Pettymys

Yhdestä asiasta olen kokenut vääryyttä lääkisopintojeni aikana. Oppialallamme nimittäin esiintyy toisinaan suurta kilpailua sen suhteen, ketkä pääsevät osallistumaan tapahtumiin ja ketkä taas eivät. Ymmärrän sen, että halukkaita on enemmän kuin vapaita paikkoja, mutta mukaan pääsevien valinta toteutetaan mielestäni kohtuuttomalla tavalla. Valinta tuntuu suosivan niitä tiettyjä onnekkaita, jotka yhä uudelleen tulevat valituiksi kun taas toiset (johon minä muun muassa lukeudun) taas jäävät aina rannalle.

Jo viime keväänä olin kovin harmissani siitä, etten tullut valituksi Tampereen Lääkäripäiville samaan aikaan kun useat hehkuttivat sisäänpääsystään. Nyt syksyllä jouduin taas kohtaamaan suuren pettymyksen, kun en päässyt kauan haaveilemilleni Wuosijuhlille. Kummassakin tapauksessa tein parhaani, mutta Lyyti-sivusto ilmoitti tapahtuman olevan täynnä siinä vaiheessa kun sivu itselleni avautui. Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi nopea (100 metrin juoksussakin olen hyvin vikkelä reagoimaan laukaukseen ja irtoamaan telineistä) vaan netin ja tietokoneen terävyydestä. Koen tällä tavoin suoritettavat ilmoittautumiset todella epäoikeudenmukaisiksi, sillä ne edellyttävät supertehokkaita tietokoneita/mobiililaitteita joihin ei kaikilla ole varaa. Perinteinen jonotus testaisi paljon enemmän motivaatiota ja olisi osallistujille reilumpaa. Nyt paikat täyttyvät jopa sekunnissa ja kuukausien odotus murenee silmän räpäyksessä huolimatta siitä, kuinka paljon tahtoa ruudun toiselta puolelta löytyy. Mekko, laukku, kengät ja muut Wuosijuhlatamineet minulta olisivat jo löytyneet, kampaukseen ja meikkiin säästin kesätöissä. Ainejärjestömme täyttää 45 vuotta kuitenkin vain tänä syksynä ja sen kunniaksi järjestettävät erityisen hienot tasavuosijuhlat olisivat merkinneet itsellenikin niin paljon.

Ehkä vielä tulee aika, kun onni suosii minuakin. Sillä kerralla lupaan ainakin arvostaa sisäänpääsyäni todella suuresti, aivan kuten lääkikseen pääsyn suhteen tein. Tämä postaus oli minulta hieman avautumista pahasta mielestä, mutta kertoo siitä, ettei elämä lääkiksessäkään ole aina ruusuilla tanssimista.

Toogailua ja tilastointia

Syksyn ensimmäinen tentti on takanapäin ja lääketieteellisen tutkimuksen peruskäsitteet pitäisi olla nyt ainakin jollakin tasolla hallussa. Vaikka ryhmittäin tehtävät tutkimusraportit ja suullinen seminaarityö vielä siintävät edessä, on todella mukavaa päästä opiskelemaan jälleen aina yhtä kiehtovaa anatomiaa ja fysiologiaa. Maanantaina alkava jakso "Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen" pitää sisällään ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, ravitsemusta, farmakologiaa ja lisäksi potilaan tutkimisen osalta harjoittelemme ravintoanamneesin ottoa. Erittäin mieluista asiaa on siis tulossa, ainakin jos vertaa artikkeleiden analysointiin ja taulukoiden tulkitsemiseen...

Alkanut syyslukukausi on ollut aika hektistä aikaa koulukiireiden ja vapaa-ajan tapahtumien vuorotellessa. Uudet fuksit on otettu ilolla vastaan ja me kakkoskurssilaiset hutut olemme koettaneet järkätä heille mahdollisimman paljon oheisohjelmaa tutustumisen ja yhteishengen luomiseksi. Fuksien ensimmäisenä kouluaamuna muodostimme samanlaisen kunniakujan kuin muistan itse kulkeneeni aplodien saattelemana viime vuonna. En olisi uskonut, kuinka paljon se paitsi fuksina merkitsi, myös toisena opiskeluvuotena kunniakujaa muodostamassa. Iloisten ja toisinaan yllättyneidenkin ilmeiden näkeminen sai itsellekin hymyn huulille. Tutustumissanojen jälkeen päivä jatkui huturyhmittäin koulua esitellen ja paikkoja kierrellen. Illalla osallistuin fuksien tutustumisillassa ohjelmanumeroon, jossa yhdestä hutusta esitettiin vuorotellen tosi väittämä. Oma väitteeni oli, että olen laulanut Turkin radiossa yleisön kannustaessa villisti! Muutoin ilta menikin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna, paitsi että fuksit rikkoivat ylivoimaisesti viime vuotisen Tampere-talo-maratonin osallistujaennätyksen. Jo siitä pystyy vetämään johtopäätöksen, että innokas ja aktiivinen kurssi on kyseessä.

EYOF Turkin Trabzonissa 2011 ja Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla :D

Edellisviikon aikana juhlittiin kahdet bileet, minkä vuoksi loppuviikosta alkoi olla jo aika väsynyt. Tiistain avajaisbileet olivat ihan kivat, mutta fokus oli kuitenkin täysin torstain toogabileissä. Näitä lakanapippaloita oli pitkään odotettu ja odotus palkittiin jälleen huikeilla juhlilla antiikin Kreikan teemalla. Ennen bileitä etkoiltiin mukavasti hutuporukalla ennen siirtymistä bussikuljetuksella juhlapaikalle. Toogabileet ovat omasta mielestäni aina ylitse muiden kun yksittäisiä bileitä arvostellaan, onneksi niitä on vielä useat opiskeluaikanani edessä.

Tämä viikko onkin ollut lähes päinvastainen edelliseen nähden, sillä lähestyvä tentti pakotti istumaan hiljaisessa lukusalissa tenttiartikkeleihin ja teoriapuoleen syventyen. Myös illat kuluivat kotona opiskellen ja tenttiin valmistautuen. LTT-tentti jännitti eri tavalla kuin ennen, koska se oli aineistopohjainen ja lisäksi olin kuullut joidenkin ylempien kurssien korkeasta reputtamisprosentista. Tentti kuitenkaan ei tuntunut mitenkään kovin pahalta, mutta oikeiden vastauksien oikeellisuudesta ei tässä tentissä pysty olemaan yhtä varma kuin perinteisissä tenteissä. Tenttisauna olikin rento tilaisuus jättää tenttiajatukset taka-alalle ja pitää ansaittua taukoa lukemisesta.
Innolla taas uuteen viikkoon!

Back to school

Ensimmäinen viikko toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelijana vierähti enemmän tai vähemmän opiskelun merkeissä. Opintojen pariin paluu oli omalla ja monen muun kurssikaverinikin kohdalla odotettu tapahtuma, vaikka viihdyin kesätöissä ja joista ehti tulla mukava arjen aikatauluttaja. Aion kuitenkin jatkaa kesätyöpaikassani vielä koulun alettua tehden aina silloin tällöin viikonlopputöitä. Arkipäivät varaan opinnoille ja kaikille oheistapahtumille, joita varsinkin nyt syksyllä tulee paljon riittämään.

Tällä viikolla alkanut jakso "Lääketieteellinen tieto ja tutkimus" ei välttämättä lukeudu koulussa tähän mennessä niihin kaikista mielenkiintoisimpiin jaksoihin, mutta myöhemmissä opinnoissa (ennen kaikkea syväreissä) ja lääkärin työssä näitä tietoja ja taitoja tulee varmasti tarvitsemaan. Lääketiede kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia ja esimerkiksi tutkimustiedon kriittinen arviointi sekä uusimpien tutkimustulosten hyväksikäyttö potilaan parhaimman mahdollisen hoidon suhteen koskettaa soveltuvin osin vähintäänkin kaikkia lääkäreitä.

Tällä niin kutsulla LTT-jaksolla teemme tutorryhmissä tutkielman, johon kuuluu  tutkimussuunnitelman teko, aineiston analysointi sekä tulkinta, tutkimusraportin kirjoittaminen ja lopuksi tutkielman suullinen esitys. Tämän lisäksi jaksoon kuuluu uudentyyppiset TBL-istunnot (team-based-learning), joissa emme PBL-tyyppisesti asetakaan ryhmällemme oppimistavoitteita vaan keskustelemme ja sovellamme annettujen ennakkotehtävien pohjalta tieteelliseen tutkimukseen liittyviä periaatteita. Ryhmätöissä harjoittelemme analysoimaan sekä hallitsemaan havaintoaineistoa SPSS-ohjelmalla, jonka käytöstä ei itselläni ollut ennen näitä ryhmätöitä lainkaan kokemusta. Eilen alkoi myöskin LTT-jakson osana suoritettava Medical English - tieteellinen kirjoittaminen, joka toteutetaan itsenäisesti verkossa erilaisten kirjoitustehtävien muodossa. Lääkiksessä opiskeluun liitetty pänttäys onkin tässä jaksossa poikkeuksellisesti hieman toissijaista, sillä itseopiskelutunnit täyttyvät erilaisten tehtävien ratkaisemisesta ja palautuksista.

Lähtötasoni tilastotieteeseen lähenteli melkein tätä tasoa ;)

Heti toisen opiskelupäivän iltana pidimme oman kurssimme IKEA-sitsit, joita voisi kuvailla opiskelijaelämään palauttavaksi, riemukkaaksi yhdessäolon juhlaksi. Tuttuun tapaan sitseihin kuului teemanmukainen pukeutuminen ja asianmukainen ohjelma. Nämä lukuvuoden aloittavat sitsit toimivat samalla hyvänä harjoituksena ensi viikon rupeamalle, kun uudet fuksit aloittavat lääkistaipaleensa ja useat illat täyttyvät moninaisista illanvietoista ja tapahtumista. Itse hutuna (=hupitutorina) pyrin antamaan uusille lääkisopiskelijoille tarvittavia vastauksia, jotta opintojen aloitus ja muut käytännön asiat tulevat edes jokseenkin tutuiksi. Tuleva viikko on siinäkin mielessä erilainen, että me nykyiset kakkoskurssilaiset emme olekaan enää koulun "junioreja" vaan saamme koulumme joukkoon uusia innokkaita vahvistuksia. Ihanaa on olla taas takaisin koulunpenkillä!

Haaveista totta - Kroatia

Palasin äskettäin lomamatkalta Kroatiasta eli maasta, jossa en ole ennen käynyt. Reissu oli odotettu, koska Suomen viileä ja sateinen kesä alkoi jo minunlaistani lämpöä sekä auringonottoa ihannoivaa matkailijatarta aavistuksen tympiä. Irtiotto arjesta yhdistettynä helteeseen, rantaelämään ja lukuisiin nähtävyyksiin oli juuri sitä, mitä reissulta hain.

Matka alkoi lennolla Splitiin, josta lentokenttäbussin ja lautan kuljettamina suuntasin ensiksi Brac-saarelle Supetarin kaupunginosaan. Majoituin Supetarissa noin kahden kilometrin päässä lauttasatamasta viehättävässä hotellissa puolihoidolla. Hotellin oma ranta oli lähellä ja se suorastaan kutsui heti pulahtamaan kirkkaisiin Välimeren aaltoihin. Koska olin kuullut puhuttavan, että Kroatiassa voi meressä olla merisiilejä, hankin heti matkapäivänä katukauppiaalta uimatossut uintireissuja varten. Kivikkoisilla rannoilla niistä oli myös se etu, ettei jalkoihin sattunut terävien ja kookkaiden kivien iskut. Ensimmäinen päivä kuluikin hotelliin ja sen ympäristöön tutustuen, rannalla aurinkoa palvoen ja hotellin illallisella maukkaita kalaruokia maistellen. Edes auringon laskiessa ei tarvinnut palella, sillä ilma oli iltaisinkin helteinen.

Lämpimään Välimereen kastautumassa

Toisena päivänä aamiaisen jälkeen päätin kokea uusia elämyksiä ja yhdistinkin rantapäivän pieniin vesiaktiviteetteihin. Lähdin tunniksi melomaan vuokrakanootilla rantaviivaa pitkin kohti lauttasatamaa. Vaikka melonnan tekniikka ei minulla täysin hallussa ollut, sovelsin muutaman vuoden takaista suppailukokeiluani ja matka alkoikin edetä tasaiseen tahtiin. Supetarin keskustan liepeillä kanootissa istuessani huomasin hauskalta näyttävän vesiurheiluradan, jonne kokeilunhaluisena suuntasin seuraavaksi kanootin palautettuani. Radalla tunnin kiipeiltyäni, tasapainoteltuani, pompittuani ja muutamaan otteeseen veteen mätkähdettyäni oli aika ottaa kevyemmin. Monipuolisen liikuntapäivän jälkeen rannalla loikoilu ja kroatialaisten ruokien nauttiminen auttoivat palautumaan seuraavaan päivään.

Kuvittelin olevani Selviytyjien kuvauksissa tällä vesiradalla

Kolmantena päivänä lähdin bussiretkelle Brac-saaren eteläosaan Bol-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa pääkohteena oli erikoisen muotoinen Zlatni Rat-uimaranta. Harmikseni aurinko pysytteli aamupäivän pilvessä, mutta esiin palatessaan päivä paljastuikin ehkä koko matkan kuumimmaksi. Satama-alue oli jälleen kerran kaunis ja täynnä pieniä ravintoloita, kuppiloita ja jäätelökioskeja. Supetarista edestakaisen matkan ostettuani sain valita, millä paluukuljetuksella tulen ja alkuillan ruuhkaiseen bussivuoroon ahtautuikin iso joukko turisteja eri kansalaisuuksilla.

Zlatni Ratissa ranta oli molemmin puoleinen

Neljäntenä lomapäivänä oli aika jättää Brac-saari taakse ja palata mantereelle Splitin kaupunkiin. Split on täynnä vuokrattavia huoneistoja kun taas hotelleja on kaupungissa vähemmän. Oma majapaikkani sijaitsi hyvällä sijainnilla lähellä satamaa, Riva-kävelykatua ja vanhaa kaupunkia. Pilviverhojen hieman haitatessa auringonsäteiden kulkua päätin kuluttaa päivän kierrellen nähtävyyksiä. Jokaisen Spilitin matkailijan tulisi omasta mielestäni kävellä Riva päästä päähän. Tällä kauniilla promenadilla riitti ravintoloiden sisäänheittäjiä omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, mutta sopivalla reittivalinnalla ja ravintoloiden henkilökunnasta välittämättä katu on toimiva niin päivä- kuin iltakävelyllekin. Tämän rantakadun päästä lähtee toinen kävelykatu, Marmontova, josta erkaantuu kapeita pikkukatuja vanhaan kaupunkiin. Splitin nähtävyyksistä tunnetuimpia on myös vanha muurilla ympäröity Diocletianin palatsi, jonka keskeltä kohoaa tornirakennus täydentämään Splitin katukuvaa. Torniin oli sisäänpääsymaksu ja aika pitkät jonot, mutta kärsivällisenä ja kieli keskellä suuta kapuamalla pääsi ylös asti ihailemaan Splitin kaupunkia joka suunnalta. Vaikka torni ei ollut hirveän korkea, kiipeämisen teki osaltaan hankalaksi vastaantuleva liikenne ja jyrkät, kapeat portaat. Diocletianin alueella olisi lisämaksusta päässyt muihinkin näyttelyihin ja katedraaliin, mutta päätin jättää ne väliin ja katselin mieluummin vapaapääsyisiä raunioita ja palatsin portteja. Ilta kului sopivaa ruokapaikkaa etsiessä, jollainen löytyikin ravintoloita pursuavalta Narodni Trg:lta. Edellisten päivien rantaloma Bracissa vaihtui Splitissä kaupunkilomaan, jossa tekemistä ja näkemistä riittää moneen makuun.

Kuvan ottohetkellä pilvinen Split

Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi matkan kohokohdista ja ainoa retkeni, jonka kuljetukset oli etukäteen hankittu. Harvemmin lähden luonnonpuistoihin Suomessa tai ulkomailla yhtä innostuneena kuin tänä matkapäivänä Krka:n kansallispuistoon lähdin. Krka järvineen ja vesiputouksineen sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Splitistä. Paikalle saapuessani minut yllättivät valtavan pitkät jonot, sillä en ollut aavistanut kuinka suosittu tämä luontonähtävyys on. Lähes tunnin jonoissa seistyäni, joista toinen lippujonossa ja toinen laivajonossa pääsin laivakuljetuksella Krkan pääkohteelle. Krkaan olisi ollut mahdollista kulkea patikoimalla 4 kilometrin matka, mutta laivamatka oli jo itsessään hieno kokemus ja toi mieleen vuoden takaisen Floridan matkani. Tungokset Krkassa eivät suinkaan jääneet laivajonoihin, vaan kaikki vierailijat tuntuivat tahtovan kuvauttaa itsensä sillalla upeiden vesiputousten edessä. Kiersin noin parin kilometrin mittaisen luontoreitin vesiputousten ympärillä, jonka jälkeen menin uimaan lämpimään vaikkakin kivikkoiseen veteen vesiputousten edessä. Väenpaljoudesta johtuen tuli paluumatkaan varata riittävästi aikaa, koska Krkassa laivakuljetuksia ei tuntunut olevan riittävästi kävijämääriin nähden.

Krkan vesiputoukset olivat ihastuttava näky

Viimeinen kokonainen lomapäiväni Kroatian auringon alla alkoi aamuisella kiipeämisellä Marjanin kukkulalle Splitissä. Nousu 178 metrin korkeudelle merenpinnasta sujui tasaisesti ja näkymät huipulla olivat mieltä avartavat. Loppupäivä olikin rentouttavaa viettää Splitin Bacvicen uimarannalla auringon energiaa itseeni keräten ja meressä vilvoitellen. Iltakävely Rivalla, vanhassa kaupungissa ja illallinen hyvässä ravintolassa sinetöivät onnistuneen Kroatian matkani.

Marjanin kukkulalta laskeutumassa

Tykkäsin Kroatiasta matkakohteena, mutten voi ylistää sitä kuitenkaan liiaksi. Splitissä voi yhdistää mukavasti rantaloman kaupunkilomaan ja bussi- sekä laivayhteydet liikennöivät tiheästi isoimpien kaupunkien ja luontokohteiden välillä. Rauhallisempaa menoa kaipaaville Brac-saari oli otollisempi verrattuna Splitiin, joka ajoittain oli kohtuullisen äänekäs ja ruuhkainen. Opasteet Kroatiassa eivät olleet omasta mielestäni kovin selkeät ja välillä tulikin turvautua Googlen karttapalveluihin suunnatessa tiettyä määränpäätä kohti. Hintataso oli paikoitellen edullinen, mutta esimerkiksi ravintoloissa syödessä se oli suunnilleen Suomen tasoa. Kuitenkin jäätelöpallojen hinnat hämmästyttivät halpuudellaan ja tästä syystä tulikin herkuteltua näitä ihan loman jokaisena päivänä... Voisin matkustaa Kroatiaan uudelleen, mutta toistaiseksi koen, että tämä matka tarjosi riittävän kokonaiskuvan huomioiden rannat, luonnon ja arkkitehtuurin. Yksi haave kävi jälleen toteen matkustaessani Kroatiaan, joka kohteli minua lomallani oikein hyvin.

Heinäkuun kuulumisia

Oma suosikkikesäkuukauteni heinäkuu alkaa olemaan lopuillaan ja haluankin vielä palata sen tärkeimpiin elämyksiin, joiden siivittämänä jaksaa taas pyörittää normaalia arkea pimeneviin iltoihin ja syksyä kohti. Vaikka useana päivänä tästä lomakuukaudesta olen ahertanut töissä, on vapaapäiviin riittänyt sisältöä kaikenlaisen rentoutumisen ja urheilun merkeissä. Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta, joten olkoon tämä postaus muisto vuosi sitten alkaneelle taipaleelle, joita te lukijat olette osaltanne toteuttamassa.

Heinäkuuta ei voi sivuuttaa ilman mainintaa Ruisrockista ja kauniista Ruissalon maisemista. Hienoin hetki näillä festareilla oli mielestäni se, kuinka laivat lipuivat ohitse tervehtien iloista festivaalikansaa samalla kuin lempiesiintyjäni soittivat ja viihdyttivät festarikävijöitä. Sen yhden päivän kun sain Ruississa viettää sai minut unohtamaan arjen kiireet ja hetkeksi irtaantumaan muusta. Pientä palautetta antaisin kuitenkin festareiden järjestelyiden osalta, jotka tuntuivat paikoitellen vähän ontuvan. Kaikesta huolimatta jälleen kerran oli aika maagista se, kuinka lähes koko kesä sää on sateinen ja kolea, mutta Ruissiviikonloppuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähes hipoo hellerajaa.

Ruisrock 2017

Viking Grace lähestymässä Rantalavaa

Heti seuraavana päivänä Ruisrockista oli vuorossa SM-viestit kotikaupungissani. SM-viesteihin kuuluu aina omanlaisensa kutkuttava tunnelma, kun yksilöurheilijat kisaavatkin nyt joukkueissa ja kannustavat seuroittain toisiaan. Juoksin naisten 4 x 100 metrin viestissä avausosuuden järjestävän seuramme Pyrinnön kakkosjoukkueessa. Juoksu kulki omasta mielestäni hyvin (huolimatta edellisillan festareista) ja sain ojennettua viestikapulan suhteellisen helposti toisen osuuden juoksijalle. Viestijuoksuun kuitenkin kuuluu se, etteivät vaihdot aina mene ihan nappiin ja tätä sain todistaa heti joukkueemme seuraavassa vaihdossa. Tämä kuitenkin tekee viestikisoista niin jännittäviä, koska pienikin virhe voi olla joukkueelle kohtalokas. Kapula tuli meillä maaliin asti, mutta finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Better luck next time...

Kotikisat Ratinan stadionilla

Reilun viikon mittaisen kesälomani käynnistivät Kalevan kisat, jotka järjestettiin tänä vuonna Seinäjoella. Koska ikäni puolesta en enää kuulu nuorten sarjoihin, olivat nämä kisat eräällä tavalla kauden päätavoitteeni tai ainakin tärkeimmät kisani, vaikken kisoihin mitään suurempia odotuksia itselleni asettanutkaan. Ajattelin vain, että nyt on lomani ja aion nauttia kilpailemisesta meni sitten syteen tai saveen. Kaikki harmit tai pettymykset saa joka tapauksessa unohdettua parin päivän päästä siintävällä Kroatian lomamatkallani. No, kisoista ei lopulta jäänytkään paljoakaan kerrottavaa, sillä kilpailuni päättyi kolmeen karsintahyppyyn. En nyt ala analysoimaan kisaani sen enempää kuin mainitsemalla, että hyppytekniikan puolesta kisapäivä ei ollut minun päiväni. Nyt reilun viikon kuluttua näistä kisoista kisojen epäonnistuminen on kuin kaukana menneisyydessä, sillä Kroatian lomani pyyhki pois kaikki nämä ikävämmät ajatukset ja täytti ne uusilla ihanilla muistoilla.

Auringonlasku Brac-saarella Kroatiassa

Kroatian reissustani on tulossa vielä oma postauksensa, joten pysyhän kuulolla!

Mun Tampere

"Tampere on Suomen suosituin opiskelukaupunki. Lähes 40000 opiskelijaa tuovat kaupunkiin elämää, energiaa ja intoa. Tampereella on neljä korkeakoulua: Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY), Tampereen yliopisto (TaY) ja Poliisiammattikorkeakoulu (POLAMK)."

Näin kirjoitti Taloustutkimus korkeakouluimagosta vuoden 2017 tutkimuksessa. Itselleni Tampere merkitsee kuitenkin ennen kaikkea kotia. Se on paikka, jossa olen syntynyt ja käynyt koulua. Paikka, jossa asuu läheisiä, sukulaisia ja lähes kaikki ystäväni. Paikka, jossa opiskelen rakastamaani alaa, käyn töissä ja harrastan. Paikka, jossa lähes jokaiseen kadunkulmaan liittyy jokin muisto.

Kun minulta toivottiin postausta Tampereesta opiskelukaupunkina, totesin sen aika pian lähes mahdottomaksi tehtäväksi. En oikein osaa kuvailla, minkälainen Tampere on opiskelijan näkökulmasta, koska minulla ei ole lainkaan vertailupohjaa muihin kaupunkeihin. Muualta päin Suomea tulevilta opiskelukavereilta olen kuullut Tampereella opiskelusta lähes pelkkää positiivista.

Tampere kaupunkina on sopivan kompakti, tarpeeksi iso, mutta kuitenkin sen verran pieni, että kaupunginosien välillä pääsee liikkumaan mukavasti julkisilla, pyörällä, kävellen tai autolla. Kulkuyhteydet ovatkin hyvät paikasta toiseen, kun kaupunkiliikenteen bussit kuljettavat riittävän tiheillä aikatauluilla ja ratikkaa parhaillaan rakennetaan tuomaan uusia yhteyksiä kaupunkiin.

Tampereella on (ainakin omasta mielestäni) kaunis luonto ja hyvät ulkoilumaastot. Varsinkin kesäisin Tampere on täynnä nähtävää ja koettavaa, mutta kauniin kaupungin leiman se täyttää ympäri vuoden. Vaikka Suomessa on lukuisia kauniita kesäkaupunkeja, on Tampere sitä myös talvellakin. Sijainniltaan Tampere on myös varsin mainiolla paikalla, sillä täältä on lyhyt etäisyys lähes kaikkialle Suomeen.

Tampere-talon Muumi-museo avattiin kesäkuussa

Tampereelta löytää kaikki tarvittavat palvelut, harrasteet ja virkistäytymismahdollisuudet. Tämä kattaa myös laajan ravintolatarjonnan mm. etnisillä ravintoloilla, brunssi- ja sushipaikoilla. Kivoja, kohtuuhintaisia asuntoja löytää opiskelija-asuntosäätiöiltä. Opiskelijakaupunkina Tampere tarjoaa myös vilkkaan opiskelijaelämän, parhaat bileet ja lukuvuosien aikana monia ikimuistoisia tapahtumia.

Lääkiskaupunkina Tampere eroaa jonkin verran muiden kaupunkien lääkiksistä opiskeluohjelmansa suhteen. Meillä käytössä on PBL-opiskelu eli problem based learning, jossa neljänä ensimmäisenä vuotena opiskellaan tutorryhmissä ongelmalähtöisen oppimisen kautta. Luentoja meillä on jonkin verran vähemmän kuin muissa Suomen lääkiksissä. Kurssien sijaan meillä opiskellaan jaksoissa, joissa tiettyyn opintokokonaisuuteen on koottu kaikki siihen liittyvä asiasisältö. Tämä helpottaa mielestäni kokonaisuuksien hahmottamisessa ja opiskeltavat asiat on paremmin rajattavissa. Preklinikka kestää Tampereella vähän kauemmin kuin muualla, mutta jo sen aikana pääsee tekemään ja harjoittelemaan taitoja, joita toisaalla opetetaan vasta klinikassa. Muista kaupungeista en tiedä, mutta Tampereella on omasta mielestäni todella aktiivinen ainejärjestö, kannustava ja tsemppaava ilmapiiri vuosikurssien kesken sekä loistavat opetushenkilöt. En itse osaisi kuvitella opiskelevani lääketiedettä missään muualla kuin täällä Tampereella.

Koen, että Tampere on minulle ikään kuin tunnetila, se ihana fiilis, joka tulee kotikaupungin lämpimästä syleilystä ja rajattomien tekemismahdollisuuksien kohottamasta sykkeestä. Oli se sitten kutkuttava jännityksen tunne vatsanpohjassa ennen astumista Särkänniemen uutuuslaitteeseen, höyryävä mustamakkara-annos Tammelan torilla, hyvin onnistunut pituustekniikkatreeni Ratinan mondolla tai Pirkkahallissa, ensimmäinen puraisu tuoksuvaan munkkirinkilään Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa, Tornihotellin Moro Sky Barissa siemaus kuohuvaa auringon laskiessa horisontin taakse tai Minetti-jäätelökioskin kauden uutuusmaun pähkinänougatin lipaisu kielen päällä rankan työpäivän jälkeen. Tampere muistuttaa minua niin elävästi myös vapunpäivänä 2015 kokemastani teekkarikasteesta eli kylmästä kylvystä raikkaaseen Tammerkoskeen, ensiaskeleistani ensimmäiseen omaan asuntooni Hervannassa, Tandem-benji-hypystäni TTY:n pihassa syksyllä 2015 (ei koskaan enää!) ja ensimmäisestä lääkispäivästäni 22.8.2016 kävellessäni kohti Arvoa. Tampere on itselleni se tärkein ja rakkain kaupunki, joka ei lähde minusta. Mun koti on täällä!

Onnea tulevat kollegat!

Haluan onnitella lämpimästi kaikkia opiskelupaikan saaneita ja erityisesti uusia lääkiksen fukseja! Sisäänpääsy on yksi elämän tähtihetki, josta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Teille fukseille on tulossa aivan huikea fuksivuosi, johon suosittelen jo nyt suhtautumaan avoimesti ja intoa puhkuen. Rankka pääsykoekevät on takana ja huvittavaa kyllä, sen voi nyt unohtaa, sillä kaikki suotyypit, sähkömagnetismin kaavat ja tasapainolaskut ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka lääkiksessä paljon opiskellaan, on varsinkin ensimmäisenä vuonna runsaasti aikaa oheistoimintaankin. Mitään yhtä raskasta kuin pääsykoelukeminen oli ei enää tule vastaan.

Näinä aikoina monien elämä voi kokea suuren mullistuksen, toisella paikkakunnalla voi puhaltaa uudet tuulet tai tuleva vuosi voi ahdistaa, pelottaa tai parhaimmassa tapauksessa tiedossa on unohtumaton seikkailu. Pääsykoetulosten saapuminen ratkaisee niin monen hakijan elämän suunnan vähintään seuraavan vuoden ajaksi. Onkin aiheellista kokea niin iloa, hilpeyttä, epäuskoa, surua, pettymystä, riittämättömyyttä kuin ahdistustakin, kaikkia tunteita maan ja taivaan välillä.

Jos tällä kertaa ei opiskelupaikan suhteen tärpännyt, kannattaa nostaa pää pystyyn ja keksiä mukavaa tekemistä kesälle, jotta saisi ajatukset muualle harmituksesta. Missään nimessä ei pidä luovuttaa vaan sopivan levon ja voimien keruun jälkeen palata entistä motivoituneempana ja taistelutahtoisempana tavoittelemaan sitä, mistä eniten haaveilee. Näin itsekin tein, kaksi kertaa kun ensin piti rämpiä ja nousta sieltä syvästä suosta ennen kuin kolmannella yrittämällä kaikki se suru ja pettymys kääntyi lopulta suureksi voitoksi. Sitä paremmalta se onnistuminen lopulta tuntui kun muisti niiden menneiden vuosien suuret pettymykset. Aloittaessa lääkiksen iällä tai hakukerroilla ei enää ole väliä, koska kaikki ovat samalla viivalla lääketieteen opintoihin siirtyessä.

Monella sisään päässeellä on varmaankin tällä hetkellä mielessä, mitä jo nyt kesällä voisi tehdä ennen opintojen alkua. Oma ohjeeni on, että kannattaa ottaa ihan rennosti ja nauttia kesästä tehden asioita, joita ei pääsykoelukujen aikana ehtinyt. Lukemista ei tarvitse aloittaa kesällä, mutta jos sattuu olemaan yhtä kiinnostunut opettelemaan ihmiskehon rakenteiden latinankielisiä nimiä kuin itse viime kesänä olin niin antaa mennä! Syksyllä sitä pääsee kuitenkin ihan uuteen opiskelun maailmaan ja viettämään lukuisia tunteja kirjojen ääressä. Sen takia on hyvä hengähtää, jotta varmasti jaksaa läpi koko tapahtumarikkaan opiskeluvuoden.

Kesällä ei tarvitse vielä tähän kirjaan koskea :) 

Vielä kerran suuret onnittelut uusille lääketieteen opiskelijoille, valtava työ on saanut arvoisensa päätöksen ja sitä on syytä nyt iloita ja juhlia. En itsekään malta odottaa syksyä ja uusien kasvojen näkemistä, opiskelijaelämää ja uusien asioiden oppimista. Mutta sitä ennen nautitaan kesästä!