Hei kevät

Kolmas vuosi lääkiksessä alkaa olla pian taaksejäänyttä elämää ja opintojen puolivälin rajapyykki häämöttää. Nyt kevätlukukaudella on enää jäljellä Diagnostiikka ja hoito -jakson loppuhuipennus. Tämä jakso on ollut omasta mielestäni yksi lääkiksen kevyimpiä, eikä sitä ole turhaan kutsuttu "sillisalaatiksi". DGH -jaksoon on nimittäin sisällytetty kaikki se opetus, joka ei kuulu muihin jaksoihin. Jaksossa on paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta toisinaan on ollut vaikea kiinnostua tieteellisten artikkeleiden arvioinnista tai laskutehtävien laskemisesta juuri ennen kesän amanuenssuurien alkamista.

Central Park huhtikuussa 2019

Tällä jaksolla ehdottomasti opettavaisinta ovat olleet päivystyspotilaan tutkiminen, luomenpoistoharjoitus ja potilastapauksia käsittelevät tutoristunnot. Kävimme pienissä ryhmissä haastattelemassa ja tutkimassa akuutisti sairastuneen potilaan Taysissa tarkkailuosastolla. Anamneesin ja statuksen jälkeen saimme pohtia, mitä jatkotutkimuksia potilaalle tulisi määrätä ja kuinka tästä eteenpäin pitäisi toimia. Yhteinen purkutilaisuus ohjaavan lääkärin ja kandien kanssa opetti paljon enemmän kuin ennakkotehtävät kustannusvaikuttavuudesta, uskottavuusosamääristä ja ilmaantuvuusosuuseroista yhteensä. Myös käytännön pienkirurgian ryhmätyö kuului yhteen opiskeluaikani parhaista opetuksista. Siinä pääsimme harjoittelemaan luomenpoistoa siansorkilla sairaanhoitajaopiskelijan avustamana. Steriiliys, puuduttaminen, luomen irrottaminen ja suturointi sujuivat hyvin, kun sai tehdä moniammatillista yhteistyötä.

"Luomen" poistoa

EBM-tehtävä eli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ei loppujen lopuksi ollut työmäärältään kovin suuri, vaikka alussa se siltä tuntuikin. Tein sen lähes valmiiksi ennen pääsiäislomaani, koska en voinut lähteä reissuun näkemättä ensin vaivaa koulutöistä. Loman jälkeen viimeistelin työn palautettavaan kuntoon, ja sain kuulla monen vielä lähes halkovan hiuksiaan työtä tehdessä. Enemmän työtä olisi vaatinut, jos olisi täytynyt lukea jaksotenttiin. Tässä työssä sen sijaan sai tehdä rauhassa omaan tahtiin. Vielä jakson viimeisellä viikolla tulee vertaisarvioida kurssikaverin EBM-työ, josta saa yhtä lailla pisteitä kuin itse katsauksesta. Sen jälkeen alkaakin jo kesäloma, joka omalla kohdallani käynnistyy neurologian amanuenssuurilla. On tosi mukavaa päästä oman alan harjoitteluun soveltamaan koulussa opetettua tietoa ja oppimaan lääkärintaitoja. Odotan manuilua innolla!

Tankkausta itse tehdyllä hampurilaisella

Toukokuu tarkoittaa jälleen sitä, että lääkiksen pääsykokeet ovat taas jo ihan kulman takana. Vaikka omista pääsykokeista tuntuu kuluneen pieni ikuisuus, haluaisin jakaa vielä viime hetken tsempit kokeisiin osallistujille. Pääsykoejännitykseen kannattaa varautua ja sitä voi pyrkiä lievittämään olemalla hyvissä ajoin pääsykoepaikalla rauhoittumassa. Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen vie pääsykoepäivänä jo pitkälle. Jos ja kun on päättänyt, että tämä vuosi on se vuosi kun pääsee lääkikseen, on valmis antamaan itsestään kaiken koepaperiin. Yksi huonosti nukuttu yö ei suoritusta kaada, koetta tehdessä on kuitenkin paljon adrenaliinia veressä.

Pääsykokeissa on todennäköisesti hyödyllistä noudattaa ennalta valittua koestrategiaa ja tehdä tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne itselle sopivat. Koe kuitenkin yllättää joka vuosi, eikä voi tietää, millainen taktiikka juuri sinä vuonna on kaikista kannattavin. Siksi omaa koestrategiaa ei välttämättä voi noudattaa orjallisesti. Oma taktiikkani oli tehdä tehtävät lopusta alkuun, koska sillä pääsi hyvin vauhtiin. Koejännityskin hälveni nopeasti, kun tiesi ansainneensa jo kasan pisteitä. Jätin monivalintatehtävät viimeiseksi, koska niistä ei yleensä kerry pistesaalis niin helposti. Jos jokin tehtävä ei lähde heti sujumaan, kannattaa siirtyä eteenpäin ja jättää tuo tehtävä "hautumaan" mieleen. Lopussa jos aikaa jää, kannattaa käydä koe vielä läpi ja varmistaa, ettei ole tehnyt harmillisia huolimattomuusvirheitä. Tärkeintä kokeessa on kuitenkin muistaa, että kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata. Vaikea tehtävä on varmasti vaikea myös vierustovereille. Kunhan tekee parhaansa ja yrittää loppuun asti, voi olla ylpeä itsestään. Paljon tsemppiä teille tämän vuoden pääsykokeisiin osallistuville! Ja kaikille muillekin blogini lukijoille hyvää kevään jatkoa!

Tästäkin jo vuosi!

Svenska för läkare

Virkamiesruotsi on monelle opiskelijalle välttämätön paha yliopisto-opinnoissa. Asenne sitä kohtaan ainakin täällä Pirkanmaalla on usein jopa vähän kielteinen, mikä on minusta tosi harmillista. Omien kokemuksieni mukaan tätä ilmenee paljon meillä lääkiksessä, jossa ihmiset jo hyvin varhaisessa vaiheessa lukiossa ovat alkaneet panostamaan luonnontieteellisiin aineisiin. Toisen kotimaisen kielen osaaminen on kuitenkin tarpeen työelämässä, jota varten ruotsin kurssi antaa valmiuksia. Ruotsin kurssi oli itselleni mukavaa vaihtelua tavalliseen koulunkäyntiin ja pidin oppitunneista kovasti. Entisenä pitkän saksan lukijana ruotsi on aina ollut minulle helpohkoa ja koen oppivani kieliä pienellä vaivalla. Nyt Svenska för läkare -kurssi on osaltani suoritettuna ja ruotsin suullisen sekä kirjallisen viestinnän osalta sain tavoittelemani hyvät tiedot.

Tampereen lääkiksessä ruotsin kurssi on järjestetty opiskeluiden kolmantena vuotena siten, että noin puolet vuosikurssista suorittaa sen syyslukukaudella ja lopuilla se on edessä keväällä. Ryhmäjako (syksy/kevät) suoritetaan opintokoordinaattoreiden osalta arpomalla, joten siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Syksyn ryhmät tuntuivat oman vuosikurssini perusteella olleen haluttuja, koska tällöin ruotsin kurssin saa jo ennen joulua pakettiin. Minut jaettiin kevään ryhmään, josta olin aluksi harmissani. Keväällä oppituntien alettua kävi kuitenkin pian ilmi, että tämä oli lopulta parempi vaihtoehto.

Kolmosvuoden kevätlukukaudella lääketieteen opinnot alkavat olemaan niin kliinisiä, että tarvittava tietopohja on riittävä mm. astmaoireista, sepelvaltimotaudista, vatsakivusta tai kilpirauhassairauksista keskustelemiseen. Syksyn ryhmillä sydän- ja keuhkosairaudet eivät luultavasti ole yhtä tuoreessa muistissa kuin kevään ryhmillä. Parhaimmillaan opiskelimme samoja asioita ruotsiksi ja suomeksi Rintakipu ja hengenahdistus -jakson aikana. Opinnot tukivat toisiaan, vaikka toisinaan koulupäivät tuntuivat uuvuttavan pitkiltä ja kiireisiltä.

Svenska för läkare on hyvin erilainen kuin vaikkapa lukion ruotsin kurssit. Oppitunnit ovat 2,5 h pitkiä ja niitä on 1-2 kertaa viikossa yliopiston pääkampuksella. Tunneilla keskitytään puheharjoitteluun pareittain tai pienryhmissä, eikä kielioppiin käytetä juurikaan aikaa. Kurssilla korostettiinkin, että tärkeintä on tulla ymmärretyksi, vaikkei kaikki kielioppisäännöt menisi täysin oppikirjan mukaan. Oman alan sanastoa oppii tunneilla monipuolisesti lääkäri-potilas -kommunikaatioharjoituksilla ja kurssin edetessä asiantuntijatasoisilla keskusteluilla. Näiden vuoksi en milloinkaan kannusta turhiin poissaoloihin, koska vain paikan päällä tunneilla pääsee puhumaan ja hiomaan taitojaan kanssaopiskelijoiden kanssa. Tunneilla aktiivinen osallistuminen oman taitotasonsa mukaan on parasta harjoitusta myös tenttiin. Kotitehtävät tällä kurssilla ovat pääosin kirjoitusharjoituksia, kirjan kappaleiden opiskelua tai lääketieteellisen tiedon lukemista ruotsinkielisistä lähteistä. Kerran kotitehtäväksi tuli äänittää pareittain kuvitteellinen lääkärinvastaanotto, jossa kirjoitimme toisillemme lääkärintodistuksen.

Kurssin lähestyessä loppuaan, alkoi jännitys tentistä kasvaa. Svenska för läkare -kurssilla tentti on kolmiosainen ja sen aloittaa kolmen hengen ryhmissä käytävä suullinen osio. Muodostimme ystävieni kanssa ryhmän ja varhaisessa vaiheessa, jotta pystyimme harjoittelemaan suulliseen tenttiin pitkällä tähtäimellä. Tämän lisäksi kokoonnuimme omalla ajallamme useasti puhumaan tentinomaisesti. Suullisessa tentissä annetaan aihe, josta keskustellaan 7 minuuttia yhtä soittoa. Yhteensä käydään siis kolme 7 minuutin keskustelua, sillä jokainen saa eri aihepiirin keskustelunaloituksen. Suulliseen tenttiin on ennalta annettu tenttialue, jonka sanasto ja rakenteet on eduksi opetella todella hyvin tenttiä varten. Tärkeää tentissä on osata laajentaa keskustelua yleiselle tasolle ja keskustella muustakin kuin kyseisestä potilastapauksesta. Suullinen tentti on aika kuumottava tilanne, mutta siinä kannattaa todella osoittaa oma osaaminen, koska kolmessa 7 minuutin keskustelussa aika kuluu lopulta yllättävän nopeasti.

Kirjallinen tentti on oma lukunsa eikä juuri ollenkaan jännittävä. Tentissä saa hyödyntää sähköisiä sanakirjoja, jonka vuoksi se ei oikein kuulosta edes tenttitilanteelta. Kirjallisessa tulee laatia epikriisi suomenkielisten vihjeiden avulla ja analysoiva teksti annettujen diagrammien perusteella. Kummankin tulee noudattaa tekstilajille ominaista tyyliä. Epikriisissä ilmaisu on hyvin tiivistä, kun taas analysoiva teksti on pohtiva sisältäen omia tulkintoja. Aikaa kirjallisessa tentissä on kolme tuntia ja se riittää hyvin näihin kahteen tehtävään, koska sanojen kieliasun tai taivutuksen voi tarkistaa näppärästi sanakirjasta. Virheisiin ei kuitenkaan ole herkästi varaa, koska sähköisten apuneuvojen käyttö edellyttää huolellista ja tehtävänannon noudattavaa tekstiä. On ajateltu, että sanakirjojen hyödyntäminen kirjoitustyössä vastaa työelämän tilannetta ja tämän vuoksi myös tentti suoritetaan sanakirjojen avulla. Tähänkin tenttiin pystyy silti harjoittelemaan. Kävin itse läpi kurssilla kirjoittamani harjoitusepikriisit sekä analysoivan tekstin ja otin niistä oppia. Pidin huolen, etten enää tee niissä esiintyneitä virheitä. Kurssikirjassa on myös joitakin hyviä epikriisimalleja, joiden ilmaisua opettelin ennen tenttiä. Näin koin olevani valmiimpi tenttiin ja varmistelevani haluamaani tenttitulosta. Jos tenttimenestykseni olisi riittänyt vain tyydyttäviin tietoihin, olisin pyytänyt saada uusia tentin. Tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta.

Lääkiksen ruotsin kurssi ei ole lopulta ollenkaan niin paha, kuin siitä puhutaan. Se vaatii vain työtä, lähtötasosta riippuen toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Vaikka edellisistä ruotsin opinnoista lukiossa on kulunut aikaa (itselläni ruotsin ylioppilaskirjoituksista oli aikaa 6 vuotta), sitä ei tarvitse ennen kurssin alkua pelätä. Kielitaito palautuu nopeasti, kun oppitunneilla käyttää kieltä aktiivisesti. Oma kiinnostunut asenne ja ahkeruus vievät ruotsin opiskelussa hyviin tuloksiin. Ruotsin kurssi ei pitäisi olla kenellekään kynnyskysymys lääketieteen opiskelussa, kunhan on valmis oppimaan alan sanastoa. Tärkeää on rohkaistua puhumaan ruotsia virheitä pelkäämättä. Att misslyckas är inte farligt, att misslyckas är nödvändigt för att lära!

Haaveista totta - New York (again)

Vietin pääsiäislomani Isossa Omenassa Yhdysvalloissa. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani New Yorkissa, sillä olen ollut 7 vuotta sitten kyseisessä paikassa ensi kertaa lukioikäisenä hiihtolomalla. Tarkoituksena tällä matkalla olikin jatkaa siitä, mihin edellisellä lomalla olin jäänyt tärkeimpiä nähtävyyksiä unohtamatta. Tällä kertaa en käynyt YK:n päämajassa, American Museum of Natural Historyssa enkä Guggenheim -taidemuseossa, sillä ne olivat edelliseltä matkaltani hyvin muistissa.

Top of the Rock Observation Deck

Heti Manhattanille saavuttuani minun oli pakko päästä ihastelemaan Times Squaren upeaa väriloistoa ja paikallista hektistä elämäntapaa. Muutkin vanhat tutut kohteet kuten Empire State Building, Vapaudenpatsas ja Rockefeller Center tulivat tämänkin reissun aikana käytyä. Vapaudenpatsasta tosin ihastelimme vain ilmaiselta Staten Island Ferryltä. Rockefeller Centerissä pääkohteena oli kuitenkin suureen suosioon noussut Top of the Rockin Observation Deck, josta oli hulppeat näkymät koko kaupungin ylle. Top of the Rockin etuina Empire State Buildingiin on se, että sieltä näkee pohjoissuunnassa Central Parkin ja eteläsuunnassa itse Empire State Buildingin. Mahdollisille korkeanpaikankammoisille Top of the Rock on myös huomattavasti helpompi kohde, sillä maisemaa pääsee ihastelemaan lujien lasien takaa (vrt. Empire State Buildingissa rautakehikot).

Times Square

Paljon oli muuttunut kaupungissa sitten viime matkan. Ground Zerolle oli noussut 1776 jalkaa korkea Freedom Tower, 9/11 uhrien muistoa kunnioittava Memorial Museum ja Memorial Pool sekä näiden läheiseen yhteyteen subway-linjojen risteysasema Oculus. Edellisellä matkallani Freedom Tower oli rakenteilla ja silloin sen ympäristö olikin yksinomaa rakennustyömaata, mutta nykyään siitä on tullut suuri keskittymä historiaa ja kaunista arkkitehtuuria. Erityisesti syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskuista kertova Memorial Museum on todella vaikuttava kohde.

Freedom Tower & Oculus

Oculus sisältä

Subway

Monille tuttu näky isoissa kaupungeissa on kaksikerroksiset Hop on Hop off -bussit, joilla itsekin kiertelimme nähtävyyksiä kahden päivän ajan. Ennen matkaa olimme hankkineet netistä New York Explorer Passin, johon valitsimme neljän nähtävyyden paketin. Paikan päältä tai erikseen ostettuna lippujen hinnat olisivat olleet korkeampia, jonka vuoksi on hyödyllistä suunnitella matkaa etukäteen. Matka-aikanamme Explorer Pass oikeutti yhdeksi nähtävyydeksi kahden päivän Big Bus -lipun, jolla kierteli hyvin Downtownissa, Uptownissa, Harlemissa ja Brooklynissa. Lisämaksusta pääsi myös Night tourille, jossa näki upean Manhattanin Sky Linen. Bussit olivat kuitenkin erittäin ruuhkaisia ja yläkerran istumapaikat menivät toisinaan kuumille kiville. Omasta mielestäni Sightseeing New York -firman bussikiertoajelut kulkivat Manhattanilla parempia reittejä, kun muistelen aikaisempaa New Yorkin matkaani. Tämän lisäksi nämä punaiset Sightseeing -bussit tarjosivat paremmat kuvauspaikat yöllisen Manhattanin ihailuun kuin Big Busin järjestämänä, ainakin jos minulta kysytään.

Keväinen Central Park on hieno ilmestys, sillä kaikki kasvit ovat puhkeamassa kukkaan ja puisto herää talven jälkeen eloon. Koska tämä täysin ihmisvoimin rakennettu puisto on niin valtava, keskityin sen kiertelyyn vain paikoitellen. John Lennonin mukaan nimetyltä Strawberry Fieldsiltä kävelin keskelle puistoa katselemaan lammessa uitettavia veneitä ja edelleen puiston eteläsuuntaan istumaan kallioille talviajan luistinradan viereen. Sieltä kuljin kohti puiston kaakkoiskulmaa eli Plaza hotellia ja 5th Avenueta. Erilaisia kulkureittejä riittäisi loputtomiin, mutta jo tällä osuudella pääsin hyvin Manhattanin keuhkojen eli Central Parkin makuun.

Central Park

Hienoja puistoja Manhattanilla on Central Parkin lisäksi useita, joista itse kävin Bryant Parkissa New York Public Libraryn takana, Union Squarella Broadwayn varrella ja uudella suositulla High Linella. High Line on vanha rautatie, jota on käytetty tehdaskuljetuksiin vuodesta 1934. Viimeinen juna kulki tällä ilmaradalla 1980 ja sittemmin se on muutettu yli 2 km:n pitkäksi puistoksi. High Linea pitkin kävely taittuu huomaamatta, koska Manhattanin tavanomaisesta mallista poiketen siinä ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä liikennevaloihin. Kävelin High Linen läpi etelästä alkaen seuraillen vanhan rautatien jäänteitä ja ihastellen kauniita istutuksia. Kävelyreitti päättyi Hudson Yardsiin, josta väenpaljoudesta päätellen on luultavasti nousemassa uusi suosittu nähtävyys. En ollut ennen matkaa kuullut lainkaan Hudson Yardsista, jonka keskeisimpänä monumenttina kiiltää näyttävä Vessel -portaikko.

High Line

Hudson Yards & Vessel

New Yorkin matkani kruunasi viimeisen illan Broadway -musikaali, jota varten jonotin alennuslippuja Times Squarella tkts-lippumyymälässä. Musikaalikohteena oli, kuten myös 7 vuotta sitten, upea Phantom of the Opera. Oopperan kummitus on pisin Broadwaylla yhtäjaksoisesti pyörinyt musikaali, sillä se on jo 30 vuoden ajan ihastuttanut katsojiaan. Edellisellä New Yorkin reissullani kärsin musikaali-iltana jet lagista ja sen vuoksi osa näytöksestä meni harmillisesti minulta vähän ohi. Tällä kerralla olin viisaampi ja annoin ensin riittävästi aikaa tottua aikaeroon. Lopulta sain vietyä päätökseen hienon New Yorkin matkani ja täytettyä 7 vuoden takaisen Oopperan kummitus -sivistysaukkoni.

Brooklyn Bridge

Pääsiäisen aika New Yorkissa ei juuri näkynyt katukuvassa, sillä kaupat ja nähtävyydet olivat normaalisti auki. Kuitenkin pääsiäissunnuntain paraati 5th Avenuella oli ainutlaatuinen kokemus. Pääsiäisen juhlijat olivat pukeutuneet hauskoihin ja näyttäviin hattuihin ja nauttivat olostaan turistien kuvattavina. Pääsiäinen on siitä sopiva aika matkustaa Isoon Omenaan, että kevät on jo pitkällä ja kesän sesonki ei ole vielä täysin alkanut. Sää voi kuitenkin olla epävakainen ja siksi matkaan kannattaa varata mukaan sadevarustus. Tämän vuoksi liian tarkkoja matkasuunnitelmia ei ehkä ole tarpeen tehdä. Sateiden päivän osuessa kohdalle voi vaihtoehtona olla ostosreissu Woodburyn Outlet -kylään, jolle voin antaa vahvan suosituksen. Nähtävyyksille kannattaa suunnata heti aamusta, koska jonot ovat pitkiä. New Yorkissa riittää sekä näkemistä että tekemistä jokaiseen makuun ja matkakohteena se lumoaa kävijänsä yhä uudelleen. Tämän matkan jälkeen on kiva palata arkeen, sillä nyt jaksaa viedä kolmas vuosi lääkiksessä kuukauden päästä päätökseensä.

Easter Parade

Woodbury Commons

Kohta koittaa loma

Kevät on edennyt jo niin pitkälle, että meneillään on kolmosvuoden viimeinen jakso, Diagnostiikka ja hoito. Tämä jakso on luonteeltaan hyvin erilainen, koska lähtökohtana on diagnoosin muodostamiseen käytettävät keinot ja niiden oikeaoppinen käyttö. Tässä jaksossa opitaan esimerkiksi käyttämään diagnostisia testejä sairauden varmistamiseen tai poissulkemiseen. Kantavana teemana on näyttöön perustuva lääketiede, eli se tutkittu tieto, joka on pystytty tieteellisesti osoittamaan. Tärkeää on myös oppia sietämään kliiniseen päätöksentekoon liittyvää epävarmuuden hallintaa, josta tällä jaksolla saa tulevaisuutta varten hyvää harjoitusta.

Diagnostiikka ja hoito -jaksolla ei ole lopputenttiä vaan teemme lopputyönä EBM-tehtävän (Evidence Based Medicine) eli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen annetusta aiheesta. Työstä ei turhaan kuultu varoittelua etukäteen, sillä se on osoittautunut hyvin työlääksi. Oma aiheeni on akuutin appendisiitin (umpilisäketulehduksen) diagnostinen kuvantaminen, josta olen jo tehnyt kirjallisuushaun sekä valinnut katsaukseeni vaaditut viisi artikkelia käsittelyyn. Aikaa työn tekemiseen on onneksi vielä yli kuukausi, mutta pyrin saamaan työn mahdollisimman hyvään vaiheeseen ennen pian alkavaa pääsiäislomaa.

Kuluneet kaksi viikkoa tätä jaksoa ovat osoittautuneet hyvin vaihteleviksi sisällöltään. Vaikka tenttiä ei ole, riittää jokaiselle opiskelupäivälle silti paljon tekemistä. Päivät sisältävät paljon ryhmätöitä, joihin lähes kaikkiin on työläitä ennakkotehtäviä. Ensimmäisellä viikolla vietin aikaa laskin kädessä, kun laskeskelin diagnostisiin testeihin liittyviä herkkyys-, tarkkuus-, ennustearvo- ja NNT-arvoja. Näiden lisäksi on pareittain tehtävä kotitentti, joka vaatii kykyä soveltaa jakson asioita ja arvioida kriittisesti lääketieteellistä tietoa.

Ruotsin kurssin osalta eletään viimeisiä hetkiä, sillä kaikki oppitunnit on pidetty ja edessä on enää tentit. Perjantaina oli jo suullinen tentti, jossa kolmen hengen ryhmissä keskustelimme kolmesta annetusta aiheesta kustakin 7 minuutin ajan. Ensi tiistaina on vielä kirjallinen koe, joka koostuu sekä epikriisin että analysoivan tekstin kirjoittamisosioista. Tämä viikonloppu kuluukin pitkälti EBM:ä tehden ja ruotsin tenttiin valmistautuessa. Onneksi eilen sentään vietimme porukalla ystävämme tuparisynttäreitä.

Tämän jakson ehdottomasti parasta antia ovat olleet tutoristunnot, jotka nekin poikkeavat huomattavasti totutusta kaavasta. Suurimpana eroavaisuutena muihin jaksoihin on se, että oppimistavoitteita ei anneta. Niiden sijaan istunnoissa eläydytään terveyskeskuslääkärin rooliin ikään kuin potilas seisoisi edessämme kertomassa tilanteestaan. Ryhmänä meidän tehtävänä on esittää kysymyksiä, tutkia (kuvitteellisesti) potilas sekä määrätä tarpeellisia jatkotutkimuksia. Tutkimustulokset sitten kerrotaan tutorin johdosta meille, ja siitä etenemme vähitellen kohti diagnoosia. Huonossa tapauksessa ajaudumme harhateille, kuten yhdellä kertaa kun emme olleet hoksanneet esittää potilaalle tiettyä avainkysymystä. Oppimistapa on ollut todella tehokas, koska käydyt potilasesimerkit ovat jääneet ihan eri tavalla mieleen.

Vaikka viikonloppu lähes koulutöiden parissa kuluukin, on jo ensi viikolla mukavaakin odotettavaa. Pitkästä, pitkästä aikaa pääsen lähtemään reissuun. Valuutat on jo vaihdettu ja ESTAt printattu. Iso omena odottaa!

Miksi päätä särkee

Tällä viikolla pidettiin Tampereen Lääkäripäivät. Minun tuurillani en taaskaan saanut sinne paikkaa, koska ilmoittautumishetkellä sivu kaatui. Siitä huolimatta halu päästä tapahtuman osalliseksi oli kova. Erityisesti minua kiinnosti Hankala päänsärky -luentokokonaisuus sekä Apulannan konsertti torstain iltaohjelmana. Olen fanittanut Apulantaa jo useamman vuoden ja käynyt yhtyeen keikoilla lähes aina kun siihen on ollut mahdollisuus.

Lääkäripäivät alkoivat minun osaltani keskiviikkoiltana, kun sain avec-lipun Taikatalven tunnelmia -konserttiin Tampere-taloon. Konsertti oli Tampereen Filharmonian ja Muumimuseon yhteistyötä ja sen jälkeen oli vapaata seurustelua Sami Pitkämön orkesterin johdolla. Verkostoituminen on jokseenkin kaikilla aloilla tärkeää ja siihen tarjoutuikin hyvä tilaisuus rennossa ilmapiirissä.

Torstai-iltana Tullikamarin Pakkahuonella pääsi nostattamaan juhlafiilistä Elias Kaskisen siivittämänä ennen pääesiintyjän esiintymistä. Illan kohokohtana Apulanta veti todella hienon keikan. Bändi soitti kaikki suosikkikappaleeni ja välipuheina heitti hauskoja lääkäriaiheisia vitsejä. Yleisö lauloi hyvin mukana ja tunnelma oli todella katossa!

Perjantaina pääsin lähipiiriltä saadun lipun kautta itse tositoimiin eli kuuntelemaan aiemmin mainitsemaani päänsärky -luentoa. Olen kiinnostunut neurologian alasta ja viikon päästä on tulossa neuron tentti, joten tämä luento tuli todella hyvään paikkaan. Päänsärystä tiedän jo ennalta ihan mukavasti, mutta luennolla pääsi kertaamaan ja syventämään opittua. Luennot eivät menneet kovinkaan syvälliselle tasolle, vaan niitä pystyi hyvin seuraamaan kolmannen vuosikurssin kandinakin. Itse asiassa vaikean migreenin hoito oli kuin toisinto meneillään olevan Hermoston toimintahäiriöiden luennolta.

Yksi luennon aiheista oli yksinkertaisesti se, miksi päätä särkee. Päänsäryt voidaan jakaa primaareihin päänsärkyihin, joista tärkeimpinä tensiopäänsärky ja migreeni, sekä sekundaareihin päänsärkyihin, joihin lukeutuu moninainen joukko erilaisia aiheuttajia. Päänsäryn patofysiologia on kuitenkin monimutkainen, eikä sitä täysin edes tiedetä. On olemassa teorioita, joiden mukaan pään alueella on monia kipuherkkiä kudoksia, ja eri rakenteista saapuvat kipuimpulssit summautuvat aivorungossa. Laaja-alaiseen kipuun eli päänsärkyyn kuuluu välittäjäaineiden erittymistä ja esimerkiksi migreenin kohdalla verisuonien laajentumista. Näiden lisäksi on kipua välittäviä hermoston heijasteita, jotka vaikuttavat kivun syntyyn ja sen vahvistumiseen. Tutkimusten mukaan päänsärkyyn liittyy perinnöllinen alttius, joiden taustalla on muun muassa trigeminovaskulaarijärjestelmä ja parasympaattinen hermosto.

Uutta tietoa minulle toi luento sarjoittaisesta päänsärystä, joka on yksi primaareista päänsäryistä. Näitä emme ole vielä lääkiksessä käsitelleet. Hortonin neuralgiasta olin kuullut, mutta näiden sarjoittaisten "itsemurha"päänsärkyjen diagnosointiin sai ihan uusia niksejä. Sen sijaan särkylääkepäänsärkyjä käsittelevä luento oli minulle Hermoston toimintahäiriö -jaksolta hyvinkin tuttu. Mikä tahansa särkylääke voi aiheuttaa päänsärkyä, jos lääkettä käyttää valmisteesta riippuen yli 10-15 kertaa kuukauden aikana vähintään kolmen kuukauden ajan. Särkylääkepäänsärky koskettaa primaarisia päänsärkypotilaita, joilla on vähintään 15 särkypäivää kuukaudessa. Särkylääkkeitä ei siis kannata käyttää yli suositusrajojen, koska muuten päänsärkytilanne uhkaa huonontua.

Tämän pienen tietoiskun jälkeen ajattelin heittäytyä viikonlopun viettoon. Eilen meillä alkoi kurssin kanssa lukuloma ensi viikon perjantain tenttiä varten. Tenttiviikko tuli taas aika nopeasti eteen, mutta koen opiskelleeni ahkerasti pitkin jaksoa. Tämä helpottaa tenttiin lukemisen työmäärää kuten sekin, että aihe on minusta todella mielenkiintoinen. Ainakin päänsärystä riittää luultavasti enää pieni kertaus. Hyvää viikonloppua teille lukijat!

Jännitystä ilmassa

Hermoston toimintahäiriöt lähenee pian loppuaan. Kuten jo lukuisia kertoja olen lääkiksen aikana saanut todeta, on tämä jakso osoittautunut omaksi suosikikseni. Olen tykännyt opetuksen sisällöstä valtavasti ja erityisesti sen mielenkiintoisesta kliinisestä lähestymistavasta. Vaikka neurologia ei ehkä lukeudu niihin kaikista helpoimpiin aloihin, on se erittäin tärkeä terveyskeskuslääkärinkin työssä. Neurologia sisältää paljon loogista päättelyä. Potilasta haastattelemalla ja tutkimalla voidaan jäljittää mahdollisen vaurion sijainti hämmästyttävänkin tarkasti. Neurologiassa tulee vastaan harvinaisiakin sairauksia, joille ei aina löydy parantavaa hoitoa. Neurokirurgia puolestaan sisältää vakavia traumoja ja pikkutarkkaa työtä, jota meille on havainnollistettu luennoilla. Neurokirurgian opetuksissa on ollut loppukevennyksenä toisinaan Kahoot, jossa hauskalla tavalla selviää, onko oppimistavoitteet saavutettu. :)

Tällä viikolla saimme kurssin kesken vihdoin tietää tulevan kesän amanuenssipaikat, jotka olivatkin kuuma puheenaihe koko kuluneen jakson ajan. Olo on selvästi tällä hetkellä helpottuneempi kuin ennen jakotilaisuutta, sillä nyt on kesän suunnitelmat harjoittelun osalta paremmin selvillä. Tiedekunnalta amanuenssipaikkaa hakevia oli kurssillamme 110, josta oma vuoronumeroni oli niinkin iso kuin 101. Jakojärjestys perustui arpaan, ja loppupään sijoitukseni vuoksi en voinut amanuenssikohteestani odottaa liikoja. Tiedekunnan välittämiä amanuenssipaikkoja oli luonnollisesti rajattu määrä, eikä niitä voinut hakea itsenäisesti.

Tuleva kesä jakautuu kolmeen amanuenssijaksoon, jossa ensimmäiset kaksi blokkia ovat neljän viikon mittaisia ja viimeinen blokki kolme viikkoa. Tiedekunnan välittämien paikkojen lisäksi on voinut hakea omatoimisesti muualta harjoittelupaikkaa. Vaihtoehtoina on esimerkiksi kotikunnan terveyskeskukset tai joku muu harjoittelupaikka, joka ei ole mukana tiedekunnan välittämissä amanuenssikohteissa. Itse sain alkukesäksi paikan neurologialta. Halusin hakea muualta toista paikkaa, koska en tosiaankaan voinut luottaa omaan arpaonneeni, enkä siihen, että tiedekunnan kautta riittäisi kahta manupaikkaa. Toinen jakokierros suoritettaisiin käännetyssä järjestyksessä halukkaiden osalta, jos ensimmäiseltä kierrokselta paikkoja vielä jäi yli. En itse osallistunut toiseen kierrokseen, koska haluan pitää kesällä myös vähän lomaa.

Kun jakopäivä viimein koitti, jännitys oli käsinkosketeltava. Noin pari tuntia ennen jakotilaisuuden alkua ilmestyi sähköpostiin "Live-seuranta", jossa oli taulukkomuodossa jaettavat amanuenssipaikat ja niiden vähittäinen täyttyminen. Seurannassa oli myös sen hetkinen vuoronumero, josta pystyi arvioimaan oman vuoron ajankohdan. Jonotilanteen etenemisen kannalta se olikin todella hyödyksi, koska jako kulki siten ripeästi opiskelijasta seuraavaan. Jonotilannetta seuratessa opiskeluun keskittyminen oli kuitenkin hankalaa. Omalla tutorryhmälläni oli tilaisuuden kanssa päällekkäin tutoristunto, jossa ajatusten kokoaminen epilepsiaan ei juuri tahtonut onnistua. Käytävillä kuului iloista naurua ja spekulointia, jotka vain entisestään lisäsivät jännitystä. Yritin olla iloinen kavereideni puolesta, mutta stressitasot olivat syystäkin korkealla. Tänä kyseisenä päivänä ratkeaisi, mitä kaikkea kesällä tulisi omalta alalta oppimaan.

Kun edellä oli noin 20 jonottajaa, aloin laatia listaa jäljellä olevista vaihtoehdoista. Hyvin pian kävi ilmi, että ihanteellinen keskikesän 4-viikkoinen blokki oli Taysin osalta täynnä. Siirsinkin katseet viimeiseen lyhempään blokkiin, jossa oli onneksi vielä ihan hyviäkin paikkoja jäljellä. Jännitystä riitti ihan loppuun saakka seuratessani live-palvelusta, kuinka havittelemastani kohteesta paikat hiljalleen täyttyivät. En ole pitkään aikaan ollut yhtä kuumottavassa tilanteessa.

Päivittelin eilen Instagram-storyyni mystisesti "Tyytyväinen 101." Tästä voikin johdattelun jälkeen päätellä, että sain kuin sainkin tavoittelemani amanuenssipaikan. Loppukesällä minua kutsuu sisätaudit Taysissa, eli juuri se ala, minne halusinkin. En olisi ikinä osannut kuvitella, että vuoronumerolla 101 olisin sinne päässyt. Olin jo tehnyt varasuunnitelmia muiden kaupunkien kohteista sekä ei-niin-mielenkiintoisista aloista, jotka olisin pakon edessä ottanut. Loppukesän 3 viikkoa kestävä amanuenssuuri ajoittuu juuri ennen koulun alkua syksyllä, jolloin kesälomani ajoittuu amanuenssuurijaksojeni väliin. Loppupeleissä sillä ei kuitenkaan ole väliä, milloin kesälomaa pitää. Kolmessa viikossa ehtii varmasti ihan hyvin uppoutumaan sisätautien monipuoliseen alaan ja kehittämään lääketieteellistä osaamistaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Perjantain sushi-lounas

Hankala hermosto

Pitkän ja varsin uuvuttavan Rintakipu ja hengenahdistus -jakson jälkeen on siirrytty opiskeluissa Hermoston toimintahäiriöihin eli neurologian oppialaan. Hiihtolomaa meillä ei ollut, mutta onneksi viime jakson tenttiviikolla ehti lukemisten ohella ottaa hieman rennommin. Tentti tuntui siitä huolimatta aika helpolta ja tärpit pitivät valtaosin hyvin paikkaansa. Tentissä pääsikin tekemään EKG:n systemaattista tulkintaa sekä määräämään sydämen vajaatoimintapotilaalle jatkotutkimuksia.

Hermoston toimintahäiriöt alkoi maanantaina kertausluennolla funktionaalisesta neuroanatomiasta. Aika yllättävää oli, että kakkosvuoden yli kaksi kuukautta kestäneen hermoston perusjakson asiat oli saatu kiteytettyä tähän yhteen luentoon. Seuraavalla pakollisella luennolla niin ikään kertasimme neurologisen potilaan anamneesin ja statuksen teon. Alkujakso ei ole ollutkaan kovin raskas tähän mennessä, koska iso osa opetuksesta on pohjautunut vanhaan. Kuitenkin neurologia sisältää paljon hankalia termejä (afasia, amnesia, hemiakinesia, agnosia, akromatopsia jne.) ja siten runsaasti muistettavaa.

Myöskin tiistain luentojen sisältö oli varsin helppoa omaksua pelkästään luennolla kuuntelemalla. Luentojen jälkeen kävin kirjoittamassa syväreihini kypsyysnäytteen, johon olin valmistautunut lukemalla syventävän työni kertaalleen läpi ja laatimalla siitä ytimekkäät muistiinpanot. Kypsäri aiheutti pientä jännityksen tunnetta, koska tilanne oli minulle uusi ja ainutkertainen. Loppujen lopuksi se oli kuin mikä tahansa esseekoe, jossa piti vain pitää huolta, että sanamäärä osuu 450-600 sanan väliin.

Keskiviikkona ryhmätyössä harjoittelimme toisillemme neuron statuksen tekoa, joka oli toisinto kakkosvuoden Hermoston rakenne ja toiminta -jaksolta. Myöhemmin tällä jaksolla menemme tutkimaan neurologisia potilaita osastolle, joten oli hyvä palautella mieleen motoriikan ja sensoriikan kiemuroita ensin opiskelijoiden kesken. Samoja taitoja toki harjoittelimme kliinisten taitojen evaluaatioon, mutta toistojen myötä tulee kuitenkin varmuutta omaan tekemiseen. Iltapäivällä jatkoimme pienen tauon jälkeen ruotsin opintojen parissa, jossa palautimme epikriisi-kotitehtävän opettajalle tarkastettavaksi ja keskustelimme pienissä ryhmissä sydänsairauksista.

Torstai alkoi Orionin tarjoamalla aamiaisella, jonka jälkeen kuuntelimme lyhyen tuote-esittelyn lääkefirman reseptivapaista allergialääkkeistä. Päivä jatkui luennoilla iskeemisistä aivoverenkiertohäiriöistä ja aivokasvainten patologiasta. Tutoristunnossa saimme uudeksi tapaukseksi juuri luennolla käsitellyn aivoinfarktin, joten iltapäiväksi oli hiihdon MM-kisojen seuraamisen ohella sopivasti tekemistä. Nopeasti olikin jo perjantai, jolloin lukujärjestyksessä ei omalla ryhmälläni ollut kuin ruotsin oppitunti. Viikonloppu sujui tällä kertaa töiden merkeissä, mutta oli mukava päästä tuulettumaan kouluhommista toisenlaiseen ympäristöön.

Käynnissä oleva neuron 5-viikkoinen rypistys on jo kevään toiseksi viimeinen opintojakso, joten vähiin käy tämäkin lukuvuosi. Ihan jopa hävettää myöntää, että kurssillamme on tänä keväänä tulossa enää yksi tentti kuukauden päästä. Kevään päättävässä Diagnostiikka ja hoito -jaksossa tentin korvaa EBM-työ eli eräänlainen kirjallisuuskatsaus. Näiden jaksojen jälkeen onkin jo ajankohtaista puhua ensi kesän harjoitteluista, amanuenssuureista. Saimme tietää tiedekunnan jakojärjestyksen tällä viikolla ja itselläni kävi todella huono tuuri, mikä tarkoittaa sitä, että kesän amanuenssipaikkani puolesta saan ihan loppuun saakka jännittää. Koska Tampereen lääkiksessä tenteistä ei anneta arvosanoja, perustuu jakojärjestys arpaonneen. Tästä kuitenkin lisää kun sen aika on. Hyvää laskiassunnuntaita!