Haaveista totta - New York (again)

Vietin pääsiäislomani Isossa Omenassa Yhdysvalloissa. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani New Yorkissa, sillä olen ollut 7 vuotta sitten kyseisessä paikassa ensi kertaa lukioikäisenä hiihtolomalla. Tarkoituksena tällä matkalla olikin jatkaa siitä, mihin edellisellä lomalla olin jäänyt tärkeimpiä nähtävyyksiä unohtamatta. Tällä kertaa en käynyt YK:n päämajassa, American Museum of Natural Historyssa enkä Guggenheim -taidemuseossa, sillä ne olivat edelliseltä matkaltani hyvin muistissa.

Top of the Rock Observation Deck

Heti Manhattanille saavuttuani minun oli pakko päästä ihastelemaan Times Squaren upeaa väriloistoa ja paikallista hektistä elämäntapaa. Muutkin vanhat tutut kohteet kuten Empire State Building, Vapaudenpatsas ja Rockefeller Center tulivat tämänkin reissun aikana käytyä. Vapaudenpatsasta tosin ihastelimme vain ilmaiselta Staten Island Ferryltä. Rockefeller Centerissä pääkohteena oli kuitenkin suureen suosioon noussut Top of the Rockin Observation Deck, josta oli hulppeat näkymät koko kaupungin ylle. Top of the Rockin etuina Empire State Buildingiin on se, että sieltä näkee pohjoissuunnassa Central Parkin ja eteläsuunnassa itse Empire State Buildingin. Mahdollisille korkeanpaikankammoisille Top of the Rock on myös huomattavasti helpompi kohde, sillä maisemaa pääsee ihastelemaan lujien lasien takaa (vrt. Empire State Buildingissa rautakehikot).

Times Square

Paljon oli muuttunut kaupungissa sitten viime matkan. Ground Zerolle oli noussut 1776 jalkaa korkea Freedom Tower, 9/11 uhrien muistoa kunnioittava Memorial Museum ja Memorial Pool sekä näiden läheiseen yhteyteen subway-linjojen risteysasema Oculus. Edellisellä matkallani Freedom Tower oli rakenteilla ja silloin sen ympäristö olikin yksinomaa rakennustyömaata, mutta nykyään siitä on tullut suuri keskittymä historiaa ja kaunista arkkitehtuuria. Erityisesti syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskuista kertova Memorial Museum on todella vaikuttava kohde.

Freedom Tower & Oculus

Oculus sisältä

Subway

Monille tuttu näky isoissa kaupungeissa on kaksikerroksiset Hop on Hop off -bussit, joilla itsekin kiertelimme nähtävyyksiä kahden päivän ajan. Ennen matkaa olimme hankkineet netistä New York Explorer Passin, johon valitsimme neljän nähtävyyden paketin. Paikan päältä tai erikseen ostettuna lippujen hinnat olisivat olleet korkeampia, jonka vuoksi on hyödyllistä suunnitella matkaa etukäteen. Matka-aikanamme Explorer Pass oikeutti yhdeksi nähtävyydeksi kahden päivän Big Bus -lipun, jolla kierteli hyvin Downtownissa, Uptownissa, Harlemissa ja Brooklynissa. Lisämaksusta pääsi myös Night tourille, jossa näki upean Manhattanin Sky Linen. Bussit olivat kuitenkin erittäin ruuhkaisia ja yläkerran istumapaikat menivät toisinaan kuumille kiville. Omasta mielestäni Sightseeing New York -firman bussikiertoajelut kulkivat Manhattanilla parempia reittejä, kun muistelen aikaisempaa New Yorkin matkaani. Tämän lisäksi nämä punaiset Sightseeing -bussit tarjosivat paremmat kuvauspaikat yöllisen Manhattanin ihailuun kuin Big Busin järjestämänä, ainakin jos minulta kysytään.

Keväinen Central Park on hieno ilmestys, sillä kaikki kasvit ovat puhkeamassa kukkaan ja puisto herää talven jälkeen eloon. Koska tämä täysin ihmisvoimin rakennettu puisto on niin valtava, keskityin sen kiertelyyn vain paikoitellen. John Lennonin mukaan nimetyltä Strawberry Fieldsiltä kävelin keskelle puistoa katselemaan lammessa uitettavia veneitä ja edelleen puiston eteläsuuntaan istumaan kallioille talviajan luistinradan viereen. Sieltä kuljin kohti puiston kaakkoiskulmaa eli Plaza hotellia ja 5th Avenueta. Erilaisia kulkureittejä riittäisi loputtomiin, mutta jo tällä osuudella pääsin hyvin Manhattanin keuhkojen eli Central Parkin makuun.

Central Park

Hienoja puistoja Manhattanilla on Central Parkin lisäksi useita, joista itse kävin Bryant Parkissa New York Public Libraryn takana, Union Squarella Broadwayn varrella ja uudella suositulla High Linella. High Line on vanha rautatie, jota on käytetty tehdaskuljetuksiin vuodesta 1934. Viimeinen juna kulki tällä ilmaradalla 1980 ja sittemmin se on muutettu yli 2 km:n pitkäksi puistoksi. High Linea pitkin kävely taittuu huomaamatta, koska Manhattanin tavanomaisesta mallista poiketen siinä ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä liikennevaloihin. Kävelin High Linen läpi etelästä alkaen seuraillen vanhan rautatien jäänteitä ja ihastellen kauniita istutuksia. Kävelyreitti päättyi Hudson Yardsiin, josta väenpaljoudesta päätellen on luultavasti nousemassa uusi suosittu nähtävyys. En ollut ennen matkaa kuullut lainkaan Hudson Yardsista, jonka keskeisimpänä monumenttina kiiltää näyttävä Vessel -portaikko.

High Line

Hudson Yards & Vessel

New Yorkin matkani kruunasi viimeisen illan Broadway -musikaali, jota varten jonotin alennuslippuja Times Squarella tkts-lippumyymälässä. Musikaalikohteena oli, kuten myös 7 vuotta sitten, upea Phantom of the Opera. Oopperan kummitus on pisin Broadwaylla yhtäjaksoisesti pyörinyt musikaali, sillä se on jo 30 vuoden ajan ihastuttanut katsojiaan. Edellisellä New Yorkin reissullani kärsin musikaali-iltana jet lagista ja sen vuoksi osa näytöksestä meni harmillisesti minulta vähän ohi. Tällä kerralla olin viisaampi ja annoin ensin riittävästi aikaa tottua aikaeroon. Lopulta sain vietyä päätökseen hienon New Yorkin matkani ja täytettyä 7 vuoden takaisen Oopperan kummitus -sivistysaukkoni.

Brooklyn Bridge

Pääsiäisen aika New Yorkissa ei juuri näkynyt katukuvassa, sillä kaupat ja nähtävyydet olivat normaalisti auki. Kuitenkin pääsiäissunnuntain paraati 5th Avenuella oli ainutlaatuinen kokemus. Pääsiäisen juhlijat olivat pukeutuneet hauskoihin ja näyttäviin hattuihin ja nauttivat olostaan turistien kuvattavina. Pääsiäinen on siitä sopiva aika matkustaa Isoon Omenaan, että kevät on jo pitkällä ja kesän sesonki ei ole vielä täysin alkanut. Sää voi kuitenkin olla epävakainen ja siksi matkaan kannattaa varata mukaan sadevarustus. Tämän vuoksi liian tarkkoja matkasuunnitelmia ei ehkä ole tarpeen tehdä. Sateiden päivän osuessa kohdalle voi vaihtoehtona olla ostosreissu Woodburyn Outlet -kylään, jolle voin antaa vahvan suosituksen. Nähtävyyksille kannattaa suunnata heti aamusta, koska jonot ovat pitkiä. New Yorkissa riittää sekä näkemistä että tekemistä jokaiseen makuun ja matkakohteena se lumoaa kävijänsä yhä uudelleen. Tämän matkan jälkeen on kiva palata arkeen, sillä nyt jaksaa viedä kolmas vuosi lääkiksessä kuukauden päästä päätökseensä.

Easter Parade

Woodbury Commons

Kohta koittaa loma

Kevät on edennyt jo niin pitkälle, että meneillään on kolmosvuoden viimeinen jakso, Diagnostiikka ja hoito. Tämä jakso on luonteeltaan hyvin erilainen, koska lähtökohtana on diagnoosin muodostamiseen käytettävät keinot ja niiden oikeaoppinen käyttö. Tässä jaksossa opitaan esimerkiksi käyttämään diagnostisia testejä sairauden varmistamiseen tai poissulkemiseen. Kantavana teemana on näyttöön perustuva lääketiede, eli se tutkittu tieto, joka on pystytty tieteellisesti osoittamaan. Tärkeää on myös oppia sietämään kliiniseen päätöksentekoon liittyvää epävarmuuden hallintaa, josta tällä jaksolla saa tulevaisuutta varten hyvää harjoitusta.

Diagnostiikka ja hoito -jaksolla ei ole lopputenttiä vaan teemme lopputyönä EBM-tehtävän (Evidence Based Medicine) eli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen annetusta aiheesta. Työstä ei turhaan kuultu varoittelua etukäteen, sillä se on osoittautunut hyvin työlääksi. Oma aiheeni on akuutin appendisiitin (umpilisäketulehduksen) diagnostinen kuvantaminen, josta olen jo tehnyt kirjallisuushaun sekä valinnut katsaukseeni vaaditut viisi artikkelia käsittelyyn. Aikaa työn tekemiseen on onneksi vielä yli kuukausi, mutta pyrin saamaan työn mahdollisimman hyvään vaiheeseen ennen pian alkavaa pääsiäislomaa.

Kuluneet kaksi viikkoa tätä jaksoa ovat osoittautuneet hyvin vaihteleviksi sisällöltään. Vaikka tenttiä ei ole, riittää jokaiselle opiskelupäivälle silti paljon tekemistä. Päivät sisältävät paljon ryhmätöitä, joihin lähes kaikkiin on työläitä ennakkotehtäviä. Ensimmäisellä viikolla vietin aikaa laskin kädessä, kun laskeskelin diagnostisiin testeihin liittyviä herkkyys-, tarkkuus-, ennustearvo- ja NNT-arvoja. Näiden lisäksi on pareittain tehtävä kotitentti, joka vaatii kykyä soveltaa jakson asioita ja arvioida kriittisesti lääketieteellistä tietoa.

Ruotsin kurssin osalta eletään viimeisiä hetkiä, sillä kaikki oppitunnit on pidetty ja edessä on enää tentit. Perjantaina oli jo suullinen tentti, jossa kolmen hengen ryhmissä keskustelimme kolmesta annetusta aiheesta kustakin 7 minuutin ajan. Ensi tiistaina on vielä kirjallinen koe, joka koostuu sekä epikriisin että analysoivan tekstin kirjoittamisosioista. Tämä viikonloppu kuluukin pitkälti EBM:ä tehden ja ruotsin tenttiin valmistautuessa. Onneksi eilen sentään vietimme porukalla ystävämme tuparisynttäreitä.

Tämän jakson ehdottomasti parasta antia ovat olleet tutoristunnot, jotka nekin poikkeavat huomattavasti totutusta kaavasta. Suurimpana eroavaisuutena muihin jaksoihin on se, että oppimistavoitteita ei anneta. Niiden sijaan istunnoissa eläydytään terveyskeskuslääkärin rooliin ikään kuin potilas seisoisi edessämme kertomassa tilanteestaan. Ryhmänä meidän tehtävänä on esittää kysymyksiä, tutkia (kuvitteellisesti) potilas sekä määrätä tarpeellisia jatkotutkimuksia. Tutkimustulokset sitten kerrotaan tutorin johdosta meille, ja siitä etenemme vähitellen kohti diagnoosia. Huonossa tapauksessa ajaudumme harhateille, kuten yhdellä kertaa kun emme olleet hoksanneet esittää potilaalle tiettyä avainkysymystä. Oppimistapa on ollut todella tehokas, koska käydyt potilasesimerkit ovat jääneet ihan eri tavalla mieleen.

Vaikka viikonloppu lähes koulutöiden parissa kuluukin, on jo ensi viikolla mukavaakin odotettavaa. Pitkästä, pitkästä aikaa pääsen lähtemään reissuun. Valuutat on jo vaihdettu ja ESTAt printattu. Iso omena odottaa!

Miksi päätä särkee

Tällä viikolla pidettiin Tampereen Lääkäripäivät. Minun tuurillani en taaskaan saanut sinne paikkaa, koska ilmoittautumishetkellä sivu kaatui. Siitä huolimatta halu päästä tapahtuman osalliseksi oli kova. Erityisesti minua kiinnosti Hankala päänsärky -luentokokonaisuus sekä Apulannan konsertti torstain iltaohjelmana. Olen fanittanut Apulantaa jo useamman vuoden ja käynyt yhtyeen keikoilla lähes aina kun siihen on ollut mahdollisuus.

Lääkäripäivät alkoivat minun osaltani keskiviikkoiltana, kun sain avec-lipun Taikatalven tunnelmia -konserttiin Tampere-taloon. Konsertti oli Tampereen Filharmonian ja Muumimuseon yhteistyötä ja sen jälkeen oli vapaata seurustelua Sami Pitkämön orkesterin johdolla. Verkostoituminen on jokseenkin kaikilla aloilla tärkeää ja siihen tarjoutuikin hyvä tilaisuus rennossa ilmapiirissä.

Torstai-iltana Tullikamarin Pakkahuonella pääsi nostattamaan juhlafiilistä Elias Kaskisen siivittämänä ennen pääesiintyjän esiintymistä. Illan kohokohtana Apulanta veti todella hienon keikan. Bändi soitti kaikki suosikkikappaleeni ja välipuheina heitti hauskoja lääkäriaiheisia vitsejä. Yleisö lauloi hyvin mukana ja tunnelma oli todella katossa!

Perjantaina pääsin lähipiiriltä saadun lipun kautta itse tositoimiin eli kuuntelemaan aiemmin mainitsemaani päänsärky -luentoa. Olen kiinnostunut neurologian alasta ja viikon päästä on tulossa neuron tentti, joten tämä luento tuli todella hyvään paikkaan. Päänsärystä tiedän jo ennalta ihan mukavasti, mutta luennolla pääsi kertaamaan ja syventämään opittua. Luennot eivät menneet kovinkaan syvälliselle tasolle, vaan niitä pystyi hyvin seuraamaan kolmannen vuosikurssin kandinakin. Itse asiassa vaikean migreenin hoito oli kuin toisinto meneillään olevan Hermoston toimintahäiriöiden luennolta.

Yksi luennon aiheista oli yksinkertaisesti se, miksi päätä särkee. Päänsäryt voidaan jakaa primaareihin päänsärkyihin, joista tärkeimpinä tensiopäänsärky ja migreeni, sekä sekundaareihin päänsärkyihin, joihin lukeutuu moninainen joukko erilaisia aiheuttajia. Päänsäryn patofysiologia on kuitenkin monimutkainen, eikä sitä täysin edes tiedetä. On olemassa teorioita, joiden mukaan pään alueella on monia kipuherkkiä kudoksia, ja eri rakenteista saapuvat kipuimpulssit summautuvat aivorungossa. Laaja-alaiseen kipuun eli päänsärkyyn kuuluu välittäjäaineiden erittymistä ja esimerkiksi migreenin kohdalla verisuonien laajentumista. Näiden lisäksi on kipua välittäviä hermoston heijasteita, jotka vaikuttavat kivun syntyyn ja sen vahvistumiseen. Tutkimusten mukaan päänsärkyyn liittyy perinnöllinen alttius, joiden taustalla on muun muassa trigeminovaskulaarijärjestelmä ja parasympaattinen hermosto.

Uutta tietoa minulle toi luento sarjoittaisesta päänsärystä, joka on yksi primaareista päänsäryistä. Näitä emme ole vielä lääkiksessä käsitelleet. Hortonin neuralgiasta olin kuullut, mutta näiden sarjoittaisten "itsemurha"päänsärkyjen diagnosointiin sai ihan uusia niksejä. Sen sijaan särkylääkepäänsärkyjä käsittelevä luento oli minulle Hermoston toimintahäiriö -jaksolta hyvinkin tuttu. Mikä tahansa särkylääke voi aiheuttaa päänsärkyä, jos lääkettä käyttää valmisteesta riippuen yli 10-15 kertaa kuukauden aikana vähintään kolmen kuukauden ajan. Särkylääkepäänsärky koskettaa primaarisia päänsärkypotilaita, joilla on vähintään 15 särkypäivää kuukaudessa. Särkylääkkeitä ei siis kannata käyttää yli suositusrajojen, koska muuten päänsärkytilanne uhkaa huonontua.

Tämän pienen tietoiskun jälkeen ajattelin heittäytyä viikonlopun viettoon. Eilen meillä alkoi kurssin kanssa lukuloma ensi viikon perjantain tenttiä varten. Tenttiviikko tuli taas aika nopeasti eteen, mutta koen opiskelleeni ahkerasti pitkin jaksoa. Tämä helpottaa tenttiin lukemisen työmäärää kuten sekin, että aihe on minusta todella mielenkiintoinen. Ainakin päänsärystä riittää luultavasti enää pieni kertaus. Hyvää viikonloppua teille lukijat!

Jännitystä ilmassa

Hermoston toimintahäiriöt lähenee pian loppuaan. Kuten jo lukuisia kertoja olen lääkiksen aikana saanut todeta, on tämä jakso osoittautunut omaksi suosikikseni. Olen tykännyt opetuksen sisällöstä valtavasti ja erityisesti sen mielenkiintoisesta kliinisestä lähestymistavasta. Vaikka neurologia ei ehkä lukeudu niihin kaikista helpoimpiin aloihin, on se erittäin tärkeä terveyskeskuslääkärinkin työssä. Neurologia sisältää paljon loogista päättelyä. Potilasta haastattelemalla ja tutkimalla voidaan jäljittää mahdollisen vaurion sijainti hämmästyttävänkin tarkasti. Neurologiassa tulee vastaan harvinaisiakin sairauksia, joille ei aina löydy parantavaa hoitoa. Neurokirurgia puolestaan sisältää vakavia traumoja ja pikkutarkkaa työtä, jota meille on havainnollistettu luennoilla. Neurokirurgian opetuksissa on ollut loppukevennyksenä toisinaan Kahoot, jossa hauskalla tavalla selviää, onko oppimistavoitteet saavutettu. :)

Tällä viikolla saimme kurssin kesken vihdoin tietää tulevan kesän amanuenssipaikat, jotka olivatkin kuuma puheenaihe koko kuluneen jakson ajan. Olo on selvästi tällä hetkellä helpottuneempi kuin ennen jakotilaisuutta, sillä nyt on kesän suunnitelmat harjoittelun osalta paremmin selvillä. Tiedekunnalta amanuenssipaikkaa hakevia oli kurssillamme 110, josta oma vuoronumeroni oli niinkin iso kuin 101. Jakojärjestys perustui arpaan, ja loppupään sijoitukseni vuoksi en voinut amanuenssikohteestani odottaa liikoja. Tiedekunnan välittämiä amanuenssipaikkoja oli luonnollisesti rajattu määrä, eikä niitä voinut hakea itsenäisesti.

Tuleva kesä jakautuu kolmeen amanuenssijaksoon, jossa ensimmäiset kaksi blokkia ovat neljän viikon mittaisia ja viimeinen blokki kolme viikkoa. Tiedekunnan välittämien paikkojen lisäksi on voinut hakea omatoimisesti muualta harjoittelupaikkaa. Vaihtoehtoina on esimerkiksi kotikunnan terveyskeskukset tai joku muu harjoittelupaikka, joka ei ole mukana tiedekunnan välittämissä amanuenssikohteissa. Itse sain alkukesäksi paikan neurologialta. Halusin hakea muualta toista paikkaa, koska en tosiaankaan voinut luottaa omaan arpaonneeni, enkä siihen, että tiedekunnan kautta riittäisi kahta manupaikkaa. Toinen jakokierros suoritettaisiin käännetyssä järjestyksessä halukkaiden osalta, jos ensimmäiseltä kierrokselta paikkoja vielä jäi yli. En itse osallistunut toiseen kierrokseen, koska haluan pitää kesällä myös vähän lomaa.

Kun jakopäivä viimein koitti, jännitys oli käsinkosketeltava. Noin pari tuntia ennen jakotilaisuuden alkua ilmestyi sähköpostiin "Live-seuranta", jossa oli taulukkomuodossa jaettavat amanuenssipaikat ja niiden vähittäinen täyttyminen. Seurannassa oli myös sen hetkinen vuoronumero, josta pystyi arvioimaan oman vuoron ajankohdan. Jonotilanteen etenemisen kannalta se olikin todella hyödyksi, koska jako kulki siten ripeästi opiskelijasta seuraavaan. Jonotilannetta seuratessa opiskeluun keskittyminen oli kuitenkin hankalaa. Omalla tutorryhmälläni oli tilaisuuden kanssa päällekkäin tutoristunto, jossa ajatusten kokoaminen epilepsiaan ei juuri tahtonut onnistua. Käytävillä kuului iloista naurua ja spekulointia, jotka vain entisestään lisäsivät jännitystä. Yritin olla iloinen kavereideni puolesta, mutta stressitasot olivat syystäkin korkealla. Tänä kyseisenä päivänä ratkeaisi, mitä kaikkea kesällä tulisi omalta alalta oppimaan.

Kun edellä oli noin 20 jonottajaa, aloin laatia listaa jäljellä olevista vaihtoehdoista. Hyvin pian kävi ilmi, että ihanteellinen keskikesän 4-viikkoinen blokki oli Taysin osalta täynnä. Siirsinkin katseet viimeiseen lyhempään blokkiin, jossa oli onneksi vielä ihan hyviäkin paikkoja jäljellä. Jännitystä riitti ihan loppuun saakka seuratessani live-palvelusta, kuinka havittelemastani kohteesta paikat hiljalleen täyttyivät. En ole pitkään aikaan ollut yhtä kuumottavassa tilanteessa.

Päivittelin eilen Instagram-storyyni mystisesti "Tyytyväinen 101." Tästä voikin johdattelun jälkeen päätellä, että sain kuin sainkin tavoittelemani amanuenssipaikan. Loppukesällä minua kutsuu sisätaudit Taysissa, eli juuri se ala, minne halusinkin. En olisi ikinä osannut kuvitella, että vuoronumerolla 101 olisin sinne päässyt. Olin jo tehnyt varasuunnitelmia muiden kaupunkien kohteista sekä ei-niin-mielenkiintoisista aloista, jotka olisin pakon edessä ottanut. Loppukesän 3 viikkoa kestävä amanuenssuuri ajoittuu juuri ennen koulun alkua syksyllä, jolloin kesälomani ajoittuu amanuenssuurijaksojeni väliin. Loppupeleissä sillä ei kuitenkaan ole väliä, milloin kesälomaa pitää. Kolmessa viikossa ehtii varmasti ihan hyvin uppoutumaan sisätautien monipuoliseen alaan ja kehittämään lääketieteellistä osaamistaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Perjantain sushi-lounas

Hankala hermosto

Pitkän ja varsin uuvuttavan Rintakipu ja hengenahdistus -jakson jälkeen on siirrytty opiskeluissa Hermoston toimintahäiriöihin eli neurologian oppialaan. Hiihtolomaa meillä ei ollut, mutta onneksi viime jakson tenttiviikolla ehti lukemisten ohella ottaa hieman rennommin. Tentti tuntui siitä huolimatta aika helpolta ja tärpit pitivät valtaosin hyvin paikkaansa. Tentissä pääsikin tekemään EKG:n systemaattista tulkintaa sekä määräämään sydämen vajaatoimintapotilaalle jatkotutkimuksia.

Hermoston toimintahäiriöt alkoi maanantaina kertausluennolla funktionaalisesta neuroanatomiasta. Aika yllättävää oli, että kakkosvuoden yli kaksi kuukautta kestäneen hermoston perusjakson asiat oli saatu kiteytettyä tähän yhteen luentoon. Seuraavalla pakollisella luennolla niin ikään kertasimme neurologisen potilaan anamneesin ja statuksen teon. Alkujakso ei ole ollutkaan kovin raskas tähän mennessä, koska iso osa opetuksesta on pohjautunut vanhaan. Kuitenkin neurologia sisältää paljon hankalia termejä (afasia, amnesia, hemiakinesia, agnosia, akromatopsia jne.) ja siten runsaasti muistettavaa.

Myöskin tiistain luentojen sisältö oli varsin helppoa omaksua pelkästään luennolla kuuntelemalla. Luentojen jälkeen kävin kirjoittamassa syväreihini kypsyysnäytteen, johon olin valmistautunut lukemalla syventävän työni kertaalleen läpi ja laatimalla siitä ytimekkäät muistiinpanot. Kypsäri aiheutti pientä jännityksen tunnetta, koska tilanne oli minulle uusi ja ainutkertainen. Loppujen lopuksi se oli kuin mikä tahansa esseekoe, jossa piti vain pitää huolta, että sanamäärä osuu 450-600 sanan väliin.

Keskiviikkona ryhmätyössä harjoittelimme toisillemme neuron statuksen tekoa, joka oli toisinto kakkosvuoden Hermoston rakenne ja toiminta -jaksolta. Myöhemmin tällä jaksolla menemme tutkimaan neurologisia potilaita osastolle, joten oli hyvä palautella mieleen motoriikan ja sensoriikan kiemuroita ensin opiskelijoiden kesken. Samoja taitoja toki harjoittelimme kliinisten taitojen evaluaatioon, mutta toistojen myötä tulee kuitenkin varmuutta omaan tekemiseen. Iltapäivällä jatkoimme pienen tauon jälkeen ruotsin opintojen parissa, jossa palautimme epikriisi-kotitehtävän opettajalle tarkastettavaksi ja keskustelimme pienissä ryhmissä sydänsairauksista.

Torstai alkoi Orionin tarjoamalla aamiaisella, jonka jälkeen kuuntelimme lyhyen tuote-esittelyn lääkefirman reseptivapaista allergialääkkeistä. Päivä jatkui luennoilla iskeemisistä aivoverenkiertohäiriöistä ja aivokasvainten patologiasta. Tutoristunnossa saimme uudeksi tapaukseksi juuri luennolla käsitellyn aivoinfarktin, joten iltapäiväksi oli hiihdon MM-kisojen seuraamisen ohella sopivasti tekemistä. Nopeasti olikin jo perjantai, jolloin lukujärjestyksessä ei omalla ryhmälläni ollut kuin ruotsin oppitunti. Viikonloppu sujui tällä kertaa töiden merkeissä, mutta oli mukava päästä tuulettumaan kouluhommista toisenlaiseen ympäristöön.

Käynnissä oleva neuron 5-viikkoinen rypistys on jo kevään toiseksi viimeinen opintojakso, joten vähiin käy tämäkin lukuvuosi. Ihan jopa hävettää myöntää, että kurssillamme on tänä keväänä tulossa enää yksi tentti kuukauden päästä. Kevään päättävässä Diagnostiikka ja hoito -jaksossa tentin korvaa EBM-työ eli eräänlainen kirjallisuuskatsaus. Näiden jaksojen jälkeen onkin jo ajankohtaista puhua ensi kesän harjoitteluista, amanuenssuureista. Saimme tietää tiedekunnan jakojärjestyksen tällä viikolla ja itselläni kävi todella huono tuuri, mikä tarkoittaa sitä, että kesän amanuenssipaikkani puolesta saan ihan loppuun saakka jännittää. Koska Tampereen lääkiksessä tenteistä ei anneta arvosanoja, perustuu jakojärjestys arpaonneen. Tästä kuitenkin lisää kun sen aika on. Hyvää laskiassunnuntaita!

Tenttiviikon tuulia

Tänään lauantaina olemme saaneet nauttia jo varsin keväisestä säästä. Talven selkä on selvästi taittumassa. Auringon paistaessa oli rentouttavaa viilettää loistavassa kunnossa olevalla luistinradalla. Rintakipu ja hengenahdistus -jaksokin on jo tenttiviikkoa vaille pulkassa. Preklinikassa tenttiviikot ovat siitä mukavia, että muuta opetusta tenttiä lukuun ottamatta ei (lähes) koskaan ole. Se luo vapauden opiskella itselle parhaiten sopiviin aikoihin ja keskittyä pelkästään omaan tekemiseen. Kerrattavaa tenttiin on toki aina riittävästi, joten näitä vapaapäiviä ei täysin lomailuna voi pitää. Siitä huolimatta täytyy osata nauttia tästä mahdollisuudesta vielä kun voi, sillä klinikassa ei tenttiviikkoja enää pidetä.

Vaikka opiskelu kurssimme osalta jatkuu yhä preklinikassa, on käytännön opetusta ollut silti enemmän kuin koskaan lääkistaipaleeni varrella. Kliinisiä asioita pidetään opetuksessa oikeastaan oletusarvona. Tämän kevään aikana on esimerkiksi kuunneltu poikkeavia sydänääniä, keuhkojen vinkunoita ja rahinoita, tulkittu spirometriaa, keuhkokuvia sekä EKG:tä. Tutoristunnoissakin on edetty diagnostiikan ja hoidon osalta pidemmälle kuin aiemmin. Ongelmalähtöisen oppimisen hyöty tulee paremmin esiin tutoristunnoissa nyt kun ryhmissä joudumme pohtimaan muun muassa sitä, millaisia jatkotutkimuksia tutortapauksen potilaalle tilaamme. Yhteistyöllä ja päättelyllä päädymme diagnoosiin ja pohdimme, kuinka kyseistä sairautta hoidetaan. Seuraavalla kerralla olemme jälleen viisaampia ja kerromme, mitä kaikkea Terveysportti ja Käypä hoito on sillä kertaa meitä opastanut.

Yhtenä kohokohtana opinnoissa tänä keväänä oli paljon puhuttu kliinisten taitojen evaluaatio. Sitä varten olimme kurssikavereiden kanssa käyneet useita kertoja harjoittelemassa, kerranneet teoriaa niiden taustalla ja spekuloineet lähes kaikkea mahdollista tästä meille uudesta oppimismuodosta. KT-evaluaatioaamuna vähän meinasi jännittää, mutta kun viimein pääsi aloittamaan, ei jännityksestä ollut enää tietoakaan. Kiertelimme rasteilta toisille suhteellisen vapaassa järjestyksessä ja toisinaan jäimme seuraavalle "tenttijälle" potilaiksi. Tehtävät olivat monipuolisia ja osaan niistä sisältyi kliinisen osuuden lisäksi myös lyhyt suullinen ja/tai kirjallinen osio. Osalla rasteista pääsi myös todella haastamaan itseään poikkeavilla statuslöydöksillä. 8 temppurastia kertyikin yllättävän nopeasti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen oli hyvä fiilis. Evaluaatio oli rento ja kannustava opetustilaisuus, jossa kehittävän palautteen sai heti omasta suorituksestaan. Lääkiksessä harvemmin saa näin yksilöllistä opetusta, koska ryhmäkoot ovat suurehkoja. Siksi tykkäsinkin evaluaatiosta todella paljon!

Ystävänpäivänä sain ilokseni hyviä uutisia syvärien eli lääkiksen opinnäytetyön osalta. Usean korjauskierroksen ja odottelun jälkeen ohjaajani vihdoin hyväksyi työni valmiiksi. Hienoa on saada ne lopulta kirjoihin ja kansiin, sillä projektin varrella on ollut useita mutkia matkassa. Syväreistä aion tehdä myöhemmin oman postauksen, kunhan olen käynyt kirjoittamassa kypsyysnäytteen ja tiedekunnankin puolesta projekti on saatu virallisesti päätökseen.

Vaikka kulunut kevät on ollut rankka, on jokainen päivä ollut kaiken työn arvoista. Laskeskelin, että ensi perjantain tenttiä varten minulla on kerrattavanani noin 30:n luennon sisällöt sekä 11 tutoristunnon oppimistavoitteet, unohtamatta vanhojen tenttien harjoittelua. Kertaamisen olen kuitenkin jo aloittanut hyvissä ajoin, koska on helpompi jakaa työ useammalle päivälle. Tenttiin valmistautumisen työmäärä saattaa kokonaisuudessaan kuulostaa isohkolta, mutta olen siitä tietyllä tapaa jopa innoissani. Kandin elämä on aika hienoa!

Perjantai-iltana ystäväni tupareissa - paketista löytyi tampereenkiälinen Alias

Kohti KT-evaluaatiota

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja Rintakipu/hengenahdistus -jakso on jo paremmalla puolella.  Sydämen toimintahäiriöistä on myös siirrytty hiljalleen keuhkosairauksien pariin. EKG:n tulkinta on jätetty hetkeksi syrjään ja tilalle on tullut erilaisia keuhkojen toimintakokeita. Opiskeluviikko ei ollut raskaimmasta päästä, vaikka toisinaan tulikin tehtyä pitkää päivää. Päivät eivät silti tunnu itsestä liian työläiltä, sillä ne ovat toinen toisiaan mielenkiintoisempia.

Maanantai oli kouluhistoriani pisin päivä vietettyäni opiskelupaikalla yhtäsoittoa aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Viikko alkoi luennoilla rytmihäiriöistä, tromboosista, emboliasta sekä potilasseminaarilla sydämen vajaatoiminnasta. Näiden jälkeen oli tutoristunto, jossa käsittelyyn tuli keuhkoembolia, keuhkoinfarkti ja syvä laskimotukos. Hetken hengähdystauon jälkeen meillä alkoi kliinisten taitojen evaluaation preppaustilaisuus ylempien kurssien opiskelijoiden johdolla. Ryhmissä kiersimme erilaisia rasteja kuten suturaatio, neurologisen statuksen tekeminen, korvan ja silmän tutkiminen, tuki- ja liikuntaelinpotilaan anamneesi ja status, nestehoidon suunnittelu ja gastropotilaan tutkiminen. Kattavan teoriaosuuden jälkeen jäi vielä vähän aikaa harjoitella näitä taitoja, mutta tiiviin aikataulun vuoksi suurin työ jäi kuitenkin omaehtoisen harjoittelun varaan. Ilta oli erittäin opettavainen ja saaduilla opeilla hyvin todennäköisesti tulee pärjäämään paitsi evaluaatiossa, myös oikeassakin elämässä. Ei haitannut siis yhtään, vaikka pitkäksi päivä venyikin.

Tiistaina jäi aamusta aikaa itsenäiselle lukemiselle, koska omalla ryhmälläni oli tänä päivänä vain yksi ryhmätyö iltapäivällä. Arvo-rakennuksen sijaan opetus tapahtui Tays:issa, jossa pääsimme kuuntelemaan potilaiden sydänääniä. Tätä ennen kuitenkin harjoittelimme poikkeavien sivuäänten kuuntelua luokassa kuuntelulaitteella, jolloin se vielä tuntui aika helpolta. Oikeiden potilaiden kohdalla tilanne olikin toinen, sillä sivuäänten tunnistaminen ei onnistunutkaan ihan tuosta vain. Opettajamme mielestä oli ikävä nähdä opiskelijoita näin lannistuneina. Auskultaatio vaatii kuitenkin valtavasti harjoittelua. Eräskin luennoitsija kerran totesi, että päteväksi sydänäänten kuuntelijaksi oppi vasta kun on kuunnellut vähintään sataa sydäntä.

Keskiviikko alkoi aamun ruotsin tunnilla, jossa pidimme jälleen lääkäri-potilas-keskusteluja ja puhuimme työelämästä. Muuta opetusta tänä päivänä ei ollut, mutta lähdin keskustakampukselta Arvolle lukemaan ja palauttamaan suoritusmerkinnöistä täyteen tulleen temppukortin. Iltapäivällä harjoittelimme kaveriporukalla kliinisiä taitoja Taitokeskuksessa. Vajaan parin tunnin aikana kertasimme verenpaineen mittauksen, otoskoopin ja oftalmoskoopin käytön, Weberin ja Rinnen testit, kanyloinnin, katetroinnin, suprapubisen kystofixin asetuksen, suturoinnin, elvytyksen, ABI-mittauksen ja gynekologisen statuksen. On myös paljon muita taitoja, joita evaluaatiossa voidaan pyytää suorittamaan, mutta valikoimme nämä tällä kertaa harjoitteluumme. KT-evaluaatio tulee sanoista kliinisten taitojen evaluaatio, jonka jokainen suorittaa sekä kolmosvuoden keväällä että nelosvuoden syksyllä. Kyseessä on käytännön tentti, jossa jokainen rasti pisteytetään välillä nollasta kymmeneen. Hyväksytyn suorituksen saamiseksi on suoriuduttava kaikista rasteista kunnialla. Vaikka suoritusta opetushenkilöiden toimesta arvioidaankin, on tilaisuus kuitenkin pohjimmiltaan oppimistilanne.

Luento- ja seminaaripäivä torstai oli rauhallinen, sillä ainoa tehtävä oli keskittyä luentosalissa kuunteluun. Aamun pakollisella keuhkojen auskultaatio-luennolla se olikin todella oleellista, koska pyrimme erinäisistä ääninäytteistä tunnistamaan keuhkoista kuuluvia vinkunoita ja rahinoita. Sulavana jatkumona alkoikin heti perään uusi luento hengitysteihin vaikuttavista lääkkeistä painopisteinään astma ja keuhkoahtaumatauti. Iltapäivän seminaari päättyi tällä kertaa etuajassa ja pääsimmekin jatkamaan opiskeluja itsenäisesti.

Nopeasti koitti taas perjantai, jolloin ohjelmassa oli ensin tutoristunto Arvolla ja sen jälkeen ruotsin tunti keskustakampuksella. Vähän myöhäisemmän aamun kunniaksi valmistin itselleni tavanomaista herkullisemman ranskalaisen aamiaisen croissanteineen ja maitokahvineen. Piristää kummasti päivää, kun ei aina yhtä kiireellä tarvitse lähteä kouluun. Uudessa tutortapauksessa palauttelimme mieleen spirometrian tulkintaa, josta olimme oppineet perusteet fuksivuoden keväällä Hapen saanti -jaksolla. Päädyimme istunnossa lopputulokseen, että tapauksen potilas sairastaa obstruktiivista, tulehduksellista keuhkosairautta eli astmaa. Tämän nojalla otimme luonnollisesti seuraaviksi oppimistavoitteiksi astman, spirometrian ja allergian.

Viikonlopun tavoitteeksi olin asettanut itselleni olla suuremmin stressaamatta opiskelusta ja koen onnistuneeni siinä aika hyvin. Lauantaina tosin olin taas töissä. Sunnuntaina kävin brunssilla, ulkoilin ja katsoin muutaman jakson lempisarjaani Sykettä. Nyt on taas virtaa aloittaa huomenna uusi opiskeluviikko!