiskellen kovinkaan kauaa, mutta tällaisina päivinä kun aamupäivä- ja iltapäiväopetuksen välillä on useampi tunti, tykkään hyödyntää väliajan lukien. Kotona keskittymiskykyni on tosi asiassa parhaimmillaan, mutta hiljainen lukusali (tai kirjasto) toimii hyvänä varavaihtoehtona itseopiskeluun.

Klo 13.45 toinen ryhmätyö, RT4 eli aivohermojen testaus alkaa oman tutorryhmäni kanssa. Työn alussa olen innoissani, sillä pääsen ensimmäistä kertaa harjoittelemaan neurologisen statuksen tekoa. Tämän 1,5-tuntisen aikana ei tullut juurikaan uutta teoriaa, koska olen kaikki 12 aivohermoa ennen jo opiskellut, mutta käytännön puolesta työ oli antoisa. Koska olin ainoana käynyt aamulla silmä-ryhmätyössä laajennuttamassa pupillini, sain olla usealle ryhmän jäsenelle koekaniinina oftalmoskoopin valon alla.

Aivomallilla oli kiva vähän leikkiä

Klo 15.15 jokainen aivohermo saatiin testattua toimivaksi, ja saamme ryhmätyön vetäjältä kuittauksen ryhmätyökorttiin (lääkispiireissä kutsumme sitä temppukortiksi). Samalla koulupäiväni päättyy ja otan suunnaksi tutun treenipaikkani Pirkkahallin.

Klo 16.18 nopeustreeni on vauhdissa, jossa otan syksyn toisia piikkarivetoja. Juoksu tuntuu yllättävän hyvältä tähän aikaan kautta kun ohjelmassa on pitkästä aikaa ins-outs-vetoja (ideana siis vuorotellen kiihdyttää ja rentouttaa juoksu, jolloin nopeat lihassolut saavat ärsykkeen).

Klo 17.24 tulen kotiin ja alan heti syödä, nälkä jo kurnii. Tänään en jaksa enää illalla paljoa opiskella mutta suunnittelen tätä blogitekstiä ja rentoudun televisio-ohjelmien ääressä.

Iltaruuaksi lohta...

Klo 21.56 syön iltapalaa, julkaisen tämän postauksen ja menen nukkumaan. Tämä oli hyvä ja opettavainen päivä!

Marjasmoothie ja päärynä iltapalaksi

Heinäkuun kuulumisia

Oma suosikkikesäkuukauteni heinäkuu alkaa olemaan lopuillaan ja haluankin vielä palata sen tärkeimpiin elämyksiin, joiden siivittämänä jaksaa taas pyörittää normaalia arkea pimeneviin iltoihin ja syksyä kohti. Vaikka useana päivänä tästä lomakuukaudesta olen ahertanut töissä, on vapaapäiviin riittänyt sisältöä kaikenlaisen rentoutumisen ja urheilun merkeissä. Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta, joten olkoon tämä postaus muisto vuosi sitten alkaneelle taipaleelle, joita te lukijat olette osaltanne toteuttamassa.

Heinäkuuta ei voi sivuuttaa ilman mainintaa Ruisrockista ja kauniista Ruissalon maisemista. Hienoin hetki näillä festareilla oli mielestäni se, kuinka laivat lipuivat ohitse tervehtien iloista festivaalikansaa samalla kuin lempiesiintyjäni soittivat ja viihdyttivät festarikävijöitä. Sen yhden päivän kun sain Ruississa viettää sai minut unohtamaan arjen kiireet ja hetkeksi irtaantumaan muusta. Pientä palautetta antaisin kuitenkin festareiden järjestelyiden osalta, jotka tuntuivat paikoitellen vähän ontuvan. Kaikesta huolimatta jälleen kerran oli aika maagista se, kuinka lähes koko kesä sää on sateinen ja kolea, mutta Ruissiviikonloppuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähes hipoo hellerajaa.

Ruisrock 2017

Viking Grace lähestymässä Rantalavaa

Heti seuraavana päivänä Ruisrockista oli vuorossa SM-viestit kotikaupungissani. SM-viesteihin kuuluu aina omanlaisensa kutkuttava tunnelma, kun yksilöurheilijat kisaavatkin nyt joukkueissa ja kannustavat seuroittain toisiaan. Juoksin naisten 4 x 100 metrin viestissä avausosuuden järjestävän seuramme Pyrinnön kakkosjoukkueessa. Juoksu kulki omasta mielestäni hyvin (huolimatta edellisillan festareista) ja sain ojennettua viestikapulan suhteellisen helposti toisen osuuden juoksijalle. Viestijuoksuun kuitenkin kuuluu se, etteivät vaihdot aina mene ihan nappiin ja tätä sain todistaa heti joukkueemme seuraavassa vaihdossa. Tämä kuitenkin tekee viestikisoista niin jännittäviä, koska pienikin virhe voi olla joukkueelle kohtalokas. Kapula tuli meillä maaliin asti, mutta finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Better luck next time...

Kotikisat Ratinan stadionilla

Reilun viikon mittaisen kesälomani käynnistivät Kalevan kisat, jotka järjestettiin tänä vuonna Seinäjoella. Koska ikäni puolesta en enää kuulu nuorten sarjoihin, olivat nämä kisat eräällä tavalla kauden päätavoitteeni tai ainakin tärkeimmät kisani, vaikken kisoihin mitään suurempia odotuksia itselleni asettanutkaan. Ajattelin vain, että nyt on lomani ja aion nauttia kilpailemisesta meni sitten syteen tai saveen. Kaikki harmit tai pettymykset saa joka tapauksessa unohdettua parin päivän päästä siintävällä Kroatian lomamatkallani. No, kisoista ei lopulta jäänytkään paljoakaan kerrottavaa, sillä kilpailuni päättyi kolmeen karsintahyppyyn. En nyt ala analysoimaan kisaani sen enempää kuin mainitsemalla, että hyppytekniikan puolesta kisapäivä ei ollut minun päiväni. Nyt reilun viikon kuluttua näistä kisoista kisojen epäonnistuminen on kuin kaukana menneisyydessä, sillä Kroatian lomani pyyhki pois kaikki nämä ikävämmät ajatukset ja täytti ne uusilla ihanilla muistoilla.

Auringonlasku Brac-saarella Kroatiassa

Kroatian reissustani on tulossa vielä oma postauksensa, joten pysyhän kuulolla!

Kesäkuun kuulumisia

Ajatella, kuinka aika onkin näin kulunut, sillä nyt on jo juhannusviikko. Vaikkei minulle mitään erikoista ole kesän alettua tapahtunutkaan, ajattelin kuitenkin välttää blogini liian pitkän hiljaiselon ja kertoilla vähän kuulumisiani.

Päivät kuluvat minulla pääasiassa töiden merkeissä tamperelaisen lääkärikeskuksen vastaanottovirkailijana. Työ tuntui aluksi monimutkaiselta, mutta ystävällisten ja auttavaisten työkavereiden avulla se on alkanut paremmin sujumaan. Eniten otan ilmoittautumisia vastaan ja laskutan lääkärikäynneistä, mutta toisinaan saan tehdä myös silmänpaine- ja taittovoimamittauksia.

Working selfie

Vapaa-ajalla olen yrittänyt treenata ja joihinkin kisoihinkin olen osallistunut. Siinä on kuitenkin omat haasteensa, koska työtä tehdään useassa vuorossa ja kyllä se toki väsyttääkin. Tämä on johtanut siihen, että treeniteho ei ole ollut paras mahdollinen enkä aina ole jaksanut edes urheilukentälle lähteä. Töiden ja urheilun yhteensovittamisessa pyrin siihen, että olen armollinen oman jaksamiseni kanssa ja säilytän sopivan tasapainon töiden ja urheilun välillä.

Olen kesän aikana myös ahkeroinut syväritutkimuksen parissa ja kirjallisuuskatsaus rupeaakin olemaan jo aika hyvällä mallilla. Syksyllä on tarkoitus kerätä aineisto lähettämällä kyselylomakkeet tutkittaville ja sen jälkeen alkaakin analysointi- ja pohdintavaihe. Työtä näissä syväreissä vielä riittää paljon, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Heinäkuulta minulla on iloista odotettavaa, koska pääsen vihdoinkin ensimmäistä kertaa Ruisrockiin! Festarit mielestäni kuuluvat kesään ja Ruissiin olen jo useampana vuonna halunnut. Joka vuosi olen vähän kateellisena somessa katsonut muiden kuvia tapahtumasta, jossa aurinko on aina paistanut. Nyt on vihdoin minun vuoroni päästä osallistumaan paljon kehutuille festareille, eli taas yksi haaveistani käy toteen!

Festarifiiliksissä Himoksella viime kesänä

Pääsykoetuloksia odottavienkaan ei tarvitse onneksi enää kauaa kärvistellä. Viime vuonna sain tietää sisäänpääsystäni heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina, joka on edelleen elämäni paras ja onnellisin päivä. Näihin tunnelmiin, toivotan rentoa juhannuksen aikaa kaikille!