Lääkiksen opinnot tulivat päätökseen helmikuun puolivälissä ja pian sen jälkeen oli aika lähteä yhdessä kurssimatkalle juhlimaan kuuden vuoden aherrusta. Matkakohteeksi valikoitui äänestyksen perusteella Sri Lanka, jota myös itse pidin muistakin hyvistä vaihtoehdoista kiinnostavimpana. Tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen ulkomaanmatkani sitten koronapandemian alun, joten matkakuume ja odotukset rentouttavasta rantalomasta olivat korkealla. Matkavalmisteluihin vaadittiin edeltävästi mm. Health Declaration, viisumihakemus ja antigeenitesti, joten paperityötä oli entisajan matkustamiseen verrattuna selvästi enemmän. Kun nämä matkustusdokumentit olivat valmiina ja tulostettuna, kauan odotettu matka sai alkaa. Me 88 pian valmistuvaa lääkäriä suuntasimme kahden viikon lomalle kohti lämmintä, aurinkoista, vehreää ja monipuolista Sri Lankaa.
Lensimme Sri Lankaan Istanbulin kautta, jossa vietimme yön lentokentällä. Löysimme parin hyvän ystäväni kanssa kivat sohvapaikat rauhalliselta alueelta, mutta ehdimme siinä pötkötellä vain noin kaksi tuntia. Unemme keskeytyivät poliisin ilmestyessä paikalle, tämä pyysi näyttämään passeja ja tämän jälkeen hääti meidät pois. Olimme ilmeisesti tehneet leirin jollekin kielletylle alueelle. Onneksi matka pääsi jatkumaan ja reilu vuorokausi matkustettuamme laskeuduimme viimein trooppiselle Sri Lankan saarivaltiolle. Maahantulo ei kuitenkaan sujunut täysin suunnitellusti, sillä isolla osalla porukastamme (minä mukaan lukien) matkatoimiston hankkima viisumi oli virheellinen eikä passintarkastuksesta päässyt siten eteenpäin. Muutaman kerran meitä palloteltiin väsyneinä edestakaisin eri tiskeille ja piti täyttää uudelleen maahantulokaavake. Lopulta ohjeistuksena oli käydä viereisessä toimistossa ostamassa uusi viisumi 40 dollarilla, minkä jälkeen passintarkastuksesta reitti avautui Sri Lankan maaperälle. Olin aina ajatellut, että USA:n maahantulo on työlästä ja uuvuttavaakin, mutta tämä veti pidemmän korren. Vielä matkalaukkujen noudon jälkeenkin oli vielä Health Declarationin tarkastus printatusta QR-koodista. Voi arvata, kuinka taas jännitti, että jotain menisi taas pieleen.
Lentokentällä oli vastassa matkatoimistomme vastaanottokomitea sekä Sri Lankalainen tanssi- ja rumpuryhmä. Rantalomilla olen aina ennen tottunut tottunut siihen, että heti lentokenttäbussille saavuttua suunnataan pikimmiten kohti hotellia. Nyt bussit pitivät ovensa suljettuina kunnes meille oli tarjoiltu kuohuviiniä ja kakkua juhlavan performanssin yhteydessä. Ensimmäisenä matkakohteenamme oli Negombo ja aiemmin karanteenihotellina toiminut Club Hotel Dolphin. Perushintaan kuului aamiainen, mutta halusin jo ennen matkaa lisämaksusta ostaa All Inclusiven, jotta ei tarvinnut huolehtia aterioista ja juomista. Illallisen jälkeen matkatavaramme oli toimitettu huoneisiimme ja rankan matkustamisen vuoksi uni maittoi oikein hyvin.
Ensimmäinen aamu Sri Lankassa valkeni aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen suuntana oli uima-allasalueen rantatuolit. Hotelli sijaitsi merenrannassa, ja liput liehuivat jatkuvasti punaisina aallonmurtajien ja rantavahtien puutteen vuoksi. Aallokko oli varsin suurta, mutta tästä huolimatta uskaltauduimme uiskentelemaan ja kellumaan lähelle rantaviivaa. Päivä kului mukavasti auringosta, lämmöstä ja erityisesti kivasta seurasta nauttien. All Inclusiveen kuului kattava valikoima cocktaileja, joita oli mukava siemailla auringon paisteessa.
Illalla ohjelmassa oli veneretki läheisellä joella. Jakauduimme 15:een kuuden hengen veneeseen ja ihastelimme vehreää kasvillisuutta, vesieläimiä ja paikallisten onnellisuutta alkeellisista oloista huolimatta. Hetken mielijohteesta opas kävi noutamassa viidakosta kookospähkinän, jonka sisältöä pääsi tuoreena maistamaan. Veneretken jälkeen pidettiin hotellin rannalla kivat beach partyt kurssin kesken. Niissä buffet-pöydät notkuivat täynnä herkullisia ruokia ja osa pääsi jopa itse ruokaa kokkailemaan. Ilta toimi eräänlaisena tervetuliaisjuhlana, joissa tunnelma oli rento ja vapautunut loman alkamisen kunniaksi.
 |
| Tervetuliaisillallinen rannalla |
Seuraavat pari päivää kuluivat hotellilla auringosta, uima-altaasta, virvokkeista ja aterioista nauttien ilman sen suurempia velvollisuuksia. Harkitsin retkelle lähtöä kuuluiselle Sigiriyan kivelle, mutta tällä kertaa se jäi väliin retkien suurehkon määrän vuoksi. Koin kaipaavani myös helppoa lomailua, jossa päivät alkoivat usein joko salilla hikoillen tai aamulenkillä maisemia ihaillen ennen kierähtämistä aurinkotuolille tai vähän liikunnallisimpiin aktiviteetteihin. Kävimme yhtenä päivänä pelaamassa tennistä ja sulkapalloa hotellin kentällä. Liikunnan harrastaminen auringon alla ystävien kanssa olikin yksi suosikkipuuhiani koko reissulla. Muutenkin hotelli tarjosi mahdollisuuden osallistua erilaisiin ryhmäaktiviteetteihin kuten allasjumppaan ja vesilentopalloon.
Kaikista parhaimmat elämykset ja mieleenpainuvimmat kokemukset syntyvät usein täysin ennalta arvaamattomasti kuten myös tälläkin reissulla. Helmikuun viimeisenä päivänä olimme asettuneet ystävieni kanssa mukavasti altaalle aurinkotuoleille, kun kurssimatkan Whatsapp-ryhmään alkoi tulla viestejä retkestä sisämaahan koskenlaskuun. Kiinnostus heräsi välittömästi tällaisesta minulle aivan uudenlaisesta lajista. Kuitenkin pian kävi ilmi, että minibussillisen paikat (11 kpl) olivat jo täyttyneet. Saimme onneksi mahdollisuuden päästä aktiviteettiin mukaan, jos vaan hotelli saa järjestettyä meille kyydin. Matkaa määränpäähän oli ilmoitettu olevan 90 km ja matka-ajaksi noin 2 h. Päätöstä lähteä seurasikin äkkilähtö pikaiselle lounaalle ja noin parinkymmenen minuutin päästä jo odottelimme hotellin aulassa kyytiä unohtumattomalle seikkailulle.
Ei aikaakaan kun hotellin eteen kurvasi tuktuk, mikä ainakin vielä siinä vaiheessa aika paljon nauratti. Kiipesimme kolmistaan kyytiin ja matka Sri Lankan sekavassa liikenteessä sai alkaa. Olo oli välillä kuin Mario Kartissa kun kiertelimme, kaartelimme ja ohittelimme muita ajoneuvoja liikenteen seassa. Kuskimme ei oikein itsekään tiennyt, mihin olimme menossa vaan kuljetuksen aikana kysyi ainakin 10 kertaa neuvoja muilta paikallisilta tuktuk-kuskeilta. Epävarmuus retken onnistumisesta kasvoi matkan edetessä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että kärsin koko matkan ajan silmien kirvelystä, koska aurinkorasva oli päässyt valumaan otsalta silmiin. Noin parin tunnin kuluttua lähdöstä saimme kuulla, että minibussiporukka oli joutunut kääntymään takaisin. Syynä oli polttoaineen loppuminen, sillä dieseliä ei ollut tankattavaksi. Tämän uutisen jälkeen tiesimme olevamme ihan omillamme. Kun hikistä, ahdasta ja silmävaivan vuoksi hieman tuskaistakin tuktuk-ajelua oli kestänyt reilu pari tuntia, yksi meistä kysyi kuskilta arviolta matka-ajasta. Tämä 40 minuuttia ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa, vaan lopulta 3,5 h kuluttua ajoneuvoon noususta pääsimme vihdoin perille. Kohteessa me kolme pian valmistuvaa lääkäriä lähdimme heti hoitamaan entistä kirvelevämpää ja verestävää silmääni vesihanan alla. Itse asiassa kolmasosan matkasta jouduin kulkemaan silmät kiinni, koska en tämän kiusallisen vaivan vuoksi kyennyt pitämään silmiä auki. Kun ensiapu oli annettu, alkoi tinkaaminen valokuvien hinnasta. Lähtöhinnasta (40 dollaria) saimme tiputettua loppusummaan 20 dollaria. Sen jälkeen enää pelastusliivit ja kypärät päälle ja kohti koskenlaskua.
Koskenlasku oli ainutlaatuinen kokemus ja kaiken tämän rankan matkustamisen arvoinen. Maisemat olivat upeat ja takaa siintävä vuoristo sekä pian laskeva aurinko loivat Viidakkokirjamaisen näyttämön tälle hienolle koskiseikkailulle. Veneessä oli meidän kolmen lisäksi kaksi opasta, jotka antoivat jatkuvasti ohjeita melomiseen. Viime kesänä olin aika paljon suppaillut, josta tuntui ainakin pientä hyötyä lajiin olevan. Kerran tipahdin veneen pohjalle, mutta se oli pientä siihen nähden, että olisin molskahtanut virtaavaan koskeen. Jostain syystä oppaat kehottivat kertaalleen melomaan vastavirtaan kuohuvaa koskea päin. Tämä ei tuntunut minusta loogiselta, mutta teimme kuitenkin työtä käskettyä. Pian löysimme itsemme vuolaasti virtaavasta vesiputouksesta ja hetken ehdin pelätä jopa hukkumista, minkä vuoksi haukoin henkeä kuin viimeistä päivää. Hetki veden alla ikään kuin mankelissa tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka todellisuudessa tämä oli vain paikallinen tapa huiputtaa turisteja. Kaikki oli ilmeisesti kaiken aikaa oppaiden hallinnassa. Vaikka tämä säikäytti, toimi se erinomaisena silmäsuihkuna. Tämän episodin jälkeen silmäni ei nimittäin enää ollenkaan vaivannut.
Reilun tunnin koskenlaskun päätteeksi hyppäsimme oppaiden kehotuksesta veteen ja uimme virran mukana kohti alajuoksua. Matkan aikana näimme paljon paikallisia peseytymässä sekä muutaman apinan vapaassa luonnossa. Kosken vesi oli kylmää ja herkästi palelevana tyyppinä olin todella kylmissäni ja olo oli vähän kuin uitetulla koiralla. Paluumatka taittui jo tutuksi tulleella tuktukilla, mutta tällä kertaa pimeän aikaan. Oli aika pelottavaa nähdä alkumatkasta yksi tuktuk tiellä kyljellään täysin lunastuskunnossa. Emme myöskään uskaltaneet laskea matka-aikaa sen varaan, että ehdimme hotellille ennen kymmentä illalliselle, joten kesken matkan pyysimme kuskia pysäyttämään Pizza Hutissa. Meillä kävi kuljettajaa jo hieman sääliksi, sillä hänen vaimonsa soitteli jatkuvasti ja kyseli lastenhoidosta. Päätimme antaa ylijäämäpalan pizzaa lohdutukseksi, sillä koko päivä oli mennyt meidän kuskaamisessa. Klo 22.30 kaarroimme lopulta hotellin eteen ja kipaisin huoneessa hakemassa lisää käteistä maksua varten. Kaiken kaikkiaan reilun seitsemän tunnin tuktuk-kyydistä maksoimme lopulta tippeineen yhteensä 20000 rupiaa eli noin sata euroa. Tämä on matkatoimiston oppaan kertoman mukaan keskimäärin puolen kuun palkka Sri Lankassa. Vaikka retki on vaiherikas ja sisälsi aika runsaasti dramatiikkaa, en olisi voinut olla tyytyväisempi, että lähdimme mukaan. Tämä retki paitsi tarjosi hauskan tarinan kerrottavaksi, se myös syvensi ystävyyttämme. Se oli etuoikeus, jonka saimme unohtumattomasti kokea vain kolmistaan.
 |
| Friendship goals |
Seuraavana aamuna jätimme koko kurssimatkaporukan kanssa Negombon taakse ja suuntasimme matkanjärjestäjien busseilla kohti Uduwalawen kansallispuiston safaria. Noin neljä tuntia tilavassa ja ilmastoidussa bussissa tuntui kovin erikoiselta tavalta matkustaa kun edellispäivän tapahtumat olivat niin elävästi muistissa. Safari Uduwalawe Resortiin päästyämme pikainen lounas, asettuminen tyylikkääseen hotellihuoneeseen ja pian olimmekin jo kansallispuiston porteilla nousemassa safarijeeppeihin. Tämä retki oli yksi etukäteen odottamistani kohokohdista, vaikka tiesin, ettei tämä vedä vertoja esimerkiksi kuuluisalle Kenian safarille. Safariauton kyydissä saimme ihastella aitoa luonnon monimuotoisuutta, postikorttimaisemia ja villieläimiä luonnollisessa ympäristössään. Näimme erityisesti norsuja, vesipuhveleita, krokotiilejä, riikinkukkoja ja paljon muitakin eksoottisesti kuvioituja lintulajeja. Meillä kävi hyvä tuuri, kun pariin otteeseen norsu päätti lähteä kävelemään juuri jeeppimme vierestä, joten tämä viimeistään viimeisteli onnistuneen safarielämyksen.
Safari Resortiin palattuamme aurinko oli laskenut ja rankan päivän (sekä hieman huonosti nukutun edellisen yön) jälkeen olo oli kovin väsynyt. Pienen levon jälkeen kävimme virkistävällä iltauinnilla sekä menimme illalliselle. Otimme juhlavan päivän päätteeksi parit drinkit, vaikkakaan tässä hotellissa ei kuulunutkaan All Inclusivea. Nukkumaan mennessä tapojeni mukaan tarkistin vielä sähköpostini, johon oli tullut tieto siitä, että olin saanut yhden pitkäaikaisen tavoitteeni viimeistelyä vaille viralliseksi. Juuri ennen matkaa olin nimittäin tehnyt asuntokaupat ja nyt 1.3.2022 jää mieleeni päivänä, kun oli aika tehdä kaupoista sähköinen allekirjoitus. Katkeilevan netin johdosta se ei käynyt niin helposti kuin Suomessa, mutta upean päivän päätteeksi fiilis oli onnellinen kaiken tehdyn työn jälkeen. Tilanteen tekee hyvin koomiseksi se, että juuri samana päivänä huoltoasemalla pysähdyksellä olimme ystävieni kanssa ostamassa jäätelöä, mutta käteisen rahan tilanteemme oli edellispäivän tuktuk-ajelun myötä jo varsin heikko. ATM:stä ei saanut nostettua valuuttaa ja monessa paikassa Sri Lankalla kortti ei toimi. Tästä johtuen elimme lievästi vararikossa. Päivällä teki tiukkaa saada ostettua paikallisella valuutalla euron arvoiset jäätelöt, mutta illalla tuli tehtyä sähköiset asuntokaupat.
 |
| Safari Uduwalawe Resort |
Aamu valkeni hieman pilvisenä, mutta eilisen fiilikset paistoivat kirkkaana aurinkona lävitseni. Aamiaisen jälkeen matka jatkui, ja hyppäsimme jälleen busseihin. Reissun viimeinen päämäärä oli eteläinen Sri Lanka, jossa majoituskohteenamme oli loppuloman ajan Avani Bentota Resort (All Inclusive). Saimme kurssimatkaporukan kanssa yhteisen allasalueen ja kaikkien huoneet sijaitsevat tämän ympärillä. Isommat retket oli tämän reissun osalta tehty, mutta luvassa oli vielä snorklausreissu Hikkaduwan rannalle. Matkalla kuljimme pitkin samoja teitä, joiden alueet olivat kärsineet mittavat tuhot vuoden 2004 tsunamissa. Sri Lanka on tunnettu rautateistään ja kiskot kulkivat hyvin lähellä rantaviivaa. Matkaoppaan mukaan junan moottori oli Tapaninpäivän 2004 tsunamissa löytynyt 50 metriä sisämaasta. Yhteensä Sri Lankassa menehtyi noin 35000 ihmishenkeä. Nykyisin kouluissa on oppaan mukaan tällaisen katastrofin varalta jonkinlaisia tsunami evacuation paketteja.
 |
| Avani Bentota Resort |
Hikkaduwassa pääsi näkemään jättiläiskilpikonnia rantavedessä ja sain kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni snorklausta. Pienellä veneellä ajelimme hyvälle paikalle riuttaa ja ystäväni opastuksella uskaltauduin ihastelemaan mereneläviä pintaa syvemmältä. Pienillä leipäpaloilta saatiin kalat houkuteltua esille meren kirkkaaseen näyteikkunaan. Olin tästä uudesta lajivaltauksesta todella innoissani eikä se varmasti jää viimeiseksi kerrakseni laatuaan.
 |
| Hikkaduwan jättiläiskilpikonna |
Reissun viimeinen retki suuntautui Gallen linnoitukseen, joka oli rakennettu 1500-luvulla portugalilaisten toimesta meritaisteluita varten. Nykyään se toimii Unescon maailmanperintökohteena. Matkalla sinne pysähdyimme maustepuutarhassa, jossa myytiin paljon länsimaalaiselle ihmisille hieman hilpeyttäkin herättäviä tuotteita kuten kolesterolia laskevaa nestettä, luonnon diabetes-tabletteja ja potenssilääkeliuosta. Gallen linnoitus muistutti minusta ulkoisesti paljon Suomenlinnaa. Se oli kuin oma kaupunkinsa pikkukauppoineen ja ravintoloineen. Linnoituksella oli runsaasti omaa aikaa kierrellä matkamuistomyymälöissä ja lopuksi kokoonnuimme Sri Lankalaiselle kokkauskurssille. Siinä katseltiin, kun paikalliset kokit neuvoivat/demosivat kanacurryn valmistuksesta. Itämaiseen tapaan ruokaan kaadettiin paljon mausteita. Jonkin verran liikkui väärinkäsityksiä, että tämän demon jälkeen pitäisi valmistaa oma ateria, ihan kuin lääkisopinnoissa piti ensin katsoa toimenpide ja sen jälkeen tehdä se itse. Onneksi kuitenkin kovin tutuksi tulleet buffet-pöydät odottivat kulman takana ja kokkausharjoittelut jäivät koti-Suomeen.
 |
| Spice Garden |
 |
| Gallen linnoitus |
 |
| Gallen majakka |
Viimeiset lomapäivät kuluivat rennosti hotellialueella ja rannalla loikoillen sekä auringosta nauttien. Tämä matka toimi samalla opintoretkenä, sillä uskaltauduin kokeilemaan paljon uusia aktiviteetteja. Kokeilin ensi kertaa myös surffausta ottamalla surffaustunnin surffiopettajan johdolla. Hieman tutumpina liikuntamuotoina tykkäsin käydä lähes päivittäin hotellin kuntosalilla ja uida matkaa uima-altaassa. Kertaalleen järjestimme kurssimatkasitsit auringonlaskussa ja myös DJ rantabileiden muodossa tuntui ikimuistoiselta tavalta juhlia varpaat hiekkaan uppoutuneina. Illat usein huipentuivat pool parteihin sopivan bilemusiikin tahdittamana uima-altaan pyörteissä. Aina oli hauskaa!
 |
| Sitsimaisemat |
 |
| Beach party |
 |
| Kiitos koko kurssimatkaporukalle huikeasta reissusta! |
