Tenttikirjoja ja tähtipölyä

"To all the little girls who are watching this,

 never doubt that you are valuable and powerful

 and deserving of every chance and opportunity

 in the world to pursue and achieve your own

 dreams."

USA:n presidentinvaalit sai tällä viikolla päätöksensä. Itse en kiireiltäni kovinkaan paljoa ehtinyt tapahtumia seuraamaan, mutta Hillary Clintonin puhe tappionhetkellä kosketti ainakin minua (kts. alku). Vaikka aina välillä tuleekin elämässä lunta tupaan, haluan uskoa, että ahkera työ niin opiskelussa kuin urheilussakin lopulta palkitaan. Meillä kaikilla on mahdollisuus onnistua, kun vaan oppii olemaan luja ja peräänantamaton, eikä lakata uskomasta unelmiinsa.

Minä ja Valkoinen talo

Puhetta antamassa?

Pienenä takaisinheittona lomailin kesäkuussa 2015 viikon Washington DC:ssä. Oli mielenkiintoista nähdä ulkoapäin Valkoinen talo, Capitol Hill ja entisten presidenttien mahtipontiset monumentit. Kaiken kaikkiaan kaupunki on hieno matkailukohde. Maanalaisella on helppo kulkea ja useisiin museoihin on vapaa pääsy. Täällä voi nähdä mm. The Declaration of Independence, Bill of Rights ja The Constitution -asiakirjat. Potomac Millsissä on tosi hyvä Outlet, jossa mm. Abercrombie & Fitchin halpa myymälä. Suosittelen! 

Mielenkiintoinen kirjoitusasu kun sanoin nimeni

Opiskelussa on nyt kiireistä. Meneillään on tällä hetkellä embryologiaa, joka on työlästä opiskeltavaa englanninkielisistä kirjoista. Onneksi kuitenkin suomalainen Kehitysbiologia-kirja auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia ja luentokalvot tiivistävät yhteen kaiken olennaisen tiedon. Mitään yhtä haastavaa en ennen ole opiskellut, mutta entistä palkitsevammalta näiden vaikeiden asioiden hahmottaminen ja mieleen painuminen tuntuukin.

Bileitäkin on kuitenkin ollut opintojen vastapainoksi. Järjestimme oman kurssin voimin aivan huikeat E-bileet eli esittäytymisbileet ylemmille vuosikursseille. Teemana oli The Great Gatsby, jossa pukeuduimme 1920-luvun Amerikan tyylisesti. Nämä "A little party never killed nobody" henkiset bileet ylittivät omat odotukseni moninkertaisesti. Ohjelmassa oli mm. ilma-akrobatiaa, suklaasuihkulähdettä, tanssishow, E-videon paljastus, ilotulitus, salakapakka ja illan kruunaama kurssin bändin mahtava ensiesiintyminen. Suunnittelua ja valmistelua näiden bileiden eteen oli tehty kuukausia, mikä näkyi upeassa lopputuloksessa: E-bileet 2016 by Cursus Starck olivat unohtumaton ja eeppinen fuksikurssimme taidonnäyte sekä syksyn huipentuma.

A little party never killed nobody

Aika pian E-bileiden jälkeen oli vuorossa ensimmäiset tämän syksyn sitsit eli fuksisitsit, jossa teemana oli Köyhät - Rikkaat. Me fuksit olimme tietysti niitä köyhiä jätesäkkeihin, muovipusseihin ja rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuen. Mukavaa oli pitkästä aikaa päästä sitsaamisen makuun ja opettelemaan minulle uusien lääkisaiheisten laulujen sanoja ja melodioita.

Nyt on pidettävä hetken taukoa kaikenlaisista vapaa-ajan menoista ja toden teolla keskityttävä lääkiskirjoihin. Enää neljä viikkoa jäljellä joululomaan, jolloin taas yksi unelmani käy toteen. Siihen asti jaksaa jaksaa!

Nallesairaala - lääkärileikkejä ja nauravia lapsia

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja syksy on hiljalleen kääntymässä talveksi. Valoa tähän pimeään vuodenaikaan tuo onneksi lukuisat tapahtumat ja juhlat, uusi harjoitusohjelma peruskuntokauden toiselle osalle sekä vaihtelevat koulutyöt opintokäynteineen. Tämän päivän tekee erikoiseksi se, että aloitin päivälleen vuosi sitten valmentautumisen kevään 2016 lääketieteen valintakokeeseen. Välillä sitä miettii, kuinka paljon voikaan elämä muuttua vuoden aikana. Tässä tapauksessa kuitenkin positiiviseen suuntaan :)

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa vetämään lääkärintakin ylleni ja "leikkimään" lääkäriä. Kyseessä oli nallesairaalakäynti, jossa jokainen ykkösvuosikurssin opiskelija meni päiväkotiin hoitamaan lasten nalleja, nukkeja, pehmoleluja tai mitä vain leluja päiväkotilapsella mukana olikaan. Käynnin tarkoituksena oli vähentää lasten lääkäripelkoa, mutta toisaalta myös lisätä opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja lasten kohtaamisessa. Heittäydyin leikkiin mukaan ja ilahduin siitä, kuinka alkuun jännittyneetkin lapset muuttuivat haastateltaessa ja tutkiessa reippaiksi ja avoimiksi. Kokemus oli ennen kaikkea opettavainen, ja yllätin myös itseni siinä, kuinka hyvin tulin toimeen pienten lasten kanssa.

Kipeälle nallelle/koiralle vähän nallelääkettä

Opiskeluun on tullut mukaan jo pitkään odottamani anatomia, jonka vaikeudesta alkuun peloteltiin kovasti. Itse koen anatomian opiskelun enemmänkin keventävän jakson taakkaa, sillä pelkkää raakaa lukemista on vähemmän. Lisääntyminen, kasvu ja kehitys-jakson (tuttavallisemmin LKK) aikana opiskelemme lantion alueen anatomiaa. Latinan oppiminen tuntuu mielestäni asiantuntevalta ja antoisalta, aivan kuten minkä tahansa uuden kielen oppiminenkin.

Tästä kirjasta on tullut yksi aarteistani

Viime viikonloppuna juhlittiin kandiseuramme TLK:n 44. vuosijuhlia, jossa toimin muiden nakkilaisten kanssa iltajuhlan narikassa ja juhlia edeltävästi juhlasalin yhtenä koristelijana. Työvuoro oli pitkä, mutta pääsimme seuraamaan juhlaa aitiopaikalta ja ihastelemaan kaunista iltapukuloistoa. Samalla pääsi ikään kuin haistelemaan ilmapiiriä tulevien vuosien vuosijuhlia varten sekä osaksi arvokasta akateemista juhlaa. Palkkioksi tästä pääsimme vieläpä vuosijuhlien jatkoille juhlimaan upeaan Näsilinnaan, jossa viihdyin lähes aamunkoittoon asti. Ilta oli kaikessa hienoudessaan kaiken työn arvoinen!

Juhlasali valmiina vastaanottamaan juhlavieraat

Kuvan  ottohetkellä en vielä tiennyt, kuinka upea ilta oli tulossa!

Kulunut syksy on pitänyt sisällään sellaisia asioita, joita en vuosi sitten tänä päivänä osannut kuvitellakaan. Jos Sinä olet vastaavassa tilanteessa kuin minä olin vuosi sitten, älä epäröi tarttua haasteeseen. Nyt lopuksi siteeraan Apulannan loistokasta ja itselleni hyvin tärkeää kappaletta Valot pimeyksien reunoilla-kappaletta sanoin "Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys, Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta". Nämä sanat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen kuullessani ne ensimmäistä kertaa, ja pääsykokeiden selättämisessä ne nousivat arvoon arvaamattomaan. Haluankin toivottaa valintakokeisiin valmistautuville lukijoilleni valtavasti tsemppiä, uskoa omiin kykyihin ja tahtoa toteuttaa unelmia! Vuosi elämässä on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, ja itse ainakin olen vuoden aikana saanut valtavan määrän elämänkokemusta matkalla kohti lääkäriyttä.

Peruskuntokautta ja tenttiviikkoa

Edellisen postauksen jälkeen minulla on hieman pitänyt kiirettä opiskelun, treenien ja opiskelijatapahtumien merkeissä. Yksi pieni unelma kävi taas toteen, kun saimme kurssin kanssa toistaiseksi puhtaanvalkoiset buranahaalarimme. Ne olivat itselleni jo kolmannet opiskelijahaalarit, mutta rohkenen uskoa, että ne viimeiset. Tällä hetkellä minulla on vähän työsarkaa ommella vanhoja haalarimerkkejä edellisistä haalareista uusiin. Haalareiden lisäksi saimme samassa kättelyssä myös nimineulan, jota tulemme käyttämään opintokäynneillä ensimmäiset kaksi vuotta. Yhtenä aamuna Orion tarjosi koko kurssillemme oikein maittavan aamiaisen sekä lahjoitti meille kaikille oman stetoskoopin. Tästä olimme hyvin kiitollisia, ja valehtelematta aika monta stetoskooppiselfietä käytävillä näkyi otettavan! Viimeistään tässä vaiheessa on lopullisesti realisoitunut se tosiasia, että medisiinarin elämää tulemme viettämään seuraavan kuuden vuoden ajan.

Näitä oli jo odotettu

Syksy on kulunut monien tapahtumien kiertämisessä, joista viimeisimpänä olivat Cirque de la Medicine, Hämeenkadun appro ja TTY:n entisen kiltani Bionerin 11-vuotisjuhlat. Cirquessa ideana oli kiertää yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa Tampereen baareja keräillen merkintöjä suorituskarttaan ja lisäksi käydä erilaisilla rasteilla suorittamassa annettuja tehtäviä. Illan päätteeksi olisi ollut vielä tarjolla jatkot, mutta päätin jättää ne väliin. Oli silti hauskaa päästä "ulkoiluttamaan" haalareita ensimmäistä kertaa kaupungilla. Tämä oli hyvää harjoitusta Hämeenkadun approon eli Suomen suurimpaan opiskelijatapahtumaan, joka järjestetään joka syksy Tampereella. Olin tapahtumassa mukana jo kolmatta kertaa, joten suoritin Laudatur-tutkinnon. Helppoa hommaa se ei ollut, mutta ripeällä tahdilla ja kavereiden kannustuksella taival päättyi onnistuneesti saaden palkinnoksi tästä haalarimerkin. Kiva ilta oli jälleen kerran ja jatkoilla riitti porukkaa aivan valtavasti. Bionerin vuosijuhlille halusin osallistua siitä syystä, että oli mukava nähdä entisiä opiskelukavereitani ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Juhliin pukeuduttiin teemaan sopivalla asustuksella ja juhlapaikka oli koristeltu hienosti Tylypahkan suuren salin mukaisesti tupapöytiin. Nuorempana fanitin Pottereita kovasti, minkä vuoksi pidin juhlien teemamusiikista, ilmapiiristä ja tupien välisestä kilpailusta. Ilta oli kaikin puolin lämminhenkinen, ja hauskaa oli vaihteeksi irrottautua lääkiskuplasta ja hengailla teekkarikavereiden seurassa.

Liian jästi Tylypahkaan?

Vuosijuhlista innostuneena kävin jonottamassa virkeästi aamuyön tunteina itselleni "nakkipaikkaa" Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran (TLK:n) vuosijuhliin ja ilokseni sain haluamani työvuoron iltajuhlasta. Me ensimmäisen vuoden medisiinarit emme saa vielä osallistua juhlavieraina näihin juhliin, mutta olemalla töissä saamme olla mukana tätä arvokasta akateemista vuosijuhlaa. Palkkioksi iltajuhlassa nakkeilemisesta pääsemme vieläpä mukaan vuosijuhlien jatkoille, joissa varmasti tulee olemaan viihtyisää sekä ehdottomasti työpanoksen arvoinen illan kohokohta.

Jotta totuus ei vallan unohtuisi opiskeluelämästä, on arki kulunut koulujuttujen ja tenttiin valmistautumisen parissa. Histologian preparaattitentti meni minulla kerrasta läpi ja varsinainen jaksotentti tuntui pääosin helpolta. Erityisen iloinen olin siitä, että juuri kuluneella tenttiviikolla ehdin tehdä muutakin kuin vain lukea (kuten käydä treeneissä). Olin panostanut tenttiä varten koko jakson ajan, joten viimeisimpinä päivinä sainkin keskittyä käytyjen sisältöjen kertaamiseen ja mieleen palauttamiseen. Jos tenttiin valmistautuminen olisi jäänyt tenttiviikolle, olisi se voinut aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja paineita läpipääsyyn. Tässä mielessä Tampereen lääkiksessä käytössä oleva PBL-oppimiskäytäntö auttaa pysymään jakson aikana perillä tärkeistä opiskeltavista asioista. Se ikään kuin "pakottaa" opiskelemaan sitä mukaa kuin uutta asiaa tulee, mikä tehostaa oppimista.

Urheilun osalta olen aloittanut peruskuntokauden, joka pitää sisällään paljon loikkia, määräintervalleja ja perusvoimaa. Tarkoituksena on luoda pohjaa kovatehoiseen harjoitteluun, joka keskittyy kilpailukausille. Määrää tehdään peruskuntokaudella paljon, mutta tehot ja palautusajat pidetään melko pieninä. Treenit ovatkin lähteneet mukavasti käyntiin, vaikkakin lihaskivuilta en ole onnistunut välttymään... Tenttiviikko oli ihanteellista aikaa urheilun harrastamiseen, sillä muuta koulua ei ollut kuin itsenäistä opiskelua. Pystyin unohtamaan tenttiajatukset hetkeksi kokonaan ja samalla varomaan, etten lue itseäni aivan väsyksiin. Samojen valintojen äärellä olin kuin pääsykoeaikoina, jolloin opin kuinka opiskelusta saa itselleni mahdollisimman tehokasta. Säilytin tuolloin oppimani tietyn rentouden, joka yleensä siivittää hyviin lopputuloksiin.

Tänä viikonloppuna aion pitää kokonaan vapaata opiskelusta, jotta olisin levännyt ensi maanantaina alkavaan uuteen jaksoon (Lisääntyminen, kasvu ja kehitys). Tämä uusi jakso kestääkin sitten joululoman alkuun asti, minkä vuoksi nyt lataan akkuja uusien tietojen hankkimista varten. Vaikka tässä kuluneessa solujaksossa olin hyötynyt aiempien opintojen kautta, koittaa siihen nyt muutos, kun seuraavan jakson asiat tulevat olemaan minulle uusia ja opittavaa on paljon. Nyt kuitenkin hetkeksi hengähdän, täytän lauantaina vuosia ja käyn ulkona tuulettumassa urheilukentän rauhaisessa miljöössä.

Virallisesti medisiinari

Viime postauksen jälkeen ovat kouluhommat alkaneet pyöriä toden teolla Solut, kudokset ja niiden toiminta -jakson alettua. Tähän asti solujakso on tuntunut minusta aika helpolta, sillä olen ennen lääkistä opiskellut kyseisiä asioita yliopistotasolla. Saisin jopa jaksotentin luultavasti hyväksiluettua aiemmilla opinnoillani, mutta innokkaana opiskelijana osallistun mieluummin tenttiin kuin käyn läpi hyväksilukumenettelyt. Tulee ainakin luettua asiat paremmin kun tietää, että lopussa odottaa kuulustelu.

Uutta asiaa on tietenkin myös tullut, mistä olen todella iloinen. Olemme katselleet mikroskoopilla ja virtuaalimikroskoopilla tietokoneelta monia kudosnäytteitä ja opetelleet tunnistamaan niistä eri solutyyppejä. Tässä histologiassa huomaa hyvin kehittyvänsä, ja se jos mikä tuo lisää puhtia ja uutta intoa. En esimerkiksi nähnyt ensimmäisen mikroskopoinnin jälkeen preparaatilla lähes muuta kuin "marjapuuroa", mutta nyt tunnistan useimmiten jo ensisilmäyksellä mm. sidekudosta ja epiteeliä. Jakson lopulla meillä on histologiasta preparaattitentti, jossa näitä kudoksia tulee osata tunnistaa. Hieman lisäjännitystä tähän tuo se, että tentin läpipääsyraja on noin 80 % kokonaispisteistä, mutta luotan omiin taitoihini ja kovan harjoittelun tulokseen.

Mikroskooppiryhmätyön touhussa

Kliinisenä taitona ensimmäiseksi opettelimme laskimoverinäytteen ottoa toisiltamme ja sen harjoittelu oli antoisaa. Tuntui, että pääsi tekemään jotain konkreettista solujen opiskelun vastapainoksi. On hieno juttu, että kliinisiä taitoja on integroitu opetukseen jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Ja voi että niitä riemunkiljahduksia kun tutorryhmäläiseni onnistuessaan hihkaisivat "Sain verta!". Itsekin onnistuin ensimmäisellä kerralla, mutta aivan yhtä lailla olin iloinen toisten onnistumisten puolesta.



Sinne valui...

Opiskelun ohella on tullut käytyä erinäisissä tapahtumissa, kuten kaupunkisuunnistuksessa ja hupitutorryhmämme approlla kierrellen ryhmäläistemme koteja. Kuitenkin yksi tapahtuma oli ylitse muiden ja jopa koko fuksivuoden tärkein tapahtuma: Injektiot. No words needed. Vannottuamme injektiovalan minulla ei ole lupa kertoa, mitä näissä huikeissa injektiobileissä tapahtui, mutta kaikilla oli kyllä todella hauskaa. Kiertelimme Leijonakuningas-teemaan pukeutuneena rasteja ja lopussa menimme injektoitaviksi. Nyt voinkin kutsua itseäni virallisesti medisiinariksi!

Meistä tuli medisiinareita! © hupitutorit  

Leopardiselfie

Olen saanut luotua itselleni päiväkohtaisia opiskelurutiineja ja aikataulutettua opiskelun siten, ettei mikään tehtävä jää esimerkiksi viimeiseen iltaan roikkumaan. Annan itselleni luvan osallistua oheistapahtumiin ja tilaisuuksiin kunhan olen ensin opiskellut ahkerasti viikolla käsiteltyjä asioita. Mukavaa tässä opiskelussa on se, että kaikenlaisia kivoja tapahtumia ja uutta opittavaa on aina tiedossa. Aina on jotain mitä odottaa, eikä mikään päivä ole täysin toistensa kaltainen.

Johdantojakso suoritettu

Kolme viikkoa lääkistä on nyt takana ja opintoihin perehdyttävä johdantojakso on ohi. Tämä jakso piti sisällään muun muassa tutustumista, ensihoitoa, mielenkiintoisia paneeleita, tutoristuntoja, seminaareja ja lukuisia tapahtumia koulun ulkopuolella. Ehdottomasti paras anti oli mielestäni jo toisen opiskeluviikon aikana tehty opintokäynti yliopistosairaalaan. Pääsimme haastattelemaan potilasta ja seuraamaan hänen käyntiään lääkärin vastaanotolla. Opintokäynti lisäsi todella mielenkiintoa alaan ja oli hienoa nähdä, kuinka vasta lääkärinopinnot aloittavaa opiskelijaa arvostetaan potilaiden silmissä!

Edellisen postauksen jälkeen olemme saaneet vuosikurssillemme nimen ja kurssin vastuuhenkilöt valittua. Keräännyimme oman vuosikurssimme ja osan kakkoskurssilaisista kanssa perinteiseen illanviettoon Kintulammelle. Kovakuntoisimmat tulivat paikalle pyörällä tai jopa juosten, mutta itse en tähän porukkaan valitettavasti lukeutunut... Illan päätteeksi paljastettiin seremoniallisin menoin vastuuhenkilöt ja kurssimme isäntä sekä emäntä. Vuosikurssimme nimi saatiin etukäteen äänestää joko isännän tai emännän nimen mukaan nimettäväksi, ja noudatimme vanhaa tuttua isännän mukaan nimeämistapaa. Riemu oli rajaton, kun kurssimme nimeksi tuli Cursus Starck. Olemme nimemme mukaisesti vahva kurssi, jonka vastuuvirkoihin valittiin aktiivisia ja toimeenpanevia persoonia. Game of Thrones-sarjan mukaan lause "Winter is coming" muotoutui kurssimme käsissä meille sopivampaan muotoon "Doctor is coming", aika osuva mielestäni!

© Cursus Starck

Ryhmähenkeä on niin ikään kasvatettu yhteisillä projekteilla ja tapahtumilla. Lähes välittömästi alkoi suunnittelu marraskuisiin E-bileisiin eli kurssimme esittäytymisbileisiin ylemmille vuosikursseille. Viime vuoden fuksit olivat järjestäneet niin upeat E-bileet sekä kuvanneet aivan uskomattoman hienon E-bilevideon, että on lähes mahdotonta pistää siitä enää paremmaksi. On kuitenkin mahtavaa, että vuosikurssiltamme löytyy niin paljon innokasta porukkaa, jotka ovat valmiita näihin projekteihin täysillä panostamaan.

Vaihtaakseni hetkeksi puheenaihetta, viime viikonloppu kului osaltani lähes täysin yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelua seuratessa. Omat odotukseni olivat korkealla, sillä maaottelu järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin ulkopuolella. En olisi voinut kuvitella parempaakaan paikkaa järjestää nämä kilpailut kuin kotikaupungissani Tampereella, joka on kaiken muun lisäksi osoittanut taitonsa järjestää suuria urheilutapahtumia. Tunnelma oli jälleen hieno ja kotiyleisön kannustus todella aktiivista, joten varmasti urheilijoiden kelpasi mitellä sijoituksista Ratinan stadionin uudistetulla mondolla. Katsomossa kisoja kannustaessani palasin hetkeen jolloin 17-vuotiaiden sarjassa sain edustaa Suomea nuorten Suomi-Ruotsi-maaottelussa pituushypyssä. Kunnia-asiahan se oli niihin kisoihin päästä, vaikka Ruotsille tappion sinä vuonna koimmekin. Tästä huolimatta kokemus oli upea, ja sitä vielä edelleen lämmöllä muistelen.

Suomi-Ruotsi-maaottelu 2016

Nuorten Suomi-Ruotsi Espoossa 2011. Lisätehtävä: etsi minut kuvasta ;)

Opiskelijaelämään palatakseni, mutta kuitenkin urheiluvivahteella, viimeisimpänä isona tapahtumana osallistuimme Hunaja-cupiin eli lääkiksen vuosikurssien väliseen jalkapalloturnaukseen. Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa Cursus Starck sai näyttää kyntensä ryhmähengellään ja panostuksellaan. Cheerleading-porukka sekä peleihin osallistuva kokoonpano harjoittelivat ja hioivat kuvioitaan etukäteen, jotta itse tapahtumassa saimme nauttia yhdessä tekemisestä ja yhteisöllisyydestä. Tapahtumaan kuului niin paljon muuta kuin pelkkää pelaamista, ja itseni kaltaiselle yksilölajin urheilijalle joukkueessa pelaaminen tuntui aivan uudelta ja arvostetulta. Koko Hunaja-cup ylitti odotukseni niin pelaamisen kuin kannustusjoukkueidenkin suhteen. Oma vuosikurssini piti tiukasti yhtä pelikentällä ja kentän laidalla kannustaen omiaan. Tulimme turnauksessa lopulta neljänneksi, mutta naisten sarjassa meidän fuksien joukkue voitti ylempien kurssien muodostaman joukkueen. Voittoa juhlittiin illan päätteeksi Amos-klubilla turnauksen jatkoilla, jossa pidettiin myös palkintojenjako. Tosi kiva ilta kaiken kaikkiaan, ja tavoitteeksi ensi vuodelle asetimme mestaruuden hankkimisen Cursus Starckille.

Kiitos vielä kurssimme mahtavalle cheerleading-porukalle! ©

Seuraavalla viikolla alkaakin viimein kunnollinen opiskelu solujakson myötä. Työtä tulee olemaan varmasti paljon, mutta onneksi motivaationi on korkealla ja odotan jo pääseväni tositoimiin opiskelun osalta. Urheilusta minulla on tällä hetkellä meneillään ylimenokausi eli treenejä eikä kisoja ei ole vaan saa urheilla ihan oman mielen mukaan. En ole kuitenkaan paljoa omatoimitreeneissä nyt syyskuussa käynyt flunssan ja parin viisaudenhampaan poiston takia, mutta tarkoituksenani on ottaa se taas mukaan kuvioihin. Olen elänyt nämä ensimmäiset kolme viikkoa lähes täysin lääkiskuplassa ja olisi ehkä hyvä sitäkin joskus puhkaista tapaamalla muita kuin lääkisläisiä kavereita. En vain voi sille mitään, mutta Cursus Starck alkaa olla kuin suuri perhe, joka pitää yhtä. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja pimeneviä iltoja kohti!

Eka viikko lääkiksessä

Nyt ovat lääketieteen opinnot omalta osaltani pyörähtäneet käyntiin ja kaikin puolin upeita hetkiä on ensimmäinen viikko pitänyt sisällään. Opinnot saivat juhlallisen tuntuisen alun kun me uudet fuksit kävelimme ensimmäisenä koulupäivänä toisen vuosikurssin muodostaman kunniakujan läpi. Olin tähän osannut jo ennalta varautua, mutta hienolta se tuntui kun meidät otettiin näin avosylin vastaan uuteen kouluumme. Kurssikavereihin tutustuminen alkoi lähes saman tien, kun ihastelimme uusia moderneja opetustiloja vastavalmistuneessa yliopistorakennuksessa.

Avajaisbileiden ennakkolippu

Ensimmäisenä päivänä oli tervetuloluentoja ja kampukseen tutustumista hupitutor-ryhmissä. Aluksi tuntui, että oli hieman pyörällä päästään kaikesta tiedon määrästä. Onneksi on vähitellen harjaantunut uusiin käytäntöihin ja luentosalit sekä muut opetustilat löytyvät jo kohtuullisen pienellä etsimisellä. Koulupäivän jälkeen ehti nopeasti piipahtaa kotona, ennen kuin illalla keräännyimme Tampereen lääketieteen opiskelijoiden kerhotiloihin Amos-klubille. Ilta oli enemmän kuin hauska ja se lisäsi mielestäni kurssimme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen vuosikurssin hupitutorit olivat järjestäneet kivaa yhdessä tekemistä ja ohjelmaa, joissa tarvittiin myös ryhmässä toimimisen taitoja. Itse tykkäsin eniten anatomiavisasta, jossa ryhmittäin tuli sijoittaa annettu latinankielinen rakenne oikeaan kohtaan kehoa. Hassua, että kesällä värittelin uuteen anatomian värityskirjaani ensimmäisiä lihaksia ja osasinkin heti laittaa m. sternocleidomastoideuksen oikeaan paikkaan. Ei mennyt kesävärittely siis ollenkaan hukkaan! Illan päätteeksi vuorossa oli osallistujamäärältään ennätyksen rikkonut Tampere-talo-maraton, joka kokemuksena varmasti yhdisti siinä mukana olleita.

Toinen päivä kului lähes samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin luentoja ja esittelyitä kuunnellen. Näiden lisäksi pidimme ensimmäisen tutoristuntomme. Omassa ryhmässäni kommunikaatio ja ajatustenvaihto toimi heti alusta lähtien hyvin, ja opetusmetodina käyttämämme PBL (problem based learning) vaikuttaa todella tehokkaalta ja kiinnostavalta. Johdantojaksolla kuitenkin vasta tutustumme tähän menettelyyn ja tavoitteena meillä on oppia kuinka opiskellaan ja hankitaan tietoa.

Toisen opiskelupäivän iltana oli ohjelmassa jo ensimmäiset bileet, joita ennen etkoilimme hupitutoriemme luona. Ilta oli todella mukava ja bileet hyvin järjestetyt. Lähdin kuitenkin näistä avajaisbileistä aiemmin pois, sillä me fuksit varustauduimme jo seuraavan aamun toogabilelippujen jonotukseen. Aamuyön tunnit kuluivatkin vuosikurssimme keskuudessa koulun ulko-oven eteen leiriytyen. Ilo oli ylimmillään kun viimein yön valvomisen jälkeen sain nimeni ilmoittautuneiden listaan. Väsymys vähäsen painoi, mutta seuraavana päivänä odottavat toogabileet piristivät kaikkia lipun saaneita. Pakollisen seminaarin jälkeen loppupäivä kuluikin lepäillen kotona ja voimia keräten seuraaviin päiviin. Uskon, että lippujen jonotus lisäsi vuosikurssimme yhteishenkeä ja monet sitä jo vertasivat tuleviin päivystyksiin - harjoitusta tuokin tulevaan ammattiin.


Etkoilta kuvattua. Itsekin kuljen polkua tupsulakista valkotakkiin

Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa mielenkiintoinen seminaari, jossa oli mukava keskustella yhdessä ryhmissä lääkärin ammattikuvasta. Iltapäivän luennon jälkeen katseet käännettiin illan toogabileisiin ja niihin valmistautumiseen. Olin jo kesällä käynyt ostamassa naamiaisliikkeestä asuun sopivan laakeriseppeleen ja olin kaivanut kaapista vanhat gladiaattorini. Hakaneuloja olin keräillyt pitkin kesää kilpailuista saamistani kilpailunumeroista. Toogaan pukeutuminen etkoilla oli oma haasteensa eikä se näin ensikertalaiselle käynyt ihan hetkessä, mutta onneksi hupitutorimme auttoivat. Juhlapaikalle siirtyäksemme meidän tuli ensin kävellä keskustan läpi, ja oli hauska katsella vastaantulevien ihmisten ilmeitä! Toivottavasti heillä oli yhtä hauskaa kuin meillä oli. Lopun matkasta kuljimme tilausbussien mukana bilepaikalle, jossa jo sangriasammiot odottivat katetun ruokapöydän kera. Pian poseerasimme vuosikurssimme yhteiskuvassa, jonka jälkeen alkoivatkin aivan huikeat bileet. En ole koskaan ennen ollut vastaavanlaisissa, tunnelma oli niin katossa ja ohjelma aivan mieletöntä! Toogabileet olivat ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.



Kohta mennään!

Matkalla toogabileisiin

Viikon viimeisenä opiskelupäivänä tutorryhmälläni oli kirjaston esittely ja tiedonhankintaa, mikä oli varsin kevyt ryhmätyöopetus. Tämän jälkeen alkoi viikonloppu, joka keskittyi univelkojen poistamiseen, urheiluun ja ensimmäisten tutoristuntojen oppimistavoitteiden perehtymiseen. Ensimmäinen opiskeluviikko oli hyvin ohjelmantäyteinen, enkä ehtinyt käydä treeneissä ennen perjantaita. Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, että osallistuin kaikkeen järjestettyyn toimintaan ja olen päässyt tutustumaan niin mukaviin ihmisiin, joita lääkiksessä tapaa. Oma lukunsa on se yhteishenki, joka meillä koulussa vallitsee. Heti ensimmäisinä päivinä vahvistui tunne, että tänne minä kuulun!

Ikimuistoinen. Jännittävä. Vauhdikas. Eeppinen. Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin, mutta yksinkertaisesti tätä oli ensimmäinen viikko lääkiksessä!

Koulun alun mietteitä

Kesä on edennyt siihen pisteeseen, että päässäni pyörii mitä moninaisempia ajatuksia tulevasta opiskelusta. Vieläkin minusta tuntuu epäuskoiselta, että olen päässyt opiskelemaan minua kaikista eniten kiinnostavaa alaa eli lääketiedettä. Huomenna se alkaa, josta olen niin pitkään haaveillut. Huomenna alkaa lääkis!

Päällimmäisenä tunteena koen suurta intoa sekä motivaatiota oppia uutta ja päästä itse tekemään toimenpiteitä. Odotan valtavasti paneutumista ihmiskehon fysiologiaan ja anatomiaan, kliinisten taitojen harjoittelua ja myöhemmin potilaiden kohtaamista. Koskaan ei ole ennen kesä tuntunut yhtä pitkältä kuin se nyt oli.

Opintojen alku kiistatta jännittää minua vähän. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan, enkä siis ole tämän asian kanssa yksin. Olen jo päässyt tutustumaan osaan tulevista kurssikavereistani hupitutortoiminnan kautta, ja kaikki nämä ovat vaikuttaneet innokkailta ja odottavilta. Koulu on helpompi aloittaa kun tietää, että pääsee mukavassa porukassa sitä käymään. Minä ja kurssikaverimme emme luultavasti vielä osaa edes odottaa, mitä kaikkea hienoa tulemme yhdessä tekemään ja kokemaan opintojemme aikana.

Vaikka yliopisto-opiskelu minulle onkin jo tekniikan opinnoissani tullut tutuksi, on lääkis uskoakseni aivan oma maailmansa. Opiskelu on pitkälti valmiin lukujärjestyksen noudattavaa, koulumaista tyyliä, jossa itsenäisen opiskelun määrä on tärkeässä roolissa. Tiedonhankinta ja avainasioiden erottelu vähemmän merkittävästä tulee aiempaan opiskeluuni verrattuna korostumaan. Uskon ja toivon, että tulen tottumaan uusiin opiskelumetodeihin ja löytämään itselleni sopivimman tavan omaksua uutta tietoa. Lääketieteessä tiedon määrä on kuitenkin niin valtava, ettei kaikkea tätä voi kukaan täydellisesti hallita.

Olen nyt kääntämässä uutta korttia elämässäni, joka eräänä kauniina päivänä johtaa laillistettuna lääkärinä toimimiseen. Minun tulee opintojeni aikana ennen kaikkea kasvattaa vastuunkantokykyä, parantaa ongelmanratkaisutaitoja sekä oppia potilas-lääkäri-vuorovaikutustaitoja ja kollegiaalisuutta. Edellytyksenä on tietenkin vankka teoriapohja sekä rutinoituneet käytännön taidot. Opiskelu ja tuleva lääkärin työ tulee olemaan vaativaa ja raskasta, minkä vuoksi minun tulee jo alusta lähtien asennoitua kohtaamiini haasteisiin kunnioittavasti. Kaikkea en tule ihan hetkessä oppimaan, mutta oikealla asenteella, apua kysymällä ja riittävällä määrällä harjoitusta tulen varmasti selviämään. Tästä lääkäriksi kasvamisessa on varmaankin pohjimmiltaan kyse. Olen kuitenkin aivan varma, että tulen ottamaan ensimmäisestä vuodesta eli fuksivuodesta kaiken irti. Huomisesta lähtien alan elämään unelmaani!