Haaveista totta - Kreeta

Lomaviikko Kreikan suurimman saaren Kreetan lämmössä sujui mukavasti paljon uusia mieleenpainuvia elämyksiä kokien. Kreikka on ollut jo lapsuudesta asti kesän rantakohdesuosikkejani lämpimän ilmaston, kauniiden maisemien ja herkullisen ruokansa ansiosta. Vuosia sitten on tullut lomailtua mm. Santorinilla, Rodoksella, Karpathoksella ja Pargassa, mutta Kreikan laajasta rantalomavalikoimasta Kreeta oli vielä minulta kokematta.

Matka suuntautui saaren entisen pääkaupungin Hanian läheisyyteen Länsi-Kreetalle, jossa matkailijalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Hanian lomakylät sijaitsevat saaren pohjoisrannikolla ja Hanian keskustaan pääsee helposti bussilla. Jo saapumisiltana nousimme bussiin, joka vei meidät Plataniaksen keskustaan iltakävelylle ja illalliselle. Platanias on täynnä hyviä ravintoloita, joista ainakin Poseidonio ja Kantapi osoittivat kreikkalaisen ruuan parhaat puolet. Kanasouvlaki, tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet ja kanapita-leipä maistuvat aidossa ympäristössä lähes taivaallisilta.

Hanian kaupungissa etenkin venetsialainen satama ja kauppahalli vanhassa kaupungissa olivat näkemisen arvoiset. Venetsialainen satama oli postikorttimaisen viihtyisä ja lukuisat turistit parveilivatkin tällä rantakadulla sekä sen ravintoloissa. Ostosmahdollisuudet ovat Haniassa myös hyvät, on tunnettuja merkkiliikkeitä ja nahkakujia, joista voi ostella matkamuistoja. Yhdistimme Hanian urheilustadionilla tekemäni treenin ja kaupungissa kiertelyn. Treeni oli otollisinta tehdä heti aamusta, sillä jo kymmenen aikaan lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. Helle näkyy juoksussani, sillä lämmin ilma hellii lihaksiani ja saan itsestäni silloin parhaiten irti.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme Kreetan vuoristoisilla serpentiiniteillä upeita maisemia ihaillen. Liikenne Kreikassa on ainakin suomalaisen mielestä varsin uhkarohkeaa ja vaarallisia ohituksia ja kaahauksia näimme matkan aikana useita. Neulansilmämutkissa tuli ajaa hyvin rauhallisesti, sillä paikoitellen reunakaiteet puuttuivat rotkoteiltä. Tämän vuoksi autoiluun tuleekin varata runsaasti aikaa. Autonvuokraus Kreetalla kaikesta varoituksista huolimatta kannattaa, sillä se avaa mahdollisuuden nähdä saaren luontoa ja nähtävyyksiä omatoimisesti.

Ensimmäisenä autoilupäivänä otimme suunnan kohti länsirannikkoa ja Falassarnaa. Kyseessä on muinainen satamakaupunki, jossa olevat rauniot ovat ajalta noin 330 eKr. Me vierailimme kuitenkin vain Falassarnan kauniilla rannalla, jonka isot vaahtopääaallot iskeytyivät näyttävästi rantaviivaan.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme rannikkoa pitkin matkaa pääkohteeseemme Elafonissiin. Kreikan Malediiveiksi kutsuttu ranta on noussut suureen suosioon vaaleanpunaisen hiekkansa ja kahluusaarensa johdosta. Suosittelen heti alkuun kahlaamista juuri tämän kahluusaaren puolelle, koska se on väentungokselta rauhallisempi ja pääsee ihailemaan rannan upeita näkymiä. Eksoottisen vaaleanpunaisen hiekan punainen sävy tulee tyhjien kotiloiden muodostamasta massasta, joka ei siis varsinaisesti ole hiekkaa. Elafonissi on tuulinen paikka ja vesi hieman kylmää, mutta turkoosina hohtava meri lumoaa matkailijan kuin matkailijan. Elafonissin ranta onkin syystä äänestetty erään matkailusivuston arvion mukaan Kreikan kauneimmaksi.

Elafonissista palasimme sisämaateitse viehättävän Elosin kylän kautta takaisin Hanian lomakylää kohti. Malemessa pistäydyimme korkealla kukkulalla sijaitsevalla sotilashautausmaalla, jossa lepää
tuhansia saksalaisia sotilaita toisen maailmansodan ajoilta. Vuonna 1941 operaatio Merkuriukseksi nimetyssä ilmahyökkäyksessä oli tarkoituksena muodostaa tukikohta Kreetalle. Saksalaisten ylläpitämä sotilashautausmaa on vaikuttava kohde iskussa kaatuneiden muistoa kunnioittaen.

Toisena autoilupäivänä suuntasimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti tunnettua lomakohdetta Rethymnonia. Tätä ennen poikkesimme Haniaan päästäkseni treenaamaan tutulle urheilustadionille, mutta valitettavasti stadionin portit olivatkin sunnuntain vuoksi kiinni. Paikalliset olivat löytäneet paikan kiivetä stadionin porttien ylitse ja kreikkalaiseen tapaan ystävällisesti näyttivätkin sen minulle, mutta päädyin kuitenkin tekemään korvaavan treenin viereisen tenniskentän betonipinnoitteella.

Hanian kaupungin kapeilla ja melko vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla harhailtuamme löysimme viimein reitin Soudaan, jossa kävimme liittoutuneiden hautausmaalla Soudanlahdella. Eri kansalaisuuksia edustavat sotilaat kaatuivat puolustaessaan Kreetaa toisessa maailmansodassa. Kiertelimme hiljaisina tutkien hautakiviä, joissa useimmissa luki noin omanikäiseni sotilaan nimi. Vaikuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tämäkin.

Soudasta kuljimme moottoritietä Rethymnoniin, jossa ajelimme pitkällä rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Kaupungissa oli paljon vilskettä ja vilinää, eikä autopaikkaa tahtonut löytyä teiden varsilta. Pikaisen pistäytymisen jälkeen jatkoimmekin jo matkaa etelärannikolle Plakiaksen kylään. Näissä osissa saarta rotkojen osuus oli suuri ja saatoimmekin nousta jopa yli 700 metrin korkeuteen merenpinnasta mutkittelevilla vuoristoteillä. Pohjoisrannikolle päästyämme matka taittui jo huomattavasti nopeammin palatessamme Haniaa kohti. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kato Staloksessa uimassa ja Plataniaksessa illallisella ennen kuin jouduimme luovuttamaan auton takaisin vuokraamolle.

Loput lomapäivät kuluivat pitkälti hotellin altaalla loikoillen ja aurinkoa palvoen. Koin todella rentouttavaksi ajelehtia uima-altaassa uimapatjalla. Aamuisin ehdin uida altaassa pidempiä matkoja auringon vasta noustessa. Päivän kuumimpina hetkinä oli ihanaa pulahtaa viilentymään uima-altaaseen tai mereen. Tämä kaikki oli juuri sitä, mitä tältä lomalta olin odottanutkin.

Loma osui myös sopivaan kohtaan, koska nyt voi rentoutuneena aloittaa huomenna amanuenssuurin eli lääkisopiskelijan harjoittelun patologian osastolla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen voi päästä patologialle "manuilemaan", vaikka tätä harjoittelua ei voi vielä lukea osaksi tutkintoa. Vasta kolmannen vuoden jälkeen amanuenssuureja voi sisällyttää osaksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Siitä huolimatta halusin jo tässä vaiheessa päästä lähemmäksi omaa alaa. Tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon tästä oppialasta tulevan neljän viikon jakson aikana. Vaikka olemme toisena opiskeluvuotenamme opiskelleet jonkin verran patologiaa teoriatasolla, tulee jakso epäilemättä olemaan käytännönläheisempää ja patologien toimenkuva avartuukin varmasti ihan uudella tavalla. Kokemuksista tulen hieman myöhemmin kirjoittamaan oman blogitekstin. Pysykäähän kuulolla!

Kesäkuun askelmerkkejä

Kesä on vierähtänyt pitkälle ja edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan jo ihan liian pitkä aika. Kesäkuun aikana olen lähinnä tehnyt töitä, harrastanut hieman kotimaanmatkailua ja urheillut sopivien ilmojen vallitessa. Työvuoroja on ollut jonkin verran vähemmän kuin viime kesänä, joten pieneen lomailuunkin on jäänyt mukavasti aikaa. Juhannus kului pitkälti töissä, mutta juhannusaattona osallistuin kuitenkin perinteisiin juhannuskisoihin. Kilpailun jälkeen käväisin myös mökillä rentoutumassa herkullisten juhannusruokien äärellä.

Kesän kotimaanmatkailu alkoi Turun reissulla kesäkuun puolessavälissä, jolloin ajoimme itselleni pääsykokeista tutuille lääkiksen nurkille. Menimme Medisiinaan kuulemaan väitöstilaisuutta, jossa isäni toimi vastaväittäjänä. Sain väitöksestä, joka käsitteli perifeerisiä valtimosairauksia, yllättävän paljon irti ja tilastollisia menetelmiä käsittelevät kysymykset ovat itse asiassa minulle juurikin ajankohtaisia syväreiden parissa painiessani. Noin parin tunnin "hiillostuksen" jälkeen saimme onnitella tuoretta lääketieteen tohtoria onnistuneen väitöstilaisuuden päätteeksi.

Juhannusviikon keskiviikkona suuntasimme Onnibussilla Helsinkiin päiväksi. Sää oli onneksi suotuisa, joten kävelimme Allas Sea Poolille ihastelemaan kaunista merimaisemaa. Tarkempia suunnitelmia emme olleet laatineet vaan tarkoituksena oli vain nauttia vapaapäivästä ihmisiä katsellen ja kansainvälistä ilmapiiriä aistien. Lounaalla kävin Taco Bellissä, jonne pääsemistä olin kovasti odottanut USA:n reissujen jälkeen. Pitkät jonot eivät tulleet yllätyksenä, mutta en pitänyt myöskään burriton mausteisuudesta, vaikka valitsin miedoimman vaihtoehdon. Ruokailun jälkeen suunnistimme Punavuoreen, jossa kävimme Green Hippo-kahvilassa. Avokadoleipä näytti suussa sulavalta, vaikka itse tyydyin pelkkään kahviin. Loppuaikana istuskelimme milloin missäkin kahviossa tai terassilla ja napsimme muutamia turistikuvia kunnes oli aika palata kotiin. Päivän Helsingissä kiertämisen jälkeen Tampere vaikutti vähäsen pikkukaupungilta...

Niinä päivinä, kun en ole ollut töissä tai viettänyt lomapäivää, olen tehnyt syväreitäni eli lääkiksessä tehtävää syventävää opinnäytetyötä. Välillä projekti on ollut tasannevaiheessa, mutta nyt viimein ainesto on kerätty ja olen voinut aloittaa sen käsittelyn. Ennen lukuvuoden päättymistä koulussa sain rekisteröityä tutkimussuunnitelmani, jota hiottiin pidemmän aikaa tutkimusryhmäni kanssa. Johdantoa eli kirjallisuuskatsausta aloittelin jo viime kesänä, mutta tänä kesänä olen saanut sitä eteenpäin ja kirjallisuusviitteitä on löytynyt monipuolisemmin. Tilastollinen analyysi SPSS-ohjelmalla ei lukeudu vahvuusalueisiini, mutta tapaamisilla ohjaajani kanssa olen oppinut sitä paremmin käyttämään. Matkaa syväreiden polulla on vielä kuljettavana, mutta onneksi olen projektissa piirun verran taas edennyt.

Kesään on kuulunut myös urheilua, vaikka tuloksellisesti kausi on jäänyt vähän ala-arvoiseksi. Vaikka en ole liki kahteen vuoteen saavuttanut juurikaan iloisia onnistumisen hetkiä urheilun saralla, tykkään käydä treeneissä ja ne ovat minulle myös omaa aikaa. Saavuttamani tulokset eivät enää hetkauta minua niin paljoa, koska olen niihin tottunut. Yksilöurheilu on silti aika raakaa peliä jos tavoiteltua tulosta ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta synny. Syitä tulosteni heikentymiseen en oikein osaa nimetä, mutta luulen, että fyysiset ominaisuuteni ja hyppytekniikkani eivät enää ole entisellä tasolla. Tästä huolimatta pyrin olemaan lannistumatta ja annan kaikkeni ainoan kunnon harrastukseni eteen. Reilun viikon päässä siintävä äkkilähtö Kreetalle saa myös hymyn huulille. Kreetan matkalta odotan eniten lämpöä ja aurinkoa sekä ihania ruokaelämyksiä, mutta myös upeita luontokohteita kuten kuvankaunista Elaffonissin rantaa.

Tällä viikolla lääkishakijat elävät varmasti jännittäviä aikoja. Tulokset saattavat tipahtaa aivan millä hetkellä tahansa, kaksi vuotta sitten juurikin juhannuksen jälkeisenä maanantaina iltapäivällä tulivat Tampereen tulokset. Pidetään peukut pystyssä ja uskotaan parasta! Hyvää kesänjatkoa!

Ihan kandina

Torstaina kevään viimeisen tentin jälkeen sai hyvillä mielin aloittaa kesäloman vieton tuoreena lääketieteen kandidaattina. Vanhenemistentti tuntui helpolta ja kirjoitettavaa riitti myös tenttipaperin kääntöpuolelle, koska tentti testasi sopivasti jakson ydinasioita. Kaatumiseen altistavia vanhenemismuutoksia sekä sairauksia, muistisairauden ja hyvänlaatuisten muistivaikeuksien erottamista toisistaan, dementiaa ja vanhuksen moniammatillista hoitoa tentissä pohdittuani minusta tuntui helpottuneelta palauttaa tenttipaperit ja saada samalla kolmasosa lääkiksestä täyteen. Kuinka kaksi ensimmäistä lääkisvuotta on voinut mennä näin nopeasti!

Lääkiksessä ei tehdä varsinaista kandidaatin työtä eikä suoriteta kandidaatin tutkintoa. Kahden opiskeluvuoden jälkeen saamme kuitenkin käyttää arvonimeä lääketieteen kandidaatti (LK), kunhan kaikki opintosuoritukset on hyväksyttyinä opintorekisterissä. Täysin virallista tämä kandiksi nimittäminen ei tästä syystä vielä ole, mutta minulle ei (tietääkseni) jäänyt näiltä kahdelta vuodelta opintorästejä suorittamatta ja uskon vahvasti, että tämä viimeinenkin tentti meni kunnialla läpi.

Kandin arvonimen saavuttaminen ei tuntunut minusta aluksi todelta, mutta viimeistään kandijuhlassa tämä titteli alkoi iskostua mieleen. Vietimme perjantaina kurssin kesken kauan odotettua Kandijuhlaa Hotelli Tornissa Tampereella. Kandijuhlassa nautimme upean kolmen ruokalajin illallisen ja muistelimme kulunutta kahta opiskeluvuotta arvokkaasti puheiden ja valokuvien muodossa. Juhlan päivämäärä oli jo itsessään muistamisen arvoinen, sillä tasan kaksi vuotta sitten 18.5.2016 puursimme lääkiksen pääsykokeissa kovalla taisteluasenteella. Liki pitäen kaksi vuotta sitten alkoikin aivan uusi aikakausi, joka on tuonut elämälle ihan uuden suunnan.

Juhlahumun lomassa pysähdyin miettimään, mitä kandina olo oikeastaan minulle tarkoittaa. Kandin statuksen saaminen merkitsee minulle ennen kaikkea luottamista omiin taitoihin ja askelta kohti entistä isompia haasteita lääketieteen saralla. Kandijuhla toimi hienona välietappina valitsemallani uralla ja ystävien kanssa yhdessä juhlistaminen teki siitä itselleni todella merkityksellisen.

Vaikka olen ylpeä uudesta kanditittelistäni, voi sillä toisaalta olla myös kääntöpuolensa. Kandiksi nimittäminen nostaa opinnoissa lääketieteellisen osaamisen vaatimustasoa. Kandin kun luonnollisesti oletetaan osaavan jo huomattavasti enemmän kuin opintojen alussa oleva lääketieteen ylioppilas. Tämä voi lisätä jonkin verran suorituspaineita, vaikka oppimassa tässä vielä pitkälti ollaan. Uusi LK-nimineula lääkärintakin rintapielessä ei vielä tee minusta lääketieteen asiantuntijaa vaan vasta kehittyvän nuoren lääkärinalun.

Odotan tulevaa kolmatta lääkisvuotta jo nyt innolla, koska opinnot muuttuvat selvästi aiempaa kliinisemmiksi. Muista lääkiskaupungeista poiketen preklinikka jatkuu meillä vielä 1,5 vuoden ajan, mutta potilaskontakteja tulee silti kasvavissa määrin eteen kolmannesta vuodesta lähtien. Ennen uuden lukuvuoden alkamista on kuitenkin mukava hetkeksi hengähtää oppikirjojen ääreltä ja palata sitten elokuussa levänneenä takaisin opintojen pariin. Kesän vietän tuttuun tapaan urheilukentillä, Mehiläisessä sekä oman alan harjoittelussa Taysissa. Näistä lisää myöhemmin. Toivotankin kaikille lukijoilleni ihanaa ja aurinkoista kesää, palaillaan!

Pääsykokeen kynnyksellä

Lääkiksen pääsykoe vuosimallia 2018 lähestyy kovaa kyytiä ja kokeeseen osallistujat varmaan jo miettivät, kuinka käyttää mahdollisimman tehokkaasti vielä nämä viimeiset päivät ennen suurta koitosta. Tässä vaiheessa työ rupeaa olemaan jo tehty, eikä enää kannata opiskella ainakaan kovin pitkää päivää. Omasta kokemuksesta (yht. kolme hakukertaa) suosittelen keventämään tahtia esimerkiksi kahteen tai kolmeen tuntiin päivässä. Tärkeintä on kuitenkin mennä sen valmistautumisen mukaan, jonka itse kokee itselleen sopivammaksi.

Omasta pääsykoeajastani on jo kulunut pari vuotta, mutta ajattelin silti jakaa omat vinkkini viimeisten päivien varalle. Kaksi vuotta sitten viimeisten päivien tavoitteenani oli urheilutermein herkistellä osaaminen ja mieli huippukuntoon. Pari-kolme päivää ennen koetta laskin opiskelutunnit suunnilleen kolmeen tuntiin kertaillen erilaisia laskutyyppejä fysiikasta ja kemiasta. Vanhat pääsykokeet ja simuloidut kokeet olin käynyt läpi jo aiemmin, mutta palasin vielä tärpeiksi luokittelemiini tehtäviin. Tässä vaiheessa en opiskellut enää mitään uutta, vaan luotin siihen, että olin laskenut riittävän monipuolisesti erilaisia tehtäviä kuluneiden kuukausien aikana. Pääsykoe osaa kuitenkin joka kerta aina yllättää.

Viimeisinä päivinä koin myös tärkeäksi rentoutua ja levätä. Lepo toteutui pääosin lukutunteja vähentämällä, mutta rentoutumiseen käytin treenejä ja esimerkiksi kaupoissa kiertelyä. Tänne Tampereelle avautui muuten huhtikuussa uusi kauppakeskus Ratinaan, jossa itsekin olen pyörähtänyt jo useampaan otteeseen. Tänäänkin itse asiassa viihdyin Periscopen terassilla ystävän kanssa useamman tunnin kääntämässä ajatuksia pois ensi viikon tentistä. Mukava lämpöaaltokin hellii tällä hetkellä ja tenttiin valmistautumisen ohella on tullut elettyä kuin viimeistä kesäpäivää. Aamuisin, kun lämpötila on ollut vielä liian alhainen, olen lukenut sisätiloissa vanhenemisesta ja vanhenemismuutoksista. Iltapäivällä olen jättänyt luentokalvot ja tutormuistiinpanot täysin ja siirtynyt ulos ottamaan aurinkoa. Melkein kuin olisi jo lomalla!

Periscopen maisemat

Pääsykoetta edeltävänä päivänä kertasin vielä ihmisbiologian muistiinpanotärppini, mutta tähän kului ehkä tunti tai kaksi. On makuasia, haluaako enää viimeisenä päivänä opiskella, mutta omalla kohdalla se auttoi pääsemään vireeseen. Itselleni ei olisi sopinut lopettaa opiskelua useampaa päivää ennen pääsykoetta, olisin vain aiheuttanut turhaa pelkoa asioiden unohtamisesta ja laskurutiinin katoamisesta. Edellisenä päivänä luettu detalji jää minulla aina hyvin mieleen ja muistan ainakin yhden pisteen saaneeni kokeessa juuri edellisen päivän pikakertauksella. Tämä edellisen päivän kevyen kertaamisen hyöty on ollut huomattavaa myös itse lääkiksen tenteissä.

Pääsykoetta edeltävänä päivänä aloin tuntea ensimmäistä kertaa jännitystä, jota sain kuitenkin sopivasti purettua urheilukentällä nopeustreenissä. Muuten vietin iltapäivän kuin minkä tahansa muunkin eli katsoin televisiota ja menin normaaliin aikaan nukkumaan. Vaikka uni ei ihan helpolla tahtonut tulla, yritin olla sen suuremmin miettimättä koetilannetta ja eteen tulevia kysymyksiä. Helppoa se ei todellakaan ollut, mutta pääsykoeaamuna taistelutahto oli jo niin korkealla, että koin olevani valmis kaikkeen eteen tulevaan. Sain syötyä hyvän aamiaisen ja energiatasot olivat kohdallaan. Fiilis oli kaikin puolin hyvä. En halunnut panikoida ennen koetta käytävillä parveilevien muiden kokelaiden kanssa, vaan tarkkailin tilannetta vähän syrjemmällä. Vähän kuin ennen tärkeää urheilusuoritusta keskityin vain omaan tekemiseen ja jätin muiden paniikkia lietsovat puheet omaan arvoonsa. Tiesin tehneeni KAIKEN mahdollisen ja se toi minulle voimaa.

Aamupäivän hyppytreeni 12.5.2018

Pääsykoepäivä on jännittävä ja suorastaan pelottavakin niin ensimmäistä kertaa osallistuville kuin kokeneimmillekin hakijoille. Valuuko vuoden työ taas hukkaan epäonnistuessa? Näistä tuntemuksista voi lukea aikaisemmista blogiteksteistäni http://followingmystar.blogspot.fi/2016/07/taipaleeni-laakikseen.html. Missään vaiheessa kokeen aikana ei tule luovuttaa, vaikka paniikki alkaisi jyskyttää takaraivossa. Jos tänä vuonna pääsykoe on vaikea, se on vaikea kaikille muillekin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata. Kunhan tekee parhaansa ja pyrkii olemaan  kiireestä huolimatta tehtäviä tehdessään mahdollisimman huolellinen, voi tyytyväisenä palauttaa oman nippunsa koeajan päättyessä valvojille. Ja sitten alkaa The kesä!

Oikein paljon tsemppiä kaikille lääkikseen pääsykokeisiin osallistuville! Luottakaa itseenne ja menkää hyvällä mielellä suorittamaan se ainoa pieni este eli pääsykoe, joka teidän ja unelmien opiskelupaikan välissä enää on.

Ilonpirskahduksia

Toista lääkiswappuani sain viettää huolettomasti mukavien ihmisten seurassa. Aivan yhtä aktiivisesti en ehtinyt tapahtumiin osallistumaan kuin edellisenä vuonna, mutta pääsin silti onneksi nauttimaan opiskelijawapun erityislaatuisesta tunnelmasta. Vaihtelevasta säästä huolimatta wappuun kuului paljon ilonaiheita, kun yhteisen tekemisen lisäksi opiskelun ja treenien yhdistäminen on sujunut varsin onnistuneesti.

Omalla kohdallani wappu alkoi näytelmäkerho Pseudon musikaalilla, jota olin torstai-iltana katsomassa. Piraattipäiväkirjat-näytelmä yllätti positiivisella tavalla lahjakkailla roolisuorituksillaan, hienoilla puvustuksillaan ja tanssiesityksillään. Musikaalin eteen tehty suuri työ näkyi ammattimaisessa lopputuloksessa. Aika kului kuin siivillä peräti 3-tuntista esitystä seuraten ja samalla rentouduin hyvin 8-tuntisesta koulupäivästä saaden heti (wappu)lomamoodin päälle.

Perjantaina heti aamusta aloin tehdä ensimmäistä lääkärinlausuntoani, joka kuului pakollisena osasuorituksena tähän jaksoon. Tarkoituksena oli laatia lausunto eläkkeensaajan hoitotukea varten annettujen epikriisien pohjalta. Huolelliseen tekemiseen kului minulla kuitenkin tarpeettoman kauan aikaa, mutta tehtävänä se oli opettavainen ja käytännönläheinen. Tyytyväisenä lausunnon palauttamisesta lähdin tekemään loikka- ja kinkkatreeniä, joka osoitti parempia merkkejä teknisestä suorittamisesta kuin tänä keväänä tähän asti. lllalla vielä pidettiin työpaikkani kevätjuhlat, jossa iloisissa wapputunnelmissa kuuntelimme live-bändin esitystä, nautimme yhdessä ruoka- ja juomatarjoilusta ja juttelimme paljon sellaisista asioista, joista työajalla ei ehdi keskustella. Mukava iltatilaisuus toimi hyvänä yhdistävänä ja ilmapiiriä kohottavana tekijänä meidän koko moniammatillisessa työporukassa.

Lauantaiaamu kului opiskellessa tämän jakson luentojen sisältöä ja seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Iltapäivän voimatreenissä valmentajani pisti minut aika koville, sillä painoja lisättiin tankoon ihan maksimisuoritukseen asti. Ainakin treenistä sai mahdollisimman kehittävän, kun ei päästä itseään turhan helpolla. Olen havainnut, että yksin puntteja nostellessa meinaa helposti olla liian armollinen eikä välttämättä uskalla latoa yhtä isoja painoja. Kyykkäämisen jälkeen ohjelmassa oli vielä kontrastina puolikyykkyhyppyjä ja vauhditonta pituutta. Voi varmaan arvata, ettei viimeisessä sarjassa ollut enää kovin tuoreet jalat. Latasin tästä viimeisestä suorituksesta myös videon Instagramiin.

Lauantai-iltana oli vuorossa wapun ajan eniten odottamani tapahtuma Wappusitsit, jotka toteutettiin tänä vuonna 80-luvun teemalla. Värikkäisiin jumppavaatteisiin ja haalareihin pukeutuneena siirryttiin hauskasti ajassa taaksepäin vuoden 1988 wappusitseille. Perinteisen sitsaamisen lisäksi viihdyttävät ohjelmanumerot värittivät juhlimista sitsilaulubingon ja juomapelin ohella. Jatkoilla soi vanhempi musiikki ja nykymusiikki mukavasti sopusoinnussa aamun pikkutunneille saakka.

Sunnuntain pidin wappujuhlinnoista väsyneenä lepopäivänä treeneistä. Maanantaina vappuaattona oli koululla wapunavaus, jossa varadekaani piti humoristisen vapputeemaisen puheen samaan aikaan kuin söimme munkkeja ja joimme simaa. Wapunavauksen jälkeen koululta lähti kulkue viemään potilassänkyjä kerhotilallemme Amokselle, mutta itse jätin tämän väliin ja lähdin avaustilaisuudesta suoraan Pirkkahallille. Riittävän verryttelyn jälkeen kipeytyneet lihakseni antoivat myöden ottaa muutaman terävän telineistä lähdön. Edellisen jakson Hyökkäys ja puolustus tenttitulokset valmistuivat myös sopivasti vapuksi ja sain iloisia uutisia tenttiin liittyen. Vaikka meillä Tampereen lääkiksessä ei arvosanoja jaeta, saa tenttipisteet halutessaan kuulla kysymällä. Tällä kertaa halusin tietää osuiko oma tuntemukseni hyvin menneestä tentistä kohdilleen ja pisteet 35/40 sieltä ropsahtivat!

Vappuaaton iltana kokoonnuimme ystäväporukallani Koskipuistoon ja kiertelimme keskustassa fiiliksen mukaan muita kavereita tavaten. Hyvissä ajoin ennen puoltayötä kokoonnuimme seuraamaan teekkareiden lakitusta Konsulinsaarella ja lähettyvillä lääkiksen vuoden fuksi stetaroi toisen patsaan. Hämeensillan remontin vuoksi tilaisuus tuli siirtää toiseen paikkaan keskustassa, mutta se ei kuohuviiniroiskeiden määrästä päätellen juhlivaa wappukansaa haitannut.

Vappupäivän sateisuus ja viileys karkottivat jonkin verran yleisöä Koskenrannasta teekkarikasteen luota ja sen havaitsi myös lääkiksen järjestämän potilassänkyviestin osalta. Lääkiksen piknik siirrettiin Amos-klubille Sorsapuiston sijasta, mutta se jäi minulta väliin aamulla puhjenneen flunssan vuoksi. Entisenä teekkarina ja teekkarilakkia kantavana minua kiinnosti seurata teekkareiden touhuja, mutta ulkona värjöttely flunssaisena ei pidemmän päälle tuntunut enää kovin hyvältä vaihtoehdolta. Väsyneenä mutta onnellisena palailin kotiin loppuviikon uudet haasteet ilonaiheineen jo mielessä. Reipasta loppuviikkoa!

Nunnia ja kandeja

Tällä viikolla alkoi toisen lääkisvuoden viimeinen jakso eli Vanheneminen, joka on monella tavoin hyvin erilainen kuin edelliset opintojaksot. Suurimpana eroavaisuutena aiempiin on se, että jakso toteutetaan yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa. Vanheneminen on myös vaatimustasoltaan helpohko, sillä sen pääpaino on enemmän iäkkään ihmisen kohtaamisessa ja arvioinnissa kuin niinkään solutason mekanismeissa.

Iloinen vanhuus Kuubassa

Moniammatillinen yhteistyö tuo opetukseen uusia näkökulmia, mutta ainakin näin jakson alussa uuteen opetusmuotoon totuttelu on hieman vaatinut aikaa. Toki vanheneminen jo aiheenakin mahdollistaa laaja-alaisempaa keskustelua. Luennot, tutoristunnot ja tuleva simulaatio-opetus ovat yhteisiä lääkiksen ja ammattikorkeaopiskelijoiden kanssa, minkä lisäksi meillä on vielä joitakin omia ryhmätöitä. Tällä viikolla kävimme esimerkiksi tutustumiskäynnillä eräässä kuntoutus- ja hoitokeskuksessa, jossa meille esiteltiin sen toimintaa ja merkitystä vanhusten hyvinvoinnissa. Ensi viikolla on vuorossa lääkärintodistusten laadintaan perustuva ryhmäopetus, joka luonnollisesti on tarkoitettu vain lääketieteen opiskelijoille.

Tämän viikon tiistaina pidettiin yksi toisen opiskeluvuoden mieleenpainuvimmista ja odotetuimmista tapahtumista. Kyseessä oli tietenkin kandipotkiaiset, jossa ensimmäinen vuosikurssi ja muut halukkaat järjestivät kakkoskurssille perinteisen juhlan. Noin kuukauden päästä saamme käyttää itsestämme titteliä lääketieteen kandidaatti, kun siihen asti olemme lääketieteen ylioppilaita. Edellytyksenä tälle toki on, että kaikki kahden ensimmäisen opiskeluvuoden opintosuoritukset on hyväksytty. Tämä on kakkoskurssilaisille yksi isoimmista "edistysaskelista", minkä vuoksi sitä myös juhlitaan asiaan kuuluvilla traditioilla.

Kandipotkiaiset muistuttavat kovasti injektioita, joissa ryhmissä kierretään rasteja ja suoritetaan yhdessä annettuja tehtäviä. Koululle kokoonnuttiinkin valittuun teemaan pukeutuneena ja saimme aluksi nähdä fuksikurssin editoiman hauskan kandipotkiaisvideon. Tämän jälkeen siirryimme kierrättäjiemme kanssa koulun ulkopuolelle suorittamaan rastien tehtäviä. Oman kandipotkiaisporukkani kanssa olimme valinneet teemaksi nunnat, joita varten hankimme sopivat asut ja oheistarvikkeet. Pisteitä kandipotkiaisissa sai mm. asuista, tunnelmasta, rastien suorituksesta, sisääntulosta sekä lahjonnasta.

Kandipotkiaiset - Aamen

Koska kandipotkiaisiin kuuluu salaisuuden säilyttäminen tuleville vuosikursseille, en voi sen tarkemmin kertoa millaisia tehtäviä saimme toteutettaviksemme. Järjestäjät olivat onnistuneet kuitenkin todella hyvin, sillä ehdimme kiertää kaikki rastit ja emme joutuneet jonottamaan vuoroa kovinkaan pitkään. Kiertelyn jälkeen kokoonnuimme koulun tiloihin vannomaan kandivalaa, jonka jälkeen oli siirtyminen jatkoille.

Tykkäsin kandipotkiaisista todella paljon, jopa enemmän kuin ensimmäisen opiskeluvuoden syksyn injektioista. Koko tapahtuma perustui vapaaehtoisuuteen ja me "potkittavat" saimme parhaimman mahdollisen huipennuksen toiselle opiskeluvuodelle. Tulossa on tietenkin vielä wappu, jonka vieton kandipotkiaiset eräällä tavalla aloittivat. Virallisesti LK-arvonimen saavuttamista juhlimme vielä kurssin kesken kandijuhlassa viimeisen tentin jälkeen toukokuussa, mutta kandipotkiaiset olivat hieno huomionosoitus kohta päättyvälle lukuvuodelle.

My day (28.3.2018)

Hyökkäys ja puolustus-jakso lähenee loppuaan ja halusinkin vielä päästä toteuttamaan minun päiväni-tyyppisen postauksen, joista aikaisempi (viime marraskuussa) osoittautui lukijamäärältään varsin suosituiksi. Kyseessä on tällä kertaa tavanomainen keväinen opiskelupäivä lääkiksessä toisen vuosikurssin opiskelijana, jolle LK-arvonimen saavuttaminen lähestyy päivä päivältä!

Kohta saa huilata

Klo 7.14 herään, nousen sängystä ja aamuaskareiden jälkeen pukeudun kouluvaatteisiini. Koska päivällä on tulossa tutoristunto, kertaan laatimani muistiinpanot kuten lähes jokaisena muunakin tutorpäivänä. Tämän päivän aiheena on syöpää aiheuttavat sekä siltä suojaavat tekijät. En oikein tykkää lukea muistiinpanoja suoraan läppärin ruudulta, sillä minusta antoisampaa on selittää ne omin sanoin muulle ryhmälle. Nippelitiedot tosin voi tarvittaessa tarkistaa koneelta ja sellaiset yksittäiset asiat, joita ei juuri sillä hetkellä satu muistamaan.

Klo 7.48 syön aamupalaa ja selaan samalla sosiaalista mediaa. Ruokailun jälkeen ehdin vielä vilkaisemaan luentokalvoja ennen lähtöä. Kun kasvainpatologiaa on kerrattu luentojen pohjalta noin vartin verran, lähden ajamaan koulua kohti Radio Suomipopin Aamulypsy taustalla soiden.

Klo 8.39 saavun koululle hyvissä ajoin ennen aamun ryhmätyötä, joka käsittelee vastaanottotilanteen vuorovaikutuksen arviointia. Ryhmätyön tehtävänä oli jakaantua kahteen ryhmään ja katsoa annettu video lääkärin vastaanotolta. Samalla tuli tehdä havaintoja vuorovaikutuksen positiivisista ja negatiivisista seikoista sekä pohtia kuinka vuorovaikutusta voisi kehittää. Toimin omassa ryhmässäni kirjurina ja esittelin havaintomme molemmille ryhmille. Yhteisessä keskustelussa heräsi ajatuksia mm. katsekontaktin, empatian, puhumaan rohkaisemisen sekä kuuntelun roolista lääkärin vuorovaikutuskeinoina. Pelkästään lääkärin tietotaidon merkitys ei todellakaan riitä luottamuksellisen potilassuhteen luomiseksi, vaan potilas kokee myös tarpeen aina tulla kuulluksi.

Klo 11.05 vuorovaikutustaitojen arviointi-ryhmätyö päättyy ja pääsen palauttamaan temppukortin jakson viimeisen ryhmätyön suorittamisen vuoksi. Varmistettuani ensin huolellisesti, että kaikkien 13:n ryhmätyön kohdalla on kuittaus, tiputan temppukortin suorituslaatikkoon ja suuntaan tutorryhmäläisteni kanssa lounaalle.

Sinne meni

Klo 11.32 suuntaan kirjastoon opiskelemaan ja valmistelemaan tätä postausta. Lukemisen ohella selviää, että ainejärjestömme TLK:n lehti eli Flatus on ilmestynyt Kandikselle uutena painoksena. Houkutus Flatuksen lukemiselle oli niin kova, että se ajoi minutkin selailemaan lehteä opiskelun välissä. Flatus sisältää juttuja TLK:n ajankohtaisista tapahtumista, juoruja, päästöjä, haastatteluja ja paljon muuta hauskaa luettavaa.

Lueskelua kirjaston lempinojatuoleissa

Klo 14.15 alkaa luento syöpätautien esiintyvyydestä ja ennusteesta. Luennon alhaisesta osallistumisprosentista huolimatta epidemiologinen luento antoi tietoa syövän ilmaantuvuudesta ja elossaoloajoista. Heti luennon perään alkaa tutoristunto, joka koostuu tällä kertaa vain purusta eli oppimistavoitteiden yhteisestä läpikäymisestä. Uutta "keissiä" emme enää avaa, koska tämä oli jakson viimeinen (16.) tutoristunto.

Klo 15.21 ei kenelläkään löydy tutortapaukseen liittyen enää lisättävää, joten puheenjohtajamme päättää istunnon. Suoriudumme istunnosta ennätysajassa, mutta olemme silti tyytyväisiä esille tuomiimme tietoihin. Ennen kotiinlähtöä jäämme vielä vähäksi aikaa rupattelemaan pääsiäislomasuunnitelmista. Itselläni alkaa huomenna kolmen päivän työputki, mutta menen aina mielelläni töihin vaihtelun vuoksi.

Hiljainen Arvon ruokala

Klo 15.47 tulen kotiin ja otan hetkeksi esille luentokalvot ja One Notella tehdyt muistiinpanot. Usein menen suoraan koulusta Pirkkahallille treenaamaan, mutta tänään pidän lepopäivän tavallista pidemmän koulupäivän vuoksi.

Klo 17.23 keskittymiskyky ei ole enää lukemiseen parhaimmillaan, joten päätän laittaa koulujutut syrjään tältä päivältä. Lepopäivisin annan jalkojen levätä, mutta tukiliikkeitä kuten vatsalihasharjoitteita voi harjoitusohjelmaan vapaasti lisätä. Asetunkin hetken mielijohteesta matolle ja nostan jalat 90 asteen kulmaan tukea vasten. Tässä asennossa ylävartaloa ei tarvitse nostaa ihan pystyasentoon asti kuten istumaan nousuissa ja liike on silti tehokas. Teen 3 x 20 sarjan, jonka jälkeen pysyttelen minuutin hoover-asennossa.

Klo 18.03 kokkaan broilerpastaa, jonne lisään mustatorvisieniä. Ruokailun jälkeen alan katsella television ohjelmatarjontaa ja lisäillä kuvia tähän postaukseen.

Klo 21.30 syön vielä iltapalaa, käyn suihkussa ja valmistelen itseäni yöpuulle. Pääsiäisloman alkaminen ei juuri vaikuta rutiineihini, mutta on mukavaa hetkeksi irrottautua ennen kevään opiskeluiden loppukiriä. Kevät on siitä mukavaa aikaa, että päivät alkavat olla pitkään valoisia ja paljon mukavia tapahtumia on vielä edessä.

Mukavaa pääsiäisen aikaa!