Nelosella

Neljäs opiskeluvuosi lääkiksessä on pyörähtänyt mukavasti käyntiin Jaksaminen -jaksolla. Opiskeltaviin asioihin on kuulunut pääasiassa psykiatriaa, mutta myös yleisesti väsymyksen aiheuttajia kuten anemiaa ja unihäiriöitä. Huomattavaa onkin se, että uupumuksen takana voi olla niin somaattisia kuin psykiatrisia syitä. Psykiatria ei erityisimmin kuulu omiin suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini, mutta se on hyvin tärkeä osa kaikessa lääkärin työssä. Psykiatrista arviointia olemme onneksi päässeet tekemään erikoissairaanhoidon puolella ja haastatteluharjoitus toi paljon valmiuksia mielenterveyshäiriöisen potilaan kohtaamiseen. Varsinainen psykiatrian kliininen jakso minulla on edessä vuoden päästä syksyllä.

Nelosen alettua olen huomannut, että opinnoissa on selkeä painotus potilaan hoidossa ja erotusdiagnostisten vaihtoehtojen pohtimisessa. Tutoristuntoja on enää jäljellä tämä syksy ennen kuin klinikka ja pidemmät koulupäivät alkavat. Tutoreissa on tullut ryhmänä otettua jo vähän vapauksia, sillä emme ole enää kirjoittaneet avainsanoja post-it-lapuille. Vaikka motivaatio opiskeluun on korkealla, ei solutasoa lähentelevät asiat enää jaksa niin innostaa tutoreiden oppimistavoitteina. Ryhmätöissä käydään lähes yksinomaan läpi potilastapauksia ja pohditaan ongelmaa jatkotutkimusten ja hoidon näkökulmasta. Keskeistä on oppia jaottelemaan, millaiset tapaukset kuuluu lähettää erikoissairaanhoitoon ja millä kiireellisyydellä. Opiskelu tuntuu siten tähtäävän oikeasti käytäntöön. Tämä onkin tarpeen, koska ensi kesänä on jo itse vastuussa potilaista eikä enää huoleton, vastuuta kantamaton amanuenssi.

Syksyisin on aina ilo nähdä uusien fuksien innostuneet ilmeet ja aktiivinen osallistuminen eri tapahtumiin. Omalla kohdallani osanotto on vuosi vuodelta vähentynyt, mutta toisaalta se kuuluu asiaan. Toogat ovat kuitenkin vuosittain ne yhdet bileet, joihin haluan aina osallistua. Tänä vuonna sain olla onnekas, että sain lipun, sillä moni jäi ilman. Hauskaa lakanajuhlissa oli kuten aina ja käsivarteen piirretty CIV vaikutti jo aika isolta. Itse muistan ensimmäisissä toogabileissäni katsovani neloskurssilaisia kovasti ylöspäin, sillä "hehän ovat jo melkein lääkäreitä". Kuinka väärässä silloin olinkaan.

Toogissa menossa mukana Happy socks

Nelosvuoden syyslukukauden opintoihin kuuluu yhtenä iltana päivystyksen seuraaminen joko Acutan ensiavussa tai leikkaussalissa. Valitsin leikkaussalipäivystyksen, koska ala oli minulle varsin vieras ja sisätautien amanuenssijaksollani olin pariin otteeseen Acutassa jo käynyt. Leikkurissa pääsin läheltä näkemään päivystävän anestesiologin työtä, erilaisia toimenpiteitä ja rutiinileikkauksia. Ilta oli todella hyödyksi, kun sain kahdenkeskeistä opetusta mm. ventilaatiosta ja kivun hoidosta opetusmyönteisen ja mukavan anestesiologin kanssa.

Jaksaminen -jakso on edennyt siihen vaiheeseen, että jäljellä on enää tentti ensi viikolla. Tenttiviikot alkavat uhkaavasti käydä jo vähiin, koska niitä on vain preklinikassa. Suhtautumiseni tenttiviikkoihin on aina ollut vähän kaksijakoinen. Toisaalta on hyvin aikaa keskittyä lukemiseen, mutta kokonainen viikko vapaata tuntuu lähes lomalta. Useimmiten en ole kokenut tarvitsevani näin pitkää valmistautumista, koska olen jo jakson aikana opiskellut ahkerasti tenttiin. Sen sijaan klinikassa, kun oikeasti tenttiviikoille olisi lukemisen takia tarvetta, niitä ei enää ole. Täytyy siis nauttia tenttiviikon vapaudesta vielä kun siihen on mahdollisuus. Seuraavana jaksona on kokonaan englanniksi käytävä Abdominal complaints (Vatsavaivat), jossa on mukana vaihto-opiskelijoita. Mielenkiinnolla odotan, kuinka kansainvälinen ilmapiiri vaikuttaa oppimiseen ja kuinka potilastapausten läpikäynti poikkeaa totutusta.

Amanuenssina sisätaudeilla

Neljännen lääkisvuoden kynnyksellä sain viettää kolme opettavaista amanuenssuuriviikkoa Taysin sisätautiosastolla. Sijoituspaikkani oli reumatologian osasto, joka tuntui varsinkin alussa melko haastavalta, koska meillä opinnoissa ei ole vielä ollut vastaavaa opintojaksoa. Reumatologialla hoidetaan reuman ohella tulehduksellisia tuki- ja liikuntaelinsairauksia kuten niveltulehduksia, kihtipotilaita ja vaskuliitteja eli verisuonitulehduksia. Pohjatietoni perustuivat pitkälti Terveysporttiin ja tavanomaisimpiin labratutkimuksiin, mutta osastojakson aikana lukuisia potilaita tavatessa alkoi reumasairauksien diagnostiikka ja hoito hahmottua. Yliopistosairaalaan ohjautuu mitä harvinaisempia ja mutkikkaampia tapauksia, joista on aina hyvä oppia erikoissairaanhoidon tasolla lisää. Neljännen vuoden syksyllä opinnoissa on tulossa Nivelkipu -jakso, joten tämä amanuenssuuri toimi erittäin hyvänä johdatteluna nivelvaivoihin.

Jakson aikana pääsin näkemään paljon potilaita päivittäisillä kierroilla sekä seuraamaan lääkärien työtä käytännössä. Amanuenssina oppiminen tapahtuukin suurelta osin sivusta seuraamalla ja kuunteluoppilaana, joka on tietysti arvokasta sekin. On ymmärrettävää, että jos kierroilla sattuu olemaan mukana erikoislääkäri, erikoistuva lääkäri, lääkärin sijainen sekä amanuenssi, ei viimeisiksi mainittu pääse kovinkaan paljoa osallistumaan hoitokäytäntöihin. Pyrin potilaita tavatessa kuitenkin mahdollisimman paljon esim. palpoimaan turvonneita polvia, tunnustelemaan vatsaa sekä auskultoimaan sydäntä ja keuhkoja. Yksi parhaimmista hetkistä oli, kun sain punktoida nilkan ja pistämään siihen samalla kortisonia. Saman toimenpiteen sain suorittaa steriilisti myös polviniveleen. Pääsin myös kerran injektoimaan tulehtuneen ranteen ja lisäksi avustin monissa pientoimenpiteissä. Osastolla erityisesti erikoistuva lääkäri jaksoi ystävällisesti opettaa minua ja sijaisena toimivaa kandia. Yhdessä harjoittelimme UÄ-laitteen käyttöä, kertasimme anatomiaa, keskustelimme potilastapauksista lääkärien kansliassa ja opimme lisää harvinaisista sairauksista. Tällä kolmen viikon amanuenssijaksolla opin ennen kaikkea paljon osastotyöskentelystä.

Amanuenssin työnkuvaan kuuluu varsin isona osana potilastekstien teko (paperityöt), jotka ohjaava lääkäri myöhemmin hyväksyy. Amanuenssuurin aikana pääsin laatimaan ensimmäiset epikriisini eli loppulausunnot kuluneesta osastojaksosta. Alkukesän neuron amanuenssuurijaksollani niitä ei minulle tullut tehtäväksi, vaan siellä keskityin lähinnä tulotekstien, päivittäismerkintöjen sekä lähetteiden tekemiseen. Halusin nyt sanella kaikki potilastekstini, koska se on ajansäästömielessä tärkeä taito hallita ja amanuenssina on yksinkertaisesti paras hetki sen harjoitteluun. Kolmen viikon aikana tulikin laadittua paljon epikriiseja, decursuksia, lähetteitä ja alkuarvioita.

Sisätautimanuun kuului näiden kolmen viikon aikana kaksi iltapäivystystä ACUTA:ssa heti työpäivän jälkeen klo 15-21.15. Näistä kahdesta kerrasta minulla on varsin erilaiset kokemukset. Ensimmäisellä kerralla päivystyksen seuraaminen ei suoraan sanoen ollut kaikkein mukavinta hommaa. Jatkuva kiire ja paikasta toiseen juokseminen saivat hoitohenkilökunnan herkästi purkamaan stressiään taitamattomaan amanuenssiin. Toisinaan hektisessä ensiavussa sai kokea olevansa taakkana, koska ohjaavalla lääkärillä ei aina ollut aikaa opettaa ja selittää samalla tavoin kuin osastolla. Käteen jäi kuitenkin oppia potilaiden haastattelusta, statuksen tekemisestä sekä valtimoverinäytteen otosta.

Toisella päivystyskerralla tahti oli vähän rauhallisempi ja seuraamani erikoistuvan lääkärin toimintatapa sopi amanuenssille paremmin. Tästä toisesta päivystyskerrasta tykkäsinkin kovasti ja koin oppineeni todella paljon enemmän kuin viimeksi. Mieleenpainuvinta oli, kun pääsin tekemään kardioversion eli sydämen rytminsiirron eteisvärinäpotilaille. Kuulostaa vaativammalta kuin onkaan, sillä kyse oli oikeasti vain muutamasta napin painalluksesta. Potilaat olivat toimenpiteen jälkeen kuitenkin todella kiitollisia. Amanuenssina koin erityisesti tyytyväisyyttä siitä, että pääsi osallistumaan potilaiden hoitoon. Olo päivystysten jälkeen oli aika voipunut pitkän, paljon ajatustyötä vaatineen päivän jälkeen.

Amanuenssikesä 2019 on nyt takanapäin ja sen myötä tuntuu, kuin olisin jälleen ottanut uuden harppauksen tulevalla lääkärin urallani. Kesän aikana tarttui mukaan valtava määrä oppia lääkärin työstä ja itsevarmuutta potilaiden hoidosta. Kaiken lisäksi kerrytin opintoihin kuuluvaa pakollista harjoittelua 7 viikon edestä, vaikka pidinkin lomaa keskikesällä. Yhteensä lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluu harjoittelua 4 kk, jonka voi siis suorittaa jo kolmannen opiskeluvuoden jälkeen loma-aikoina.

Kivan kesän jälkeen on taas mukava palata takaisin koulunpenkille. Aika on mennyt todella nopeasti, sillä opiskelu lääkiksessä tuntui kuin ihan vasta äsken alkaneen. Neljäs vuosi tulee olemaan taas uusi haaste opinnoissa, koska sen aikana alkaa klinikka ja opiskelu siirtyy tutusta Arvo-rakennuksesta pääosin sairaalan puolelle. Sitä ennen on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa hioa teoriatietämystä preklinikassa. Joululomaksi olen jo saanut sovittua uuden manupaikan. Pikku hiljaa unelmasta alkaa tulla totta - minusta tulee vielä joskus lääkäri.

Haaveista totta - Universal Studios (Singapore)

Universal Studios on minulle tuttu huvipuisto sekä Singaporesta että Floridan Orlandosta. Singaporen Universal Studios sijoittuu Sentosan saarelle, jossa sisäänkäynnin porteilla komeilee tunnetusti upea pyörivä Universal -maapallo. Vaikkei itse puistoon olisi suuntaamassa, on tämä Universal Studiosin näyttävä tavaramerkki jo yksi iso nähtävyys. Singaporen Universal Studios on Kaakkois-Aasian ainoa Universal Studios -teemapuisto ja ehdottomasti käynnin arvoinen.

Universal Studiosin pääportti

Universal Studios Singapore koostuu monesta alueesta, jotka rakentuvat eri teemojen ympärille. Koko puisto on kooltaan pienehkö, mutta sitä on helppo kiertää järjestelmällisesti. Laitteet ja vyöhykkeet sijoittuvat vesistön ympärille, jonka vuoksi riski kartalta eksymiseen ei ole kovin iso. Heti puistoon sisään tullessa aukeaa viehättävä Hollywoodin alue, jossa ei vielä varsinaisia laitteita ole vaan kauppoja ja pieniä esityksiä. Tiettyinä iltoina (kuten lauantaisin) tällä paikalla on ilotulitusnäytös. Hollywoodin alueella on myös kiva amerikkalaistyylinen Mel´s Drive-In -ravintola, joka sopii hyvin esimerkiksi lounaspaikaksi.

Hollywood

Hollywood Walk of Fame

Hollywoodin jälkeen pääsee valitsemaan, kiertääkö puistoa myötä- vai vastapäivään. Itse lähdin oikealle New Yorkin alueen suuntaan, koska sitä kautta oli lyhyempi matka Studiosin suurimpiin vuoristoratoihin. New Yorkissa on muun muassa lapsille soveltuva Spaghetti Space Chase -ajelu ja hieman vanhemmille Steven Spielbergin ohjaama tehosteinen Lights, Camera, Action -luonnonkatastofinäytös näyttävine efekteineen. Alueessa parasta on sen tunnelma ja New York -henkiset talot, jotka tuovat aidosti mieleen USA:n.

New York

New Yorkin Public Library -rakennuksen jälkeen alkaa huvipuistokokemuksiltaan mielestäni paras osa Sci-Fi City. Kävinkin tämän osion kaikissa laitteissa. Transformersin 3D -ajelu sai tuntumaan vatsanpohjassa, vaikka todellisuudessa laitteen illuusiot putoamisesta olivat vain laitteen tekemää tärinää. Tämä elämys on vastaavanlainen kuin Orlandon Universal Studiosin Harry Potter -laite, jossa "lennellään" läpi Tylypahkan tilojen. Transformersajelu tehdään 3D-lasit päässä, jonka vuoksi hahmot tuntuvat olevan ihan lähellä ja puhuvan kuin juuri itselle.

Sci-Fi Cityssä vauhdin hurmasta pääsee parhaiten nauttimaan HUMANin (punainen) ja CYLONin (harmaa) rinnakkaisissa Battlestar -radoissa. Toinen näistä menee useasti pää alaspäin, mutta molempiin kuuluu tiukkoja kiihdytyksiä, äkkinäisiä pudotuksia ja jarrutuksia. Nämä olivat koko puiston suosikkilaitteeni, mutta pitkän jonotuksen takana.

Sci-Fi City

Sci-Fissä on vielä keltainen pyörivä Accelerator -laite, jonka jätin tahallani loppuun tarkoituksenani säästää tasapainoelintä tuleviin laitteisiin. Loppujen lopuksi tämä laite ei ollut mielestäni ollenkaan paha, vaikka siihen kuuluu pyörivä liike sekä etenevä rataliike.

Sci-Fi Cityn jälkeen on muinaisen Egyptin alue, jonka pääkohteena on sisällä ajettava Muumion kosto. Kokemus oli oikein ilahduttava, vaikka laitteessa on pimeää ja jopa aavistuksen kylmä. Singaporen lämpimän ilmaston ansiosta pieni viileys unohtuu kuitenkin nopeasti.

Ancient Egypt

Huvipuiston taaimpana osana on The Lost World, jossa on paljon yhtymäkohtia Orlandon vertaiseensa. Jurassic Park ja sen Rapids Adventure, jossa kastumiselta ei voi välttyä, on hyvin samankaltainen Singaporessa ja Orlandossa. Dinosaurusten bongailun ja raikastavan elämyksen jälkeen on hyvä lähteä kuivattelemaan esimerkiksi Canopy Flyeriin, joka kulkee sattumasta riippuen joko etuperin tai takaperin. Lost Worldissa on myös WaterWorld -vesishow, joka esitetään tiettyinä aikoina päivän mittaan oman aikataulun mukaisesti.

The Lost World

Seuraavaksi puistossa on kiertojärjestyksessä Far Far Away -alue, jossa on paljon lapsille sopivia laitteita. Kävin Shrekin linnassa 4D-elokuvaseikkailussa, jossa paitsi näkee ja kuulee, myös tuntee liikkeet ja kokee aasin aivastukset. Tällä alueella jonotin myös Puss In Boots -vuoristorataan, joka on ulkopuolelta kivannäköinen ja houkutteleva pieni pesämuodostelma, mutta laitteena varsin leppoisa kyyti.

Far Far Away

Viimeisempänä alueena on Madagascar, jonka tärkeimpänä kohteena on Madagascar -elokuvan kulisseissa kulkeva jokiajelu Crate Adventure. Ajelu etenee tutulla Universal Studios -kaavalla, jossa kerrotaan tarina ja lopussa "hyvikset voittavat" ja kaikille jää hyvä mieli. Tässä laitteessa voi tulla pientä kastumista, mutta ei läheskään siinä määrin kuin Jurassic Parkin jokiseikkailussa.

Madagascar

Huvipuistolaitteita Singaporen Universal Studiosissa on kävijämäärään suhteutettuna varsin niukasti, ja jonotusajat vaihtelevat paljon kymmenestä minuutista yli tuntiin. Heti sisääntulojonossa vierähtää helposti puoli tuntia. Pisimmillään jonotin 1,5 tuntia, sillä Universal Express -jononohituslipun ostaneet ruuhkauttavat nopeasti tavallisen jonon. Laitteen ulkopuolella lukee aina arvio jonotusajan pituudesta (esim. 20 min), mutta tämä usein aliarvioi todellisen jonotusajan. Joissakin laitteissa hyötyy kuitenkin siitä, että on yksin liikenteessä. Amerikkalaisen tavan mukaisesti Single Riderit pääsevät nopeammin laitteisiin, kun tyhjäksi jääneet penkit täytetään näillä yksinajajilla. Tätä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon, koska se säästää paljon aikaa. Yhtä pitkiä jonoja kuin Singaporessa en muista viisi vuotta sitten olleen Orlandon Universal Studiosissa, vaikka sielläkin on käytössä Universal Express -käytäntö. Pitkien jonojen vuoksi huvipuistovierailuun kannattaakin varata kokonainen päivä. Erityisesti viikonloput ovat ruuhkaisia, joten huvipuistopäivä kannattaa ohjelmoida mahdollisuuksien mukaan arkipäiville ja loma-aikojen ulkopuolelle.

Singaporen ja Orlandon Universal Studiosissa on myös eroja. Orlandossa huvipuisto koostuu itse asiassa kahdesta eri puistosta, alkuperäisestä Universal Studiosista sekä Island of Adventure -teemapuistosta. Oma suosikkini on Island of Adventure -puisto, jossa muun muassa Jurassic Park ja Wizarding World of Harry Potter sijaitsevat. Orlandon Universal Studios -puistot ovat Singaporea vähän laajempia ja omaan makuuni parempia siinä mielessä, että ne ovat vielä enemmän täynnä hienoja yksityiskohtia. Kummassakin kohteessa, sekä Orlandossa että Singaporessa, on kuitenkin niin paljon annettavaa, että vierailu Universal Studiosissa viimeistelee upean kokemuksen ja muistot pitkäksi ajaksi eteenpäin. Universal Studios on aina yksi parhaista lomaelämyksistä, jossa arki unohtuu siltä istumalta kun astuu sisään huvipuistoon.

Haaveista totta - Singapore

Kesän ensimmäisen ja toisen amanuenssijaksoni välissä pääsin toteuttamaan jälleen yhden unelmani lomaillessani 9 päivää upeassa ja futuristisessa Singaporessa. Tämä kirjaimellisesti siisti kaupunkivaltio tunnetaankin "fine citynä", koska roskaamisesta voi seurata sakkoa ja esim. purukumiin syönti on kiellettyä. Singapore on todella turvallinen matkakohde ja nähtävää riittää helposti perinteistä stopoveria pidemmäksikin ajaksi. Näyttävä ja moderni arkkitehtuuri, kauniit puistot sekä herkullinen ruoka ovat tämän Kaakkois-Aasian jalokiven parhaita puolia.

Gardens by the Bay

Singaporen tunnetuin nähtävyys lienee kuvankaunis Gardens by the Bay -puisto. Puistossa 25-50 metrin korkeuteen kohoavat superpuut ovat kuin jostain toisesta maailmasta. Puiden väliin pääsee kävelemään 120 metriä pitkälle Skywalkille 8 Singaporen dollarin hintaan. Tältä tukevalta sillalta kuvautuu myös hienosti takana komeileva Marina Bay Sands.

Skywalkilla

Iltaisin klo 19.45 ja 20.45 Gardens by the Bayssa pidetään erittäin vaikuttava valoshow Garden Rhapsody, jossa superpuut valaistaan upeasti klassisen musiikin tahdissa. Tämän ällistyttävän näytöksen näkee parhaiten aivan puun juurella taivasta kohti tuijotellen. Noin vartin kestäneen esityksen jälkeen olo on lähes kuin uudestisyntyneellä. Jos yhden asian nostan Singaporesta esiin must-seenä, se on juurikin tämä valoshow.

Garden Rhapsody

Gardens by the Bayn alueella on myös kaksi suurta simpukanmuotoista kasvihuonetta Flower Dome ja Cloud Forest, joiden yhteinen sisäänpääsymaksu on 28 dollaria. Näistä kahdesta Cloud Forest on selvästi hienompi 30-metrisen sisävesiputouksen johdosta. Flower Dome on nimensä mukaisesti täynnä kukkia, mutta kasvillisuus ei muuten ole yhtä raikkaan valloittavaa kuin Cloud Forestissa.

Cloud Forest

Flower Dome

Samalta Bayfrontin MRT-asemalta pääsee myös Marina Bay Sands -hotellin upean kolmen tornin varassa lepäävän "veneen" näköalatasanteelle eli Skyparkin Observation deckille. Katolla sijaitsevaan Infinity Pooliin ei tosin pääse muut kuin hotelliasukkaat. Siitä huolimatta näkymät katolta ovat hulppeat ja jopa superpuutkin näyttävät yläilmoista pieniltä. Jonkin aikaa maailman korkeimpana maailmanpyöränä edustanut Singapore Flyer jäi itseltäni tällä matkalla kokematta, mutta se sijaitsee formularadan ytimessä lähellä Marina Bay Sandsia.

Marina Bay Sands iltavalaistuksessa

Singapore Flyer Skyparkista kuvattuna

Singaporessa näkyy paljon pilvenpiirtäjiä

Singaporen eteläinen huvittelusaari Sentosa on paljon muutakin kuin huvipuisto-, vesipuisto- ja rantakohde. Saarelle pääsee kätevästi Harbourfrontin asemalta joko siltaa pitkin kävellen, monoraililla tai köysiradalla (cable car). Näistä ylivoimaisesti hintavin on korkealla liikennöivä tasainen köysiratakyyti, mutta kannattavin vaihtoehto mielestäni on Sentosa Express eli monorail, joka lähtee valtavasta Vivocity -ostoskeskuksesta. Sentosassa oleilu muistutti ilmapiiriltään ja monipuolisuudeltaan hyvin paljon USA:ta. Varsinkin Universal Studios on oma lukunsa ja entisenä Orlandon Universal Studiosin kävijänä minun oli helppo löytää yhtymäkohtia Floridan vastaavaan huvipuistoon. Universal Studiosista ajattelin tehdä ihan oman postauksensa.

Köysiradan matkassa kohti Sentosaa

Universal Studiosin edessä

Rantapäivää Sentosassa on helppoa viettää rauhallisella Siloson valkohiekkaisella rannalla, jonne hiekka on itse asiassa tuotu Havaijilta. Kävelymatkan päässä tältä rannalta on kuitenkin yksi käymisen arvoinen kohde. Suunnitellessani tätä matkaa olin huomannut kartalla Palawan beachin kohdalla maininnan manner-Aasin eteläisimmästä pisteestä. Tämä kohde nostatti mielenkiintoni, olenhan käynyt Keywestissä USA:n mantereen eteläisimmässä kohdassa. Siinä missä Keywestin eteläinen piste oli kolme vuotta sitten yleisöryntäys, tämä ei sitä ollut. Eteläiselle saarelle kuljetaan huojuvaa riippusiltaa pitkin ja vastassa on kyltti sekä kaksi näköalatasannemökkiä. Saari on kaunis sekä rauhallinen, ja paikka kaukaisin, jossa olen tähän saakka koskaan käynyt.

Riippusiltaa pitkin eteläisimpään kohtaan

Manner-Aasian eteläisin paikka

Singaporen tunnus Merlion on kalan vartalon ja leijonan pään muotoa esittävä patsas. Se sylkee vettä vastapäätä lumpeenkukkaa muistuttavaa Art Science-museota.

Art Science Museum, Marina Bay Sands ja Merlion

Merlion Park

Singapore on kuuluisa myös valtavasta määrästä kauniita puistoja, joista ainakin Botanic Gardenissa on syytä pistäytyä. Sosiaalisen median puolella suosioon on noussut Botanic Gardenin maksullinen National Orchid Garden. Tämän puiston kukkaloistoa ja kaariportteja kelpaa ihailla viiden dollarin hintaan, opiskelijakortilla (jos vain olisi ollut mukana) tämä lysti kustantaa dollarin.

National Orchid Garden

Yksi suosikkikaupunginosistani Singaporessa on Chinatown, jolle on myös oma MRT-asemansa. Yleisestikin metrolla kulkeminen on Singaporessa varsin helppoa ja kannattavin vaihtoehto on ladata arvoa EZ-linkille eli omalle metrokortille. Chinatownissa kuljimme Pagoda Streetiä pitkin Smith Streetille eli ruokakadulle, jossa on vieri vieressä ruokakojuja. Singaporessa ruokailuihin kuuluu läheisesti Hawkerit eli ruokatorit, sillä paikalliset eivät juuri itse kokkaile vaan hakevat ruokansa katukeittiöistä. Omasta mielestäni herkullisin ruoka löytyi Chinatownin Food Streetiltä.

Chinatown

Paikallista ruokaa Chinatownin ruokakadulla

Singaporessa käydessä kannattaa vierailla niin ikään myös Little Indiassa, jossa keskeisimpinä kohteina on Sri Veeramakaliammanin temppeli sekä Tekka Center, jossa paikallinen elämäntapa näyttäytyy aidosti.

Little India

Sri Veeramakaliamman

Arabikaupunginosa on edellä mainittua Little Indiaa pienempi kortteli moskeijoineen Arab Streetin lähettyvillä. Kävelimme sattumoisin kivalla ostos- ja kävelykadulla Haji Lanella, jonka varrelta löytyi värikkäitä seinämaalauksia. Varsinainen ostoskatu on Orchard Road valtavine ostoskeskuksineen. Illanviettopaikkana Singapore tarjoaa yhtenä mahdollisuutena Clarke Quayn, josta lähtee lisäksi veneristeilyitä Singapore-joella.

Haji Lane

Singapore Zoo on kehuttu eläintarha ympäri maailman ja sitä pidetäänkin yhtenä parhaista. Sinne päästäkseen tulee matkustaa ensin metrolla Choa Chu Kangin asemalle, josta jatkoyhteys kulkee bussilla 927 eläintarhan porteille. Taksilla pääsee kulkemaan myös varsin edullisesti. Singapore Zoo ei kuitenkaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin odotin. Alue on toki iso ja eläimet saavat liikkua kohtalaisen vapaasti viidakon siimeksessä ilman erityisiä häkkejä. Eläinpuistossa on helppo kierrellä vyöhykkeeltä toiseen kartan avulla. Australasian kohdalla jouduin kuitenkin pettymään, koska kenguruaitaus oli tyhjä, jos ei lasketa mukaan pienen pientä puukengurua. Ihmiset ottivatkin yhteiskuvia lähinnä eläinveistosten ja -patsaiden kanssa. Eläinshowt olivat ihan kivoja ja ne oli porrastettu hyvin niin, että ehti halutessaan käymään kaikissa.

Norsujen ruokinta-aika Singapore Zoossa

Singapore Zoon vieressä on Night safari, joka on tavallaan eläintarhan iltaversio. Tämä yösafari on todella suosittu ja jos haluaa ensimmäiseen eli klo 19.15 sisäänpääsyyn tulee olla ajoissa liikkeellä. Night safari eroaa eläintarhasta siten, että siellä liikutaan opastetulla minijunalla. Eläimet ovat usein ilta- ja yöaikaan aktiivisia, jolloin ne näyttäytyvät paremmin. Kierroksen jälkeen on ohjelmassa eläinshow, joka suureksi pettymykseksi pitkän jonotuksen jälkeen peruuntui sateen vuoksi. Se oli huonoa tuuria, koska koko reissun aikana ei ollut satanut.

Kierroksen aikana oli jo pimeää

Singaporen matka ei olisi minusta kokonainen ilman viimeisintä nähtävyyttä eli Changin lentokentällä vietettyä aikaa. Terminaalia 1 vastapäätä on upea Jewel -ostoskeskus, jossa keskellä on maailman korkein sisävesiputous ja sen yhteydessä paljon maksullisia viihde-elämyksiä kuten labyrintti ja peilisali. Jewelissä mainitsemisen arvoinen paikka on myös Shake Shackin hampurilaisravintola, joita ei ole järin monta ympäri maailman. Herkullisuudessaan tämän ketjun hampparit ovat aivan omaa luokkaansa. Singapore on myös huikea ruokakohde ja tämä matka nousi omalta osaltani TOP5-matkalistallani kakkoseksi. Kannattaa siis kokea yksi maailman kiehtovimmista kaupunkikohteista.

Jewelin vesiputous

Amanuenssina neurologialla

Kesän ensimmäinen harjoittelu eli amanuenssuuri on nyt osaltani taputeltu. 4 viikkoa neurologialla  opetti minulle paljon lääkärin työstä ja sairaalaympäristön toiminnasta. Manuilu on mukavaa ja helppoa, koska siinä ei itse vielä tarvitse olla vastuussa potilaista vaan harjoittelu tehdään aina ohjaavan lääkärin opastuksella. Paljon tosin riippuu paikasta, kuinka paljon itse pääsee tutkimaan ja hoitamaan potilaita. Manuilussa usein seuraillaan muiden lääkäreiden toimintaa, mutta omalla aktiivisuudella voi päästä osallistumaan potilaiden tutkimiseen ja löydösten kirjaamiseen. Tästä kaikesta opista saa lisäksi pientä palkkaakin, joten en voisi keksiä hyödyllisempää tapaa viettää kolmannen lääkisvuoden jälkeistä kesää.

Oma alkukesän manupaikkani oli neurologisella osastolla, joka tähtäsi moniammatilliseen kuntoutukseen yhteistyössä hoitotyön, puheterapeuttien, fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien kanssa. Työilmapiiri oli erinomainen ja niin kandeihin kuin meihin manuihinkin suhtauduttiin arvostavasti ja kunnioituksella. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluu siis pakollisena osana harjoittelu, joka suoritetaan loma-aikoina kolmannesta vuodesta eteenpäin. Neurologit omassa manupaikassani osoittautuivat huippufiksuksi ja myös tosi hauskaksi porukaksi, jotka vapaa-ajallaan (ja jopa taukohuoneessa!) nauttivat erilaisten pulma- sekä palapelien ratkomisesta aivan kuten minä itsekin!

Vasemmanpuoleisen onnistuin ratkaisemaan

Yhtenä iltana kokoonnuimme työpäivän jälkeen "Murder dinnerille", jossa jokaisella oli annettu rooli ja identiteetti, jonka mukaan käyttäytyä illallisen aikana. Murhamysteeriin kuului oleellisena osana myös teemanmukainen pukeutuminen. Oma hahmoni Holly Hickok oli pokeriammattilainen, joka (ainakin yritti) olla hurmaava 1870-luvun illanvietossa. Ilta oli tosi hauska ja sen aikana pääsi tutustumaan toisiin ihan eri tavalla! Illan kruunasi murhaajan paljastus ja pukukilpailun voitto Hollylle.

Fuksivuoden Great Gatsby-teemaisten E-bileiden jäljiltä minulta löytyi Hollylle sopiva asu

Koska meillä Tampereen lääkiksessä klinikka alkaa vasta neljäntenä opiskeluvuotena, ei minulla ollut hirveästi käsitystä sairaalan toiminnasta ennen tätä manujaksoa. Joitakin opetuksia ja käytännön harjoituksia Taysissa olemme toki kolmen vuoden aikana tehneet, mutta pääpaino opiskelussa on ollut vielä aika teoreettinen. Oli hienoa päästä hyödyntämään ja kehittämään osaamistaan oman alan töissä hyvin käytännönläheisesti.

Osastokierroilla näki potilaiden toimintakyvyn kohentuvan ja terveydenhuollon eri ammattilaisten kädenjäljen. Lääkärinä kiinnitti enemmän huomiota esimerkiksi lääkelistoihin tai niiden muutoksiin, mutta myös kokonaisvaltaisesti potilaan terveydentilaan. 3 vuoden opintojen jälkeen ei vielä saa määrätä lääkkeitä, mutta usein sitä huomasi pohtivansa lääkevalintoja potilaiden kohdalla. Eri ammattihenkilöiden roolit potilaiden hoidossa hahmottuivat paremmin näiden viikkojen aikana, ja tärkeää oli havaita, kuinka oleellisia ne kaikki ovat. Ainakin itse vähän yllätyin siitä, kuinka vähän lääkärit loppupeleissä ovat osastolla tekemisissä potilaiden kanssa. Suuri osa ajasta kuluu erinäisten paperitöiden parissa tai konsultaatioissa.

Pääsin näiden kuluneiden neljän viikon aikana haastattelemaan paljon potilaita, tekemään heille yleisstatuksen ja/tai neurologisen statuksen sekä laatimaan potilastekstejä. Osan näistä tutkimista suoritin täysin itsenäisesti ilman ohjaavan lääkärin läsnäoloa. Kun osastolle saapui uusi potilas, kävin monesti hänet heti alkuun tutkimassa ja sen jälkeen pohdimme yhdessä ohjaavan lääkärin kanssa jatkotoimenpiteitä. Jos osastolla oli rauhallista, pääsin seuraamaan neuron polilla vastaanottoa ja statustamaan potilaita. Ensimmäiset sanelut suoritin kolmantena manupäivänä, kun sanelin yhdelle potilaalle lähetteen ja toiselle alkuarvion eli tulotekstin. Saneleminen tuntui aluksi vähän jännittävältä ja hieman epävarmaltakin, mutta aina tärkeältä. Saneluja tekemällä se alkoi sujua yhä jouhevammin pisteiden ja pilkkujen löytäessä paikkansa lauseiden lomasta. Decursuksia eli päivittäismerkintöjä minulla tosin oli tapana kirjoittaa. Manujakson aikana pääsin myös näkemään useita toimenpiteitä kuten likvor-näytteen oton, lihasbiopsian ja botuliinitoksiinipistoksia dystoniasta kärsiville. Kuukausi neurologialla kului todella nopeasti, mutta siitä saamani oppi on erittäin arvokasta. Mielelläni olisin jatkanut neurolla vielä pidempäänkin, mutta on silti mukava hengähtää hetki ennen loppukesän sisätautien amanuenssuuria. Nyt suuntaan kohti mökkimaisemaa Tampereen Teiskossa ja ensi viikolla pääsen toteuttamaan taas yhtä unelmaani. Rentouttavaa juhannusta teille lukijat!

Lomamielellä vesikielellä

Syvärit

Lääkiksen syventävä opinnäytetyö eli "syvärit" on vihdoin kirjoissa ja kansissa. Tai no, ainakin valmiina. Valitettavasti niistä ei enää ole tapana painattaa valmista kirjaa vaan syvärit julkaistaan TamPubissa sähköisesti. Syvärit on suuriakin tunteita herättävä puheenaihe lääkiksessä, koska jokainen medisiinari ne joutuu jossain vaiheessa opintoja suorittamaan eikä se polku suinkaan ole aina ihan viivasuora. Esteitä ja hidasteita osuu lähes kaikille matkan varrella, mutta sitä paremmalta projektin valmistuttua lopulta tuntuu. Vaikka syvärit on monelle se "välttämätön paha", joka vain täytyy saada opintopisteiden ja valmistumisen takia pakettiin, on se myös loppujen lopuksi varsin opettavainen kokemus. Niiden kautta pääsee hyvin tutustumaan tutkimustyön maailmaan ja parhaimmassa tapauksessa sytyttämään kipinän tutkijan uralle.

Syvärit on hyvin monipuolinen kokonaisuus, joka pitää sisällään esimerkiksi kokeellisen tai empiirisen tutkimustyön sekä raportin/tutkimusartikkelin aiheesta. Syvärit voi suorittaa myös laajana kirjallisuuskatsauksena opiskelijan niin halutessa. Työmäärä syväreiden suhteen vaihteleekin ohjaajasta ja aiheen valinnasta riippuen. Kaikille yhteistä on silti tutkimussuunnitelman laatiminen ja asianmukaisten tieteellisten käytäntöjen noudattaminen kirjallisessa työssä. Kaikkien tulee myös lopuksi antaa kypsyysnäyte, joka on ohjaajan laatima ja liittyy omaan tutkimusaiheeseen. Riippuu ihan ohjaajasta, saako kypsärin kysymykset tietää ennalta. Itse en tiennyt kysymyksiä etukäteen, jonka vuoksi tuli valmistautua vastaamaan laajemmin syväreitäni koskevaan otsikkoesseeseen.

Omissa syväreissäni minun piti kerätä itse aineisto ja analysoida se SPSS-ohjelmaa avuksi käyttäen. Tein tutkimustyön lähes kokonaan itsenäisesti vain pienellä avustuksella, jolloin projektista tuli hyvin pitkälle oman näköiseni. Sisällytin kirjallisuuskatsausosioon laajemmin aihepiiriä koskevaa teoriaa kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Kesäisin minulla vain oli hyvää aikaa laatia johdantoa, sillä koulutyö ei samanaikaisesti painanut päälle. Muuten syvärit painottuivat kouluaikaan, jolloin järjestimme tapaamiset syväriohjaajani kanssa. Pidin koulutyötä kuitenkin aina ensisijalla ja esimerkiksi kiireellisimpinä kouluhetkinä en vienyt syväriprojektiani eteenpäin. Kahden ensimmäisen lääkisvuoden aikana vapaa-aikaa oli vielä sen verran paljon, että syväreiden sovittamista koulutyön oheen en kokenut haastavana.

Syväreiden parissa minulla vierähti lopulta kaksi vuotta, mutta aktiivista tekemistä tästä ajasta oli silti huomattavasti vähemmän. Suuri osa ajasta kuluikin erinäisiin odotteluihin, aineiston keräämisen viivästymiseen, tutkimuslupahakemuksiin ja loma-aikoihin. Pidän itseäni aikaansaavana ihmisenä, minkä vuoksi odottelu minusta riippumattomista syistä tuntui toisinaan hermoja raastavalta. Sisukkaasti jatkoin projektin tekoa loppuun asti, vaikka aiheen vaihto totta puhuen kävi muutaman kerran mielessä. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska tällöin olisin kokenut pettäväni ohjaajani ja tutkimusryhmän. Usein kävi niin, että valmistelin annetun "tehtävän" yhdessä illassa ja sen jälkeen kului useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Alkuun pääseminen oli työtä tehdessä monesti vaikeaa, mutta aloitettuani työskentelyn en tahtonut millään malttaa lopettaa.

Suurimmat hidasteet syväritaipaleellani testasivat sitä kuuluisaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikista takaiskuista kuitenkin selvittiin tavalla tai toisella. Keräsin aineiston Webropol-kyselytutkimuksella, jonka laatimiseen käytimme tutkimusryhmäni kanssa verrattain kauan aikaa. Tuntui, että jokaisella tapaamiskerralla lomakkeessa oli jotain muutettavaa tai lisättävää. Lopulta piti vain hyväksyä, että tämä on se lopullinen versio. Täydellistä lomaketta tai tutkimusraporttia kun ei kenenkään ole mahdollista valmistaa. Aineiston keräämisen ajankohtaa pohdimme lähes puolen vuoden ajan, koska jatkuvasti odottelimme sille otollisinta hetkeä. Tutkimusryhmäni vakuutteli, että olen vasta opintojeni alussa eikä syväreillä vielä ole mikään kiire. Itse olisin ollut halukas aloittamaan aineiston keruun heti ja etenemään siten syväreissä nopeammin. Vaatikin minulta tiukkaa itsekuria pysytellä paikoillani odottelemassa sopivaa hetkeä.

Aineiston keräämisen jälkeen alkoi tilastollinen käsittely SPSS-ohjelmalla, jonka käyttö ei varsinaisesti kuulu vahvuuksiini. Lukuisten toistojen ja harjoittelun jälkeen sain muodostettua datasta uudet muuttujat ja tehtyä niistä tilastolliset ajot. Keräämistäni tuloksista pääsin sen jälkeen laatimaan taulukot, joiden muotoiluun sain tarpeellista apua lähipiiriltäni. Tässä kohtaa tunsin, että olen jo niin pitkällä syvärien syövereissä ettei projekti voi enää jäädä minulta kesken.

Johdannon, aineiston ja menetelmien ja tulosten kirjoittamisen jälkeen oli vuorossa työn luovin osio eli pohdinnan laatiminen. Pohdinta tuntui vaativan eniten kirjoitustaitoa ja kirjoittajan omaa ääntä. Yllätyin itsekin, kuinka sain siihen ideoitua tuloksia selittäviä tekijöitä ja muita ristiriitoja. Olin turhaan pelännyt, etten saisi mitään paperille. Ilmeisesti blogin kirjoittaminen ei ainakaan tässä suhteessa ole ollut pahitteeksi.

Kun kaikki osa-alueet alkoivat olla loppukesällä 2018 kasassa, aloin haaveilemaan tutkimuksen loppuun saattamisesta. Syksyllä 2018 palautinkin siinä mielessä valmiin työn, etten enää olisi sitä itse osannut parannella. Olin saanut positiivista palautetta raportistani matkan varrella ja korjausehdotuksiin suhtauduin aina rakentavasti. Suurempia virheitä tai puutteita ei kirjoittamisvaiheessa oikeastaan ollut tullut eteen. Työn palautuksen jälkeen kului viikkoja ja kuukausia kunnes työ otettiin tarkastettavaksi. Lopputulos tuntui minusta aika musertavalta: työhön tuli liittää vielä yksi taulukko tuloksia, joista ei ollut projektin aikana puhetta välitarkastustenkaan aikana. Siinä kohtaa myönnän hetken itkeneeni, ennen kuin kokosin itseni epätoivolta ja aloin paahtamaan uudelleen tilasto-ohjelman kanssa. Alkoi siis uusi SPSS-näpyttely (joka oli jo ikävästi päässyt unohtumaan). Taisteltuani sen viikonlopun pelkästään syvärien parissa sain tehtyä tarvittavat korjaukset ja uuden taulukon tuloksista. Mikä voittajafiilis siitä tulikaan, kun versio lopulta hyväksyttiin ja pitkän odottelun jälkeen opintopisteet napsahtivat suoritusrekisteriin. Olen taas askeleen lähempänä valmistumista.

Jos nyt aloittaisin syväriprojektin, käyttäisin enemmän aikaa itseä kiinnostavan aiheen valintaan. Innokkaana fuksina syöksyin ensimmäiseen tarjottuun vaihtoehtoon miettimättä sen suuremmin, mikä aihepiiri minua kiinnostaisi. Syväreiden aloittamiseen ei ole kiire, mutta niiden suorittaminen preklinikan aikana oli ensisijaisia tavoitteitani. Tein syvärini suomeksi, koska aiheeni käsitteli niin suomalaista aihetta. Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt valita sellainen aihe, josta olisi voinut kirjoittaa englanniksi ja tavoitella artikkelin julkaisua kansainväliseen lehteen. Joka tapauksessa tavoitteeni syvärien suhteen täyttyivät: tuotin uutta tietoa Tampereen kaupungille ja opin kriittisemmäksi lääketieteellisen tiedon lukijaksi. Tämä ei jää viimeiseksi tieteelliseksi tutkimustyökseni, vaan haluan jatkaa tutkimuksen tekoa muissa merkeissä oman mielenkiinnon mukaan.