Peruskuntokautta ja tenttiviikkoa

Edellisen postauksen jälkeen minulla on hieman pitänyt kiirettä opiskelun, treenien ja opiskelijatapahtumien merkeissä. Yksi pieni unelma kävi taas toteen, kun saimme kurssin kanssa toistaiseksi puhtaanvalkoiset buranahaalarimme. Ne olivat itselleni jo kolmannet opiskelijahaalarit, mutta rohkenen uskoa, että ne viimeiset. Tällä hetkellä minulla on vähän työsarkaa ommella vanhoja haalarimerkkejä edellisistä haalareista uusiin. Haalareiden lisäksi saimme samassa kättelyssä myös nimineulan, jota tulemme käyttämään opintokäynneillä ensimmäiset kaksi vuotta. Yhtenä aamuna Orion tarjosi koko kurssillemme oikein maittavan aamiaisen sekä lahjoitti meille kaikille oman stetoskoopin. Tästä olimme hyvin kiitollisia, ja valehtelematta aika monta stetoskooppiselfietä käytävillä näkyi otettavan! Viimeistään tässä vaiheessa on lopullisesti realisoitunut se tosiasia, että medisiinarin elämää tulemme viettämään seuraavan kuuden vuoden ajan.

Näitä oli jo odotettu

Syksy on kulunut monien tapahtumien kiertämisessä, joista viimeisimpänä olivat Cirque de la Medicine, Hämeenkadun appro ja TTY:n entisen kiltani Bionerin 11-vuotisjuhlat. Cirquessa ideana oli kiertää yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa Tampereen baareja keräillen merkintöjä suorituskarttaan ja lisäksi käydä erilaisilla rasteilla suorittamassa annettuja tehtäviä. Illan päätteeksi olisi ollut vielä tarjolla jatkot, mutta päätin jättää ne väliin. Oli silti hauskaa päästä "ulkoiluttamaan" haalareita ensimmäistä kertaa kaupungilla. Tämä oli hyvää harjoitusta Hämeenkadun approon eli Suomen suurimpaan opiskelijatapahtumaan, joka järjestetään joka syksy Tampereella. Olin tapahtumassa mukana jo kolmatta kertaa, joten suoritin Laudatur-tutkinnon. Helppoa hommaa se ei ollut, mutta ripeällä tahdilla ja kavereiden kannustuksella taival päättyi onnistuneesti saaden palkinnoksi tästä haalarimerkin. Kiva ilta oli jälleen kerran ja jatkoilla riitti porukkaa aivan valtavasti. Bionerin vuosijuhlille halusin osallistua siitä syystä, että oli mukava nähdä entisiä opiskelukavereitani ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Juhliin pukeuduttiin teemaan sopivalla asustuksella ja juhlapaikka oli koristeltu hienosti Tylypahkan suuren salin mukaisesti tupapöytiin. Nuorempana fanitin Pottereita kovasti, minkä vuoksi pidin juhlien teemamusiikista, ilmapiiristä ja tupien välisestä kilpailusta. Ilta oli kaikin puolin lämminhenkinen, ja hauskaa oli vaihteeksi irrottautua lääkiskuplasta ja hengailla teekkarikavereiden seurassa.

Liian jästi Tylypahkaan?

Vuosijuhlista innostuneena kävin jonottamassa virkeästi aamuyön tunteina itselleni "nakkipaikkaa" Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran (TLK:n) vuosijuhliin ja ilokseni sain haluamani työvuoron iltajuhlasta. Me ensimmäisen vuoden medisiinarit emme saa vielä osallistua juhlavieraina näihin juhliin, mutta olemalla töissä saamme olla mukana tätä arvokasta akateemista vuosijuhlaa. Palkkioksi iltajuhlassa nakkeilemisesta pääsemme vieläpä mukaan vuosijuhlien jatkoille, joissa varmasti tulee olemaan viihtyisää sekä ehdottomasti työpanoksen arvoinen illan kohokohta.

Jotta totuus ei vallan unohtuisi opiskeluelämästä, on arki kulunut koulujuttujen ja tenttiin valmistautumisen parissa. Histologian preparaattitentti meni minulla kerrasta läpi ja varsinainen jaksotentti tuntui pääosin helpolta. Erityisen iloinen olin siitä, että juuri kuluneella tenttiviikolla ehdin tehdä muutakin kuin vain lukea (kuten käydä treeneissä). Olin panostanut tenttiä varten koko jakson ajan, joten viimeisimpinä päivinä sainkin keskittyä käytyjen sisältöjen kertaamiseen ja mieleen palauttamiseen. Jos tenttiin valmistautuminen olisi jäänyt tenttiviikolle, olisi se voinut aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja paineita läpipääsyyn. Tässä mielessä Tampereen lääkiksessä käytössä oleva PBL-oppimiskäytäntö auttaa pysymään jakson aikana perillä tärkeistä opiskeltavista asioista. Se ikään kuin "pakottaa" opiskelemaan sitä mukaa kuin uutta asiaa tulee, mikä tehostaa oppimista.

Urheilun osalta olen aloittanut peruskuntokauden, joka pitää sisällään paljon loikkia, määräintervalleja ja perusvoimaa. Tarkoituksena on luoda pohjaa kovatehoiseen harjoitteluun, joka keskittyy kilpailukausille. Määrää tehdään peruskuntokaudella paljon, mutta tehot ja palautusajat pidetään melko pieninä. Treenit ovatkin lähteneet mukavasti käyntiin, vaikkakin lihaskivuilta en ole onnistunut välttymään... Tenttiviikko oli ihanteellista aikaa urheilun harrastamiseen, sillä muuta koulua ei ollut kuin itsenäistä opiskelua. Pystyin unohtamaan tenttiajatukset hetkeksi kokonaan ja samalla varomaan, etten lue itseäni aivan väsyksiin. Samojen valintojen äärellä olin kuin pääsykoeaikoina, jolloin opin kuinka opiskelusta saa itselleni mahdollisimman tehokasta. Säilytin tuolloin oppimani tietyn rentouden, joka yleensä siivittää hyviin lopputuloksiin.

Tänä viikonloppuna aion pitää kokonaan vapaata opiskelusta, jotta olisin levännyt ensi maanantaina alkavaan uuteen jaksoon (Lisääntyminen, kasvu ja kehitys). Tämä uusi jakso kestääkin sitten joululoman alkuun asti, minkä vuoksi nyt lataan akkuja uusien tietojen hankkimista varten. Vaikka tässä kuluneessa solujaksossa olin hyötynyt aiempien opintojen kautta, koittaa siihen nyt muutos, kun seuraavan jakson asiat tulevat olemaan minulle uusia ja opittavaa on paljon. Nyt kuitenkin hetkeksi hengähdän, täytän lauantaina vuosia ja käyn ulkona tuulettumassa urheilukentän rauhaisessa miljöössä.

Virallisesti medisiinari

Viime postauksen jälkeen ovat kouluhommat alkaneet pyöriä toden teolla Solut, kudokset ja niiden toiminta -jakson alettua. Tähän asti solujakso on tuntunut minusta aika helpolta, sillä olen ennen lääkistä opiskellut kyseisiä asioita yliopistotasolla. Saisin jopa jaksotentin luultavasti hyväksiluettua aiemmilla opinnoillani, mutta innokkaana opiskelijana osallistun mieluummin tenttiin kuin käyn läpi hyväksilukumenettelyt. Tulee ainakin luettua asiat paremmin kun tietää, että lopussa odottaa kuulustelu.

Uutta asiaa on tietenkin myös tullut, mistä olen todella iloinen. Olemme katselleet mikroskoopilla ja virtuaalimikroskoopilla tietokoneelta monia kudosnäytteitä ja opetelleet tunnistamaan niistä eri solutyyppejä. Tässä histologiassa huomaa hyvin kehittyvänsä, ja se jos mikä tuo lisää puhtia ja uutta intoa. En esimerkiksi nähnyt ensimmäisen mikroskopoinnin jälkeen preparaatilla lähes muuta kuin "marjapuuroa", mutta nyt tunnistan useimmiten jo ensisilmäyksellä mm. sidekudosta ja epiteeliä. Jakson lopulla meillä on histologiasta preparaattitentti, jossa näitä kudoksia tulee osata tunnistaa. Hieman lisäjännitystä tähän tuo se, että tentin läpipääsyraja on noin 80 % kokonaispisteistä, mutta luotan omiin taitoihini ja kovan harjoittelun tulokseen.

Mikroskooppiryhmätyön touhussa

Kliinisenä taitona ensimmäiseksi opettelimme laskimoverinäytteen ottoa toisiltamme ja sen harjoittelu oli antoisaa. Tuntui, että pääsi tekemään jotain konkreettista solujen opiskelun vastapainoksi. On hieno juttu, että kliinisiä taitoja on integroitu opetukseen jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Ja voi että niitä riemunkiljahduksia kun tutorryhmäläiseni onnistuessaan hihkaisivat "Sain verta!". Itsekin onnistuin ensimmäisellä kerralla, mutta aivan yhtä lailla olin iloinen toisten onnistumisten puolesta.



Sinne valui...

Opiskelun ohella on tullut käytyä erinäisissä tapahtumissa, kuten kaupunkisuunnistuksessa ja hupitutorryhmämme approlla kierrellen ryhmäläistemme koteja. Kuitenkin yksi tapahtuma oli ylitse muiden ja jopa koko fuksivuoden tärkein tapahtuma: Injektiot. No words needed. Vannottuamme injektiovalan minulla ei ole lupa kertoa, mitä näissä huikeissa injektiobileissä tapahtui, mutta kaikilla oli kyllä todella hauskaa. Kiertelimme Leijonakuningas-teemaan pukeutuneena rasteja ja lopussa menimme injektoitaviksi. Nyt voinkin kutsua itseäni virallisesti medisiinariksi!

Meistä tuli medisiinareita! © hupitutorit  

Leopardiselfie

Olen saanut luotua itselleni päiväkohtaisia opiskelurutiineja ja aikataulutettua opiskelun siten, ettei mikään tehtävä jää esimerkiksi viimeiseen iltaan roikkumaan. Annan itselleni luvan osallistua oheistapahtumiin ja tilaisuuksiin kunhan olen ensin opiskellut ahkerasti viikolla käsiteltyjä asioita. Mukavaa tässä opiskelussa on se, että kaikenlaisia kivoja tapahtumia ja uutta opittavaa on aina tiedossa. Aina on jotain mitä odottaa, eikä mikään päivä ole täysin toistensa kaltainen.

Johdantojakso suoritettu

Kolme viikkoa lääkistä on nyt takana ja opintoihin perehdyttävä johdantojakso on ohi. Tämä jakso piti sisällään muun muassa tutustumista, ensihoitoa, mielenkiintoisia paneeleita, tutoristuntoja, seminaareja ja lukuisia tapahtumia koulun ulkopuolella. Ehdottomasti paras anti oli mielestäni jo toisen opiskeluviikon aikana tehty opintokäynti yliopistosairaalaan. Pääsimme haastattelemaan potilasta ja seuraamaan hänen käyntiään lääkärin vastaanotolla. Opintokäynti lisäsi todella mielenkiintoa alaan ja oli hienoa nähdä, kuinka vasta lääkärinopinnot aloittavaa opiskelijaa arvostetaan potilaiden silmissä!

Edellisen postauksen jälkeen olemme saaneet vuosikurssillemme nimen ja kurssin vastuuhenkilöt valittua. Keräännyimme oman vuosikurssimme ja osan kakkoskurssilaisista kanssa perinteiseen illanviettoon Kintulammelle. Kovakuntoisimmat tulivat paikalle pyörällä tai jopa juosten, mutta itse en tähän porukkaan valitettavasti lukeutunut... Illan päätteeksi paljastettiin seremoniallisin menoin vastuuhenkilöt ja kurssimme isäntä sekä emäntä. Vuosikurssimme nimi saatiin etukäteen äänestää joko isännän tai emännän nimen mukaan nimettäväksi, ja noudatimme vanhaa tuttua isännän mukaan nimeämistapaa. Riemu oli rajaton, kun kurssimme nimeksi tuli Cursus Starck. Olemme nimemme mukaisesti vahva kurssi, jonka vastuuvirkoihin valittiin aktiivisia ja toimeenpanevia persoonia. Game of Thrones-sarjan mukaan lause "Winter is coming" muotoutui kurssimme käsissä meille sopivampaan muotoon "Doctor is coming", aika osuva mielestäni!

© Cursus Starck

Ryhmähenkeä on niin ikään kasvatettu yhteisillä projekteilla ja tapahtumilla. Lähes välittömästi alkoi suunnittelu marraskuisiin E-bileisiin eli kurssimme esittäytymisbileisiin ylemmille vuosikursseille. Viime vuoden fuksit olivat järjestäneet niin upeat E-bileet sekä kuvanneet aivan uskomattoman hienon E-bilevideon, että on lähes mahdotonta pistää siitä enää paremmaksi. On kuitenkin mahtavaa, että vuosikurssiltamme löytyy niin paljon innokasta porukkaa, jotka ovat valmiita näihin projekteihin täysillä panostamaan.

Vaihtaakseni hetkeksi puheenaihetta, viime viikonloppu kului osaltani lähes täysin yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelua seuratessa. Omat odotukseni olivat korkealla, sillä maaottelu järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin ulkopuolella. En olisi voinut kuvitella parempaakaan paikkaa järjestää nämä kilpailut kuin kotikaupungissani Tampereella, joka on kaiken muun lisäksi osoittanut taitonsa järjestää suuria urheilutapahtumia. Tunnelma oli jälleen hieno ja kotiyleisön kannustus todella aktiivista, joten varmasti urheilijoiden kelpasi mitellä sijoituksista Ratinan stadionin uudistetulla mondolla. Katsomossa kisoja kannustaessani palasin hetkeen jolloin 17-vuotiaiden sarjassa sain edustaa Suomea nuorten Suomi-Ruotsi-maaottelussa pituushypyssä. Kunnia-asiahan se oli niihin kisoihin päästä, vaikka Ruotsille tappion sinä vuonna koimmekin. Tästä huolimatta kokemus oli upea, ja sitä vielä edelleen lämmöllä muistelen.

Suomi-Ruotsi-maaottelu 2016

Nuorten Suomi-Ruotsi Espoossa 2011. Lisätehtävä: etsi minut kuvasta ;)

Opiskelijaelämään palatakseni, mutta kuitenkin urheiluvivahteella, viimeisimpänä isona tapahtumana osallistuimme Hunaja-cupiin eli lääkiksen vuosikurssien väliseen jalkapalloturnaukseen. Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa Cursus Starck sai näyttää kyntensä ryhmähengellään ja panostuksellaan. Cheerleading-porukka sekä peleihin osallistuva kokoonpano harjoittelivat ja hioivat kuvioitaan etukäteen, jotta itse tapahtumassa saimme nauttia yhdessä tekemisestä ja yhteisöllisyydestä. Tapahtumaan kuului niin paljon muuta kuin pelkkää pelaamista, ja itseni kaltaiselle yksilölajin urheilijalle joukkueessa pelaaminen tuntui aivan uudelta ja arvostetulta. Koko Hunaja-cup ylitti odotukseni niin pelaamisen kuin kannustusjoukkueidenkin suhteen. Oma vuosikurssini piti tiukasti yhtä pelikentällä ja kentän laidalla kannustaen omiaan. Tulimme turnauksessa lopulta neljänneksi, mutta naisten sarjassa meidän fuksien joukkue voitti ylempien kurssien muodostaman joukkueen. Voittoa juhlittiin illan päätteeksi Amos-klubilla turnauksen jatkoilla, jossa pidettiin myös palkintojenjako. Tosi kiva ilta kaiken kaikkiaan, ja tavoitteeksi ensi vuodelle asetimme mestaruuden hankkimisen Cursus Starckille.

Kiitos vielä kurssimme mahtavalle cheerleading-porukalle! ©

Seuraavalla viikolla alkaakin viimein kunnollinen opiskelu solujakson myötä. Työtä tulee olemaan varmasti paljon, mutta onneksi motivaationi on korkealla ja odotan jo pääseväni tositoimiin opiskelun osalta. Urheilusta minulla on tällä hetkellä meneillään ylimenokausi eli treenejä eikä kisoja ei ole vaan saa urheilla ihan oman mielen mukaan. En ole kuitenkaan paljoa omatoimitreeneissä nyt syyskuussa käynyt flunssan ja parin viisaudenhampaan poiston takia, mutta tarkoituksenani on ottaa se taas mukaan kuvioihin. Olen elänyt nämä ensimmäiset kolme viikkoa lähes täysin lääkiskuplassa ja olisi ehkä hyvä sitäkin joskus puhkaista tapaamalla muita kuin lääkisläisiä kavereita. En vain voi sille mitään, mutta Cursus Starck alkaa olla kuin suuri perhe, joka pitää yhtä. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja pimeneviä iltoja kohti!

Eka viikko lääkiksessä

Nyt ovat lääketieteen opinnot omalta osaltani pyörähtäneet käyntiin ja kaikin puolin upeita hetkiä on ensimmäinen viikko pitänyt sisällään. Opinnot saivat juhlallisen tuntuisen alun kun me uudet fuksit kävelimme ensimmäisenä koulupäivänä toisen vuosikurssin muodostaman kunniakujan läpi. Olin tähän osannut jo ennalta varautua, mutta hienolta se tuntui kun meidät otettiin näin avosylin vastaan uuteen kouluumme. Kurssikavereihin tutustuminen alkoi lähes saman tien, kun ihastelimme uusia moderneja opetustiloja vastavalmistuneessa yliopistorakennuksessa.

Avajaisbileiden ennakkolippu

Ensimmäisenä päivänä oli tervetuloluentoja ja kampukseen tutustumista hupitutor-ryhmissä. Aluksi tuntui, että oli hieman pyörällä päästään kaikesta tiedon määrästä. Onneksi on vähitellen harjaantunut uusiin käytäntöihin ja luentosalit sekä muut opetustilat löytyvät jo kohtuullisen pienellä etsimisellä. Koulupäivän jälkeen ehti nopeasti piipahtaa kotona, ennen kuin illalla keräännyimme Tampereen lääketieteen opiskelijoiden kerhotiloihin Amos-klubille. Ilta oli enemmän kuin hauska ja se lisäsi mielestäni kurssimme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen vuosikurssin hupitutorit olivat järjestäneet kivaa yhdessä tekemistä ja ohjelmaa, joissa tarvittiin myös ryhmässä toimimisen taitoja. Itse tykkäsin eniten anatomiavisasta, jossa ryhmittäin tuli sijoittaa annettu latinankielinen rakenne oikeaan kohtaan kehoa. Hassua, että kesällä värittelin uuteen anatomian värityskirjaani ensimmäisiä lihaksia ja osasinkin heti laittaa m. sternocleidomastoideuksen oikeaan paikkaan. Ei mennyt kesävärittely siis ollenkaan hukkaan! Illan päätteeksi vuorossa oli osallistujamäärältään ennätyksen rikkonut Tampere-talo-maraton, joka kokemuksena varmasti yhdisti siinä mukana olleita.

Toinen päivä kului lähes samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin luentoja ja esittelyitä kuunnellen. Näiden lisäksi pidimme ensimmäisen tutoristuntomme. Omassa ryhmässäni kommunikaatio ja ajatustenvaihto toimi heti alusta lähtien hyvin, ja opetusmetodina käyttämämme PBL (problem based learning) vaikuttaa todella tehokkaalta ja kiinnostavalta. Johdantojaksolla kuitenkin vasta tutustumme tähän menettelyyn ja tavoitteena meillä on oppia kuinka opiskellaan ja hankitaan tietoa.

Toisen opiskelupäivän iltana oli ohjelmassa jo ensimmäiset bileet, joita ennen etkoilimme hupitutoriemme luona. Ilta oli todella mukava ja bileet hyvin järjestetyt. Lähdin kuitenkin näistä avajaisbileistä aiemmin pois, sillä me fuksit varustauduimme jo seuraavan aamun toogabilelippujen jonotukseen. Aamuyön tunnit kuluivatkin vuosikurssimme keskuudessa koulun ulko-oven eteen leiriytyen. Ilo oli ylimmillään kun viimein yön valvomisen jälkeen sain nimeni ilmoittautuneiden listaan. Väsymys vähäsen painoi, mutta seuraavana päivänä odottavat toogabileet piristivät kaikkia lipun saaneita. Pakollisen seminaarin jälkeen loppupäivä kuluikin lepäillen kotona ja voimia keräten seuraaviin päiviin. Uskon, että lippujen jonotus lisäsi vuosikurssimme yhteishenkeä ja monet sitä jo vertasivat tuleviin päivystyksiin - harjoitusta tuokin tulevaan ammattiin.


Etkoilta kuvattua. Itsekin kuljen polkua tupsulakista valkotakkiin

Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa mielenkiintoinen seminaari, jossa oli mukava keskustella yhdessä ryhmissä lääkärin ammattikuvasta. Iltapäivän luennon jälkeen katseet käännettiin illan toogabileisiin ja niihin valmistautumiseen. Olin jo kesällä käynyt ostamassa naamiaisliikkeestä asuun sopivan laakeriseppeleen ja olin kaivanut kaapista vanhat gladiaattorini. Hakaneuloja olin keräillyt pitkin kesää kilpailuista saamistani kilpailunumeroista. Toogaan pukeutuminen etkoilla oli oma haasteensa eikä se näin ensikertalaiselle käynyt ihan hetkessä, mutta onneksi hupitutorimme auttoivat. Juhlapaikalle siirtyäksemme meidän tuli ensin kävellä keskustan läpi, ja oli hauska katsella vastaantulevien ihmisten ilmeitä! Toivottavasti heillä oli yhtä hauskaa kuin meillä oli. Lopun matkasta kuljimme tilausbussien mukana bilepaikalle, jossa jo sangriasammiot odottivat katetun ruokapöydän kera. Pian poseerasimme vuosikurssimme yhteiskuvassa, jonka jälkeen alkoivatkin aivan huikeat bileet. En ole koskaan ennen ollut vastaavanlaisissa, tunnelma oli niin katossa ja ohjelma aivan mieletöntä! Toogabileet olivat ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.



Kohta mennään!

Matkalla toogabileisiin

Viikon viimeisenä opiskelupäivänä tutorryhmälläni oli kirjaston esittely ja tiedonhankintaa, mikä oli varsin kevyt ryhmätyöopetus. Tämän jälkeen alkoi viikonloppu, joka keskittyi univelkojen poistamiseen, urheiluun ja ensimmäisten tutoristuntojen oppimistavoitteiden perehtymiseen. Ensimmäinen opiskeluviikko oli hyvin ohjelmantäyteinen, enkä ehtinyt käydä treeneissä ennen perjantaita. Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, että osallistuin kaikkeen järjestettyyn toimintaan ja olen päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin, joita lääkiksessä tapaa. Oma lukunsa on se yhteishenki, joka meillä koulussa vallitsee. Heti ensimmäisinä päivinä vahvistui tunne, että tänne minä kuulun!

Ikimuistoinen. Jännittävä. Vauhdikas. Eeppinen. Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin, mutta yksinkertaisesti tätä oli ensimmäinen viikko lääkiksessä!

Koulun alun mietteitä

Kesä on edennyt siihen pisteeseen, että päässäni pyörii mitä moninaisempia ajatuksia tulevasta opiskelusta. Vieläkin minusta tuntuu epäuskoiselta, että olen päässyt opiskelemaan minua kaikista eniten kiinnostavaa alaa eli lääketiedettä. Huomenna se alkaa, josta olen niin pitkään haaveillut. Huomenna alkaa lääkis!

Päällimmäisenä tunteena koen suurta intoa sekä motivaatiota oppia uutta ja päästä itse tekemään toimenpiteitä. Odotan valtavasti paneutumista ihmiskehon fysiologiaan ja anatomiaan, kliinisten taitojen harjoittelua ja myöhemmin potilaiden kohtaamista. Koskaan ei ole ennen kesä tuntunut yhtä pitkältä kuin se nyt oli.

Opintojen alku kiistatta jännittää minua vähän. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan, enkä siis ole tämän asian kanssa yksin. Olen jo päässyt tutustumaan osaan tulevista kurssikavereistani hupitutortoiminnan kautta, ja kaikki nämä ovat vaikuttaneet innokkailta ja odottavilta. Koulu on helpompi aloittaa kun tietää, että pääsee mukavassa porukassa sitä käymään. Minä ja kurssikaverimme emme luultavasti vielä osaa edes odottaa, mitä kaikkea hienoa tulemme yhdessä tekemään ja kokemaan opintojemme aikana.

Vaikka yliopisto-opiskelu minulle onkin jo tekniikan opinnoissani tullut tutuksi, on lääkis uskoakseni aivan oma maailmansa. Opiskelu on pitkälti valmiin lukujärjestyksen noudattavaa, koulumaista tyyliä, jossa itsenäisen opiskelun määrä on tärkeässä roolissa. Tiedonhankinta ja avainasioiden erottelu vähemmän merkittävästä tulee aiempaan opiskeluuni verrattuna korostumaan. Uskon ja toivon, että tulen tottumaan uusiin opiskelumetodeihin ja löytämään itselleni sopivimman tavan omaksua uutta tietoa. Lääketieteessä tiedon määrä on kuitenkin niin valtava, ettei kaikkea tätä voi kukaan täydellisesti hallita.

Olen nyt kääntämässä uutta korttia elämässäni, joka eräänä kauniina päivänä johtaa laillistettuna lääkärinä toimimiseen. Minun tulee opintojeni aikana ennen kaikkea kasvattaa vastuunkantokykyä, parantaa ongelmanratkaisutaitoja sekä oppia potilas-lääkäri-vuorovaikutustaitoja ja kollegiaalisuutta. Edellytyksenä on tietenkin vankka teoriapohja sekä rutinoituneet käytännön taidot. Opiskelu ja tuleva lääkärin työ tulee olemaan vaativaa ja raskasta, minkä vuoksi minun tulee jo alusta lähtien asennoitua kohtaamiini haasteisiin kunnioittavasti. Kaikkea en tule ihan hetkessä oppimaan, mutta oikealla asenteella, apua kysymällä ja riittävällä määrällä harjoitusta tulen varmasti selviämään. Tästä lääkäriksi kasvamisessa on varmaankin pohjimmiltaan kyse. Olen kuitenkin aivan varma, että tulen ottamaan ensimmäisestä vuodesta eli fuksivuodesta kaiken irti. Huomisesta lähtien alan elämään unelmaani!

SM-kisat sytyttävät

Vietin aivan huikean viikonlopun Lappeenrannassa nuorten SM-kilpailuissa. Tästä kaupungista on itse asiassa peräisin paras urheilumuistoni, sillä voitin 19-sarjassa tähän asti ainoan henkilökohtaisen suomenmestaruuteni pituushypyssä ylittäen ensi kertaa kuuden metrin rajan. Minulla olikin vain voitettavaa palatessani uudelleen samaiselle Kimpisen urheilukentälle. Kukaan ei tulisi viemään tuota onnellisinta urheiluhetkeä minulta pois, ja saisin vielä kerran mahdollisuuden mitellä kilpakumppanieni kanssa nuorten sarjoissa.

Kisan jälkeen hymyilytti

Automatka Lappeenrantaan sujui mukavasti IFA:a (Ihmisen fysiologia ja anatomia) lueskellen. Toistaiseksi luen sitä vain mielenkiinnosta, sillä vielä kahden viikon ajan voin vain lomailla ennen opintojen alkua. Pieni lomalukeminen kuitenkin kääntää ajatukseni pois jännittävistä kisoista ja uuden oppiminen tuo minulle aina iloa.

Selkeälukuinen ja havainnollistava IFA

Kävin kisaa edeltävänä päivänä varmistamassa osallistumiseni pituuteen ja 100 m:lle. Palauttaessani varmistuslomaketta hämmennyin virkailijoiden käyttämästä murteesta, vaikka olisihan siihen etukäteen pitänyt varautua. Ajoimme tämän jälkeen Imatralle majoitukseen, koska Lappeenrannan majoitustilanne oli näin myöhäisheränneelle täyttynyt. Ainakin pääsin tutustumaan minulle aivan uuteen kaupunkiin, ja loppupäivä tuntuikin pieneltä kesälomamatkalta.

Onhan tuo murre aika hellyyttävää...

Kisa-aamuna sääennustukset olivat osuneet oikeaan, sillä sade ammensi muuten kivanoloista Imatran keskustan näkymää. Siinä vaiheessa minuun iski pieni epätoivo siitä, että tuleeko päivän kisoista yhtään mitään. Olosuhteet ovat kuitenkin kisoissa samat kaikille, ja ajattelin sään vaikuttavan yhtä lailla muiden kilpailijoidenkin tulostasoon. Lappeenrantaan saavuttua sade jo onneksi hieman hellitti. Ennen kisaa luotin siihen, että olen treenannut kesän aikana laadukkaasti ja haluan vain näyttää itselleni mihin pystyn. Edellisenä viikonloppuna voittamani Tampereen Keskustorin pituuskisa kauden parhaalla tuloksellani 595 loi myös uskoa omaan hyppytasooni ja ominaisuuksiin. En kuitenkaan spekuloinut etukäteen mahdollista sijoittumistani. Sen sijaan päätin vain hypätä ensin kisan ja katsoa sitten mihin suoritukseni riittää.

Kilpailu alkoi miltei sateettomassa säässä päivän ensimmäisenä lajina. Ensimmäinen hyppy meni yliastutuksi, muttei se ollut teknisesti kovin onnistunutkaan. Ennen toista hyppyä muistelin kolmen vuoden takaista mestaruushyppyäni, joka tuli toisella hypyllä ensimmäisen lipsahtaessa yliastutuksi. Vaikka tiesin, että tässä kisassa ei ollut mahdollisuuksia tämän toistamiseen, panostin kuitenkin seuraavassa yrityksessä entistä kovemmin. Toista hyppykierrosta ikävästi vaivasi jälleen alkanut sade, ja ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä kisa kaatui. Kuitenkin askel osui aivan nappiin ja tunsin, kuinka tasapainoisesti hyppy lähti ilmojen teille. Tulostaululle tuli tulos 588 ja olinkin hyvin tyytyväinen! Tällä hypyllä varmasti pääsisin jatkokierroksille, ja henkinen voitto oli minulle onnistua sadesäässä.

Pituushypyn ilmalentoa Lappeenrannan Kimpisellä N22 SM-kilpailuissa

Kolmannella kierroksella sade jo loppui, mutta reilusti yliastutun hyppyni juoksin vain läpi enkä tehnyt alastuloa. Huomasin jo ponnistusvaiheessa, että hyppyasento ei ollut oikea. Kolmen kierroksen jälkeen käännettäessä hyppyjärjestystä, pohdin omaa tilannettani. Olin kolmantena, ja pääasiallisia omaa sijoitustani uhkaavia hyppääjiä ei ollut kuin yksi. Jännitin tämän kilpakumppanini hyppyjä kovasti, sillä tiesin hänen onnistuessaan pystyvän minut ohittamaan. Oma neljäs ja viiden hyppyni eivät onnistuneet niin kuin olisin toivonut, mutta yritin silti loppuun asti. Viimeisellä hypylläni olin jo varmistanut pronssisen mitalini ja sain vapautuneesti vielä kerran koittaa parantaa noteeraustani. Aivan siihen en yltänyt 584 kantaneella hypylläni, mutta valtava hymy levisi kasvoilleni kun iloitsin kotiin vietävää palkintoani. Olin todella onnellinen menestyksestäni ja annoin sen näkyä.

Pituuskisan jälkeen kävin vielä "jäähdyttelemässä" sadan metrin alkuerissä, joka kuitenkin johti ensimmäisenä karsiutumiseen välieristä. Lähtö hieman epäonnistui kun askeleeni hieman petti ja muutenkaan juoksu ei tullut ihan loppuun asti. Tuloksena oli jo hieman väsyneillä jaloilla 12,66 ja sadasosalla tippumiseen välieristä. Tämä ei kuitenkaan harmittanut minua juuri ollenkaan, sillä en olisi enää jaksanut välierissä yhtä kovaa painella. Oli kuitenkin mukava tunne kun rataesittelyssä kuuluttaja mainitsi juuri voittaneeni SM-pronssia pituushypystä. Enää ei tarvinnut muuta kuin nauttia juoksemisesta, jonka toteutin kilpailun jokaisen metrin aikana.

Sain ulkoradan juostavakseni nopealla Kimpisen mondolla

Juoksun jälkeen koitti päivän tunteikkain suoritus, palkintojenjako. SM-tasolla nämä hetket ovat olleet niitä kaikista eniten tavoiteltuja. Tuuletin palkintopallilla varmasti yhtä kovasti kuin kolme vuotta sitten korkeimmalla korokkeella. Mielessä kävi kaikki ne hetket, kun olen harkinnut urheilun lopettamista vaivojen ja epäonnistumisten jälkeen. Ajattelin myös niitä hetkiä keväällä kun treenit piti ajoittaa siten, että varmasti ehtisin parhaimmalla tavalla lukemaan pääsykokeisiin. Silloin en voinut kuvitellakaan juhlivani N22-sarjan SM-mitalia. Tämä oli palkinto kaikesta siitä yrityksestä ja antautumisesta, mitä olen urheilun eteen tehnyt.

Aivan huikea fiilis! Tätä hetkeä varten on tarvinnut tehdä paljon töitä

Viimeiset nuorten SM-kilpailuni eivät olisi voineet päättyä paremmin. Aina ovat nuorten SM-kilpailut olleet minun kauden päätähtäimenäni siitä asti, kuin niihin 14-vuotiaasta on voinut osallistua. Niitä varten on hiottu kuntoa, herkistelty ja kevennetty harjoittelua, jotta kropasta saisi tositilanteessa kaiken irti. Ne ovat tarjonneet niin ilon hetkiä, karvasta pettymystä kuin uusia ennätyksiäkin, sekä lukuisia mitalituuletuksia. Tähän 22-sarjan SM-pronssiin olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä se osoitti minulle, että pystyn lähes mihin vain kunhan vain tarpeeksi luotan itseeni.

Haaveista totta, Florida Osa 2: Orlando

Siitä on vierähtänyt kaksi vuotta, kun tuoreena ylioppilaana matkustin ensimmäistä kertaa "The Sunshine State" Floridaan. Matkakohteeksi valikoitui teemapuistoistaan kuuluisa Orlando, jossa ei varmasti tekeminen ja näkeminen lopu keneltäkään kesken. Muistan odottaneeni matkaa kuin kuuta nousevaa, ja voin edelleen pitää sitä parhaimpana tähän asti kokemistani reissuista.

Orlandon tunnetuin nähtävyys ja huvipuisto Walt Disney World kuului omasta mielestäni matkan huippuhetkiin. Tässä maailman suurimmassa teemapuistossa ehdimme kuitenkin vain sen alkuperäisimpään puistoon, Magic Kingdomiin. Tämä ei haitannut, sillä huvipuistoon astuessani en voinut peitellä äimistystäni ja ihailuani. Joka puolella näkyi niin lapsia kuin aikuisiakin hymy huulilla! Heti sisäänpääsyporteilta astuttua avautui näkymä Main Street USA:lta valtavaan Prinsessa Ruususen linnaan. Puisto jakautui useaan teemaan kuten Adventurelandiin, Tomorrowlandiin ja Frontierlandiin. Koska nähtävää oli paljon, tuli hieman valikoida tärkeimpiä kohteita puiston alueella. Jonot laitteisiin olivat todella pitkiä, joten pääpaino huvipuistovierailussamme keskittyi sen kiertämiseen ja tunnelmasta nauttimiseen. Iloa ja onnellisuutta pursuva Disney World oli ehdottomasti nimensä veroinen käyntikohde!

Main Street USA Disney Worldissa

"Where Dreams Come True" -Walt Disney

Disney-hahmot esittäytyivät paraatissa

Orlandon näyttävistä huvipuistoista kävimme myös Universal Studios ja Universal Island of Adventure-teemapuistoissa, jotka kuuluivat Universal Orlando Resortiin. Ne olivat upeita, ja huvipuistolaitteiltaan tarjosivat monenlaisia tuntemuksia jännityksestä vauhdin hurmaan sekä jonkin verran kipristelyä vatsan pohjassa. Universal Studiosissa pääsi lisäksi katselemaan 5D-show:ta, seuraamaan LIVE Pelkokerrointa, kuvauttamaan itsensä tuttujen elokuvahahmojen kanssa sekä olemaan mukana leikkimielisen elokuvan teossa. Näitä kaikkia yhdistää yksi kuvaus, todella hauskaa!

Universal Studiosin edessä valmiina seikkailuun

Universal Island of Adventure-puistossa ehdoton yleisövillitys on Harry Potter-maa, joka eläytyy mahtavasti elokuvan kulisseihin. Siellä astellessa tuntuu, kuin olisi itse kutsuttu Tylypahkaan opiskelemaan. Itse valtavassa kallioon rakennetussa Tylypahka-linnassa on omasta mielestäni tämän huvipuiston hienoin ja näyttävin laiteajelu efekteineen simuloidun elokuvan keskellä. Entisenä Potter-fanina olin aivan haltioissani koko tämän teemapuiston vierailun ajan.

Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry

Take me to Hogwarts, please!

Island of Adventuren Harry Potter-maan taikuudesta selvittyäni uskaltauduin "The Incredible Hulk"-vuoristorataan. Viimeisetkin rippeet taioista ja noituudesta oli kuitenkin tämän hurjan laitteen jälkeen poissa. Laitteella oli nimittäin niin suuri kiihtyvyys, että minulta meinasi ihan taju lähteä...

Pahamainen Hulk, joka sai jopa veden nousemaan ohikulkiessaan...

Indeed

Huvipuistojen vastapainoksi ajoimme yhtenä päivänä vuokra-autollamme Kennedy Space Centeriin, josta edelleen laukaistaan avaruussukkuloita avaruuteen. Heti porteilla hiljennyimme kuuntelemaan Yhdysvaltain kansallislaulua, jonka aikana kaikki toiminta avaruuskeskuksen alueella pysähtyi. Kennedy Space Center oli tällaiselle avaruudesta kiinnostuneelle henkilölle juuri oikea paikka, sillä kohteen oppaat kertoivat kaikkea mahdollista planeetoista luotaimiin. Katsoimme myös kolmiulotteisen show:n avaruuden taivaankappaleista ja niiden liikkeistä. Sisäänpääsyhintaan kuului bussiajelu Apollo 8:n laukaisualueella ja avaruusalusten kokoamisrakennuksella. Ajeluun kuului lisäksi vierailu Saturn V Centerissä, jonka katosta roikkuu suurin avaruudessa käynyt raketti. Siellä sai myös koskettaa aitoa kuukiveä, joka kaikesta hehkutuksesta huolimatta tuntui varsin tavalliselta kiveltä. Hienointa avaruuskeskuksen vierailussa oli kuitenkin lähes aidon tuntuinen avaruusaluksen laukaisusimulaatio. Itse eläydyin niin paljon, että noustessani laitteesta odotin jo näkeväni Maapallon ihan avaruudesta käsin... Päivä oli kaiken hienoutensa lisäksi todella opettavainen!

Kennedy Space Center Visitor Complex

Elokuvistakin tuttu avaruusalusten kokoamisrakennus

Matkakertomuksestani voi saada käsityksen, että en uhrannut ollenkaan aikaa treenaamiseen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kävin Clermontin treenikeskuksella harjoittelemassa muutaman kerran loman aikana. Clermont on myös Suomen pikajuoksumaajoukkueen käyttämä harjoittelukeskus, jossa puitteet olivat hyvässä kunnossa. Sinne päästäkseen tuli jo ennen matkaa olla yhteydessä treenikeskuksen vastuuhenkilöihin, sillä muuten ei olisi ollut aidatulle kentälle mitään asiaa. Paperihommien jälkeen pääsinkin harjoittelemaan kuumalle urheilukentälle, jossa koin onnistumisen elämyksiä tehdessäni telineistä lähtöä, askelmerkkijuoksuja ja täyden vauhdin pituushyppyä. Juoksuni tuntui kulkevan kuin unelma ja hypyt kantoivat alkukesään nähden hienosti. Olo oli melkein kuin ammattilaisurheilijalla treenatessani sillä kentällä, jolla tiesin harjoitelleen myös maailman huippuja.



Lämmittelyä ennen pituustekniikkatreeniä

Orlandon matkallamme oli hyvin tärkeää suunnitella päiväohjelma tarkkaan, jotta loman lopussa ei jäänyt mitään olennaista nähtävyyttä näkemättä. Treenin teinkin aina heti aamulla, jotta päivällä ja illalla ehti esimerkiksi shoppailemaan tai hotellimme uima-altaalle aurinkoa palvomaan. Aamutreenissä oli myös se hyvä puoli, että ei ollut vielä ihan niin kuuma. Clermontin urheilukenttä sijaitsi ikään kuin montussa, jossa liioittelematta oli todella kuuma! Onneksi treenin jälkeen usein pääsi vilvoittelemaan ilmastoituun ostoskeskukseen tai Outletiin. Ostoksia teinkin halvan hintatason innoittamana paljon. Kotiin tuomiseksi tarttuikin tuliaisia muun muassa Tommy Hilfigeriltä, GUESS:iltä, Victoria`s Secret Outlet Storesta, Abercrombielta ja Hollisterilta. 

Treeni tehty Clermontissa

Kohta pärskähtää!

Vaikka Orlandon matkastani on jo yli kaksi vuotta aikaa, muistan osan kokemistani hetkistä edelleen kuin eilisen päivän. Teemapuistot, avaruuskeskus ja ostosmahdollisuudet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Orlandon matkani on vieläkin minulla reissujen TOP5-listan kärjessä, ja rima on asetettu todella korkealle tuleville matkoilleni. Vaatii todella hienoa unelmamatkaa, jotta se päihittäisi edellä kuvatun, onnellisista hetkistä ja unelmien täyttymisistä kootun kokonaisuuden.