My day (22.11.2018)

Time really flies! Edellisestä My day-tyyppisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta. Marraskuu on onneksi jo melkein selätetty ja kiireestä huolimatta olen saanut nauttia muutamista aurinkoisistakin päivistä. Vielä hetken jaksaa tsempata ennen odotettua juhlakauden alkua. Pidemmittä puheitta, tämä torstai oli itselleni varsin tapahtumarikas ja ajattelin jakaa sen  lyhyesti teidän kanssanne.

Torstaipäiväni sujui kutakuinkin näin:

Klo 6.57 herään, teen aamutoimet ja kertaan vielä hetkisen tartunnan torjunnan teoriaa ennen aamun ryhmätyötä. Huhujen mukaan työn alussa olisi pieni kirjallinen testi, joka mittaisi ennakkotehtävien tekoaktiivisuutta. Tällä viikolla oli poikkeuksellisesti vain yksi tutoristunto, koska aamun Team based learning-harjoitus korvaa yhden istunnon. Ainakin seuraavaa purkua varten on hyvin aikaa lukea oppimistavoitteiksi tulleista hengitystieinfektioista.

Klo 7.46 syön rauhassa aamupalaa, jonka jälkeen jää vielä aikaa kerrata infektiopotilaan tutkimisen käytäntöjä. Lähden hyvissä ajoin kouluun ja hyvilläni siitä, ettei auton tuulilasia tarvitse tänään raapia liikkeelle lähtiessä. Hitmix soi tämän aamun matkamusiikkina.

Klo 8.32 saavun koululle ja juteltuani hetken kaverini kanssa menemme odottelemaan ryhmätyön alkua "Juusto-salin" eteen Taitokeskuksessa.

Klo 10.55 tartunnan torjunta-työ päättyy. Takana on monipuolinen kattaus multiresistenteistä bakteereista ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä tavanomaisin ja kosketusvarotoimin. Teoriaa ja käytännön harjoittelua on integroitu harjoitukseen sopivasti ja pääsemmekin desinfioimaan käsiämme valehtelematta ainakin toistakymmentä kertaa.

Klo 11.02 menen kavereiden kanssa syömään ja alan valmistella tätä postausta kirjaston leppoisilla nojatuoleilla. Jotta aika ei kulu ainoastaan blogin ylläpitämiseen, kaivan luentokalvot esiin ja uppoudun niiden maailmaan loppuajaksi.

Klo 13.00 alkaa päivän toinen ryhmätyö Taysissa infektiotautien osastolla. Tätä ennen haemme ryhmäni kanssa sairaalan uumenista lääkärintakit ja harhailemme sairaalan käytävillä epävarmana kandilaumana oikeaan paikkaan. Anamneesi ja status-ryhmätyössä haastattelemme pareittain infektiotautia sairastavaa potilasta ja teemme tarvittavat kliiniset tutkimukset. Kotitehtäväksi jää sairauskertomuksen kirjoittaminen kyseisestä potilaasta, minkä vuoksi huolellinen esitietojen kysyminen ja tutkiminen oli ensisijaista. Tämä on ensimmäinen epikriisi, jonka kandina pääsemme laatimaan, joten uutta ja jännittävää on taas luvassa.

Klo 15.07 Käytännön harjoitus sairaalalla on ohitse ja päivä opiskelujen osalta lähes paketissa. Ajan koulupäivän jälkeen suoraan lähi-urheilukentälle tekemään juoksuharjoitusta. Päivä jo hämärtää ja siksi päädyn tekemään treenin mahdollisimman ripeästi lyhyillä palautuksilla. Ohiajavien autoilijoiden kummastuneista katseista päätellen oli varsin erikoista juosta tähän aikaan vuodesta pikkupakkasella vetoja pipo päässä ja piikkarit jalassa.

Klo 16.23 saan treenin päätökseen ja ajan kotiin väsyneenä, mutta illan ohjelmasta innostuneena. Vaikka houkutus olisi jättää opiskelujutut tältä päivältä tähän niin alana hahmotella sairauskertomusta ja kerrata sen yleiset piirteet malliepikriisistä.

Klo 16.51 opiskelut saavat illan kiireiltä riittää ja on aika vaihtaa vapaalle. Illalla pidetään kandiseuran pikkujoulut, joihin alan valmistautua suihkun, meikin ja pukeutumisen kautta. Pikkujoulut on yksi talven suosikkitapahtumistani, joten en pysty peittelemään hyvätuulisuuttani. Edeltävästi kokoonnumme kaveriporukalla etkoilemaan ja viettämään omia pikkujoulujamme.

Klo 18.35 lähdemme yhdessä bussilla pikkujoulupaikalle. Ohjelma pikkujouluissa on samanlainen kuin joka vuosi: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, tanssijat sekä bändi viihdyttävät ja katsotaan hassunhauska video kandielämästä. Vietän kivan illan ystävieni kanssa ja nautin opiskelijaelämän suomasta vapaa-ajasta.

Klo 23.17 tulen kotiin ja menen mahdollisimman pian nukkumaan. Liikaa en halua univelkoja keräillä, sillä huomenna on vuorossa vielä työpaikkani pikkujoulut. Tähtiareenalla Pirkkahallissa vietämme Iskelmäpikkujoulua taatusti iloisissa merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin vielä huomenaamulla seminaari, jossa on pakollinen läsnäolo. Hyvää yötä!

Yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut lähes yhtä juhlaa! Viime sunnuntaina vietimme perhepiirissä synttäreitäni ennakoivasti hyvästä ruuasta ja makeista herkuista nauttien. Muutamia mukavia pakettejakin sain ilokseni avata.

Juhlinnan myötä on päässyt hyvin irtautumaan lääketieteen opiskelijan arkisesta puurtamisesta. Wujuviikossa on jo itsessään paljon juhlan aihetta, mutta oma syntymäpäiväni maanantaina teki tästä viikosta vielä entistä merkityksellisemmän. Kiireiseksi viikon teki se, että koulupäivät olivat toisinaan pitkiä ja jaksotentti häämöttää jo ensi viikolla. Uutta asiaa ehti viikon aikana tulla luennoilla, tutoristunnoissa ja pohdintaseminaarissa enemmän kuin sitä mielessään ehti prosessoimaan. Tämän lisäksi tein koko ajan korjauksia syväreihini, jotka alkavat kuitenkin onneksi olla jo loppusuoralla, enää viimeistä hiomista vailla. Silloin tällöin olisi kuitenkin hyväksi ottaa opiskeluissa hieman rennompi ote ja muistaa säästää paukkuja pimenevään syksyyn. Wuosijuhlat ja syntymäpäivät ovat kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta opiskella voi lähes kaikkina muina päivinä.

24-vuotispäivänäni maanantaina järjestettiin kandiseuran puolesta Wuosijuhlaluento Tampereen Pursiseuralla, johon halusin ehdottomasti osallistua minua kiehtovan aiheen innoittamana. Avaruus ja tähtitiede ovat aina kiinnostaneet kovasti, koska ne ovat monella tapaa mysteerejä. Kukapa ei olisi joskus pohtinut, löytyykö kaukaisesta avaruudesta jossain muodossa elämää. Näitä aiheita pääsi pohtimaan kahden vierailevan tähtitieteilijän johdolla. Parasta wujuluennossa oli kuitenkin se, että sitä sai kuunnella täysin yleissivistyksen takia mukavan rennossa ilmapiirissä. Ei siis tarvinnut huolehtia siitä, että kohta ilmestyisi tenttipaperi eteen kuulustelemaan luennon sisältöjä. Luennoitsijoiksi oli valittu alan asiantuntijat, jotka toivat hauskalla tavalla esiin myös lukiofysiikkaa. Hyvät tarjoilut viimeistelivät illan ja kotiin lähtiessä en voinut olla ihastelematta kirkasta tähtitaivasta.

Tiistaina koulussa oli koko kurssin yhteinen pohdintaseminaari, johon olimme valmistautuneet hakemalla vastauksia kinkkisiin 30:een väittämätehtävään. Jakson vastuuhenkilö arpoi joka tehtävään vastaajan, jolloin seminaarista saatiin oikeaa pohdintaa ja hyviä näkemyksiä. Arpaonni suosi tällä kertaa enkä joutunut vastaamaan ääneen, mutta jokaiseen tehtävään olin varustautunut vastaamaan tarvittaessa.

Keskiviikko käynnistyi Orionin tarjoamalla aamiaisella ja lyhyellä esittelyluennolla Orionin tuotevalikoimasta. Päivä jatkui vielä kahdella luennolla ja tutorilla, joiden jälkeen oli aika valmistautua illan terveyskeskuspäivystykseen. Jokainen kolmoskurssilainen käy kerran tutustumassa iltapäivystykseen yhdessä ympäryskuntien terveyskeskuksessa. Omassa päivystyskohteessani seuraamani päivystäjä oli todella ystävällinen ja otti minut huomioon kolleganaan. Muodostimme ikään kuin työparin, ja muutaman potilaan kohdalla lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni diagnoosista ja jatkotoimenpiteistä. Päivystys ei kuitenkaan ollut pelkästään sivusta seuraamista, vaan pääsin myös katsomaan usean potilaan korviin sekä kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja. Aika hurahtikin päivystyksen tiimellyksessä todella nopeasti. Näitä terveyskeskuspäivystyksiä pitäisi mielestäni olla kolmannen vuoden aikana enemmän, koska niistä saatu oppi on lähes korvaamatonta.

Torstai ja perjantai kuluivat pitkälti koulussa ja treeneissä. Olen koko syksyn ajan treenannut ulkona, mutta lähdin torstaina pitkästä aikaa Pirkkahallille nopeustreeneihin. Syksyn peruskuntokaudella pystyy vielä hyvin harjoittelemaan ulkosalla, mutta hallin tuulettomuus ja lämpö ajavat kuitenkin vielä paremmin asiansa.

Perjantaina päivystyksen purkuryhmätyössä saimme jakaa kokemuksia terveyskeskuksen kiirevastaanotoista ja niiden toteutumisesta eri kaupungeissa. Keskustelutilaisuuden jälkeen piti käydä heti palauttamassa jakson temppukortti suorituslaatikkoon, koska tällä jaksolla sen täyttyminen vaati erityisen paljon aikaa ja suorituksia. Olisi varmasti tuntunut kauhealta kadottaa se juuri kriittisellä hetkellä.

Vuosijuhlapäivä lauantai valkeni harmaana ja aamu sujui tenttiin lukiessa, kunnes iltapäivällä suuntasin ensiksi kampaajalle (vahva suositus Kampaamo Paris Kangasalla) ja meikkaukseen. Vaikka olin tyytyväinen aamupäivän opiskelutunteihin, meinasi se kostautua aikataulullisesti suunnatessani vuosijuhliin. En ehtinyt käymään kotona pukemassa iltapukua vaan sen pukeminen siirtyi suoraan juhlapaikalle Scandic Rosendahlin pihaan puoli tuntia ennen iltajuhlan alkamista. Hyvällä organisoinnilla ja suunnitelma B:llä selvisin suurempaa vuosijuhlastressiä potematta ja juhlasaliin siirryin odottavaisin mielin. Pyöreät pöydät oli katettu kauniisti ja kandiseuran logo edustettuna jokaisessa pöydässä viimeistään saatteli juhlavieraat juhlahumuun.

Iltajuhlassa nautimme kolmen ruokalajin illallisen, kuuntelimme puheita ja taputimme oikeissa kohdissa ansioituneille kandiseuralaisille. Juhlan yleinen kulku vastasi akateemiseen juhlaan kuuluvaa arvokkuutta ja tunnelma oli lähes varmasti yhtä korkealla kuin edellisvuoden tasa-viisivuotisilla. Iltajuhlan jälkeen siirryimme jatkoille, joissa vauhdikkaan bilebändin tahtiin reivasimme pikkutunneille. Juhlientäyteisen viikon päätti sunnuntain sillis, jossa kävin syömässä fantasiamaailman herkkuja. Tänä vuonna 46-vuotiaan Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran vuosijuhlat olivat jälleen harkittu ja upea kokonaisuus, joita kelpaa muistella vielä pitkään.

TLK 45 v.

Kirjoittelin aiemmin Pettymys -postauksessani, kuinka ainejärjestömme wuosijuhlat valuvat osaltani tavoittamattomiin. Kuitenkin suureksi riemukseni sain paikan varasijalta näihin upeisiin juhliin, joihin odotus viimein palkittiin tänä viikonloppuna. Nämä wuosijuhlat olivat minulle ensimmäinen kerta lukion wanhojen tanssien jälkeen, kun sain pukeutua pukukoodin mukaisesti iltapukuun. Sain lisäksi ihailla sitä kauneutta, jota jokaisen juhlijan olemuksesta huokui. Juuri tällaisista arvokkaista ja hienostuneista juhlista eniten pidän.

Juhlapaikalle Tampere-taloon saapuessani aistin heti upean juhlan tunnelmaa. Juhlasalin koristelut ja asetelmat tarjosivat hienot puitteet juhlan toteutukselle. Tilaisuuden teki arvokkaaksi myös se, kun TLK:n (Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura) isäntä ja emäntä olivat vastassa ja kättelivät jokaista juhlavierasta. Tuntui, että olin todella tervetullut juhlimaan!

Upea Sorsapuisto-sali alkoi täyttyä juhlavieraista

Wuosijuhlien pääjuhla eli iltajuhla tarjosi kaikessa komeudessaan laadukkaan 4 ruokalajin illallisen juhlapuheineen. Ohjelmaan kuului myös yhteislaulua uudistetusta laulukirjasta, kaunis a capella-esitys kuoron toimesta, erityismaininnat sekä palkitsemiset. Puheet olivat ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä, jonka vuoksi niitä oli ilo kuunnella. Iltajuhlan eteen oli nähty paljon vaivaa, minkä lopputuloksena syntyi loistavan ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pupunkorvat kuuluvat Wuosijuhlien perinteeseen

Jatkoille siirryttäessä sai höllätä juhlaetikettiä ja nauttia juhlabändin esittämistä hiteistä vuosikymmenten varrelta. Toisin kuin olin ennalta kaavaillut, päätin olla vaihtamatta jatkoille mekkoa ja mennä samalla juhlapuvulla kuin iltajuhlassa. Puvun rintapieleen taittelemani TLK:n ruusuke saikin viuhua tanssilattialla askelteni tahdissa. Bileet jatkuivat aamun pikkutunneille ja tunnelman ollessa lähes katossa viihdyin itsekin jatkoilla paremmin kuin hyvin. Kellojen siirtämisen vuoksi olisi juhlimiselle saanut vielä ylimääräisenkin tunnin, mutta itse käytin tämän lisätunnin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavan aamun sillistä varten.

Pakkahuoneen jatkot

Sillikselle eli "silliaamiaiselle" lähtö oli toteutettu mielenkiintoisasti, sillä me juhlavieraat emme tienneet juhlapaikan sijaintia etukäteen. Ideana oli astua bussiin ja jäädä odottelemaan mihin se vie. Melko jännä tapa siis matkustaa! Juhlapaikka olikin suuri yllätys ja ylitti odotukseni, koska sillis pidettiin Aitoossa asti (vuosittaisen Kirkastusjuhlien tapahtumapaikka). Paitsi wuosijuhlat, oli myöskin sillis minulle ensimmäinen laatuaan. Väsynyt juhlakansa saikin palautua juhlista Oktoberfest-teemaisesti ruokaa ja juomaa vapaasti hakien. Silliksellä sai oman mielen mukaan hengailla, katsella leffaa, pelata lautapelejä, saunoa, kuunnella musiikkia tai katsella näytelmäkerhon näytelmää. Juhlaviikonppu oli mukava päättää näin yhdessä aikaa viettäen ja edellisen päivän huippuhetkiin palaten.

Wuosijuhlat olivat mielestäni täydellinen näytäntö akateemisesta vuosijuhlakulttuurista sekä arvokas kunnianosoitus kandiseuramme 45 vuoden mittaisesta historiasta. Olen todella kiitollinen, että pääsin osalliseksi tätä suurta juhlaa.

Ohi syyskuu läpi innostavan lokakuun

Syyskuu kului nopeasti Ravinto-jakson oppeja sisäistäen ja mukavana vastapainona oheistapahtumiin osallistuen. Edellisen tutkimusjakson jälkeen ns. normaaliin arkeen palaaminen perinteisten tutoristuntojen, erinäisten ryhmätöiden ja farmakologian alkamisen kautta tuntui todella kivalta. Lääkkeiden vaikutusmekanismien opettelu tuo tunteen, että osaisi jo tietyissä tapauksissa määrätä itse lääkkeitä. Näin kävi yhdessä tutoristunnossa, kun sanoin, että "aloitetaanko statiinit (kolesterolia alentava lääke) vai pitäisikö ensin muuttaa ruokavaliota?" Siihen tutorimme korjasi, että tarvitaan ensiksi vähän lisää esitietoja... Ainakin opin, ettei pidä mennä asioiden edelle :)

Kurkistus syksyyn

Jaksoon kuului myös ravintoanamneesin tekeminen Tays:issa yhdelle osastopotilaalle, mikä tarjosi ripauksen käytäntöä ja opetti potilaan haastattelun perusteita. Omassa 11 hengen tutorryhmässäni sain haastatella potilasta yksin muiden haastatellessa pareittain. Ajattelin, että on hyödyksi jo näin lääkiksen alkuvuosina opetella kohtaamaan potilas itsenäisesti sekä harjoittelemaan luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista hänen kanssaan. Haastattelu sujui mielestäni hyvin, vaikken kysymyksiä etukäteen ollutkaan valmistellut.

Jokasyksyinen Hunaja-cup eli kurssien välinen jalkapalloturnaus pidettiin tänä vuonna sateisessa ja koleassa säässä, mutta onneksi tämä ei paljoa menoa latistanut. Innokkaat kannustusjoukot ja pelaajat esittivät jälleen parastaan kentällä ja kentän laidalla. Itse osallistuin naisten otteluun, jossa fuksit haastoivat ylempikurssilaiset. Vaikka oma osuuteni oli lähes mitätön joukkueen kannalta, päihitimme fuksikurssin ja saimme nauttia urheilun tuomasta riemusta.

Starckin tytöt esiintulotanssissa

Fukseista luotiin medisiinareita Injektioissa, joissa me kakkoskurssilaiset toimimme rasteille viejinä ja yleisestä järjestyksestä huolehtien. Oma huturyhmämme, joka oli valinnut teemakseen Pohjois-Korean, suoriutui annetuista tehtävistä mallikkaasti. Hauskaa oli itse kullakin, ja erityisesti yksi mysteerinomainen käytännön tehtävä valkeni minulle vasta näin vuosi sen suorittamisen jälkeen. Onnistuneen rastikierroksen aikana kuulimme useita uhkauksia siitä, kuinka saamme varautua "kostoon" ensi keväänä Kandipotkijaisissa. Tarvitsee siis varmaan alkaa valmistautumaan, mitä vaan voi ensi toukokuussa olla edessä!

Hutu 13:n fuksit ja Pohjois-Korea

Lokakuu tuo mukanaan lähestyvän jaksotentin, sitä seuraavan seminaariviikon ja tämän jälkeen häämöttävän Hermosto-jakson, jota odotan jo nyt kovasti. Ennen lääkiksen alkua tutkin eräästä ihmisen fysiologian oppikirjasta hermoston rakennetta ja koettuani asian niin innostavaksi, tajusin oppineeni aivohermot ilman sen suurempaa perehtymistä asiaan. Toivottavasti tämän pohjalta on hyvä ponnistaa syvemmin hermoston saloihin. Sitä ennen minut kuitenkin pitää kiireisenä kuluvan jakson viimeiset metrit. Toivotan kaikille blogini lukijoille innostusta ja inspiraatiota syksyn pimeyteen!

Matkalla Arvolle

Toogailua ja tilastointia

Syksyn ensimmäinen tentti on takanapäin ja lääketieteellisen tutkimuksen peruskäsitteet pitäisi olla nyt ainakin jollakin tasolla hallussa. Vaikka ryhmittäin tehtävät tutkimusraportit ja suullinen seminaarityö vielä siintävät edessä, on todella mukavaa päästä opiskelemaan jälleen aina yhtä kiehtovaa anatomiaa ja fysiologiaa. Maanantaina alkava jakso "Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen" pitää sisällään ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, ravitsemusta, farmakologiaa ja lisäksi potilaan tutkimisen osalta harjoittelemme ravintoanamneesin ottoa. Erittäin mieluista asiaa on siis tulossa, ainakin jos vertaa artikkeleiden analysointiin ja taulukoiden tulkitsemiseen...

Alkanut syyslukukausi on ollut aika hektistä aikaa koulukiireiden ja vapaa-ajan tapahtumien vuorotellessa. Uudet fuksit on otettu ilolla vastaan ja me kakkoskurssilaiset hutut olemme koettaneet järkätä heille mahdollisimman paljon oheisohjelmaa tutustumisen ja yhteishengen luomiseksi. Fuksien ensimmäisenä kouluaamuna muodostimme samanlaisen kunniakujan kuin muistan itse kulkeneeni aplodien saattelemana viime vuonna. En olisi uskonut, kuinka paljon se paitsi fuksina merkitsi, myös toisena opiskeluvuotena kunniakujaa muodostamassa. Iloisten ja toisinaan yllättyneidenkin ilmeiden näkeminen sai itsellekin hymyn huulille. Tutustumissanojen jälkeen päivä jatkui huturyhmittäin koulua esitellen ja paikkoja kierrellen. Illalla osallistuin fuksien tutustumisillassa ohjelmanumeroon, jossa yhdestä hutusta esitettiin vuorotellen tosi väittämä. Oma väitteeni oli, että olen laulanut Turkin radiossa yleisön kannustaessa villisti! Muutoin ilta menikin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna, paitsi että fuksit rikkoivat ylivoimaisesti viime vuotisen Tampere-talo-maratonin osallistujaennätyksen. Jo siitä pystyy vetämään johtopäätöksen, että innokas ja aktiivinen kurssi on kyseessä.

EYOF Turkin Trabzonissa 2011 ja Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla :D

Edellisviikon aikana juhlittiin kahdet bileet, minkä vuoksi loppuviikosta alkoi olla jo aika väsynyt. Tiistain avajaisbileet olivat ihan kivat, mutta fokus oli kuitenkin täysin torstain toogabileissä. Näitä lakanapippaloita oli pitkään odotettu ja odotus palkittiin jälleen huikeilla juhlilla antiikin Kreikan teemalla. Ennen bileitä etkoiltiin mukavasti hutuporukalla ennen siirtymistä bussikuljetuksella juhlapaikalle. Toogabileet ovat omasta mielestäni aina ylitse muiden kun yksittäisiä bileitä arvostellaan, onneksi niitä on vielä useat opiskeluaikanani edessä.

Tämä viikko onkin ollut lähes päinvastainen edelliseen nähden, sillä lähestyvä tentti pakotti istumaan hiljaisessa lukusalissa tenttiartikkeleihin ja teoriapuoleen syventyen. Myös illat kuluivat kotona opiskellen ja tenttiin valmistautuen. LTT-tentti jännitti eri tavalla kuin ennen, koska se oli aineistopohjainen ja lisäksi olin kuullut joidenkin ylempien kurssien korkeasta reputtamisprosentista. Tentti kuitenkaan ei tuntunut mitenkään kovin pahalta, mutta oikeiden vastauksien oikeellisuudesta ei tässä tentissä pysty olemaan yhtä varma kuin perinteisissä tenteissä. Tenttisauna olikin rento tilaisuus jättää tenttiajatukset taka-alalle ja pitää ansaittua taukoa lukemisesta.
Innolla taas uuteen viikkoon!

Back to school

Ensimmäinen viikko toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelijana vierähti enemmän tai vähemmän opiskelun merkeissä. Opintojen pariin paluu oli omalla ja monen muun kurssikaverinikin kohdalla odotettu tapahtuma, vaikka viihdyin kesätöissä ja joista ehti tulla mukava arjen aikatauluttaja. Aion kuitenkin jatkaa kesätyöpaikassani vielä koulun alettua tehden aina silloin tällöin viikonlopputöitä. Arkipäivät varaan opinnoille ja kaikille oheistapahtumille, joita varsinkin nyt syksyllä tulee paljon riittämään.

Tällä viikolla alkanut jakso "Lääketieteellinen tieto ja tutkimus" ei välttämättä lukeudu koulussa tähän mennessä niihin kaikista mielenkiintoisimpiin jaksoihin, mutta myöhemmissä opinnoissa (ennen kaikkea syväreissä) ja lääkärin työssä näitä tietoja ja taitoja tulee varmasti tarvitsemaan. Lääketiede kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia ja esimerkiksi tutkimustiedon kriittinen arviointi sekä uusimpien tutkimustulosten hyväksikäyttö potilaan parhaimman mahdollisen hoidon suhteen koskettaa soveltuvin osin vähintäänkin kaikkia lääkäreitä.

Tällä niin kutsulla LTT-jaksolla teemme tutorryhmissä tutkielman, johon kuuluu  tutkimussuunnitelman teko, aineiston analysointi sekä tulkinta, tutkimusraportin kirjoittaminen ja lopuksi tutkielman suullinen esitys. Tämän lisäksi jaksoon kuuluu uudentyyppiset TBL-istunnot (team-based-learning), joissa emme PBL-tyyppisesti asetakaan ryhmällemme oppimistavoitteita vaan keskustelemme ja sovellamme annettujen ennakkotehtävien pohjalta tieteelliseen tutkimukseen liittyviä periaatteita. Ryhmätöissä harjoittelemme analysoimaan sekä hallitsemaan havaintoaineistoa SPSS-ohjelmalla, jonka käytöstä ei itselläni ollut ennen näitä ryhmätöitä lainkaan kokemusta. Eilen alkoi myöskin LTT-jakson osana suoritettava Medical English - tieteellinen kirjoittaminen, joka toteutetaan itsenäisesti verkossa erilaisten kirjoitustehtävien muodossa. Lääkiksessä opiskeluun liitetty pänttäys onkin tässä jaksossa poikkeuksellisesti hieman toissijaista, sillä itseopiskelutunnit täyttyvät erilaisten tehtävien ratkaisemisesta ja palautuksista.

Lähtötasoni tilastotieteeseen lähenteli melkein tätä tasoa ;)

Heti toisen opiskelupäivän iltana pidimme oman kurssimme IKEA-sitsit, joita voisi kuvailla opiskelijaelämään palauttavaksi, riemukkaaksi yhdessäolon juhlaksi. Tuttuun tapaan sitseihin kuului teemanmukainen pukeutuminen ja asianmukainen ohjelma. Nämä lukuvuoden aloittavat sitsit toimivat samalla hyvänä harjoituksena ensi viikon rupeamalle, kun uudet fuksit aloittavat lääkistaipaleensa ja useat illat täyttyvät moninaisista illanvietoista ja tapahtumista. Itse hutuna (=hupitutorina) pyrin antamaan uusille lääkisopiskelijoille tarvittavia vastauksia, jotta opintojen aloitus ja muut käytännön asiat tulevat edes jokseenkin tutuiksi. Tuleva viikko on siinäkin mielessä erilainen, että me nykyiset kakkoskurssilaiset emme olekaan enää koulun "junioreja" vaan saamme koulumme joukkoon uusia innokkaita vahvistuksia. Ihanaa on olla taas takaisin koulunpenkillä!

Medisiinarin kupliva wappu

Vapun vietto lääkiksessä on täynnä perinteitä, juhlimista, hauskaa yhdessäoloa sekä opiskelijaelämästä nauttimista. Noin viikon mittaiseen "rypistykseen" kuuluu lukuisia tapahtumia, jotka tuli sovittaa opiskeluiden ja muun elämän oheen. Etukäteen olinkin vähän huolissani, kuinka vapputohinoiden ohella ehtii tekemään riittävästi kouluhommia. Tunnollisena opiskelijana kun en pitäisi siitä, että opiskelut kärsisivät useiden päivien vapaa-ajan tapahtumien vuoksi. Vaikka lukutunnit ja treenimäärät hieman tavoitteista jäivät uupumaankin, vietin tähänastisen elämäni parhaimman Wapun. Wappu on opiskelijoiden juhlaa ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan siitä kaiken irti opiskellessani unelma-alaani.

Iloinen wapun juhlija

Omalta osaltani wapun aloitti lääkiksen ja kauppatieteiden opiskelijoiden yhteinen May Day Race. Kilpailuhenkinen tapahtuma myötäili televisiosta tuttua Amazing Race-formaattia, jossa pienissä joukkueissa juoksimme ympäri Tamperetta vihjeiden ja tehtävien perässä kilpaillen muita joukkueita vastaan. Sarjan fanina koin, että kyseinen tapahtuma oli kuin minulle tehty. Tv-sarjan tunnusmusiikin saattelemina meidät lähetettiin matkaan ja tehtäviä ratkaistaksemme jouduimme käyttämään luovuutta ja loogista päättelykykyä sekä tekemään nopeita päätöksiä. Tehtävät käsittivät mm. musiikkitietämystä, vanhojen pääsykokeiden ratkomista, nopeutta, kekseliäisyyttä ja useilla rasteilla vaadittiin verrattain tuuriakin. Kilpailu päättyi omaan suosikkirastiini, jossa tuli ranteet nippusiteihin kiinnitettynä kulkea Hämeenkadun läpi vuotavia ja Tammerkosken vedellä täytettyjä mukeja kantaen. Tehtävä loi vastaantulijoissa huvittuneita katseita, mutta onneksi Tampereella ollaan tottuneita opiskelijoihin ja heidän tempauksiinsa. Vaikka joukkueemme yhteistyö ei siivittänytkään voittoon, oli ilta silti todella hauska ja aivan uudenlainen kokemus.

Pelkästään tämän kuoren nähdessäni alkaa tv-tunnari soida minulla päässä! 

Vappuviikolla kävin katsomassa TLK:n näytelmäkerhon eli Pseudon vappunäytelmän, joka kyllä ylitti odotukseni aivan heittämällä. Runsas 120 medisiinaria oli nähnyt valtavasti vaivaa muinaisen Egyptin teemaan liittyvällä Hieroglyfeihin kirjoitettu-nimisellä esityksellään. Lopputulos oli upea sekä ammattimainen, ja ihailtavaa oli mielestäni se, kuinka Pseudon jäsenet ovat ehtineet opiskelujen ohella panostamaan näytelmän tekoon niin paljon.

Varsinaisesti wappu käynnistettiin koululla Wapunavauksessa, jossa juhlavien puheiden lisäksi tarjoiltiin simaa ja munkkeja. Joku sisäinen lapsi heräsi lähes kaikissa paikalle saapuneissa medisiinareissa eloon, kun kävimme vuorotellen hakemassa itsellemme oman ilmapallon haalareihin kiinnitettäväksi. Avauksen jälkeen suurin osa osallistujista lähti kuljettamaan potilassänkyjä medisiinarikulkueessa keskustaa kohti kerhotiloillemme, mutta itse suuntasin koululta suoraan treeneihin. Tällaisina viikkoina vaatii hieman itsekuria, että saa lähdettyä treeneihin vaikka tarjolla olisi mitä erilaisempia tapahtumia. Treenien, opiskelujen ja tapahtumissa juoksemisten tasapainottelu on siten entistä haastavampaa.

Wapun kohokohtana oli lauantain Wappusitsit Suomi 100-hengessä. Tätä ennen olin kuitenkin Keskustorilla juhlimassa Tapparan suomenmestaruutta tuhansien muiden ihmisten kanssa torijuhlassa. Sainkin viritettyä hyvän juhlafiiliksen ylle lähtiessäni mestaruusjuhlista suoraan haalareissa wappusitseille, jossa sitsikansa oli kokoontunut yhteen juhlimaan paitsi wappua myös pian 100-vuotiasta Suomea. Teema oli huomioitu sitsien suunnittelussa hienosti ja isänmaallisesti, minkä lisäksi videon muodossa esitetylle jääkiekkomenestykselle hurrattiin ja kohotettiin maljaa. Ohjelmaa oli laadittu sitsien oheen juuri sopivasti tunnelman kohottamiseksi ja osallistujien viihdyttämiseksi. Nämä sitsit eivät heti unohdu, sillä ne olivat yksi kivoimmista, joilla olen koskaan ollut!

Tappara on terästä 

Wappuaattona kokoonnuimme kerhotilallemme etkoilemaan ja viettämään iltaa. Illan aikana innokkaimmat pelasivat kalja-Kimbleä sekä beer pongia ja simakilpailun voittajat ratkaistiin. Wappufiiliksen ollessa korkealla puolen yön lähestyessä suuntasimme Hämeensillalle katselemaan, kun vuoden fuksi stetaroi Kauppiaspatsaan samaan aikaan, kun teekkarit lauloivat teekkarihymniä ja painoivat teekkarilakin päähänsä. Kuohuviiniroiskeiden välttämiseksi asetin oman teekkarilakkini päähän vasta stetaroinnin jälkeen, joka muutaman harjoitusyrityksen jälkeen onnistui oikein näppärästi. Jälleen kiva lääkisperinne, joka toi yhteen muidenkin alojen opiskelijoita.

Wappupäivä oli minulle vapauttavin ja rennoin koskaan kokemistani, ja sain sitä viettää ylpeänä kulkiessani Koskipuistossa buranahaalareissa ja teekkarilakissa. Se ilo ja onnellisuus, jonka sain wappupäivänä kokea, oli palkinto kaikista niistä kuluneista vuosista, jolloin vapun viettoni on pääsykokeiden vuoksi jäänyt vähiin. Entisenä teekkarina halusin silti katsella uunituoreiden teekkareiden kulkuetta ja dippausta hyiseen Tammerkoskeen. Sain myös muistella lämmöllä omaa kahden vuoden takaista teekkarikastettani, jota vastaavaa elämystä en tule enää toistamiseen saamaan. Samaan aikaan, kun ihmiset olivat kerääntyneet teiden varsille ihastelemaan teekkareita ja heidän perinteitään, medisiinarit ja muutkin halukkaat kisasivat potilassänkyviestissä toisaalla. Yhden erän ehdin itsekin katsella, jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta kuljettivat potilasta kiireellä kääntöpaikalle ja takaisin samanaikaisesti tehden jonkin keksimänsä toimenpiteen. Tämän leikkimielisen kisailun jälkeen useimmat lääkisläiset jatkoivat wappupäivän viettoa rauhallisesti piknikillä vähän kauempana keskustasta, mutta itse ehdin tapahtumaan vasta myöhemmin vietettyäni aikaa ensin entisten teekkarikavereitteni kanssa. Kauniissa auringonpaisteessa kuohuviiniä maistellen ja ystävien ympäröimänä oli upeaa päättää tähän asti tapahtumarikkaimman ja huolettomimman wappuni.

Teekkarikastetta seuraamassa medisiinari ja bioteekkari

Ensimmäinen lääkiswappuni on nyt takanapäin, mutta onneksi lukuvuotta on edessä vielä kaksi tavallista opintoviikkoa sekä tenttiviikko. Tiedossa on siis vielä tiukkaa opiskelua ennen kuin siirrymme pitkälle kesätauolle. Arkeen paluu tuntuu kaikesta huolimatta mukavalta, koska ei tarvitse enää aikatauluttaa päivän menoja yhtä tarkasti kuin wappuhuumassa. Iloisena mutta väsyneenä toivotan kaikille lukijoilleni tsemppiä kevään koitoksiin!

Peruskuntokautta ja tenttiviikkoa

Edellisen postauksen jälkeen minulla on hieman pitänyt kiirettä opiskelun, treenien ja opiskelijatapahtumien merkeissä. Yksi pieni unelma kävi taas toteen, kun saimme kurssin kanssa toistaiseksi puhtaanvalkoiset buranahaalarimme. Ne olivat itselleni jo kolmannet opiskelijahaalarit, mutta rohkenen uskoa, että ne viimeiset. Tällä hetkellä minulla on vähän työsarkaa ommella vanhoja haalarimerkkejä edellisistä haalareista uusiin. Haalareiden lisäksi saimme samassa kättelyssä myös nimineulan, jota tulemme käyttämään opintokäynneillä ensimmäiset kaksi vuotta. Yhtenä aamuna Orion tarjosi koko kurssillemme oikein maittavan aamiaisen sekä lahjoitti meille kaikille oman stetoskoopin. Tästä olimme hyvin kiitollisia, ja valehtelematta aika monta stetoskooppiselfietä käytävillä näkyi otettavan! Viimeistään tässä vaiheessa on lopullisesti realisoitunut se tosiasia, että medisiinarin elämää tulemme viettämään seuraavan kuuden vuoden ajan.

Näitä oli jo odotettu

Syksy on kulunut monien tapahtumien kiertämisessä, joista viimeisimpänä olivat Cirque de la Medicine, Hämeenkadun appro ja TTY:n entisen kiltani Bionerin 11-vuotisjuhlat. Cirquessa ideana oli kiertää yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa Tampereen baareja keräillen merkintöjä suorituskarttaan ja lisäksi käydä erilaisilla rasteilla suorittamassa annettuja tehtäviä. Illan päätteeksi olisi ollut vielä tarjolla jatkot, mutta päätin jättää ne väliin. Oli silti hauskaa päästä "ulkoiluttamaan" haalareita ensimmäistä kertaa kaupungilla. Tämä oli hyvää harjoitusta Hämeenkadun approon eli Suomen suurimpaan opiskelijatapahtumaan, joka järjestetään joka syksy Tampereella. Olin tapahtumassa mukana jo kolmatta kertaa, joten suoritin Laudatur-tutkinnon. Helppoa hommaa se ei ollut, mutta ripeällä tahdilla ja kavereiden kannustuksella taival päättyi onnistuneesti saaden palkinnoksi tästä haalarimerkin. Kiva ilta oli jälleen kerran ja jatkoilla riitti porukkaa aivan valtavasti. Bionerin vuosijuhlille halusin osallistua siitä syystä, että oli mukava nähdä entisiä opiskelukavereitani ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Juhliin pukeuduttiin teemaan sopivalla asustuksella ja juhlapaikka oli koristeltu hienosti Tylypahkan suuren salin mukaisesti tupapöytiin. Nuorempana fanitin Pottereita kovasti, minkä vuoksi pidin juhlien teemamusiikista, ilmapiiristä ja tupien välisestä kilpailusta. Ilta oli kaikin puolin lämminhenkinen, ja hauskaa oli vaihteeksi irrottautua lääkiskuplasta ja hengailla teekkarikavereiden seurassa.

Liian jästi Tylypahkaan?

Vuosijuhlista innostuneena kävin jonottamassa virkeästi aamuyön tunteina itselleni "nakkipaikkaa" Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran (TLK:n) vuosijuhliin ja ilokseni sain haluamani työvuoron iltajuhlasta. Me ensimmäisen vuoden medisiinarit emme saa vielä osallistua juhlavieraina näihin juhliin, mutta olemalla töissä saamme olla mukana tätä arvokasta akateemista vuosijuhlaa. Palkkioksi iltajuhlassa nakkeilemisesta pääsemme vieläpä mukaan vuosijuhlien jatkoille, joissa varmasti tulee olemaan viihtyisää sekä ehdottomasti työpanoksen arvoinen illan kohokohta.

Jotta totuus ei vallan unohtuisi opiskeluelämästä, on arki kulunut koulujuttujen ja tenttiin valmistautumisen parissa. Histologian preparaattitentti meni minulla kerrasta läpi ja varsinainen jaksotentti tuntui pääosin helpolta. Erityisen iloinen olin siitä, että juuri kuluneella tenttiviikolla ehdin tehdä muutakin kuin vain lukea (kuten käydä treeneissä). Olin panostanut tenttiä varten koko jakson ajan, joten viimeisimpinä päivinä sainkin keskittyä käytyjen sisältöjen kertaamiseen ja mieleen palauttamiseen. Jos tenttiin valmistautuminen olisi jäänyt tenttiviikolle, olisi se voinut aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja paineita läpipääsyyn. Tässä mielessä Tampereen lääkiksessä käytössä oleva PBL-oppimiskäytäntö auttaa pysymään jakson aikana perillä tärkeistä opiskeltavista asioista. Se ikään kuin "pakottaa" opiskelemaan sitä mukaa kuin uutta asiaa tulee, mikä tehostaa oppimista.

Urheilun osalta olen aloittanut peruskuntokauden, joka pitää sisällään paljon loikkia, määräintervalleja ja perusvoimaa. Tarkoituksena on luoda pohjaa kovatehoiseen harjoitteluun, joka keskittyy kilpailukausille. Määrää tehdään peruskuntokaudella paljon, mutta tehot ja palautusajat pidetään melko pieninä. Treenit ovatkin lähteneet mukavasti käyntiin, vaikkakin lihaskivuilta en ole onnistunut välttymään... Tenttiviikko oli ihanteellista aikaa urheilun harrastamiseen, sillä muuta koulua ei ollut kuin itsenäistä opiskelua. Pystyin unohtamaan tenttiajatukset hetkeksi kokonaan ja samalla varomaan, etten lue itseäni aivan väsyksiin. Samojen valintojen äärellä olin kuin pääsykoeaikoina, jolloin opin kuinka opiskelusta saa itselleni mahdollisimman tehokasta. Säilytin tuolloin oppimani tietyn rentouden, joka yleensä siivittää hyviin lopputuloksiin.

Tänä viikonloppuna aion pitää kokonaan vapaata opiskelusta, jotta olisin levännyt ensi maanantaina alkavaan uuteen jaksoon (Lisääntyminen, kasvu ja kehitys). Tämä uusi jakso kestääkin sitten joululoman alkuun asti, minkä vuoksi nyt lataan akkuja uusien tietojen hankkimista varten. Vaikka tässä kuluneessa solujaksossa olin hyötynyt aiempien opintojen kautta, koittaa siihen nyt muutos, kun seuraavan jakson asiat tulevat olemaan minulle uusia ja opittavaa on paljon. Nyt kuitenkin hetkeksi hengähdän, täytän lauantaina vuosia ja käyn ulkona tuulettumassa urheilukentän rauhaisessa miljöössä.

Johdantojakso suoritettu

Kolme viikkoa lääkistä on nyt takana ja opintoihin perehdyttävä johdantojakso on ohi. Tämä jakso piti sisällään muun muassa tutustumista, ensihoitoa, mielenkiintoisia paneeleita, tutoristuntoja, seminaareja ja lukuisia tapahtumia koulun ulkopuolella. Ehdottomasti paras anti oli mielestäni jo toisen opiskeluviikon aikana tehty opintokäynti yliopistosairaalaan. Pääsimme haastattelemaan potilasta ja seuraamaan hänen käyntiään lääkärin vastaanotolla. Opintokäynti lisäsi todella mielenkiintoa alaan ja oli hienoa nähdä, kuinka vasta lääkärinopinnot aloittavaa opiskelijaa arvostetaan potilaiden silmissä!

Edellisen postauksen jälkeen olemme saaneet vuosikurssillemme nimen ja kurssin vastuuhenkilöt valittua. Keräännyimme oman vuosikurssimme ja osan kakkoskurssilaisista kanssa perinteiseen illanviettoon Kintulammelle. Kovakuntoisimmat tulivat paikalle pyörällä tai jopa juosten, mutta itse en tähän porukkaan valitettavasti lukeutunut... Illan päätteeksi paljastettiin seremoniallisin menoin vastuuhenkilöt ja kurssimme isäntä sekä emäntä. Vuosikurssimme nimi saatiin etukäteen äänestää joko isännän tai emännän nimen mukaan nimettäväksi, ja noudatimme vanhaa tuttua isännän mukaan nimeämistapaa. Riemu oli rajaton, kun kurssimme nimeksi tuli Cursus Starck. Olemme nimemme mukaisesti vahva kurssi, jonka vastuuvirkoihin valittiin aktiivisia ja toimeenpanevia persoonia. Game of Thrones-sarjan mukaan lause "Winter is coming" muotoutui kurssimme käsissä meille sopivampaan muotoon "Doctor is coming", aika osuva mielestäni!

© Cursus Starck

Ryhmähenkeä on niin ikään kasvatettu yhteisillä projekteilla ja tapahtumilla. Lähes välittömästi alkoi suunnittelu marraskuisiin E-bileisiin eli kurssimme esittäytymisbileisiin ylemmille vuosikursseille. Viime vuoden fuksit olivat järjestäneet niin upeat E-bileet sekä kuvanneet aivan uskomattoman hienon E-bilevideon, että on lähes mahdotonta pistää siitä enää paremmaksi. On kuitenkin mahtavaa, että vuosikurssiltamme löytyy niin paljon innokasta porukkaa, jotka ovat valmiita näihin projekteihin täysillä panostamaan.

Vaihtaakseni hetkeksi puheenaihetta, viime viikonloppu kului osaltani lähes täysin yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelua seuratessa. Omat odotukseni olivat korkealla, sillä maaottelu järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin ulkopuolella. En olisi voinut kuvitella parempaakaan paikkaa järjestää nämä kilpailut kuin kotikaupungissani Tampereella, joka on kaiken muun lisäksi osoittanut taitonsa järjestää suuria urheilutapahtumia. Tunnelma oli jälleen hieno ja kotiyleisön kannustus todella aktiivista, joten varmasti urheilijoiden kelpasi mitellä sijoituksista Ratinan stadionin uudistetulla mondolla. Katsomossa kisoja kannustaessani palasin hetkeen jolloin 17-vuotiaiden sarjassa sain edustaa Suomea nuorten Suomi-Ruotsi-maaottelussa pituushypyssä. Kunnia-asiahan se oli niihin kisoihin päästä, vaikka Ruotsille tappion sinä vuonna koimmekin. Tästä huolimatta kokemus oli upea, ja sitä vielä edelleen lämmöllä muistelen.

Suomi-Ruotsi-maaottelu 2016

Nuorten Suomi-Ruotsi Espoossa 2011. Lisätehtävä: etsi minut kuvasta ;)

Opiskelijaelämään palatakseni, mutta kuitenkin urheiluvivahteella, viimeisimpänä isona tapahtumana osallistuimme Hunaja-cupiin eli lääkiksen vuosikurssien väliseen jalkapalloturnaukseen. Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa Cursus Starck sai näyttää kyntensä ryhmähengellään ja panostuksellaan. Cheerleading-porukka sekä peleihin osallistuva kokoonpano harjoittelivat ja hioivat kuvioitaan etukäteen, jotta itse tapahtumassa saimme nauttia yhdessä tekemisestä ja yhteisöllisyydestä. Tapahtumaan kuului niin paljon muuta kuin pelkkää pelaamista, ja itseni kaltaiselle yksilölajin urheilijalle joukkueessa pelaaminen tuntui aivan uudelta ja arvostetulta. Koko Hunaja-cup ylitti odotukseni niin pelaamisen kuin kannustusjoukkueidenkin suhteen. Oma vuosikurssini piti tiukasti yhtä pelikentällä ja kentän laidalla kannustaen omiaan. Tulimme turnauksessa lopulta neljänneksi, mutta naisten sarjassa meidän fuksien joukkue voitti ylempien kurssien muodostaman joukkueen. Voittoa juhlittiin illan päätteeksi Amos-klubilla turnauksen jatkoilla, jossa pidettiin myös palkintojenjako. Tosi kiva ilta kaiken kaikkiaan, ja tavoitteeksi ensi vuodelle asetimme mestaruuden hankkimisen Cursus Starckille.

Kiitos vielä kurssimme mahtavalle cheerleading-porukalle! ©

Seuraavalla viikolla alkaakin viimein kunnollinen opiskelu solujakson myötä. Työtä tulee olemaan varmasti paljon, mutta onneksi motivaationi on korkealla ja odotan jo pääseväni tositoimiin opiskelun osalta. Urheilusta minulla on tällä hetkellä meneillään ylimenokausi eli treenejä eikä kisoja ei ole vaan saa urheilla ihan oman mielen mukaan. En ole kuitenkaan paljoa omatoimitreeneissä nyt syyskuussa käynyt flunssan ja parin viisaudenhampaan poiston takia, mutta tarkoituksenani on ottaa se taas mukaan kuvioihin. Olen elänyt nämä ensimmäiset kolme viikkoa lähes täysin lääkiskuplassa ja olisi ehkä hyvä sitäkin joskus puhkaista tapaamalla muita kuin lääkisläisiä kavereita. En vain voi sille mitään, mutta Cursus Starck alkaa olla kuin suuri perhe, joka pitää yhtä. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja pimeneviä iltoja kohti!

Eka viikko lääkiksessä

Nyt ovat lääketieteen opinnot omalta osaltani pyörähtäneet käyntiin ja kaikin puolin upeita hetkiä on ensimmäinen viikko pitänyt sisällään. Opinnot saivat juhlallisen tuntuisen alun kun me uudet fuksit kävelimme ensimmäisenä koulupäivänä toisen vuosikurssin muodostaman kunniakujan läpi. Olin tähän osannut jo ennalta varautua, mutta hienolta se tuntui kun meidät otettiin näin avosylin vastaan uuteen kouluumme. Kurssikavereihin tutustuminen alkoi lähes saman tien, kun ihastelimme uusia moderneja opetustiloja vastavalmistuneessa yliopistorakennuksessa.

Avajaisbileiden ennakkolippu

Ensimmäisenä päivänä oli tervetuloluentoja ja kampukseen tutustumista hupitutor-ryhmissä. Aluksi tuntui, että oli hieman pyörällä päästään kaikesta tiedon määrästä. Onneksi on vähitellen harjaantunut uusiin käytäntöihin ja luentosalit sekä muut opetustilat löytyvät jo kohtuullisen pienellä etsimisellä. Koulupäivän jälkeen ehti nopeasti piipahtaa kotona, ennen kuin illalla keräännyimme Tampereen lääketieteen opiskelijoiden kerhotiloihin Amos-klubille. Ilta oli enemmän kuin hauska ja se lisäsi mielestäni kurssimme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen vuosikurssin hupitutorit olivat järjestäneet kivaa yhdessä tekemistä ja ohjelmaa, joissa tarvittiin myös ryhmässä toimimisen taitoja. Itse tykkäsin eniten anatomiavisasta, jossa ryhmittäin tuli sijoittaa annettu latinankielinen rakenne oikeaan kohtaan kehoa. Hassua, että kesällä värittelin uuteen anatomian värityskirjaani ensimmäisiä lihaksia ja osasinkin heti laittaa m. sternocleidomastoideuksen oikeaan paikkaan. Ei mennyt kesävärittely siis ollenkaan hukkaan! Illan päätteeksi vuorossa oli osallistujamäärältään ennätyksen rikkonut Tampere-talo-maraton, joka kokemuksena varmasti yhdisti siinä mukana olleita.

Toinen päivä kului lähes samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin luentoja ja esittelyitä kuunnellen. Näiden lisäksi pidimme ensimmäisen tutoristuntomme. Omassa ryhmässäni kommunikaatio ja ajatustenvaihto toimi heti alusta lähtien hyvin, ja opetusmetodina käyttämämme PBL (problem based learning) vaikuttaa todella tehokkaalta ja kiinnostavalta. Johdantojaksolla kuitenkin vasta tutustumme tähän menettelyyn ja tavoitteena meillä on oppia kuinka opiskellaan ja hankitaan tietoa.

Toisen opiskelupäivän iltana oli ohjelmassa jo ensimmäiset bileet, joita ennen etkoilimme hupitutoriemme luona. Ilta oli todella mukava ja bileet hyvin järjestetyt. Lähdin kuitenkin näistä avajaisbileistä aiemmin pois, sillä me fuksit varustauduimme jo seuraavan aamun toogabilelippujen jonotukseen. Aamuyön tunnit kuluivatkin vuosikurssimme keskuudessa koulun ulko-oven eteen leiriytyen. Ilo oli ylimmillään kun viimein yön valvomisen jälkeen sain nimeni ilmoittautuneiden listaan. Väsymys vähäsen painoi, mutta seuraavana päivänä odottavat toogabileet piristivät kaikkia lipun saaneita. Pakollisen seminaarin jälkeen loppupäivä kuluikin lepäillen kotona ja voimia keräten seuraaviin päiviin. Uskon, että lippujen jonotus lisäsi vuosikurssimme yhteishenkeä ja monet sitä jo vertasivat tuleviin päivystyksiin - harjoitusta tuokin tulevaan ammattiin.


Etkoilta kuvattua. Itsekin kuljen polkua tupsulakista valkotakkiin

Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa mielenkiintoinen seminaari, jossa oli mukava keskustella yhdessä ryhmissä lääkärin ammattikuvasta. Iltapäivän luennon jälkeen katseet käännettiin illan toogabileisiin ja niihin valmistautumiseen. Olin jo kesällä käynyt ostamassa naamiaisliikkeestä asuun sopivan laakeriseppeleen ja olin kaivanut kaapista vanhat gladiaattorini. Hakaneuloja olin keräillyt pitkin kesää kilpailuista saamistani kilpailunumeroista. Toogaan pukeutuminen etkoilla oli oma haasteensa eikä se näin ensikertalaiselle käynyt ihan hetkessä, mutta onneksi hupitutorimme auttoivat. Juhlapaikalle siirtyäksemme meidän tuli ensin kävellä keskustan läpi, ja oli hauska katsella vastaantulevien ihmisten ilmeitä! Toivottavasti heillä oli yhtä hauskaa kuin meillä oli. Lopun matkasta kuljimme tilausbussien mukana bilepaikalle, jossa jo sangriasammiot odottivat katetun ruokapöydän kera. Pian poseerasimme vuosikurssimme yhteiskuvassa, jonka jälkeen alkoivatkin aivan huikeat bileet. En ole koskaan ennen ollut vastaavanlaisissa, tunnelma oli niin katossa ja ohjelma aivan mieletöntä! Toogabileet olivat ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.



Kohta mennään!

Matkalla toogabileisiin

Viikon viimeisenä opiskelupäivänä tutorryhmälläni oli kirjaston esittely ja tiedonhankintaa, mikä oli varsin kevyt ryhmätyöopetus. Tämän jälkeen alkoi viikonloppu, joka keskittyi univelkojen poistamiseen, urheiluun ja ensimmäisten tutoristuntojen oppimistavoitteiden perehtymiseen. Ensimmäinen opiskeluviikko oli hyvin ohjelmantäyteinen, enkä ehtinyt käydä treeneissä ennen perjantaita. Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, että osallistuin kaikkeen järjestettyyn toimintaan ja olen päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin, joita lääkiksessä tapaa. Oma lukunsa on se yhteishenki, joka meillä koulussa vallitsee. Heti ensimmäisinä päivinä vahvistui tunne, että tänne minä kuulun!

Ikimuistoinen. Jännittävä. Vauhdikas. Eeppinen. Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin, mutta yksinkertaisesti tätä oli ensimmäinen viikko lääkiksessä!