ABI-mittauksia ja baby showereita

Viikko neljä on kääntymässä loppusuoralle. Tämä opiskeluviikko oli selvästi kevyempi kuin edellinen ja sen huomasi mm. siitä, että vapaa-aikaa jäi ihan mukavasti. Viikko alkoi luennolla sydämen vajaatoiminnasta, josta myös samana päivänä tuli uusi tutorcase. Maanantaina harjoittelimme kaveriporukan kesken omatoimisesti kliinisiä taitoja, jotka vaativat pientä kertailua ennen lähestyvää KT-evaluaatiota. Iltapäivällä oli vielä siirtyminen keskustan yliopistolle ruotsin tunnille. Illalla halusin vielä hetken opiskella, koska maanantaisin opiskeluintoni on suurimmillaan.

Tiistai oli tavanomaiseen viikko-ohjelmaan verrattuna lyhyt päivä, koska meillä oli aamusta vain yksi ryhmätyö ABI-mittauksista. Teoriaosuudessa opimme, että ABI-mittauksella eli nilkka-olkavarsi-painesuhteella voidaan arvioida perifeerisen valtimotaudin olemassaoloa. Ateroskleroosi voi vaikuttaa yhtä hyvin sepelvaltimoissa kuin ääreisverenkierrossakin, mitä ei ehkä ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Ahtauttavasta valtimonkovettumistaudista voi herätä epäilys mm. katkokävelyn eli rasituksenaikaisesta hapenpuutteesta johtuvan alaraajakivun johdosta. Kun teoriaosaaminen oli riittävällä tasolla, jakaannuimme Taitokeskuksella huoneisiin mittailemaan toisiltamme dopplerilla paineita nilkkojen ja ranteiden valtimoista. Työn jälkeen kokoonnuimme vielä tutorryhmäni kanssa tekemään Tieteellisen kirjoittamisen ryhmäkeskustelutehtävää. Aihe oli itselleni näin bloggaajana
suhteellisen läheinen, koska meidän piti pohtia kirjoittamisprosessiin kuuluvia vaiheita. Kirjoittamisessa ei välttämättä aina ole yksinkertaista rajata aihe, valita näkökulma perusteluineen ja luoda sidosteinen ja uskottava kokonaisuus.

Keskiviikkopäivä alkoi ruotsin tunnilla, jossa pidimme lääkäri-potilas-keskusteluja. On ilahduttavaa huomata oman ja muidenkin kielitaidon kehittyvän sanavaraston karttuessa. Välillä minusta jopa tuntuu, että ruotsin kieli jää päälle ja epähuomiossa jatkan sen puhumista vielä oppituntien jälkeenkin. Nopean Arvolle siirtymisen ja lounaan jälkeen alkoi ryhmäopetus thorax-röntgenin tulkinnasta. Sydämen vajaatoiminnan muutokset, pneumonia ja pneumothorax tuntuivat avautuneen opetuksessa ihan uudella lailla, joten työ todella teki tehtävänsä. Radiologiasta siirryimme vielä patologian opetukseen, jossa tutkimme virtuaalimikroskoopilla sydäninfarkti- ja keuhkosyöpänäytteitä. Viime kesän amanuenssuurijakso toi taas helpotusta opetukseen, sillä silmä osasi nopeasti erottaa tutut neutrofiilit ja adenokarsinoomat tietokoneen ruudulta.

Torstai oli jälleen luentopäivä. Äkkikuolema ja perifeeriset valtimosairaudet (aivan, tämä aihe onkin jo tuttu ryhmätyöstä) luennoitiin mielenkiintoisesti ja pohdiskellen. Loppupäivä kului itsenäisesti opiskellen ja liikkuen. Ahkeran päivän jälkeen palkitsin itseni sushilla, johon olen hiljalleen hurahtanut. Ehdoton suosikkipaikkani, jossa tälläkin kerralla kävin, on Luckiefun´s Koskikeskuksessa. Tampereella on aika paljon sushipaikkoja, mutta tällä hetkellä pidän Luckiefun´sin monipuolisesta ja opiskelijaystävällisestä sushibuffeesta eniten.

Perjantaina oli jakson ensimmäisen seminaarin vuoro. Seminaarit ovat oppimismuotona vielä varsin uusia meille kolmoskurssilaisille, mutta pidän niistä aina vain enemmän. Niissä jokainen pääsee vuorollaan esittämään muulle kurssille joko potilastapauksen tai tietoiskun. Oma vuoroni osui heti viime syksynä Infektiojaksolla, joten hetkeen ei ole odotettavissa uutta vetovastuuta. Tavallaan se on jopa harmillista, koska seminaarivastuussa oleva oppii niin paljon pelkästään esitystä valmistellessaan. Tällä kerralla paneuduimme pieniin vinkujiin eli hengitysvaikeuksista kärsiviin lapsipotilaisiin. Lounaan jälkeen oli viikon viimeisen opetustilaisuuden eli tutoristunnon aika. Purun jälkeen saimme uudeksi tapaukseksi eteisvärinän eli flimmerin, jonka ensin diagnosoimme kliinisen kuvan ja EKG:n perusteella. Loppuiltapäivä kuluikin eteisvärinän patofysiologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen parissa.

Viikonloppuna järjestimme ystäväporukkamme tulevalle äidille yllätyksenä baby showerit. Tähän amerikkalaiseen perinteeseen kuului tietysti myös vaippakakku, jonka näpertely oli rentouttavaa puuhaa. Sitä varten tarvitsin 28 vaippaa, jotka käärin kumilenkillä rullalle. Kakun täytteinä käytin tulevalle äidille ja vauvalle ostettuja pieniä lahjoja, jotka sidoin nauhoilla ja sellofaanilla yhteen. Oli hauska nähdä ystäviä vapaa-ajalla sekä jutella kerrankin muista kuin koulujutuista. Yllätyskin onnistui täydellisesti ja oli ihana juhlistaa yhdessä ystävämme kanssa tulevaa suurta elämäntapahtumaa.

Pirteyttä pakkaspäiviin

Viikko on vierähtänyt taas vikkelään. Opiskelutahti on ollut sen verran tiivis, ettei oikein ole perässä tahtonut pysyä. Viimeisen kymmenen päivän aikana meillä on ollut 9 luentoa, 3 tutoristuntoa, 3 muuta läsnäolovelvollista opetusta sekä 2,5 h ruotsia. Lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja itsenäisesti ja ohjattuna. 

Lääkisopintojeni osalta onkin tultu siihen vaiheeseen, että todellinen kiinnostus alaan punnitaan. Ensimmäiset 2,5 vuotta lääkiksessä eivät olleet läheskään niin raskaita kuin nyt tällä kevätlukukaudella. Vähintään 8-tuntiset opiskelupäivät ovat olleet kuluttavia, mutta kuitenkin äärimmäisen opettavaisia. Vaikka toisinaan olen ollut jatkuvasta lukemisesta todella uuvuksissa, en vaihtaisi tätä mihinkään.

Luentojen, kliinisten taitojen harjoittelun, tutoristuntojen ja muiden opetusten jälkeen illalla on täytynyt käyttää vielä runsaasti aikaa itsenäiseen lukemiseen. Tiedän, että monet opiskelukavereistani opiskelevat lähes yksinomaa tutoristuntojen oppimistavoitteiden vauhdissa. Kaikki luennoilla läpikäydyt asiat eivät kuitenkaan lopulta päädy oppimistavoitteiksi, joten tutoreiden lisäksi opiskelen samalla kertaa myös muita asioita. Vaikka veren hyytymisen vaikuttaviin lääkkeisiin, rytmihäiriölääkkeisiin, sepelvaltimotautiin, läppävikoihin ja kliiniseen rasituskokeeseen voisi käyttää lähes loputtomiin lukuaikaa, on jossain kohtaa vain pakko vetää raja oman jaksamisen ja sen hetkisen osaamisen välille.

Rintakipu ja hengenahdistus -jaksolla olen joutunut tekemään eroa yleislääkäritasoisen ja erikoissairaanhoitoon kuuluvien tietojen kesken, koska en tässä rajatussa ajassa ehdi täysin kaikkea oppimaan. Minun onkin täytynyt tyytyä siihen, että osaan kaikesta jotain, mutta en mistään aihealueesta kaikkea. Täytyy vaan luottaa siihen, että osaa erottaa työn kannalta oleelliset asiat niistä, jotka voi tarvittaessa tarkistaa kirjallisuudesta. 

Lukemisen ohella pääsin yhden päivän ajaksi kehittämään ammatillista osaamistani terveyskeskustasoiselle opetusvastaanotolle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun otin itsenäisesti vastaan potilaan, haastattelin sekä tutkin hänet. Vastaanoton lopulla kutsuin ohjaavan lääkärin paikalle ja yhdessä teimme diagnoosin sekä määräsimme hoidon. Vastuu oli toki ohjaavalla lääkärillä, mutta minun tehtäväni oli lisäksi laatia potilaasta sairauskertomus, joka hyväksymisen jälkeen tallennettiin potilastietojärjestelmään. Tämän yhden päivän aikana opin niin paljon ja tästä kokemuksesta jäi todella hyvä fiilis. 

Seuraavaan lomaan (pääsiäisenä) on vielä pitkälti matkaa. Olenkin joutunut paljon pohtimaan omaa jaksamistani ja miettimään rentoutumiskonsteja kaiken puurtamisen keskellä. Tärkein on tietysti liikunta. Vaikka en aina hallille ole jaksanutkaan lähteä, on pieni ulkoilu raikkaassa pakkassäässä piristänyt ihmeesti. Olen syönyt terveellisesti mahdollisimman värikästä ruokaa ja nukkunut tarpeeksi pitkiä yöunia. Kevättä kohti mennessä valoisan ajan pidentyessä ilo ja energisyys lisääntyvät kuin itsestään. Siispä teille kaikille pirteyttä pakkaspäiviin!

Sydäntalven aikaa

Pitkän ja rentouttavan joululoman jälkeen on aika palata takaisin opiskelun ja blogin äärelle. Loma oli kaikin puolin mukava, mutta oikeastaan olin jopa odotellut arkirutiineihin paluuta. Koulun alettua tuntuu, että nyt jokaisella päivällä on taas oma rytminsä ja tavoitteensa. Enää ei aamuisin tarvitse miettiä, miten päivänsä jotenkin järkevällä tavalla täyttäisi. Siitä pitävät huolen aikaa vievät opinnot ja pian alkava yleisurheilun kilpailukausi.

Tämä kevätlukukausi tulee hyvin todennäköisesti olemaan oman lääkishistoriani tähän asti työläin. Maanantaina alkaneen Rintakipu ja hengenahdistus -jakson lisäksi kuvioihin astui opintoihin lukeutuva ruotsin kurssi (Svenska för läkare). Noin puolet kolmoskurssista suoritti ruotsin kurssin jo viime syksynä ja lopuille se järjestetään nyt kevätlukukaudella. Joululoman aikana tulikin vähän silmäiltyä ystävältäni lainaksi saamaa ruotsin oppikirjaa, joka poikkeaa huomattavasti esimerkiksi lukion ruotsin kirjoista. Lukiossa ruotsi lukeutui itse asiassa suosikkiaineisiini, koska arkielämän ruotsi on helppoa pitkää saksaa lukeneelle. Svenska för läkare on sen sijaan hyvin erilainen kokonaisuus, sillä sanasto on vieraampaa ja kieliopin sijaan painotus on mm. asiantuntijatasoisissa keskusteluissa. Vielä ensimmäisellä oppitunneilla ei kuitenkaan kovin pitkälle kielitaitovaatimuksissa menty. Lukujärjestys onkin kevään osalta varsin täynnä, sillä lähiviikkoina pyörähtää käyntiin myös Tieteellinen kirjoittaminen. Se toteutetaan kuitenkin pitkälti verkkokurssina, jolloin tehtäviin varatut tunnit tulee järjestää omalla ajalla.  

Rintakipu ja hengenahdistus -jakso on vaikuttanut (toistan varmasti jälleen itseäni) mielenkiintoiselta ja hyvin kliiniseltä. Ensimmäisiä kertoja lääkiksen aikana on saanut kokea, että aiemmin opitut asiat kertaantuvat. Fuksivuonna Hapen saanti -jaksolla opimme normaalin EKG:n pääpiirteissään ja nyt lyhyen kertauksen jälkeen pääsemme syventämään taitojamme sen tulkinnassa. Kohonnutta verenpainetta ja sen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä opiskelimme syksyllä Neste -jaksolla ja nyt ne tulevat uudestaan laajemmin. Muun muassa tämän vuoksi Tampereen lääkiksen opiskelumuoto on mielestäni erittäin toimiva. 

EKG:n tulkinnan, ruotsin sekä sydän- ja verisuonitautilääkkeiden lisäksi tähän jaksoon mahtuu paljon muuta. Maanantain obduktio tutorryhmäni kanssa oli ainakin heti toisenlainen kokemus. Viime kesänä kun patologian amanuenssina osallistuin obduktioihin jopa neljästi viikossa, niihin syntyi tietty rutiini. Opetusavaus sen sijaan tuntui lähes pintaraapaisulta kesän aikaisiin verrattuna, koska kesällä vietimme salissa vähintään kaksinkertaisen ajan, oli tilaa leikellä eikä ympärillä pyörinyt isoa joukkoa muita ihmisiä. 

Kliinisten taitojen osalta thorax-röntgenin tulkinnassa olemme myös päässeet vauhtiin ja siitä on vielä tulossa ryhmätyö. Jakson aikana käymme lisäksi sairaalalla auskultoimassa potilaiden sydänääniä. Jo ensi viikolla pääsen pitämään ihan oikean potilasvastaanoton terveysasemalla. Pientä jännitystä voi siis olla ilmassa, kun vastaan saattaa tulla lähes mitä vain. Kaikista jännittävin hetki on kuitenkin edessä jakson lopulla kliinisten taitojen evaluaatiossa, mutta tästä tulen kertomaan lisää lähempänä. 

Nyt ollaan jo torstaissa ja katse pikkuhiljaa kääntyy kohti viikonloppua. Luvassa auringonpaistetta, pikkupakkasta ja kimmeltäviä lumihankia. Suomalaista sydäntalvea parhaimmillaan. Nautitaan!

Joulun odotusta

Kolmoskurssin joululoma starttasi tänä vuonna Tampereella varsin aikaisin, sillä Infektio -jakson tentti pidettiin jo 5.12. Siitä alkoikin meillä lähes kuukauden mittainen loma, tosin tentin vaikeudesta johtuen lomafiilis ei ollut ainakaan itselläni ihan huipussaan. Olin kyllä tapani mukaan valmistautunut tenttiin todella huolellisesti, mutta kysymykset olivat varsin erilaisia aikaisempiin tentteihin nähden. Ruodittuamme ensin kurssikavereiden kanssa tenttiä sen mitä jaksoimme, puheenaiheet kääntyivät pian joululomasuunnitelmiin, jonka jälkeen suuntasimme ansaituille vapaille. Osa ystävistä lähti saman tien kaukomaille, osa lomailee mukavasti kotikonnuilla.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) suurempia matkasuunnitelmia joululoman ajaksi. Siitä huolimatta hauskaa ohjelmaa on jo riittänyt lähes jokaiselle päivälle, jouluvalmistelut ovat edenneet, ja pitkästä aikaa minulla on jäänyt aikaa myös kunnolla treenaamiseen.

Perjantaina tein kivan päiväreissun jouluiseen Helsinkiin. Heti saavuttuani pääkaupunkiin suuntasin Amos Rexiin, jonka suosio yllätti minut täysin. Näyttävä valoshow oli todella hintansa arvoinen, sillä viiden euron opiskelijahintaan pääsi näkemään upeita valoefektejä, liikkuvia kuvia ja illuusioita. Hämmästyttävää oli nähdä ekosysteemin laajenevan kävijämäärän kasvaessa ja siihen pystyi itsekin vaikuttamaan.

Päivän ekosysteemiä 14.12. Amos Rexissä

Vasta äskettäin valmistunut kaupunginkirjasto Oodi oli myös upea ilmestys ja rakennuksena mahtavaa suomalaista arkkitehtuuritaitoa. Oodi vaikutti minusta enemmän nähtävyydeltä kuin rauhaisalta lukutilalta, mutta siellä näkyi silti paljon opiskelijoita pänttäämässä syksyn viimeisiin tentteihin(?). Kolmikerroksinen kirjasto luo puitteet lueskelulle, maisemien ihastelulle ja kepeälle kahvittelulle. Käyntipäivänäni toinen kerros oli vielä suljettu, mutta sinne on määrä valmistua ainakin ryhmä- ja neuvottelutiloja. 

Oodin edessä

Oodista kävelin Tuomaan markkinoille Senaatintorille, jossa pienen kiertelyn jälkeen tapasin itsensä joulupukin. Huvittavaa kyllä, mutta pukki ihmetteli, kuinka näinkin syrjässä kuin oma kotikaupunkini voi asua ihmisiä. Hän oli myös hyvin kiinnostunut harrastuksistani, joihin mainitsin lääketieteen opiskelun. Lupasin hoitaa hänen lonkkavaivaansa jatkossa ja joululahjatoiveeksi kerroin haaveilevani uudesta stetoskoopista. Siihen sanaileva pukki: "kuuluuko vanhalla stetoskoopilla sivuääniä?" Lopuksi lupasin olla vielä 9 päivää kiltti ennen kuin erkanimme toivottaen toisillemme hyvää joulun odotusta.

Ulkona vietetyn päivän jälkeen oli mukava istua hetki nuotion äärellä Mantan markkinoilla turistien keskellä. Kolmelta oli päivän kohokohdan eli Afternoon tean aika hotelli Kämpissä. Kiireetön teehetki pikkusuolaisine paloineen arvostetussa hotellissa tuntui ylelliseltä lomalta. Pimeän laskeuduttua loppuilta kului kauniita jouluvaloja ihaillen ja kauppoja kierrellen.

Afternoon tea

Ennen joulua käyn vielä nostattamassa joulufiilistä maanantain pikavisiitillä Tallinnassa. Joulutorien kiertely ja kauneimpiin joululauluihin osallistuminen ovat omia suosikkiperinteitäni, joilla voin hyvin virittäytyä arkisten askareiden ohella todelliseen joulutunnelmaan. Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni!

My day (22.11.2018)

Time really flies! Edellisestä My day-tyyppisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta. Marraskuu on onneksi jo melkein selätetty ja kiireestä huolimatta olen saanut nauttia muutamista aurinkoisistakin päivistä. Vielä hetken jaksaa tsempata ennen odotettua juhlakauden alkua. Pidemmittä puheitta, tämä torstai oli itselleni varsin tapahtumarikas ja ajattelin jakaa sen  lyhyesti teidän kanssanne.

Torstaipäiväni sujui kutakuinkin näin:

Klo 6.57 herään, teen aamutoimet ja kertaan vielä hetkisen tartunnan torjunnan teoriaa ennen aamun ryhmätyötä. Huhujen mukaan työn alussa olisi pieni kirjallinen testi, joka mittaisi ennakkotehtävien tekoaktiivisuutta. Tällä viikolla oli poikkeuksellisesti vain yksi tutoristunto, koska aamun Team based learning-harjoitus korvaa yhden istunnon. Ainakin seuraavaa purkua varten on hyvin aikaa lukea oppimistavoitteiksi tulleista hengitystieinfektioista.

Klo 7.46 syön rauhassa aamupalaa, jonka jälkeen jää vielä aikaa kerrata infektiopotilaan tutkimisen käytäntöjä. Lähden hyvissä ajoin kouluun ja hyvilläni siitä, ettei auton tuulilasia tarvitse tänään raapia liikkeelle lähtiessä. Hitmix soi tämän aamun matkamusiikkina.

Klo 8.32 saavun koululle ja juteltuani hetken kaverini kanssa menemme odottelemaan ryhmätyön alkua "Juusto-salin" eteen Taitokeskuksessa.

Klo 10.55 tartunnan torjunta-työ päättyy. Takana on monipuolinen kattaus multiresistenteistä bakteereista ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä tavanomaisin ja kosketusvarotoimin. Teoriaa ja käytännön harjoittelua on integroitu harjoitukseen sopivasti ja pääsemmekin desinfioimaan käsiämme valehtelematta ainakin toistakymmentä kertaa.

Klo 11.02 menen kavereiden kanssa syömään ja alan valmistella tätä postausta kirjaston leppoisilla nojatuoleilla. Jotta aika ei kulu ainoastaan blogin ylläpitämiseen, kaivan luentokalvot esiin ja uppoudun niiden maailmaan loppuajaksi.

Klo 13.00 alkaa päivän toinen ryhmätyö Taysissa infektiotautien osastolla. Tätä ennen haemme ryhmäni kanssa sairaalan uumenista lääkärintakit ja harhailemme sairaalan käytävillä epävarmana kandilaumana oikeaan paikkaan. Anamneesi ja status-ryhmätyössä haastattelemme pareittain infektiotautia sairastavaa potilasta ja teemme tarvittavat kliiniset tutkimukset. Kotitehtäväksi jää sairauskertomuksen kirjoittaminen kyseisestä potilaasta, minkä vuoksi huolellinen esitietojen kysyminen ja tutkiminen oli ensisijaista. Tämä on ensimmäinen epikriisi, jonka kandina pääsemme laatimaan, joten uutta ja jännittävää on taas luvassa.

Klo 15.07 Käytännön harjoitus sairaalalla on ohitse ja päivä opiskelujen osalta lähes paketissa. Ajan koulupäivän jälkeen suoraan lähi-urheilukentälle tekemään juoksuharjoitusta. Päivä jo hämärtää ja siksi päädyn tekemään treenin mahdollisimman ripeästi lyhyillä palautuksilla. Ohiajavien autoilijoiden kummastuneista katseista päätellen oli varsin erikoista juosta tähän aikaan vuodesta pikkupakkasella vetoja pipo päässä ja piikkarit jalassa.

Klo 16.23 saan treenin päätökseen ja ajan kotiin väsyneenä, mutta illan ohjelmasta innostuneena. Vaikka houkutus olisi jättää opiskelujutut tältä päivältä tähän niin alana hahmotella sairauskertomusta ja kerrata sen yleiset piirteet malliepikriisistä.

Klo 16.51 opiskelut saavat illan kiireiltä riittää ja on aika vaihtaa vapaalle. Illalla pidetään kandiseuran pikkujoulut, joihin alan valmistautua suihkun, meikin ja pukeutumisen kautta. Pikkujoulut on yksi talven suosikkitapahtumistani, joten en pysty peittelemään hyvätuulisuuttani. Edeltävästi kokoonnumme kaveriporukalla etkoilemaan ja viettämään omia pikkujoulujamme.

Klo 18.35 lähdemme yhdessä bussilla pikkujoulupaikalle. Ohjelma pikkujouluissa on samanlainen kuin joka vuosi: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, tanssijat sekä bändi viihdyttävät ja katsotaan hassunhauska video kandielämästä. Vietän kivan illan ystävieni kanssa ja nautin opiskelijaelämän suomasta vapaa-ajasta.

Klo 23.17 tulen kotiin ja menen mahdollisimman pian nukkumaan. Liikaa en halua univelkoja keräillä, sillä huomenna on vuorossa vielä työpaikkani pikkujoulut. Tähtiareenalla Pirkkahallissa vietämme Iskelmäpikkujoulua taatusti iloisissa merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin vielä huomenaamulla seminaari, jossa on pakollinen läsnäolo. Hyvää yötä!

Kuukausista julmin?

Marraskuinen masis pahimmillaan. Aika ei vain tahdo riittää mihinkään. Opiskelu tuntuu raskaalta, treenitkin sujuvat huonosti. Tuntuu, että kaikki muut ehtivät mitä vaan, opiskelun ohessa reissata ja bilettää. Itse en voisi kuvitella jättäväni tutoristuntoa väliin vapaa-ajan takia. Jos sen tekisin, tuskin pääsisin edes jaksotentistä läpi. Minulla kun opiskelu vaatii äärimmäisen kovaa työtä, ainakin nyt infektioita ja mikrobilääkkeitä opiskellessa. Joudun usein kieltäytymään kaveritapaamisista, illanvietoista ja muista kivoista jutuista. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa kehtaa julkisesti tunnustaa. Lukeminen ei tunnu hyväksyttävältä syyltä olla pois ellei nyt juuri seuraavana päivänä satu olemaan tentti tai muu rinnastettava tilaisuus. Miksi? Lääkiksessä lukeminen on suorastaan välttämätöntä, koska näin valtavia tietomääriä en usko kenenkään pystyvän hallitsemaan pelkästään luennoilla tai ryhmäopetuksissa kuuntelemalla.

En ole juuri koskaan kuullut selitykseksi, että täytyisi lukea tai opiskella, minkä vuoksi aikaa ei ole kaveriporukalla lähteä viettämään aikaa. Hyväksyttävä syy on mikä tahansa muu: työssäkäynti, harrastukset, päällekkäiset menot jne. Kuitenkin se toiminta, joka vie lähemmäksi kohti tavoitetta eli itse unelma-ammattia ei kelpaa. Omalla kohdallani vähintäänkin puolet niistä kerroista, jolloin olen ilmoittanut esteestä, on johtunut lukemisesta. Koska tätä poissaolon syytä ei ole lääkiksessä tapana kertoa, en ole sitä myöskään pitänyt aiheellisena mainita. Mielestäni siinä ei silti ole mitään hävettävää, että haluaa käyttää aikaa huolella oppimiseen ja yrittää painaa mieleensä uusia asioita.

Muistan kun pääsykokeisiin lukiessa lähes kilpailtiin siitä, kuka sai eniten kokoon lukutunteja päivässä. Nyt taas tuntuu olevan ihailtavaa se, kuka vähimmällä vaivannäöllä saa oppimistavoitteet haltuunsa. Pohjimmiltaan opiskelu onkin vähän kuin kilpailu, jossa fiksuimmat ja parhaimman muistikapasiteetin omaavat nähdään lähes superyksilöinä. Esimerkiksi opiskelija-aktiiveja katsotaan ylöspäin, koska he ehtivät koulun ohella tekemään huimasti töitä muiden hyvinvoinnin, opiskelun ja oheistoiminnan hyväksi. Itsekin arvostan näitä monitaitavia henkilöitä, joilla aikaa ja intoa riittää opiskelun ulkopuolellakin. Voi, kun itsekin saisin sitä energiaa opiskeluun, urheilun harrastamiseen ja silloin tällöin töissä käymiseen.

Training longjump - reality

Opiskelu on, ja tulee jatkossakin olemaan aina se tärkein ja ensisijaisin asia. Muut tulevat vasta sen jälkeen, jos ylijäämäaikaa vielä jää. Treenatessa koen jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, että hukkaan hyviä lukutunteja pelkästään vaatimattomaan harrastukseeni. Kiire lukemaan on lähes päivittäistä, vaikka tenttiin olisi viikkojakin aikaa. Lääkisopiskelijoiden arkea kaikessa loistossaan ja kurjuudessaan. Opiskelen joka viikonloppu, koska arkena tehty työ ei vaan minulle riitä. Herään joka aamu aikaisin lukemaan, jotta lukutunteja ehtii koulun lisäksi kertyä riittävästi. Vasta iltaisin annan luvan jättää kirjat ja luentokalvot syrjään, koska lepoakin ihminen tarvitsee. Lukemista aion kuitenkin jatkossakin ihan rehellisesti pitää tarpeeksi hyvänä syy jättäytyä pois tapahtumista, koska kuitenkin oppimassa täällä ollaan!

Hello November!

Marraskuu ja kolmas lääkisvuosi on jo hyvässä vauhdissa. Takana ovat Ennaltaehkäisy sekä Neste- ja Elektrolyyttitasapaino -jaksot. Tällä hetkellä menossa on Infektio-jakso, joka on vienyt opintoja entistä kliinisempään suuntaan. Lukemista on paljon ja olenkin joutunut kiinnittämään ajankäyttööni entistä enemmän huomiota.

Tänä syksynä opiskelutekniikat ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan. Lienee sanomattakin selvää, että suurin työ oppimisen eteen tehdään omalla ajalla eikä esimerkiksi luentosalissa/tutoristunnoissa. Luennoilla ja tutoreissa nostetaan esille, mitä kaikkea seuraavaksi tulisi oppia. Näiden suuntaviivojen perusteella alkaa vasta varsinainen työ, joka johtaa tiedon omaksumiseen ja asiasisältöjen haltuun ottamiseen.

Toisinaan olen vähän liian pakkomielteinen opiskeluaikojen suhteen, enkä tahtoisi venyttää taukoja suotta liian pitkiksi. Osa kavereistani ehkä tunnistaakin minut henkilönä, joka ruokatunnilla tylsästi muistuttaa, että "vielä olisi hyvää aikaa lukea ennen luentoa". Tämä perustuu omaan oppimisideologiaani, jossa luennot luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Kaikista tehokkainta omalle luento-oppimiselleni nimittäin on, että ehdin lukea luennon sisällön jo ennen luentoa. Tällöin luennon seuraaminen helpottuu ja tiedän paremmin, mitä on luvassa. Aina näin ei tosin käy ja luentomateriaali julkaistaan vasta luennon jälkeen, jolloin luentoa tulee kuunnella perinteisellä tavalla.

Sushilla relaamassa

Tutoristuntojen osalta opiskelutekniikkani on muuttunut kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Olen aina tehnyt muistiinpanoja valmistautuessani seuraavan istunnon purkuun, mutta nyt kolmantena vuotena olen myös oikeasti opetellut ne. Riittävällä kertauksella pyrin siihen pisteeseen, ettei minun välttämättä tarvitse silmäillä muodostamiani lauseita tai avainsanoja tietokoneen ruudulta. Tämä oppimismuoto lähti käyntiin siitä, kun eräällä jaksolla päätimme ryhmän kesken purkaa oppimistavoitteet ilman muistiinpanoja. Ei aikaakaan kun huomasin tämän oppimistavan sopivan minulle todella hyvin. Oppimistavoitteiden kertominen omin sanoin opettaa paljon paremmin kuin suoraan muistiinpanoista ääneen lukeminen. Tilanne on vastaavanlainen kuin tentissä, jossa ei luonnollisesti ole mitään muistiinpanoja mukana. Minulla ei silti ole mitään sitä vastaan, että muistiinpanoja "luntataan" ja yleensä se on myös tarpeen oppimisen tukena. Tutoristunnot ovat Tampereen lääkiksen preklinikassa tärkeä oppimismuoto ja suotuisimman oppimismuodon löytäminen voi olla pitkänkin harjoittelun tulos.

Tampereen lääkiksen "erikoisuutena" ovat myös kolme kertaa vuodessa pidettävät Karttuvan tiedon testit (KT-testit), jotka ovat samat kaikille vuosikursseille. KT-testeissä jokainen vastaa 175:een monivalintakysymykseen, joissa on yksi parhaiten sopiva vaihtoehto. Vääristä vastauksista menee miinusta, joten liikaa ei kannata alkaa arvailemaan. Näillä testeillä nimensä mukaisesti seurataan tiedon kehittymistä ja ne toimivat siten oppimisen arvioinnissa vuosikursseittain.

Tällä viikolla alkaneella Infektio-jaksolla uutena oppimismuotona meille tuli potilasseminaarit, joissa käydään läpi oikeita potilastapauksia sekä pohditaan yhdessä kurssin kesken muun muassa diagnostiikkaa ja hoitoa. Jokainen on vuorollaan esitysvuorossa, ja tälle ihan ensimmäiselle potilassemmalle osui vastuuvuoro omalle kohdalleni. Tehtävänäni on annetusta lasten infektiotaudista laatia "tietoisku" eli kuvata taudin keskeisiä piirteitä ja lääkehoitoa. En voisi olla tästä lisätehtävästi enempää innoissani, koska olen oppinut sitä valmistellessani jo hirmuisen paljon.

Medisiinarin jäätelö viime kesän Kreikan matkalla

Itselle sopivan opiskelurytmin löytäminen voi viedä aikaa, mutta on hyödyksi kokeilla myös ihan erilaisia oppimismuotoja. Oppimisen suhteen tulee myös olla kärsivällinen, sillä hankalat asiat vaativat pidempää prosessointia ja muistiin painamista. Opittuja tietoja pitää kerrata säännöllisin ajoin, jotta ne pysyvät mielessä. Viimeksi eilen luin kakkosvuoden Hyökkäys ja puolustus-jakson tutormuistiinpanoja ja tajusin, kuinka kiusallisen paljon viime keväältä oli päässyt unohtumaan. Nyt kolmosella ja tästä eteenpäin ei ole enää yhtä mielekästä joutua kokemaan unohduksia, koska asiat alkavat oikeasti olemaan jo hyvin tärkeitä. Onneksi aiemmin hyvin opitut asiat palautuvat helpommin mieleen ja löytävät tietojen karttuessa uusia merkityksiä. Vaikka marraskuu onkin varsin ankeaa  aikaa, tunnen tässäkin kuussa lähes päivittäin ilonhetkiä oppiessani uusia juttuja. Iloa ja valoa teillekin lukijat!

Sunnuntaiaamun työvuoroon menossa