Yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut lähes yhtä juhlaa! Viime sunnuntaina vietimme perhepiirissä synttäreitäni ennakoivasti hyvästä ruuasta ja makeista herkuista nauttien. Muutamia mukavia pakettejakin sain ilokseni avata.

Juhlinnan myötä on päässyt hyvin irtautumaan lääketieteen opiskelijan arkisesta puurtamisesta. Wujuviikossa on jo itsessään paljon juhlan aihetta, mutta oma syntymäpäiväni maanantaina teki tästä viikosta vielä entistä merkityksellisemmän. Kiireiseksi viikon teki se, että koulupäivät olivat toisinaan pitkiä ja jaksotentti häämöttää jo ensi viikolla. Uutta asiaa ehti viikon aikana tulla luennoilla, tutoristunnoissa ja pohdintaseminaarissa enemmän kuin sitä mielessään ehti prosessoimaan. Tämän lisäksi tein koko ajan korjauksia syväreihini, jotka alkavat kuitenkin onneksi olla jo loppusuoralla, enää viimeistä hiomista vailla. Silloin tällöin olisi kuitenkin hyväksi ottaa opiskeluissa hieman rennompi ote ja muistaa säästää paukkuja pimenevään syksyyn. Wuosijuhlat ja syntymäpäivät ovat kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta opiskella voi lähes kaikkina muina päivinä.

24-vuotispäivänäni maanantaina järjestettiin kandiseuran puolesta Wuosijuhlaluento Tampereen Pursiseuralla, johon halusin ehdottomasti osallistua minua kiehtovan aiheen innoittamana. Avaruus ja tähtitiede ovat aina kiinnostaneet kovasti, koska ne ovat monella tapaa mysteerejä. Kukapa ei olisi joskus pohtinut, löytyykö kaukaisesta avaruudesta jossain muodossa elämää. Näitä aiheita pääsi pohtimaan kahden vierailevan tähtitieteilijän johdolla. Parasta wujuluennossa oli kuitenkin se, että sitä sai kuunnella täysin yleissivistyksen takia mukavan rennossa ilmapiirissä. Ei siis tarvinnut huolehtia siitä, että kohta ilmestyisi tenttipaperi eteen kuulustelemaan luennon sisältöjä. Luennoitsijoiksi oli valittu alan asiantuntijat, jotka toivat hauskalla tavalla esiin myös lukiofysiikkaa. Hyvät tarjoilut viimeistelivät illan ja kotiin lähtiessä en voinut olla ihastelematta kirkasta tähtitaivasta.

Tiistaina koulussa oli koko kurssin yhteinen pohdintaseminaari, johon olimme valmistautuneet hakemalla vastauksia kinkkisiin 30:een väittämätehtävään. Jakson vastuuhenkilö arpoi joka tehtävään vastaajan, jolloin seminaarista saatiin oikeaa pohdintaa ja hyviä näkemyksiä. Arpaonni suosi tällä kertaa enkä joutunut vastaamaan ääneen, mutta jokaiseen tehtävään olin varustautunut vastaamaan tarvittaessa.

Keskiviikko käynnistyi Orionin tarjoamalla aamiaisella ja lyhyellä esittelyluennolla Orionin tuotevalikoimasta. Päivä jatkui vielä kahdella luennolla ja tutorilla, joiden jälkeen oli aika valmistautua illan terveyskeskuspäivystykseen. Jokainen kolmoskurssilainen käy kerran tutustumassa iltapäivystykseen yhdessä ympäryskuntien terveyskeskuksessa. Omassa päivystyskohteessani seuraamani päivystäjä oli todella ystävällinen ja otti minut huomioon kolleganaan. Muodostimme ikään kuin työparin, ja muutaman potilaan kohdalla lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni diagnoosista ja jatkotoimenpiteistä. Päivystys ei kuitenkaan ollut pelkästään sivusta seuraamista, vaan pääsin myös katsomaan usean potilaan korviin sekä kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja. Aika hurahtikin päivystyksen tiimellyksessä todella nopeasti. Näitä terveyskeskuspäivystyksiä pitäisi mielestäni olla kolmannen vuoden aikana enemmän, koska niistä saatu oppi on lähes korvaamatonta.

Torstai ja perjantai kuluivat pitkälti koulussa ja treeneissä. Olen koko syksyn ajan treenannut ulkona, mutta lähdin torstaina pitkästä aikaa Pirkkahallille nopeustreeneihin. Syksyn peruskuntokaudella pystyy vielä hyvin harjoittelemaan ulkosalla, mutta hallin tuulettomuus ja lämpö ajavat kuitenkin vielä paremmin asiansa.

Perjantaina päivystyksen purkuryhmätyössä saimme jakaa kokemuksia terveyskeskuksen kiirevastaanotoista ja niiden toteutumisesta eri kaupungeissa. Keskustelutilaisuuden jälkeen piti käydä heti palauttamassa jakson temppukortti suorituslaatikkoon, koska tällä jaksolla sen täyttyminen vaati erityisen paljon aikaa ja suorituksia. Olisi varmasti tuntunut kauhealta kadottaa se juuri kriittisellä hetkellä.

Vuosijuhlapäivä lauantai valkeni harmaana ja aamu sujui tenttiin lukiessa, kunnes iltapäivällä suuntasin ensiksi kampaajalle (vahva suositus Kampaamo Paris Kangasalla) ja meikkaukseen. Vaikka olin tyytyväinen aamupäivän opiskelutunteihin, meinasi se kostautua aikataulullisesti suunnatessani vuosijuhliin. En ehtinyt käymään kotona pukemassa iltapukua vaan sen pukeminen siirtyi suoraan juhlapaikalle Scandic Rosendahlin pihaan puoli tuntia ennen iltajuhlan alkamista. Hyvällä organisoinnilla ja suunnitelma B:llä selvisin suurempaa vuosijuhlastressiä potematta ja juhlasaliin siirryin odottavaisin mielin. Pyöreät pöydät oli katettu kauniisti ja kandiseuran logo edustettuna jokaisessa pöydässä viimeistään saatteli juhlavieraat juhlahumuun.

Iltajuhlassa nautimme kolmen ruokalajin illallisen, kuuntelimme puheita ja taputimme oikeissa kohdissa ansioituneille kandiseuralaisille. Juhlan yleinen kulku vastasi akateemiseen juhlaan kuuluvaa arvokkuutta ja tunnelma oli lähes varmasti yhtä korkealla kuin edellisvuoden tasa-viisivuotisilla. Iltajuhlan jälkeen siirryimme jatkoille, joissa vauhdikkaan bilebändin tahtiin reivasimme pikkutunneille. Juhlientäyteisen viikon päätti sunnuntain sillis, jossa kävin syömässä fantasiamaailman herkkuja. Tänä vuonna 46-vuotiaan Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran vuosijuhlat olivat jälleen harkittu ja upea kokonaisuus, joita kelpaa muistella vielä pitkään.

Temppuillen taitavaksi

Taas ollaan sunnuntaissa ja täytyy jälleen todeta, että tämä viikko sujui aivan supernopeasti! Erityisen paljon aikaa kului kliinisiä taitoja harjoitellessa. Saman päivän aikana meillä on saattanut olla useampikin käytännön tekemiseen tähtäävä ryhmätyö. Näitä taitoja on opeteltu lähinnä fantomeilla, mutta myös "valepotilailla" eli potilaita näyttelevillä ihmisillä, tutussa ja turvallisessa Taitokeskuksessamme. Temppukorttiin saakin tämän jakson aikana paljon ryhmätyömerkintöjä, joita on aina hauska kerätä uusien taitojen opettelun tuloksena.

Ensimmäisenä uutena harjoitteena meillä tuli perifeerisen laskimokanyylin laittaminen ja nestehoidon aloitus. Tämä kuuluu olennaisena osana sairaanhoitajien työhön, mutta on myös tärkeä taito lääkärille. Jos nimittäin käy niin, ettei hoitaja onnistu saamaan kanyylia paikoilleen suoneen, tulee se viime kädessä lääkärin tehtäväksi. Aluksi kuitenkin harjoittelimme kanylointitekniikkaa tekokädellä ja vasta seuraavassa harjoituksessa lyhyen briiffauksen jälkeen laitoimme toisillemme kanyylin kämmenselkään. Ensimmäinen oikea kanylointi sujui ihan hyvin, mutta kokemattomuudesta johtuvaa pientä varovaisuutta ilmeni ainakin omalla kohdallani. Kanylointi vaatii harjoittelua, mutta näin se on kaiken uuden oppimisen kanssa: toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. 

Virtsateiden katetrointi ja suprapubisen kystofixin asetus fantomille osoittautuivat innostavaksi pieneksi näpertelyksi. Katetrointi ei tuntunut vaativan juuri erityisosaamista, mutta kystofixin asettamisen kanssa tuli olla huolellisempi. Oikeanlainen puudutustekniikka, aspirointi ja katetrin asettaminen yhdessä troakaarin kanssa vaatii tarkkaa keskittymistä ja rauhallista itsevarmuutta. Näiden taitojen avulla on potilaan mahdollista saada merkittävää helpotusta, minkä vuoksi niiden opettelu tuntui harjoitustyössä hyvin mielekkäältä.

Verenpaineen mittausta diureettityössä

Lääkärintaitoja on harjoiteltu anamneesin muodossa kokemuskouluttajien avustamana vuorovaikutusharjoituksessa. Esitietojen kysymisessä on huomannut kehittyneensä siinä mielessä, että osaa kysyä potilaan oireista/vaivasta luontevammin ja kokonaisvaltaisemmin. Vuorovaikutustaidot-työ oli etukäteen aika jännittävä tilanne, koska harjoituksessa videoitiin oma vastaanotto, jota sen jälkeen käytiin porukalla yhdessä läpi. Pääpainona oli potilaan ja lääkärin välisen vuorovaikutuksen kehittäminen, eikä niinkään itse lääketiede ja täsmälleen oikea diagnosointi. Vastaanoton aloitus, kulku ja lopetus tuli toteuttaa niin kuin sen omaan tyyliin sopivasti ja asiallisesti tekisi, mutta potilaan tutkimisen sai tässä työssä jättää väliin. Videokameran unohti tilanteessa hyvin nopeasti ja minuutit kuluivat lopulta hyvin nopeasti oman lääkäriminän tutkiskellessa tunnelmaa tässä simuloidussa tilanteessa. Kun katsoo itseään videolta, oma kriittinen silmä löytää aina todella paljon huonoa ja kehitettävää, mutta tästä videosta löytyi onneksi runsaasti hyviäkin puolia. Huolellinen esitietojen kysyminen, selkeä kysymyksenasettelu ja ymmärrettävät jatko-ohjeet saivat osaltani kiitosta. Parannettavaa löysimme luonnollisesti jokaisen opiskelijan kohdalla.

Mitä teoriaan tulee, niin tällä jaksolla sitä on ollut käytännönläheisyydestä huolimatta paljon. Jakso on haastava ja luettavaa riittäisi enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Yhtenäkin päivänä opiskelin 9 h verran, kun en tahtonut millään jättää lukuja kesken. Pääsykoekokemusten perusteella näin pitkään lukeminen ei tietenkään ollut kovin hyvä idea, mutta itsepäisesti halusin päästä opiskeltavien aihepiirien kanssa ajan tasalle. Lääketieteessä vaan ei koskaan voi sanoa olevansa valmis, vaan aina voi lukea enemmän ja enemmän ja oppia lisää. Minun itseni on toisinaan hyvin vaikea lopettaa ja laittaa kirjat pois. Tämän takia joudunkin lähes päivittäin pakottamaan itseni tekemään treenin tai edes pienen juoksulenkin/kuntopiirin. Viikko sitten aloitin peruskuntokauden ja haluan kuitenkin noudattaa parhaani mukaan valmentajani minulle laatimaa ohjelmaa. Koska jatkan edelleen myös viikonlopputöissä vastaanottovirkailijana, ei vapaa-ajan ongelmia ole liiaksi ollut. On silti mukava kerätä vähän sukanvarteen ja syksyn pimeydessä haaveilla tulevista reissuista! Hyvää alkavaa viikkoa!