Kesäloman koittaessa

Kymmenen viikkoa terveyskeskusvastaanottotyötä on onnellisesti takana ja edessä viikon loma ennen koulunpenkille palaamista. Reiluun pariin kuukauteen mahtui paljon erilaisia potilaita ja vaivoja, mutta se juuri tekikin työstä niin monipuolista ja vaihtelevaa. Tässä ajassa ehti jonkin verran jo muodostamaan pidempiäkin hoitosuhteita kuin 30 min vastaanottoajalla on mahdollista. Toisinaan hämmästelin sitä kun potilas halusi ehdottomasti varata uuden ajan juuri minulle eli jatkuvuus hoitosuhteessa on potilaiden mielestä ensiarvoisen tärkeää. Kesätöiden lopussa tuntui jopa hieman haikealta, kun joutui katkaisemaan näitä hyviä vuorovaikutus- ja hoitosuhteita toisen lääkärin jatkettavaksi. Kesä opetti minulle paljon siitä, millaiseksi potilaat kokevat hyvän lääkärin. Näitä ominaisuuksia yritän pitää mielessä ja kehittää edelleen. 

Terveyskeskuslääkärin työssä kohtaa kaikenikäisiä potilaita ja hyvin paljon hoidetaan kipua sekä sen kanssa pärjäämistä. Hoitopäätökset tuntuvat toisinaan hyvin suurilta etenkin päivystäessä, jolloin vaiva on akuutti ja nopeasti hoitoa vaativa. Vastuu onkin iso, mutta sitä on oppinut käsittelemään ja luottamaan omaan tietoon ja kokemukseen. Keskeistä on myös käsittää oma rajallisuus ja konsultoinnin merkitys silloin, kun itse epäröi. Pariin toimenpiteeseen pyysin kesän aikana seniorin paikan päälle neuvomaan, koska en ollut näitä toimenpiteitä ennen tehnyt. Jokaisen työpäivän jälkeen oli tunne siitä, että olisi aavistuksen kokeneempi ja parempi versio itsestään lääkärinä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että selvisin kaikista haasteista kunnialla. Välillä potilaiden joskus välinpitämätönkin asenne hoitoonsa turhautti, mutta tämäkin on osa tätä työtä hyvine ja huonoine hetkineen. 

Vaikka kesä kului kokonaisuudessaan mukavasti ja töihin oli aamuisin aina mukava mennä, olen silti iloinen pienestä lomasta ilman ainuttakaan ajatusta lääketieteestä. Aloitin kesätyöt perehdytyksellä suoraan lukukauden päätyttyä ja oikeastaan lähes kaikkina päivinä mietin jollain tapaa lääketieteellisiä asioita, yleensä erotusdiagnostiikkaa tai kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa. Viikonloput pidin vapaina, mutta en ole kovin hyvä irtautumaan työstä vapaa-ajalla ellen harrasta liikuntaa tai lähde kotoa jonnekin toisiin maisemiin. Kesän strategiana oli hyvin pitkälle se, että monesti edellisenä iltana valmistauduin etukäteen hakien tietoa sairauksista potilaiden tulosyihin liittyen. Pitkällä tähtäimellä tämä kuitenkin voi osoittautua kuormittavaksi. Huomasinkin loppukesää kohti mentäessä, että en palautunut samalla tavalla työviikosta kuin alkukesällä. Lievä työstressikin ilmoitti itsestään viimeisillä viikoilla liian aikaisilla heräämisillä. Siinä minulla on vielä parannettavaa, että pystyisin paremmin irrottautumaan työstä vapaalla ollessa. 

Kesä oli antoisa ja erittäin opettavainen, mutta on silti ihana palata vielä viimeistä kertaa kesälomalta opiskeluiden pariin. Lääkiksessä oppii paljon teoriaa ja käytäntöä, mutta vasta työelämässä todella muodostuu se rutiini ja kokemus, jota tässä työssä vaaditaan erityisen paljon. Ensimmäisenä kliinisenä jaksona minulla alkaa neurologian jakso, jota odotan kyllä kovasti. Lähes yhtä paljon odotan KNK-jaksoa, sillä nyt kesällä korvakipuisiin törmäsi hyvin usein ajanvarausvastaanotolla sekä hengitystieinfektiopoliklinikalla. Lääkiksen viimeistä (vajaata) vuotta odotan innolla, mutta pieni loma tulee todella tarpeeseen. Lomasuunnitelmiini kuuluu paljon liikuntaa, ystävien tapaamista hyvän ruuan  äärellä sekä mahdollisesti pieni irtiotto pääkaupunkiseudulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä!

Vitosen oikeuksia odotellessa

Viides vuosi lääkiksessä päättyi silmätautien kliiniseen jaksoon. Edessä on varmasti opettavainen kandikesä terveyskeskuksen vastaanotossa. Odotan kesältä paljon uusia kokemuksia ja oivalluksia, mutta ennen kaikkea kasvamista lääkärinä. Rutiinin luomiseen sekä epävarmuuden sietämiseen vaaditaan lukuisia toistoja, ja niitä kertyy kohtaamalla eri ikäisiä ja elämäntilanteissa olevia potilaita. Terveyskeskuksessa lääkärin työ on monipuolista ja toivoakseni myös palkitsevaa. Kesän aikana ehtii tulla vastaan runsaasti sairauksia tai vaivoja, joita ei ole vielä lainkaan opinnoissa ehditty käsitellä. Tämänkin vuoksi konsultoinnin merkitys on tällaiselle lääkärinraakileelle välttämätöntä myös työssäjaksamisen kannalta. Aloitan maanantaina kesälääkärin työt odottavaisin mielin, mutta kyllähän toki vähän jännittää ottaa ensimmäiset askeleet ihan oikeana lääkärinä. 

Tänään pidetyn silmätautien suullisen tentin jälkeen sai huokaista helpotuksesta, sillä kaikki kevään opinnot on nyt hyväksytysti suoritettu. Toukokuun aikana pidettiin integroitu tentti, jossa oli kysymyksiä lähes koko kevätlukukauden opiskelluista aiheista. Sen lisäksi olen hieman kertaillut sisätautien ja kirurgian keskeisiä aihepiirejä lähinnä kesätöihin valmistautumista ajatellen. Kuitenkin työt ovat lopulta se paikka, jossa parhaiten oppii ja sisäistää oppimaansa. Etenkin juuri terveyskeskuksessa tulee vastaan hyvin laidasta laitaan tapauksia eri lääketieteen osa-alueilta. Kaikkea ei niin ikään voi omaksua kirjoista lukemalla. Esimerkiksi potilaiden kohtaaminen ja tutkiminen sekä toimenpiteiden suorittaminen edellyttävät taitoja, jotka kehittyvät käytännössä koko työuran aikana. 

Silmätautien ensimmäisellä viikolla harjoittelimme toisillamme silmien tutkimista. Paljon oli onneksi jo ennalta tuttua asiaa kuten visuksen arviointi näkötaululla, silmänliikkeiden tutkiminen H-kaaviolla sekä oftalmoskoopin käyttö. Silmänpohjaan katsominen oftalmoskoopilla helpottuu, kun mustuaiset laajentaa tropikamidi-silmätipoilla, joten tätä myös hyödynsimme käytännön harjoituksissa. Uutena opimme muun muassa kääntämään luomen ja mittaamaan silmänpaineen. Keskustelimme opetusten ohella taittovirheistä, ja tämä aihe tuntui minusta erityisen kiinnostavalta, koska olen itse käynyt taittovirheen korjausleikkauksessa. 

Seuraavalla kahdella klinikkaviikolla seurasimme poliklinikoilla silmälääkärien työtä ja otimme opetuspoliklinikalla pareittain vastaan potilaita. Hieman pääsin myös poleilla kurkistamaan silmämikroskoopin okulaareihin. Iltapäivisin oli usein luentotyyppistä opetusta mm. kaihista, glaukoomasta ja silmävammoista. Silmätaudeilla huomasi, kuinka suuresta potilasjoukosta onkaan kyse. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska oikeastaan kaikille tulee jossain vaiheessa kaihimuutoksia ja näön heikkeneminen aiheuttaa kenelle tahansa huolta ja haittaa päivittäistoiminnoissa. 

Viimeisen kokonaisen lääkisvuoden päättymistä juhlistimme klinikkaryhmäni kanssa hienossa ravintolassa kolmen ruokalajin menulla. Nyt on lääkistaipaleella jälleen yksi etappi saavutettu, kun viidennen vuoden oikeudet kilahtavat pian rekisteriin. Tämä viikonloppu kuluu rennosti ilman erityisiä velvollisuuksia ja maanantaina sitten kohti uusia haasteita terveyskeskustyössä.