Lomastelua Katinkullassa

Tämän viikon (lauantaista torstaihin) vietin Vuokatin Katinkullassa, joka on lomakohteena minulle tuttu jo alakoululaisesta asti. Lähes jokaisen hiihtolomani olen viettänyt Katinkullan lomaparatiisissa yhdessä perheeni kanssa. Katinkulta tarjoaa hienot puitteet monipuoliseen aktiivilomaan vuoden ympäri säästä riippumatta. Tämä postaus onkin toteutettu yhteistyössä Holiday Club Katinkullan kanssa.

Vuokatin vaaroilla

Saapumispäivä lauantai kului majoittuessa tuttuun lomamökkiin, jota oli hieman remontoitu sitten viime käyntini (2016) jälkeen. Jouduimme tosin odottamaan loma-asunnon avaimia jonkin aikaa siivouksesta johtuen, mutta siitä aiheutuneesta pienestä haitasta korvauksena saimme Holiday Clubin ravintolalahjakortin. Seuraavana päivänä olikin jo vuorossa ensimmäinen hiihtolenkkini, jossa suuntasin puolikkaalle Aurinkoladulle. Hiihto ei kuulu omiin vahvuuksiini tekniikkavirheitteni vuoksi, mutta hiihtäminen omaan rauhalliseen tahtiin Katinkullan ympäristössä on aina kuulunut oleellisena osana hiihtolomaani.

Kesken hiihdon oli hyvä hetki pysähtyä valokuvaamaan

Hiihtolenkin jälkeen kävimme lounaalla Vuokatinrinteiden Á la Katti-ravintolassa, jossa oli oikein maittava seisova pöytä savuporokeittoineen. Illan odotetulle sulkapallovuorolle hain vauhtia kuntosalilta, johon pääsee osakkaana ilmaiseksi voimailemaan. Alkulämmittelyn tehneenä olikin mukava hioa lyöntejään sulkapallokentällä tunnin mittaisella pelivuorolla.

Maanantaiaamu käynnistyi tennisvuorolla, joka osoittautui aluksi vähän hankalaksi pitkästä aikaa. Edellisestä tennisvuorosta oli kulunut peräti kaksi vuotta ja taidot olivat hieman päässeet ruostumaan, mutta onneksi ne alkoivat pelin edetessä palautumaan. Tennis on Katinkullan palloilulajeista oma suosikkini, koska se tuottaa eniten onnistumisen elämyksiä hyvän lyönnin jälkeen. Tenniksessä myös havaitsee parhaiten omien taitojen kehittymisen kun toistoja tulee lisää.

Illalla oli vuorossa käynti kylpylässä, jonka poreisiin asetuin rentoutumaan uituani ensin kilometrin kuntoaltaassa. Tykkään uimisesta, vaikka en koskaan tule kotipuolessa käyneeksi uimahalleissa. Sen sijaan aina Katinkullassa matkauinti on kylpylässä käydessäni ensisijainen valinta. Kuntoallas on useimmiten myös aika hiljainen, vaikka kylpijöitä kylpylän ja savusaunan puolella riittääkin. Kylpylässä voi rentoutua myös liukumäessä ja villissä virrassa, mutta ne ovat lähinnä lapsille suunnattuja.

Tiistai lähti kivasti käyntiin hotelliaamiaisella

Vuokatin laskettelurinteille suuntasimme auringon paistaessa täydeltä terältä. Pienenä vinkkinä annan sen, että rinnelippuja saa (ainakin osakkaana) hotellin vastaanotossa edullisemmalla hinnalla, kunhan ne varaa viimeistään edellisenä päivänä. Kovan pakkasen vuoksi paleltuvia sormia ja varpaita joutui välillä käymään lämmittelemässä rinneravintolassa, mutta hyvänä puolena kylmästä säästä oli se, että hissijonot olivat päivän aikana lyhyet. Ilta kului sulkapalloa pelaten ja laskettelupäivän kohmeisia lihaksia lämmitellen.

Viimeiseen kokonaiseen lomapäivään kuului tennistä, hiihtoa ja kylpylää, jonka jälkeen illan huipensi illallinen O´Learys-ravintolassa.

O´Learysin juustohampurilainen

Koska meillä lääkiksessä ei varsinaista hiihtolomaa ole, tuli minun tämän lomani aikana myös opiskella itsenäisesti. Tämä onnistui kuitenkin varsin mukavasti urheiluaktiviteettien välissä ja varhain aamulla kun olen oppimisen suhteen tehokkaimmillani. Vaikka olen normaalisti ahkera luennoilla kävijä, jäi minulta tänä aikana joitakin näitä hyviä oppimistilanteita väliin. Poissaolo luennoilta vähän ensin harmittikin, mutta omatoiminen luentokalvojen lukeminen muistiinpanoja tehden ajaa onneksi lähes saman asian. Tutoristunnon aikaan olin laskettelemassa, ja kieltämättä silloinkin tuntui erikoiselta, vaikka olin poissaoloni lisätehtävällä korvannut sitä ennen.

Tutoristunto - tutorlaskettelu

Huolimatta siitä, että en ehtinyt Vuokatissa ihan kokonaista viikkoa viettämään, olen iloinen, että pystyin koulun puolesta järjestämään itselleni tällaisen mukavan irtioton arjesta. Kiitos Holiday Club Katinkulta jälleen yhdestä onnistuneesta hiihtolomasta!

Mikrobiologiaa ja immunologiaa

Tällä hetkellä meneillään oleva jakso Hyökkäys ja puolustus (HyPu) on preklinikka-ajan pisimpiä, mutta yksi tähän astisista kliinisimpiä. Jaksolla käydään läpi mikrobiologiaa mm. virusten ja bakteereiden näkökulmasta sekä elimistön puolustautumista näitä yleisimpiä taudinaiheuttajia vastaan. Patologiaa on myös integroitu tähän jaksoon, samoin kuin perusteita erilaisista infektiotaudeista. Kokonaisuudessaan tämä siis on aika tiivis paketti, mutta onneksi lukujärjestys on toisinaan väljähkö, jolloin asioiden oppimiselle jää aikaa.

HyPu-jakson alusta on kulunut kolme viikkoa ja näille kuluneille opintoviikoille on mahtunut useita luentoja, tutoristuntoja, patologian ryhmätöitä, obduktio, mikrobiologian harjoituksia sekä oma suosikkini eli osastokäynti Taysissa. Luennoilla ja näitä käsittelevissä tutortapauksissa on tullut yksi kerrallaan opiskeltavaksi mikrobeita, joiden patogeenisiä ominaisuuksia on sitten luettu sairauksien taudinkuvien kera. Tutorohjaajamme on usein joutunut muistuttaa tiedonjanoista ryhmääni, ettei näiden sairauksien (keuhkokuume, tuberkuloosi, vyöruusu jne.) hoito kuuluu jakson oppimistavoitteisiin. Ne tulevat vasta myöhemmässä vaiheessa opintoja.

Arvo kylpee auringonvalossa

Patologian ryhmätöissä olemme tutkineet virtuaalimikroskoopilla histologisia näytteitä tulehdusreaktioista ja pyrkineet erottamaan benignejä ja maligneja kasvaimia toisistaan. Mikrobiologian laboratorioharjoituksia oli kahdet, jotka pidettiin peräkkäisinä päivinä. Syynä tälle oli se, että ensimmäisellä kerralla ottamamme nieluviljelynäyte jätettiin inkuboitumaan yön yli. Laboratoriotöissä tunnistimme grampositiivisia stafylokokki- ja streptokokkibakteereja sekä gramnegatiivisia sauvabakteereita viljelymaljoilta. Toisena päivänä harjoitustyössä testin tulos oli sekä viljelyssä että pikatestissä negatiivinen (niin kuin pitikin) eli streptococcus pyogeneksen aiheuttamaa nielurisatulehdusta ei ilmennyt.

Bakteeripesäkkeitä maljalla

Kaikista antoisin harjoitus HyPu-jaksolla ja koko kuluneella kevätlukukaudella on kuitenkin ollut anamneesin ja statuksen teko Taysissa yhdellä osastolla. Tämä oli ensimmäinen kerta lääkiksen aikana, kun pääsimme käyttämään kliinisiä taitojamme muiden kuin tuttujen ja turvallisten kanssaopiskelijoiden kesken. Syksyllä toki kävimme ensimmäistä kertaa haastattelemassa oikeaa potilasta sairaalassa, mutta silloin emme tutkineet. Tällä kertaa kuitenkin ryhdyimme sanoista tekoihin ja esitietojen jälkeen kaivoimme työparini kanssa stetoskoopit lääkärintakin taskusta mahdollisimman asiantuntevan näköisinä. Kuuntelimme sydämen ja keuhkot, tunnustelimme perifeerisiä pulsseja, palpoimme kilpirauhasta sekä tutkimme vatsaa. Tyytyväisinä harjoituksesta palasimme osastolta palautekeskusteluun tutorryhmän kesken. Juuri tällaiset varhaiset potilaskontaktit parantavat opiskelumotivaatiota entisestään ja luovat omaa identiteettiä lääkärinä toimimisesta.

Hymy herkässä onnistuneen harjoituksen jälkeen

Koska seuraava opintoviikko on omalla tutorryhmälläni varsin kevyt eikä sisällä pakollisia ryhmätöitä, aion vaihtaa hetkeksi maisemaa ja suunnata pienelle hiihtolomalle Vuokatin Katinkultaan. Menetän lomani aikana muutaman luennon ja yhden tutoristunnon, jonka kuitenkin sain korvattua eräällä lisätehtävällä. Opiskella aion lomailun ohessa mahdollisimman paljon, koska yhdenkin viikon "laiskottelu" lääkiksessä voi aiheuttaa jälkeen jäämisen. Näin pitkällä jaksolla kuin HyPu se ei kuitenkaan ole niin vakavaa, koska vielä ehtii kiriä kiinni ennen tenttiviikkoa. Aurinkoisia talvipäiviä kaikille lukijoilleni!

Ehtymätön endokrinologia

Kevätlukukautta on takana kolme viikkoa ja ensi viikolla odottaakin jo vuoden ensimmäinen tentti. Pian päättyvä "Hormonitoimintaan perustuva säätely"-jakso on ollut sisällöltään kiinnostava ja pureutunut endokrinologian syövereihin syvemmin kuin olin aavistanutkaan. Emme pelkästään opiskelleet teoriaa endokriinisten rauhasten anatomiasta ja fysiologiasta, vaan myös harjoittelimme kilpirauhaspotilaan tutkimista ja hoitamista. Lääkeaineita ja niiden vaikutusmekanismeja tuli opiskeltua niin diabetes-potilaan kuin astmapotilaankin suhteen motivoituneesti, koska tietää, että näitä potilaita tulee kliinisessä vaiheessa ja työelämässä lukuisia kertoja vastaan.

Tutorryhmämme myös vaihtuivat tälle keväälle ja se toi uutta puhtia opiskelupäiviin. Ryhmämme kommunikointi toimii uudessa ryhmässämmekin hyvin ja ilmapiiri on sellainen, että kaikilla on matala kynnys tuoda omat perustelunsa esille tutoristunnoissa. Oppimistavoitteiden läpikäymisen perusteellisuus vaihtelee toisinaan ryhmittäin, mutta hyvän ryhmädynamiikan omaava ryhmä mahdollistaa onnistuneen tiedon jakamisen. Tämä on Tampereen lääkärikoulutuksen yksi vahvimpia puolia.

Olihan meillä myös histologiaa :)

Mielenkiintoisin oppimistilanne tällä jaksolla pidettiin kuitenkin tutussa ja turvallisessa luentosalissa, jossa "Kliinisiä potilastapauksia"-niminen pakollinen luento toteutettiin meille uudella tavalla mobiililaitteilla. Sisätautilääkärin valvovan katseen alla ja ilman sen suurempaa vastuuta vastailimme potilastapausta koskeviin kysymyksiin diagnoosista, hoidosta, tarvittavista labroista ja jatkotoimenpiteistä. Ensimmäisen kahden oikein menneen kysymyksen jälkeen jouduin lähes syyllisyydentunteeseen väärästä vastauksesta, koska pelkäsin sen johtavan väärille diagnostisille urille ja hoidon pitkittymiseen. Tässä vaiheessa opintoja virheet eivät onneksi kuitenkaan aiheuta juuri muuta kuin itsekritiikkiä, mutta kyllä jo tuon interaktiivisen luennon aikana yritti asettua lääkärin asemaan ja soveltaa jakson aikana opittuja tietoja parhaan mahdollisen hoidon saavuttamiseksi.

Näistä ovista kulkee mielellään yhä uudelleen

Tenttiviikon (jonka aikana ei muuta koulua ole) aion kuluttaa palautellen mieleen tämän kuluneen hormonijakson asioita. Kirjoihin tai tietokantoihin en enää tenttiviikoilla palaa, vaan luen omia tutormuistiinpanojani ja luentokalvoja kunnes koen hallitsevani ne riittävän hyvin. Tällöin parhaiten pystyn hallitsemaan pientä tenttijännitystä. Silmäilen myös vanhoja tenttejä ja etsin niistä vinkkejä, millaisia tehtäviä voisi odottaa tulevan jaksotentissä vastaan. Tentin jälkeinen vapautunut tunne on yksi lempifiiliksistäni lääkiksessä, koska tentin jälkeen on taas yhden askeleen lähempänä unelmaa. 

Haaveista totta - Berliini

Joulun välipäivinä lomailin Saksan pääkaupungissa Berliinissä, jonne matkustin lukuisten Saksan reissujeni jälkeen ensimmäistä kertaa. Tässä suurkaupungissa riitti paljon näkemistä joulutorien, nähtävyyksien ja shoppailun merkeissä. Kielitaitokin palautui näin pitkän saksan lukeneena ja kirjoittaneena hiljalleen mieleen. Berliinissä oli mukava viettää vuoden viimeisimpiä päiviä ja rentoutua joulunajan työputkesta.

Brandenburger Torin ympäristöä valmisteltiin uuden vuoden juhlintaan

Ensimmäisenä päivänä hyppäsimme U-bahniin ja ajoimme Potsdamer Platzin lähettyville, josta Holokaustin muistomerkin kautta kuljimme Brandenburger Torille. Matka jatkui Unter den Lindeniä seuraten Alexanderplatzille katsomaan maailmankelloa, jossa on kaikkiaan 148 kaupungin nimet 24 aikavyöhykkeellä. Vieressä kohoavaan Fernsehturmiin osoittautui kahden tunnin jonotus, mutta jonotusajan sai kuluttaa tämän televisiotornin ulkopuolella esimerkiksi Alexanderplatzin joulutorilla tai kauppoja kierrellen.

Holokaustin muistomerkki

Maailmankello ja Fernsehturm

Seuraavaksi kävimme entisellä rajanylityspaikalla Checkpoint Charliella ja sen museossa.  Vahtikopilla otimme pakolliset turistikuvat ja museossa ihmettelimme ihmisten kekseliäisyyttä päästä länteen DDR-aikoina. Ensimmäisenä iltana kiertelimme myös Gedächtniskirchen ympärillä olevalla joulutorilla, maistelimme Glühweinia ja herkuttelimme paikallisella erikoisuudella, Currywurstilla. Hiljaisen hetken vietimme torilla terroriteon muistopaikalla, jonne oli tuotu paljon kukkia ja kynttilöitä. Nyt turvatoimet olivat mittavat, sillä jokaisella torin suuaukolla oli korkeat betoniporsaat sekä poliiseja partioimassa aluetta taukoamatta.

Checkpoint Charlie

Toisena matkapäivänä suuntasimme Euroopan suurimpaan kylpylään Tropical Islandsiin. Kylpylän suuruudesta kertoo jotain se, että tämän valtavan "kuplan" sisälle mahtuisi Vapaudenpatsas seisomaan tai Eiffel-torni kyljelleen makaamaan. Eroja suomalaisiin kylpylöihin oli merkittävästi, joista ensimmäisenä pienet pukukaapit, joihin vain juuri ja juuri mahtui ulkovaatteet.  Pukukaappeja oli yli 9000, joten hieman aikaa kesti löytää omansa. Sisustus kylpylässä on ottanut vaikutteita mm. Balilta ja Borneosta ja "ilmasto" tuntui trooppisen kostealta. Altaita kylpylässä oli alueen kokoon nähden aika vähän. Sen sijaan viidakkopolkuja, kauppoja ja majoittumiseen tarkoitettuja telttoja oli lukuisia.

Tropical Islands

Vinkkinä Tropical Islands -kylpylään meneville antaisin sen, että heti kylpylään saapumisen jälkeen suuntaa takaseinän hiekkarannalle varaamaan itselleen aurinkotuolin, ne täyttyvät todella nopeasti. Saksalaiset tulivat näköjään viettämään aikaa loikoilemalla rantatuoleilla, käyskentelemällä hellevaatteissa luontopoluilla sekä ihan nukkumaan. Oma lukunsa oli saunamaailma, jonne piti ostaa erillinen lippu. Opiskelijakortti kannattaa ottaa mukaan, sillä saa reilun alennuksen kuten moniin muihinkin kohteisiin Berliinissä. Saunat olivat todella hienoja ja eri teemalla varustettuina, oli mm. meditaatiosaunaa, kristallisaunaa ja temppeliä. Hauska kokemus oli "bademeisterin" saapuessa saunaan sisään. Tarkoin kädenliikkein hän heitti kiukaalle jäitä ja rupesi sitten vimmatusti löyhyttelemään pyyhkeellä kuumaa ilmaa tasaisesti saunojien joukkoon. Tropical Islands -kylpylään pääsee näppärästi junalla Berliinistä noin tunnissa. Brandin asemalta lähtee ilmainen shuttle bus, joka vie aivan kylpylän etuoville.

Kuumailmapallon kyytiin olisi päässyt lisämaksusta

Rennon kylpyläpäivän jälkeisenä päivänä kiertelimme jälleen kaupungilla. Kiipesimme Siegessäuleen, ajoimme metrolla Kreuzbergiin kauppahalliin ja shoppailimme Tauenzienstrassella ja Kudammilla. Joulunjälkeiset alet olivat alkaneet ja alennukset sen mukaiset. Tein muutaman hyvän löydön tulevia lääkisjuhlia silmälläpitäen.

Siegessäule

Viimeisenä aamuna kävimme aamiaisella Anna Blumella, jonka olin ennen matkaa bongannut Instagramista. Se täyttikin odotukset, kun monipuolinen kerrosvati oli täynnä kaikkea herkullista syötävää. Vatsa täynnä suuntasimme Berliinin Olympiastadionille, jota ihailin sisältä ja ulkoa. Oma treenaamiseni jäi matkan aikana vain yhteen kuntosalitreeniin hotellilla, mutta päiviin mahtui kaupunkilomien tavoin kilometreittäin kävelyä. Viimeisempänä kosketuksena suurkaupungin sykkeeseen nautimme vielä kerran joulutorin tunnelmasta ja Berliinin valovoimaisuudesta. Matkailuvuosi 2017 päättyi hienoon matkaan ja uusiin elämyksiin.

Anna Blume 

Berliinin Olympiastadion

Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista uutta vuotta 2018!

Oppimista oppiessa

Lääkiksen toisen opiskeluvuoden joululoma alkoi hyvissä ja vapautuneissa fiiliksissä. Loman alkaminen tiesi myös sitä, että neljäsosa kuuden vuoden koulutuksesta on takanapäin. Lukukauden päättävästä jaksotentistä jäi itsellä positiivinen tunne ja sainkin vastattua tenttikysymyksiin lähes (omassa) ennätysajassa. Tällä kertaa tentti oli oikein miellyttävä ja testasi ydinasioiden osaamista.

Hermosto-jakson oppikirjoja

Pääsykoelukuajat ja kuluneet 1,5 vuoden lääkisopinnot ovat vaatineet opiskelutaktiikoiden ja -tekniikoiden hiomista ja kehittämistä. Ajattelin näin loman kunniaksi jakaa omat vinkkini siihen, kuinka opiskelusta saa mahdollisimman tehokasta, eikä vapaa-ajalla tarvitse potea huonoa omaatuntoa lukemattomuudesta.

1) Hyödynnä ne opiskelutunnit, jolloin olet virkeimmilläsi. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa noin kello 8-12 välistä aikaa, jolloin pyrin lukemaan tärkeimpiä asioita. Vähemmän tärkeät tai jo opitut, mutta kertausta vaativat kokonaisuudet jätän mieluimmin iltapäivään. Karkeasti jaettuna siis luen aamuisin luentokalvoja ja iltapäivisin/iltaisin teen tutoriin muistiinpanoja läppärillä.

2) Rytmitä opiskelua. Esimerkiksi tunti lukemista, lyhyt tauko, toinen tunti jne. Pääsykoeaikona katsoin aina tarkkaan kelloa, että noudatin päivittäistä aikatavoitettani. Opiskelin tällöin 1,5 h, jonka jälkeen pidin tauon, ja näitä 1,5-tuntisia toistin 4 kertaa päivässä. Taukojen jälkeen jaksaa keskittyä paremmin, kun aivot saavat vähän happea ja ravintoa. Urheilutauot toimivat oppimista tehostavana tekijänä ja treenin jälkeen voi jopa olla enemmän virtaa palata lukemisten äärelle. Aivot kuluttavat valtavasti energiaa, minkä vuoksi ravitsevan ruokavalion noudattaminen ja riittävä lepo ovat eduksi tavoitteellisessa oppimisessa.

3) Käytä vahvuuksiasi. Olen hyvä oppimaan ulkoa asioita, mutta viime vuosina olen pyrkinyt myös ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia. Jos taas on visuaalisesti oppiva, voi olla hyödyksi piirtää kuvia, kaavioita ja ajatuskarttoja (minulle tämä ei sovi, koska olen onneton piirtämään). Sen sijaan opin lukemalla ja kuuntelemalla luennoilla. Poikkeuksena todettakoon, että laskemaan oppii vain laskemalla (mm. lääkikseen pääsyn edellytys!).

4) Säädä häiriötekijät minimiin. Sulje puhelin tai ainakin laita se äänettömälle ja valitse sellainen opiskeluympäristö, jossa pystyt parhaiten keskittymään. Oli se sitten kirjastossa, oman kirjoituspöydän ääressä, sohvalla tai sängyllä. (Osaatko arvata edellä mainituista sen, jota itse käytän lähes yksinomaan?) Suuntaa keskittymisesi ainoastaan lukemiseen ja vältä ajattelemasta yhtä aikaa esimerkiksi viikonloppusuunnitelmia.

5) Nuku riittävän pitkät yöunet. Tämä on kovin yksilöllistä, mutta omalla kohdalla huonosti nukuttu yö peilaa oppimistehoon jyrkästi. Lisäksi unessa tapahtuu oppimista, kun opitut asiat siirtyvät pitkäaikaismuistiin aivokuorelle, edellytyksenä kuitenkin se, että unet kestävät tarpeeksi kauan. Olen havainnut, että uni-valve-rytmin pysyessä tasaisena on oppiminenkin eniten antoisaa.

6) Kertaa oppimaasi. Tätä teen lähes päivittäin, koska koulussa tulee uutta asiaa aika kovalla syötöllä ja asiat tuppaavat unohtumaan ilman kertaamista. Oppimisellekin on fysiologinen selitys, koska sen aikana syntyy uusia hermosolujen dendriittien okasia. Okaset pienenevät, jos opittuja asioita ei tuo uudelleen esille. Kerran jo opitut asiat on kuitenkin helpompi palauttaa mieleen, mikä perustuu näiden okasten uudelleen muodostumiseen (juuri päättyneen hermosto-jakson asioita).

Jokaisella on oma tapansa opiskella tehokkaasti ja yltää tavoitteisiinsa. Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä, kuinka opiskelua ja oppimista voisi edistää?

Taas pienet tontut liikkuu

Marraskuun kääntyminen joulukuuksi tietää joulukalenterin luukkujen availua, joulunajan odotusta ja koulussa lukukauden viimeiseen tenttiin valmistautumista. Pikkujoulukausi on omalla kohdallani taitettu, kerkesinpä neljät pikkujoulut marraskuun aikana kiertää. Ensin työpaikan pikkujoulut, sitten TLK:n ja myöhemmin oman kurssin ja hutuporukan pikkujoulut. Jouluista tunnelmaa tuo koulun ohella vapaaehtoisena toteutettu Secret santa, jossa ideana on toimittaa määrätylle toiselle opiskelijalle joululahja ilman, että lahjan saaja saa tietää keneltä lahja on peräisin. Tämä konsepti antoi vapaat kädet jakaa joulumieltä muillekin kuin läheisimmille tutuille. Olin ainakin itse saamastani lahjatoimituksesta todella otettu ja se tulee varmasti hyvään käyttöön :)

Meneillään oleva jakso (Hermoston rakenne ja toiminta) on ollut koko lääkiksen tähänastinen suosikkini. Ylipäänsä neurologiset sairaudet kiinnostavat minua kovasti, ja niihin on tällä jaksolla päässyt ottamaan ensikosketusta. Me kakkoskurssilaiset jatkamme opiskelua viikon pidempään kuin muut vuosikurssit, mutta se ei haittaa, koska opiskeltavat asiat ovat niin mielenkiintoisia. Osa saattaa pitää neurologiaa ja neuroanatomiaa kohtuullisen haastavana pakettina, mutta itse en ole juuri havainnut  eroa muihin jaksoihin verrattuna. Pikemminkin päinvastoin, olen saanut hämmästellä, kuinka nopeasti ja pienellä vaivalla olen oppinut esim. motoriikkaa, pikkuaivojen afferentteja ratoja ja neurotransmittereiden toimintaa. Aika ajoin jopa tuntuu, että meille opiskelijoille annetaan ylimäärin aikaa opiskella ja lukujärjestys pidetään hyvin kevyenä. Tilannetta helpottaa vielä sekin, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa ollut neuroanatomian sähköinen välitentti vähentää tenttiviikolla kerrattavia asioita. Anatomian oppialasta kun ei tule varsinaiseen jaksotenttiin enää suoranaisesti kysymyksiä, sillä ne on jo testattu oikein-väärin-väittämillä, monivalintatehtävillä ja kuvakysymyksillä jakson aikana.

Os sphenoidale kysyttiin neuroanatomian välitentissä

Luentojen ja PBL-opiskeluun kuuluvien tutoristuntojen lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja, joista viimeisimpänä korvan statuksen teon. Kurssikavereiden korvaan katsominen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi huutavan pikkulapsen, mutta näin opintojen alkuvuosina ko-operatiivisen kurssikaverin hyödyntäminen harjoitteluvaiheessa on ihan hyvä perusta. Tärkeintä tässä vaiheessa opintoja kuitenkin on, että oikeat toimintamallit tulevat tutuiksi, joita sitten myöhemmin kandina voi hioa ja kehittää.

Otoskooppi ei osunut tähän kuvaan...

Tähän jaksoon kuului myös aivojen dissektio, joka suoritettiin tuttuun tapaan pienryhmissä dissektiosalissa. Kaksiulotteisesti anatomian välitenttiin opiskellut aivojen rakenteet hahmottuivat ja löysivät oikeat mittasuhteensa dissektiossa, jossa tuli lisäksi hyvin kerrattua aivohermojen kulku, niiden tutkiminen ja mahdolliset toimintahäiriöt. Saimme myös ensimmäistä kertaa pukea päällemme "smurffit" eli sairaalan työvaatteet, jotka olivat niin mukavat, ettei takaisin kouluvaatteisiin (farkkuihin) vaihtaminen tahtonut houkutella oikein ollenkaan.

Vapaa-ajalla ei ole tekemisen puutetta päässyt esiintymään, sillä olen tehnyt joitakin työvuoroja ja noudattanut minulle räätälöityä harjoitusohjelmaa. Urheilu tuo onneksi mukavaa vastapainoa opiskelulle ja tehostaa oppimista. Töissäkin saa paljon sosiaalisia kontakteja ja ehtii hetkeksi ajatella muutakin kuin opiskelua. Hyvällä fiiliksellä tapahtuva opiskelu ja treenaaminen tukevat hyvin toisiaan ja virkistävät näin vuoden pimeimpänä aikana. Ja mikä parasta, joululoma on jo ihan nurkan takana!

My day (7.11.2017)

Halusin toteuttaa tällaisen minun päiväni-tyylisen postauksen, jossa kerron yhdestä koulupäivän kulusta tavallisena arkipäivänä. Tämän kuvauksen myötä voi saada paremman käsityksen siitä, millaista opiskelu lääkiksessä näin toisen vuoden opiskelijan näkökulmasta on. Valitsin tämän päivän siksi, että se oli varsin tapahtumarikas. Normaalina koulupäivänä minulla on usein luento ja ehkä tutoristunto, mutta tämän päivän opetus oli aivan erityistä. Jokainen päivä ei tietenkään ole samanlainen, mutta tämä jos mikä tekee opiskelusta niin mielekästä.

Klo 6.56 herään ja katson ensimmäiseksi puhelintani. Kuten yleensä käy, nousen sängystä muutama minuutti ennen herätyksen soimista. Voinkin lähes aina luottaa sisäiseen kellooni, joka tietää, milloin minun tulee herätä uuteen päivään. Puen, teen aamutoimet ja avaan läppäriltäni luentokalvot esiin. Tänä päivänä ei kuitenkaan ole luentoja, joten pikaisen kertauksen jälkeen annan itselleni hetkeksi aikaa vilkaista sosiaalista mediaa.

Aamupala ja kahvi lempi(matikka)mukistani

Klo 7.25 syön aamupalaa ja valmistaudun lähtemään kouluun. Yöllä lämpötila on käynyt pakkasen puolella, joten joudun hetken raapimaan autoni tuulilasia. Alun perin minulla piti olla tänään vain iltapäivällä yksi ryhmätyö, mutta kaverini sairastuttua vaihdoin hänen kanssaan päikseen tätä ryhmätyön ajankohtaa. Ryhmätyöt suoritetaankin aina omissa tutorryhmissämme (tai toisinaan usea tutorryhmä kerrallaan), mutta tällä kertaa menin suorittamaan työn rinnakkaisryhmän kanssa. Koulumatkalla mietinkin jo vähän tulevia ryhmätöitä ja kertaan mielessäni listaa aivohermoista. Niiden tietämystä tarvitaan tänään!

Talven saapuessa täytyy totutella taas tähän askareeseen...

Klo 8.09 saavun koululle hyvissä ajoin ja suuntaan Taitokeskukselle, jossa ryhmätyö pidetään. Odottaessani työn alkamista tutkin työn ohjetta. Visus, näkökenttä ja silmänpohjatutkimus tulisivat seuraavan parin tunnin aikana tutuiksi.

Klo 8.30 KT1-ryhmätyö eli nervus opticuksen (näköhermo) tutkimistyö alkaa. Ryhmätyön vetäjä selittää ja demonstroi tärkeimmät silmien tutkimiseen tarkoitetut kliiniset kokeet, jonka jälkeen pääsemme pareittain niitä harjoittelemaan. Kaikille tutut E:n sakarat sojottavat eri suuntaan kun testaamme niitä toinen toisiltamme. Lisäksi teemme näkökenttätutkimuksen, karsastustestin ja arvioimme silmien liikettä H-kaaviolla. Oftalmoskoopin toiminta hahmottuu paremmin kun testailemme sitä eri säädöillä punaheijasteen tutkimisen jälkeen. Oftalmoskopiaa varten laajennamme toisen silmän mustuaisen, jolloin silmänpohjakuvaus onnistuu helpommin. Papilla ja verisuonet tulevat hetken etsimisen jälkeen näkyviin tutkittavilta henkilöiltä, eli ryhmätyö palveli tehtäväänsä hyvin.

Klo 10.15 ryhmätyö päättyy ja toispuolisesta näön heikentymisestä huolimatta päätän lähteä Arvon hiljaiseen lukusaliin lukemaan neuroanatomiaa lähestyvää sähköistä välitenttiä silmällä pitäen.

Klo 12.12 pidän lounastauon ja ladon lautaselleni rajoituksien mukaisen enimmäismäärän broileria riisin ja salaatin kera. Ruokapöydässä naureskelemme vielä kavereiden kanssa huvittavaa ulkonäköämme, jossa toinen pupilli on laaja ja toinen kontrastina kovin pienen näköinen.

Klo 12.36 siirryn opiskelemaan tällä kertaa kirjaston puolelle, koska pieni maisemanvaihdos virkistää. Aiheena on silmän anatomia ja näön fysiologia, jotka ovat seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Yleensä en vietä koululla itsenäisesti opiskellen kovinkaan kauaa, mutta tällaisina päivinä kun aamupäivä- ja iltapäiväopetuksen välillä on useampi tunti, tykkään hyödyntää väliajan lukien. Kotona keskittymiskykyni on tosi asiassa parhaimmillaan, mutta hiljainen lukusali (tai kirjasto) toimii hyvänä varavaihtoehtona itseopiskeluun.

Klo 13.45 toinen ryhmätyö, RT4 eli aivohermojen testaus alkaa oman tutorryhmäni kanssa. Työn alussa olen innoissani, sillä pääsen ensimmäistä kertaa harjoittelemaan neurologisen statuksen tekoa. Tämän 1,5-tuntisen aikana ei tullut juurikaan uutta teoriaa, koska olen kaikki 12 aivohermoa ennen jo opiskellut, mutta käytännön puolesta työ oli antoisa. Koska olin ainoana käynyt aamulla silmä-ryhmätyössä laajennuttamassa pupillini, sain olla usealle ryhmän jäsenelle koekaniinina oftalmoskoopin valon alla.

Aivomallilla oli kiva vähän leikkiä

Klo 15.15 jokainen aivohermo saatiin testattua toimivaksi, ja saamme ryhmätyön vetäjältä kuittauksen ryhmätyökorttiin (lääkispiireissä kutsumme sitä temppukortiksi). Samalla koulupäiväni päättyy ja otan suunnaksi tutun treenipaikkani Pirkkahallin.

Klo 16.18 nopeustreeni on vauhdissa, jossa otan syksyn toisia piikkarivetoja. Juoksu tuntuu yllättävän hyvältä tähän aikaan kautta kun ohjelmassa on pitkästä aikaa ins-outs-vetoja (ideana siis vuorotellen kiihdyttää ja rentouttaa juoksu, jolloin nopeat lihassolut saavat ärsykkeen).

Klo 17.24 tulen kotiin ja alan heti syödä, nälkä jo kurnii. Tänään en jaksa enää illalla paljoa opiskella mutta suunnittelen tätä blogitekstiä ja rentoudun televisio-ohjelmien ääressä.

Iltaruuaksi lohta...

Klo 21.56 syön iltapalaa, julkaisen tämän postauksen ja menen nukkumaan. Tämä oli hyvä ja opettavainen päivä!

Marjasmoothie ja päärynä iltapalaksi