Medisiinarin kupliva wappu

Vapun vietto lääkiksessä on täynnä perinteitä, juhlimista, hauskaa yhdessäoloa sekä opiskelijaelämästä nauttimista. Noin viikon mittaiseen "rypistykseen" kuuluu lukuisia tapahtumia, jotka tuli sovittaa opiskeluiden ja muun elämän oheen. Etukäteen olinkin vähän huolissani, kuinka vapputohinoiden ohella ehtii tekemään riittävästi kouluhommia. Tunnollisena opiskelijana kun en pitäisi siitä, että opiskelut kärsisivät useiden päivien vapaa-ajan tapahtumien vuoksi. Vaikka lukutunnit ja treenimäärät hieman tavoitteista jäivät uupumaankin, vietin tähänastisen elämäni parhaimman Wapun. Wappu on opiskelijoiden juhlaa ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan siitä kaiken irti opiskellessani unelma-alaani.

Iloinen wapun juhlija

Omalta osaltani wapun aloitti lääkiksen ja kauppatieteiden opiskelijoiden yhteinen May Day Race. Kilpailuhenkinen tapahtuma myötäili televisiosta tuttua Amazing Race-formaattia, jossa pienissä joukkueissa juoksimme ympäri Tamperetta vihjeiden ja tehtävien perässä kilpaillen muita joukkueita vastaan. Sarjan fanina koin, että kyseinen tapahtuma oli kuin minulle tehty. Tv-sarjan tunnusmusiikin saattelemina meidät lähetettiin matkaan ja tehtäviä ratkaistaksemme jouduimme käyttämään luovuutta ja loogista päättelykykyä sekä tekemään nopeita päätöksiä. Tehtävät käsittivät mm. musiikkitietämystä, vanhojen pääsykokeiden ratkomista, nopeutta, kekseliäisyyttä ja useilla rasteilla vaadittiin verrattain tuuriakin. Kilpailu päättyi omaan suosikkirastiini, jossa tuli ranteet nippusiteihin kiinnitettynä kulkea Hämeenkadun läpi vuotavia ja Tammerkosken vedellä täytettyjä mukeja kantaen. Tehtävä loi vastaantulijoissa huvittuneita katseita, mutta onneksi Tampereella ollaan tottuneita opiskelijoihin ja heidän tempauksiinsa. Vaikka joukkueemme yhteistyö ei siivittänytkään voittoon, oli ilta silti todella hauska ja aivan uudenlainen kokemus.

Pelkästään tämän kuoren nähdessäni alkaa tv-tunnari soida minulla päässä! 

Vappuviikolla kävin katsomassa TLK:n näytelmäkerhon eli Pseudon vappunäytelmän, joka kyllä ylitti odotukseni aivan heittämällä. Runsas 120 medisiinaria oli nähnyt valtavasti vaivaa muinaisen Egyptin teemaan liittyvällä Hieroglyfeihin kirjoitettu-nimisellä esityksellään. Lopputulos oli upea sekä ammattimainen, ja ihailtavaa oli mielestäni se, kuinka Pseudon jäsenet ovat ehtineet opiskelujen ohella panostamaan näytelmän tekoon niin paljon.

Varsinaisesti wappu käynnistettiin koululla Wapunavauksessa, jossa juhlavien puheiden lisäksi tarjoiltiin simaa ja munkkeja. Joku sisäinen lapsi heräsi lähes kaikissa paikalle saapuneissa medisiinareissa eloon, kun kävimme vuorotellen hakemassa itsellemme oman ilmapallon haalareihin kiinnitettäväksi. Avauksen jälkeen suurin osa osallistujista lähti kuljettamaan potilassänkyjä medisiinarikulkueessa keskustaa kohti kerhotiloillemme, mutta itse suuntasin koululta suoraan treeneihin. Tällaisina viikkoina vaatii hieman itsekuria, että saa lähdettyä treeneihin vaikka tarjolla olisi mitä erilaisempia tapahtumia. Treenien, opiskelujen ja tapahtumissa juoksemisten tasapainottelu on siten entistä haastavampaa.

Wapun kohokohtana oli lauantain Wappusitsit Suomi 100-hengessä. Tätä ennen olin kuitenkin Keskustorilla juhlimassa Tapparan suomenmestaruutta tuhansien muiden ihmisten kanssa torijuhlassa. Sainkin viritettyä hyvän juhlafiiliksen ylle lähtiessäni mestaruusjuhlista suoraan haalareissa wappusitseille, jossa sitsikansa oli kokoontunut yhteen juhlimaan paitsi wappua myös pian 100-vuotiasta Suomea. Teema oli huomioitu sitsien suunnittelussa hienosti ja isänmaallisesti, minkä lisäksi videon muodossa esitetylle jääkiekkomenestykselle hurrattiin ja kohotettiin maljaa. Ohjelmaa oli laadittu sitsien oheen juuri sopivasti tunnelman kohottamiseksi ja osallistujien viihdyttämiseksi. Nämä sitsit eivät heti unohdu, sillä ne olivat yksi kivoimmista, joilla olen koskaan ollut!

Tappara on terästä 

Wappuaattona kokoonnuimme kerhotilallemme etkoilemaan ja viettämään iltaa. Illan aikana innokkaimmat pelasivat kalja-Kimbleä sekä beer pongia ja simakilpailun voittajat ratkaistiin. Wappufiiliksen ollessa korkealla puolen yön lähestyessä suuntasimme Hämeensillalle katselemaan, kun vuoden fuksi stetaroi Kauppiaspatsaan samaan aikaan, kun teekkarit lauloivat teekkarihymniä ja painoivat teekkarilakin päähänsä. Kuohuviiniroiskeiden välttämiseksi asetin oman teekkarilakkini päähän vasta stetaroinnin jälkeen, joka muutaman harjoitusyrityksen jälkeen onnistui oikein näppärästi. Jälleen kiva lääkisperinne, joka toi yhteen muidenkin alojen opiskelijoita.

Wappupäivä oli minulle vapauttavin ja rennoin koskaan kokemistani, ja sain sitä viettää ylpeänä kulkiessani Koskipuistossa buranahaalareissa ja teekkarilakissa. Se ilo ja onnellisuus, jonka sain wappupäivänä kokea, oli palkinto kaikista niistä kuluneista vuosista, jolloin vapun viettoni on pääsykokeiden vuoksi jäänyt vähiin. Entisenä teekkarina halusin silti katsella uunituoreiden teekkareiden kulkuetta ja dippausta hyiseen Tammerkoskeen. Sain myös muistella lämmöllä omaa kahden vuoden takaista teekkarikastettani, jota vastaavaa elämystä en tule enää toistamiseen saamaan. Samaan aikaan, kun ihmiset olivat kerääntyneet teiden varsille ihastelemaan teekkareita ja heidän perinteitään, medisiinarit ja muutkin halukkaat kisasivat potilassänkyviestissä toisaalla. Yhden erän ehdin itsekin katsella, jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta kuljettivat potilasta kiireellä kääntöpaikalle ja takaisin samanaikaisesti tehden jonkin keksimänsä toimenpiteen. Tämän leikkimielisen kisailun jälkeen useimmat lääkisläiset jatkoivat wappupäivän viettoa rauhallisesti piknikillä vähän kauempana keskustasta, mutta itse ehdin tapahtumaan vasta myöhemmin vietettyäni aikaa ensin entisten teekkarikavereitteni kanssa. Kauniissa auringonpaisteessa kuohuviiniä maistellen ja ystävien ympäröimänä oli upeaa päättää tähän asti tapahtumarikkaimman ja huolettomimman wappuni.

Teekkarikastetta seuraamassa medisiinari ja bioteekkari

Ensimmäinen lääkiswappuni on nyt takanapäin, mutta onneksi lukuvuotta on edessä vielä kaksi tavallista opintoviikkoa sekä tenttiviikko. Tiedossa on siis vielä tiukkaa opiskelua ennen kuin siirrymme pitkälle kesätauolle. Arkeen paluu tuntuu kaikesta huolimatta mukavalta, koska ei tarvitse enää aikatauluttaa päivän menoja yhtä tarkasti kuin wappuhuumassa. Iloisena mutta väsyneenä toivotan kaikille lukijoilleni tsemppiä kevään koitoksiin!

Levillä keväthangilla

Pääsiäisloma on nyt onnistuneesti vietetty, ja se tarjosi minulle jälleen yhden pitkäaikaisen haaveen toteutumisen. Loman aikana kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Lapissa ihastelemassa kauniita tunturimaisemia. Majoituimme Levillä kylpylähotellissa, joka sijaitsi aivan Levin keskustan ja eturinteiden välittömässä läheisyydessä. Hiihtoladut ja palvelutkin olivat kaikki kävelyetäisyydellä, mikä oli mukavaa.

Viiden päivän lomareissu alkoi tulopäivän aurinkoisella hiihtolenkillä Immeljärvellä. Omaan rauhalliseen tahtiin suorittamani lenkin jälkeen tutustuin itsekseni Levin keskustaan ja sen viehättäviin kävelykatuihin. Kävelyn jälkeen suuntasimme kylpylään palautumaan hiihtolenkin rasituksista, ja kylpylän poreissa lihakset ja mieli rentoutuivatkin mukavasti. Ensimmäisen illan kruunasi illallinen Nili-Poro-ravintolassa, jonka maistuva kala-annos oli loistava aloitus Lapin matkallemme.

Seuraavana päivänä sääennusteiden luvatessa auringon paistetta suuntasimme heti maittavan aamiaisen jälkeen Levin rinteisiin. Päätimme aloittaa laskettelun helpoista etelärinteistä, joiden juurelle jätimme auton. En ollut lasketellut kolmeen vuoteen, joten oli hyvä aloittaa South Pointin sinisistä rinteistä. Maisemat Levin huipulla olivat upeat, enkä aluksi malttanut lähteä laskemaan rinnettä kun katse oli niin nauliutunut naapurituntureihin. Ensimmäisten laskujen jälkeen, kun laskutuntuma oli haettu ja uskallusta haastavampiin rinteisiin oli, suuntasimme siirtymäreiteille ja punaisiin rinteisiin. Levillä kun olimme, oli tietenkin pakko päästä testaamaan Gondoli-hissejä. Rinteiden huipulla tuli aina vähän varoa, ettei vahingossa eksynyt taitojamme ylittäviin (mustiin) rinteiseen, joista yksi (maailmancup-rinne) sijaitsi aivan toisen Gondolin vieressä. Hyvällä reittisuunnittelulla saimme kierrettyä jokseenkin kaikki helpot ja keskivaikeat rinteet, vaikka välillä koin olevani lähes hukassa rinteiden paljoudesta johtuen. 8 h laskettelun jälkeen palasimme Levi-keskukseen jalat aavistuksen kipeinä, mutta iloisina. Rinteet olivat pitkiä, laadukkaita ja hyväkuntoisia. Laskettelu oli omasta mielestäni Levin matkan parasta antia.

Levitunturin huipulla

Ilta jatkui vielä kylpylässä uiskennellen ja oman suosikkini eli ulkoporealtaiden lämmössä rentoutuen. Illalliselle menimme suosittuun Pihvipirttiin, jossa syömämme poro oli aivan taivaallisen herkullista. Poron sisäfilee on aina ollut ehdotonta lempiruokaani, mutta sen arvokkuuden vuoksi kyseisen lihan nauttiminen on painottunut vain juhlavimpiin hetkiin kuten jouluaterialle. Jos yhtä ravintolaa Leviltä suosittelisin, olisi se juuri Pihvipirtti.

Kolmantena päivänä lähdimme suoraan aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Yllästä, jossa suunnitelmanamme oli katsella paikkoja ja hiihtää. Ajoaika Ylläsjärvelle oli noin tunnin ja Äkäslompoloon vähän vielä enemmän. Yllästunturi on Leviä korkeampi ja rinteitä lukuisasti enemmän, mutta Levin kaltaista keskustaa ei kuitenkaan Ylläksellä ole, vaan ravintolat ja kaupat ovat enemmän hajallaan. Ylläksen maisematie on kuitenkin todella kaunis ja Napapiirin sankareista tutun keltaisen auton näkeminen rinteiden edustalla hauskutti. Auringon paistaessa yhä kirkkaalta taivaalta oli hyvä aika lähteä vähän pidemmälle hiihtolenkille Äkäslompolossa. Ensimmäisen etapin eli Kesängin keitaan jälkeen voimia oli vielä varastossa ja hiihdinkin vielä Latvamajalle ja takaisin. Luisto oli niin hyvä, että tuplasin ensimmäisen päivän hiihtokilometrit, vaikka loppumatkasta alkanut lumisade hidasti vähän etenemistä. Jounin kauppa (sekä kauppakeskus) ja luontokeskus Kellokas olivat Ylläksellä myös vierailemisen arvoisia kohteita. Vaikka retkikohteemme Ylläs oli kaunis, oli silti kiva palata takaisin Leville lepäämään, syömään ja viettämään iltaa.

Hiihtolenkillä Ylläksellä

Suosittu auto - ainakin rekkarinsa perusteella

Viimeinen kokonainen päivä Levillä käynnistyi hiihtolenkillä, joka piti sisällään Pikkuporo-lenkin ja lisälenkin laskettelurinteiden ohi porotilaltaan ja taukopaikaltaan tunnetulle Sammuntuvalle. Päivällä kiertelimme Levi-keskuksessa kaupoissa ja virkistäydyimme vielä kerran kylpylän poreissa. Illalliselle menimme Jängällä-ravintolaan, joka oli upea päätös lomallemme. Lappilainen ravintola oli tunnelmallinen ja ruoka sekä palvelu kehuttavaa. Tähän ravintolakäyntiin oli hyvä päättää ensimmäinen Lapin matkani, jonka en usko näiden kokemusten perusteella jäävän viimeiseksi.

Sammuntuvan porotilalla

Levi ylitti odotukseni monipuolisuudellaan, ravintoloiden korkealla tasollaan ja laajalla rinnetarjonnallaan. Ennen matkaa kuvittelin, etten saa päiviäni kulumaan pelkästään hiihtoladulla hikoillen, kylpylässä pulikoiden tai laskettelurinteillä hurjastellen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Levillä yksinään päivä ei ollut samanlainen, eikä yhtenäkään päivänä jäänyt tekemisen puutetta. Aina saattoi etsiä kartalta uuden hiihto- tai laskettelureitin, pistäytyä matkamuistomyymäliin tai valikoida hieno ravintola illalliselle. After ski-mahdollisuudet olivat myös erinomaiset ja yöelämä ainakin kuulemani perusteella vilkasta. Levi loi puitteet hienolle aktiivilomalle ja todisti jälleen sen, ettei aina tarvitse matkata ulkomaille kokeakseen uusia elämyksiä ja nähdäkseen uusia maisemia. Pääsiäisloman ja rentouttavan Levin matkan tuoman virkistyksen voimin jaksaa taas palata loppukevääksi opiskeluiden pariin. Pieni irtiotto opiskelusta teki hyvää ja nyt riittää hyvin virtaa lukuvuoden viimeisiin koitoksiin!

Kevään opiskelua ja juhlaa

Fuksivuoden viimeinen jakso eli Hapen saanti pyörähti käyntiin alkuviikosta. Tässä jaksossa opiskellaan verenkierron ja hengityselimistön anatomiaa sekä fysiologiaa, jotka oppisisältöinä varmasti pitävät kiinnostavuudellaan motivaatiota yllä koko loppukevään ajan. Ainakin heti jakson ensimmäisellä viikolla huomasin lukevani syventävää kirjallisuutta aiheista, joita ei vielä prekliinisessä vaiheessa tulla käsittelemään. Viimeistään tässä vaiheessa minustakin lienee havaittavissa tyypillinen medisiinarin piirre, jossa opiskelija haluaa tietää asioista enemmän kuin niiitä velvoitetaan osaamaan.

Tutormuistiinpanoja sydämen anatomiasta

Edellinen jakso (Liikkuminen) oli omasta mielestäni tähän astisista työläin, mutta loi tärkeää pohjaa tuleviin opintojaksoihin. Jakson tentti oli aika soveltava, sillä anatomiset rakenteet kysyttiin poikkileikkauskuvina, joista osasta meni väärästä vastauksesta miinuspisteitä. Onneksi tentistä löytyi helppojakin kysymyksiä kuten ultraäänen käyttö tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Tenttisaunalla olikin sitten rentouttavaa purkaa stressiä Meksiko-teemaisesti hyvää ruokaa syöden ja pinjatan sisuksista paljastuvia karkkeja popsien. Silloin oli lupa hetkeksi relata ja kerätä samalla energiaa kevään viimeiseen opiskeluponnistukseen, jonka kuitenkin tulee katkaisemaan ruhtinaallinen viikon pääsiäisloma (tästä lisää myöhemmässä postauksessa, stay tuned).

Hola!

Edellisistä lääkisbileistä oli päässyt kulumaan omalta osaltani harmillisen pitkä aika, mutta tänä viikonloppuna katkaisin vihdoin tämän putken ottamalla osaa kuutoskurssin valmistujaisten juhlintaan. Koska syksyllä vuosijuhlilla nakkeilu eli työskentely oli hauskaa, halusin myös valmistujaisjuhlassa toimia narikkafuksina iltajuhlassa. Palkinnoksi me nakkilaiset nautimme arvokkaan illallisen ja illan päätteeksi saimme suunnata valmistujaisten jatkoille samaan paikkaan, jossa syksyllä ihan ensimmäisellä opiskeluviikolla pidetyt Toogabileet järjestettiin. Kuinka hienoa olikaan palata juhlapaikalle, jossa vastavalmistunut kurssi järjesti niin huikean tasokkaat pirskeet. Vaikka me kaikki juhlavieraat juhlistimme ylpeinä ihailtavan kovan urakan suorittaneita uunituoreita lääketieteen lisensiaatteja, oli minun itsenikin todella helppoa tempautua juhlahumuun mukaan. Kuinka todelliselta opiskelu nyt tuntuukaan verrattuna ensimmäiseen viikkoon, jolloin ei kunnolla vielä osannut kuvitella itseä osaksi tätä mieletöntä yhteisöä!

Iltajuhlan juhlapuheita

Jatkoilla oli photobooth

Kevään aikana on lisäksi tulossa paljon muitakin huikeita tapahtumia, joista erityisesti yhtä en malttaisi enää odottaa: Fuksigaala. Ennen pääsiäislomaa pääsemme juhlistamaan kulunutta fuksivuotta, joka on oletettavasti yksi ensimmäisen lääkisvuoden mieleenpainuvimmista tapahtumista. Huhut fuksigaalasta kertovat myös, että muistoissa palataan jopa pääsykoepäivään...

Tuntuu epätodellista, kuinka nopeasti ensimmäinen vuosi lääkiksessä on kokonaisuudessaan mennyt. Viikot tuntuvat etenevän kuin pikakelauksella, vaikka toisinaan tuntuu, että sillä hetkellä käytävän jakson alussa opituista asioista on jakson lopulla kulunut pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika. Tässä jaksossa käsiteltävät asiat ovat vaikuttaneet ehkä koko ensimmäisen opiskeluvuoden kaikista mielenkiintoisimmilta asioilta, joten pahoin pelkään että tämäkin jakso kuluu yhdessä hujauksessa. Kukapa lääkisopiskelija nyt ei haluaisi oppia EKG:n tulkintaa, auskultaatiota tai verenpaineen mittaamista, joiden perusteita tässä jaksossa mm. opetellaan. Jäljellä olevat viikot tänä keväänä aion nauttia elämäni viimeisestä fuksivuodesta ja sen tarjoamasta huolettomuuden tunteesta, life is good!

Kevätauringon paistetta koulun tiloissa

Suturointia ja anatomian suullinen tentti

Liikkumisjakso on edennyt yli puolenvälin, mikä tarkoittaa sitä, että alaraajan, yläraajan, vatsan, selän sekä pään anatomia alkaa olla aika hyvin jo hallussa. On kyllä hieno tunne, kun alkaa ymmärtää lääkäreiden kieltä ja oppii tulkitsemaan röntgenkuvia. Meille ei koko syksynä puhuttu anamneeseistä tai statuksesta, mutta nyt niitäkin on alettu jo sivuamaan opetuksissa. Tutoristunnoissa pääsee myös tekemään diagnooseja, vaikka itse hoitoon ei vielä näin prekliinisessä vaiheessa mennä. Tässä jaksossa ei siis ole ollut pelkästään teoreettinen näkökulma opiskelussa vaan kliininen ote on ollut keskeisesti läsnä useissa ryhmätöissä ja luennoilla.

Aikaisin koululla lukemassa...

Tänään meillä oli anatomiasta käytännön tentti, joka tarkoitti suullista kuulustelua. Tenttiin mentiin tutorryhmittäin, mutta itse kuulustelu suoritettiin kahdestaan tentaattorin kesken. Tilanne voi kuulostaa tosi kuumottavalta, mutta onneksi se ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan paha. Jännittävä toki, mutta aika nopeasti pystyi omasta mielestäni osoittamaan osaamisensa. Minulta kysyttiin vain kolmea rakennetta, joten pääsin aika helpolla. Huomasin kuitenkin vasta jälkikäteen, että olin koko tentin ajan jutellut vastaukset vieressä seisovalle luurangolle... Parasta tentissä oli silti se, että hyväksytty suoritus antoi hyvän fiiliksen koko loppupäiväksi.

Ei ainakaan ole ruuhkaa lukutilassa

Viime viikolla pääsimme ensimmäistä kertaa suturoimaan eli harjoittelemaan haavan ompelua. Kauan odotettu suturointi osoittautui todella kivaksi pikkunäpertelyksi, vaikka se tapahtuikin patjaan ja oli aluksi vähän hidasta puuhaa. Toistoja se toki vaatii, mutta tätä tikkaamista tullaan vielä monta kertaa lääkisuran aikana treenaamaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin tärkeä taito, joka tulee jokaiselle lääkärille työssä vastaan.

Ekat patjaompeleet - parannettavaa jäi!

Yhdessä ryhmätyössä aiheena oli ENMG eli elektroneuromyografia, jossa tutkittiin motoristen ja sensoristen hermojen toimintaa ylä- ja alaraajassa. Tämä tapahtui niin, että elektrodilla annettiin toisillemme sähköiskuja, jolloin hermotettavan alueen raaja liikahteli kuin itsestään. En ollut ennen kokenut sähköiskumaista kipua ennen tätä harjoitusta, ja kieltämättä aika epämiellyttävältä se tuntui. On hyvä silti tietää, millaiselta potilaasta voi tuntua ja millaisista vaivoista he voivat kärsiä. Kipu on kuitenkin niin subjektiivinen kokemus, eikä sitä voi vierestä katsomalla itse täysin ymmärtää. Niin kuin eräs luennoitsijoista totesi, pahinta mitä voi tehdä on vähätellä potilaan kipua.

Kuvassa ei näy, mutta kyllä se jalka siinä "sätki"

Vaikka työläin osuus tästä jaksosta on luultavasti suoritettu, on edessä vielä luentoja mm. lihassolun toiminnasta ja energia-aineenvaihdunnasta, reflekseistä sekä kuvantamismenetelmistä. Niiden lisäksi on tulossa dissektiot, joita varten on jo henkisesti valmistauduttu dissektioiden johdantoluennolla. Uskon, että ne vetävät yhteen kaiken, mitä tässä jaksossa on opittu ja opettavat enemmän kuin anatomian oppikirjat tai luu-/lihasmallit yhteensä. Niissä kun näkee kaikki anatomiset rakenteet oikeissa mittasuhteissa ihan aidossa ihmiskehossa.

"Opiskele monipuolisesti anatomiaa", kuiskasi luuranko.

Tästä muodostuikin puhdas opiskelupäivitys, mutta opiskeluiden ehdoilla menen urheilun ja muun elämän suhteen joka tapauksessa. Välillä on silti täytynyt muistutella itseäni viime kevään pääsykoeluvuissa asettamistani lukutuntirajoista, etten liialla innolla lue itseäni aivan uuvuksiin. Vaikka hiihtolomaa ei lääkiksessä (tai muutenkaan yliopistossa) pidetä, en ollut siitä juurikaan harmissani. Unelmissa eläminen ja uusien asioiden oppiminen päihittävät viikon aktiiviloman mennen tullen.

Annos anatomiaa päivittäin

Aineenvaihduntajakso päättyi reilu viikko sitten onnistuneesti tentin läpäisyyn. Tentti suosi juuri minunlaistani ulkoa oppivaa lukijaa, sillä siinä kysyttiin paljon nippelitietoja. Yksi lempikysymyksistäni oli se, jossa kysyttiin, minkä entsyymin puutos aiheuttaa hemolyyttistä anemiaa. Aivan oikein, se on glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasi. Pidin myös erityisesti tehtävästä, jossa tiettyjä aminohappoja tuli täydentää sitruunahappokierron välituotteiksi. Eli mistä aminohaposta saadaan esimerkiksi oksaloasetaattia. Juuri tällaisissa kysymyksissä olen vahva ja tämän vuoksi pääsin tenttiä tehdessäni flow-tilaan. Mukavaa oli lisäksi saada poistua tentistä varmana läpipääsystä, lääkiksessä kun se ei aina ole ihan itsestään selvää.

Aineenvaihduntajakso oli totta puhuen tähän astisista itselleni kivoin ja huomattavasti vähemmän työläämpi kuin tämänhetkinen liikkumisjakso. Liikkuminen pitää sisällään koko tuki- ja liikuntaelimistön anatomian, fysiologian ja histologian. Koska sisältöä on paljon, tuli heti jakson alusta asennoitua täysipainoiseen opiskeluun. Ohjeena annettiinkin päntätä anatomiaa joka päivä, jotta loppujaksossa ei iske paniikki ennen anatomian suullista tenttiä. Hyvillä anatomian taidoilla saa loppujakson dissektioissakin myös mahdollisimman paljon irti.

Lihasten origoiden ja insertioiden opettelu käynnissä...

Jo jakson ensimmäisellä viikolla kiitin itseäni siitä, että aloin viime kesänä silkasta uteliaisuudesta tarkastella ihmiskehon tärkeimpiä anatomisia rakenteita ja opetella niiden latinankielisiä nimiä. Siihen päälle on vaivattomampi rakentaa, kun on jo valmiiksi edes vähän perillä asioista. Luennoilla olisin varmaan tippunut useita kertoja jo kärryiltä, koska asioiden läpikäymistahti on kova ja niiden omaksuminen voi viedä kauemmin aikaa kuin toivoisi. Luennot ja etenkin ryhmätyöt ovat olleet tässä jaksossa silti todella hyviä. Olemme muun muassa palpoineet (tunnustelleet) itseltämme ja toisiltamme rakenteita, joita ihon pinnalta voi löytää ja tutkineet toinen toistemme polvia. Tulossa on vielä jo mainitut dissektiot sekä suturointi, jota varmaan jokseenkin koko kurssi odottaa innolla.

Lihasmalli, polvinivelmalli ja oikea reisiluu käytössä ryhmätyössä

Tämän jakson alussa sain hommattua itselleni syväripaikan (syvärit ovat lääkiksen syventävien opintojen opinnäytetyö, joka tulee olla suoritettuna ennen valmistumista), jonka olin päättänyt hankkia ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana. Syväreiden aihetta en halua paljastaa, mutta luvassa on pitkä ja toivon mukaan antoisa projekti, johon kuuluu myös oman datan keruuta. Tarkoituksena olisi saada ne käyntiin tässä kevään aikana. Ensimmäisen tapaamisen pidin ohjaajani kanssa viime viikolla, eli tästä se sitten lähtee.

Pelkkää opiskelua arki ei kuitenkaan ole. Viikko ennen aineenvaihduntajakson loppumista osallistuin oman hupitutorryhmäni sitseille, joissa teemana piti olla maito. Minulle tuotti pienoisia vaikeuksia keksiä sopivaa asua liittyen maitoon. Lehmäksi pukeutuminen oli lähes ainoa asu, joka tuli mieleen... Kuitenkin viimeisinä päivinä ennen sitsejä paljastuikin, että se teema oli pelkkää huijausta. Oikeasti teemana oli "tule sellaisena kuin olet" eli juuri niissä vaatteissa kuin kyseisenä tiedonsaamishetkellä oli päällään. Ei muuta kuin treenivaatteissa sitsaamaan siis! Ilta oli rento ja lämminhenkinen eli juuri sitä mitä näiltä sitseiltä odotinkin.

Ja ruoka tietenkin jäähtymässä lautasella :)

Viime viikonloppuna pidin pakollisen hengähdystauon opiskelusta seuraamalla kentän laidalta akateemisen kyykän MM-kilpailuja. Pelaamaan en osallistunut, koska ilmoittautumishetkellä oletin oman kilpailukalenterini osuvan päällekkäin kyykkätapahtuman kanssa. Kuinka sitten kävikään, loukkasin takareittäni (vaikea itse sanoa, onko kyseessä m. biceps femoris, semitendinosus, semimembranosus vai joku muu lihas) kilpaillessani eräänä viikonloppuna 60 metrillä. Taukoa urheiluun tuli väkisin, mutta tätä urheilu välillä on. Urheilijan näkökulmasta liikkumisjakso tuntuu kuitenkin todella mielekkäältä, koska lihasten sekä nivelten vammat ovat monille kilpaurheilijoille tuttuja ja tällä jaksolla opiskeltavat asiat ovat monet niin käytännönläheisiä. Vaikka en voi nyt itse täysillä treenata ja kisailla, niin ainakin voin opiskella ahkerammin taustalla olevaa teoriaa.

MM-kyykkä ja innokkaat seuraajat

Aineenvaihdunnan opettelua ja lääkisristeilyä

Kevätlukukausi on pyörähtänyt käyntiin jo pari viikkoa sitten, mutta opiskelu ja kilpailukausi ovat pitäneet minut kiireisenä blogipostausten kirjoittamisesta. Arkeen oli kaikesta huolimatta mukava palata rennon joululomailun jälkeen. Vaikka heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien luettavaa tuli melkeinpä usean päivän edestä, se ei haitannut, koska uuden oppiminen jaksaa edelleen kiinnostaa tätä innokasta medisiinaria.

Koulussa on nyt menossa Aineenvaihdunta-jakso, jossa käydään läpi glukoosin, rasvahappojen ja typellisten aineiden metaboliaa, entsyymien toimintaa ja energian tuottoa. Osa näistä asioista on minulle tuttua aiempien opintojeni myötä, mutta lääkiksessä ne opiskellaan syvällisemmällä tasolla. Jakso on kuitenkin varsin mieleinen, koska tykkään biokemiasta enkä pane pahakseni ulkoa opettelua. Ryhmätöitä tässä jaksossa ei ole montaa, mutta yhtenä päivänä teimme pareittain glukoosirasituskokeen. Vaikka juotava glukoosijuoma ei mielestäni ollut mitään herkkua, tiedän ainakin nyt, minkä vuoksi glukoosirasituskoetta potilaille kliinisesti tehdään.

Helppoa ja kivaa...

Olen myös muuttanut hieman opiskelumetodejani, sillä aloin valmistautumaan tutoristuntoihin tekemällä muistiinpanoja läppärille, enkä tuherra niitä enää sotkuisesti vihkoon. Etuna on tekstin jatkuva muokattavuus, ja värikoodein varustetut avainsanat jäävät itselläni helpommin mieleen. Tarkoituksena kun tällä jaksolla ei ole opetella joka ainoata yksityiskohtaa, vaan pääpaino on kokonaisuuksien hallinnassa ja ymmärtämisessä: jos joku tietty entsyymin nimi on unohtunut ja jää vaivaamaan, voi sen aina tarkistaa oppikirjasta.

Tämä viikonloppu kului tuulettuen lääkisten superristeilyllä, jolle osallistui yli 1000 lääkisläistä ympäri Suomen. Meno oli paikoin riehakasta, ja univelat sen mukaiset, mutta hauskaa oli! Ensimmäiselle illalle oli annettu aika vapaavalintainen pukeutumiskoodi, sillä oikeastaan mikä vain naamiaisasu tai vastaava kävi asustukseksi. Oman hyttiporukkani kanssa pukeuduimme länkkäreiksi, mikä oli loppujen lopuksi aika helppo toteuttaa pienellä valmistautumisella. Jotkut olivat panostaneet kovastikin asukokonaisuuksiin, joita ei voinut kuin vain ihailla. Ne kun toivat niin elävästi mieleen lukion penkkarit. Seuraavan päivän vietimme Tukholmassa kierrellen ja kaarrellen. Illalla taas juhlimme, mutta tällä kertaa haalareihin somistautuneena. Juhlinnan puolesta ei siis voida puhua lepoviikonlopusta! Lukemiselle ei tänä viikonloppuna aikaa jäänyt, mutta pieni irtiotto tiukkojen opiskeluviikkojen jälkeen auttaa pitämään opiskelumotivaation korkealla. Minulla kun on usein ollut tapana viikonloppuisin kevyesti kertailla viikon aikana opittuja asioita.

Stockholm

Kiitos kaverit mahtavasta reissusta!

Urheilun puolesta on meneillään kilpailukausi, jolloin harjoittelu tapahtuu enimmäkseen kovilla tehoilla ja lepopäiviä on enemmän. Päälajissani pituushypyssä en ole (ainakaan toistaiseksi) kilpaillut, koska opinnot ovat vieneet aika paljon aikaa harjoittelulta, mutta 60 m:n startteja on tullut muutama pinkaistua. Kovien opiskelupäivien päätteeksi treenaaminen on toisinaan aika kuluttavaa ja raskasta, mutta lyhyen ja intensiivisen hallikauden ajan yritän panostaa myös kisoihin valmistautumiselle. Hallikausi ei ole minulle läheskään niin tärkeä kuin kesän kilpailukausi, mutta silti on ihan mukava päästä vakaissa olosuhteissa testaamaan kuntoa ja antamaan parastaan. Hallissa juostava 60 metriä on myös lajina siitä erityisen mukava, ettei siinä juuri ehdi hyytyä. Toista on kesän kilpailukaudella ulkoradoilla juostava 100 metriä. Energiantuotto on anaerobista glykolyysiä, jossa laktaattidehydrogenaasi pelkistää pyruvaatin laktaatiksi. Laktaatti kulkeutuu verenkierron mukana maksaan, jossa se muokataan pyruvaatiksi ja edelleen glukoosiksi Corin kierrossa. Urheilu ja opiskelut näyttävät jollain tasolla linkittyvän yhteen, ja aineenvaihdunta-jakson oppeja on kiva päästä soveltamaan myös käytäntöön.

Kuinka lääkikseen pääsee?

Nyt eletään aikoja, joina suuri osa lääketieteen pääsykokeisiin valmistautuvista on jo aloittanut luku-urakkansa kevään 2017 koitokseen. Haluankin jakaa omat menetelmäni ja kikkani, jotka siivittivät minut haluttuun lopputulokseen. Tämän postauksen myötä toivotan oppimisen iloa ja valtavasti tsemppiä teille hakijoille koitokseen!

Aina olin kuvitellut, että lääkikseen pääsevät vain usean laudaturin ylioppilaat ja todelliset nerot. Olettamukseni ei kuitenkaan osunut oikeaan, mistä olen elävä esimerkki. Tärkeimmät syyt onnistumiseeni olivat kova tahto, itseluottamus ja laadukas opiskelu. Toki motivaatiota tarvitaan kovasti, mutta se kulkee usein käsi kädessä kovan tahdon kanssa. Lääkikseen pääseminen oli minun suurin unelmani hakukeväänäni ja menin sen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan harrastustani ja sosiaalista elämää.

Suuri edistysaskel edellisvuosien hakuihin oli se, että uskoin mahdollisuuksiini. En antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, enkä verrannut itseäni muihin. Tein työtä vain itseäni varten. Lukutuntini rytmitin siten, että en uuvuttanut itseäni liikaa. Asetin esimerkiksi päivän tavoiteajakseni kuuden tunnin tehokkaan opiskelurajan, jota en saanut ylittää muissa kuin poikkeustilanteissa. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka jotkut hakijat lukevat jopa 12 tuntia vuorokaudessa pääsykokeisiin. Itsekin siihen aiempina hakukeväinä myönnän sortuneeni, ja se oli ehdoton virhe. Tällöin oppimisteho laskee ja ajaa itsensä helposti burn outin partaalle. Lopputuloksena osaakin vähemmän ja soveltamiskyky heikkenee.

Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.

Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!