Syksyä ja synnytyksiä

Syyslukukauden toisena opintojaksona käynnissä on ollut naistentaudit ja synnytykset, jonka suhteen on alkamassa jo viimeiset viikot ennen tenttiä. Gynen jakso on kuuden viikon mittainen ja ensimmäinen viikko toteutetaan ns. propeviikkona, jolloin ei vielä pyöritä sairaalan klinikassa. Propeviikolla opiskellaan sen sijaan luentotyyppisesti teoriaa sekä harjoitellaan mm. kierukan ja ehkäisykapselin laittoa fantomeille. Loput viisi viikkoa kiertelemme TAYS:n eri poliklinikoita ja osastoja sekä olemme kätilöiden mukana synnytyssalissa. 

Naistentaudit ja synnytykset on hyvin käytännönläheinen ala, jota ei voi vain oppia kirjoja lukemalla. Jakso on onneksi järjestetty niin, että potilaita tutkittaessa ohjaavat lääkärit opastavat lähes kädestä pitäen kandia oikean tutkimustekniikan kanssa. On eri asia tehdä gynekologinen tutkimus oikeasti potilaalle kuin fantomille, jolta kohdunnapukka voi näkyä metrienkin päähän. Kandina onkin hyvin kiitollinen jokaiselle opetuspotilaaksi suostuvalle, koska tätä alaa ei opi kuin itse harjoittelemalla. 

Gynen jakso alkoi omalla pienryhmälläni obstetriikan eli synnytysopin puolelta ja ensimmäisen klinikkaviikon vietimme raskaus- ja päivystysyksikössä. Heti klinikkaviikkojen alkaessa minulla oli vuorossa iltapäivystyksen seuranta, jossa pääsin näkemään paljon raskaana olevia mutta myös vastikään synnyttäneitä äitejä. Vaikka päivystysvuoroon ei varsinaisesti kuulunut synnytyksiin osallistumista, iltapäivystäjän puhelin soi muutamaan otteeseen synnytysalista, jossa illan aikana käväisimme synnytyslääkärin kanssa. Sattumoisin pääsinkin näkemään toimenpidesynnytyksen, joten gynekologian ja obstetriikan jakso alkoi varsin mieleenpainuvasti. 

Lokakuun aikana olen vieraillut synnyttäneiden osastolla vastasyntyneitä tutkimassa, ollut äitiysultrassa seuraamassa obstetrikon toimintaa sekä lapsettomuuspoliklinikalla näkemässä infertiliteettitoimenpiteitä. Meillä lääkiksessä ei varsinaisesti syyslomaa ollut, mutta juuri sopivasti lokakuun puolivälin paikkeille osui oman ryhmäni synnytyssaliviikko, joka mahdollisti pienen tauon lähiopetuksesta. Kandeille kuuluu synnärissä kolme vuoroa, jotka suositellaan suoritettavaksi kahtena päivänä siten, että toinen päivistä on pitkä vuoro (7.15-22) ja toinen joko aamu- tai iltavuoro. Koska klinikkapäivät ovat tiistaista perjantaihin, jäi tästä viikon aikana pari vapaapäivää käytettäväksi itsenäiseen opiskeluun. Synnärissä pääsin kätilön johdolla seuraamaan synnytyksen kulkua ja hieman myös osallistumaan itse hoitotoimenpiteisiin. Hienointa oli tietenkin päästä todistamaan niinkin tärkeää hetkeä kuin lapsen tuloa maailmaan. Sain lisäksi avustaa gynekologia sektiossa, joten tästäkin synnytystavasta minulle tuli varsin hyvä kokonaiskuva. Synnytykset kuuluvat kuitenkin vahvasti erikoissairaanhoitoon, joten nämä kaksi päivää olivat aivan ainutlaatuisia tilaisuuksia kandille. 

Erikoisalana naistentaudit ja synnytykset ei minua kiinnosta, vaikka se kovin monipuolinen ja palkitseva ala onkin. Olen silti ilahtunut siitä, kuinka paljon tämän jakson aikana olen oppinut terveyskeskustyötä varten. Erityisesti kandeille suunnatut opetuspoliklinikat ovat tarjonneet valmiuksia raskaana olevien ja yleisestikin gynekologisten potilaiden tutkimisesta. Näissä kandit pääsevät osallistumaan tutkimiseen mm. sisätutkimusta tekemällä ja ultraäänianturia liikutellen. Harmillisesti, mutta toisaalta ymmärrettävästäkin syystä, tämän jakson aikana on tullut vastaan potilaita, jotka eivät ole halunneet opiskelijan osallistuvan vastaanotolle tai tutkimiseen. Onneksi teoriaopetukset ovat olleet hyviä ja kompensoineet niitä osa-alueita, jotka käytännön puolella ovat jääneet vähemmälle. Vielä ennen tenttiä on kuitenkin vielä kaksi viikkoa jaksoa jäljellä ja siten aikaa kehittää taitojaan. Tänä aikana on tulossa mm. implantaatin sekä kierukan asetus potilaalle, lisää opetuspoliklinikkaharjoittelua sekä hyvänä kertauksena toimiva kandimeeting raskausasioista. 

Syksy on vaihtumassa vähitellen talveksi, puuhaa riittää niin koulutöissä kuin pihassakin. Lehtiä haravoidessa tunnen saavani ajatukset hetkeksi toisaalle. Taas jaksaa pakertaa! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoilleni!

Viitosella

Viides vuosi lääkiksessä käynnistyi muutama viikko sitten lastentautien jaksolla. Tuntuu aika uskomattomalta, että tämä on jo toiseksi viimeinen opiskeluvuosi ennen valmistumista. Lääkiksessä aika todella lentää. Ensimmäisen kandikesän jälkeen oli erityisen mukava päästä takaisin opintojen pariin. Kesätöissä hoitamieni pääosin geriatristen potilaiden jälkeen lapsipotilaiden kohtaaminen on tuntunut palkitsevalta. Kaiken kaikkiaan lastentaudit on yllättänyt hyvin positiivisesti, vaikka minulla ei lapsista aiemmin juurikaan kokemuksia ole ollut. 

Keväällä suorittamieni isojen klinikoiden (sisätaudit ja kirurgia) jälkeen tänä syksynä on vuorossa ns. pienet klinikat, joihin lukeutuu lastentaudit, gynekologia ja psykiatria. Kutakin alaa opiskellaan ensin kuusi viikkoa ja tämän päätteeksi ne tentitään. Näiden lisäksi pikkuklinikoiden hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan integroidun tentin läpäisy. Viime kevään ryhmillä integroitua tenttiä tosin ei poikkeuksellisesti koronan vuoksi pidetty, mutta luultavasti meille se kuitenkin järjestetään. Toisella lastentautien viikolla pidettiin myös propedeuttinen tentti, joka toimi eräänlaisena sisäänpääsytenttinä jaksolle. Tentin avulla haluttiin varmistaa, että kandeilla on riittävät pohjatiedot jakson läpäisemiseksi. Prope-tentti olikin koronakevään jälkeen minulla ensimmäinen kynällä ja paperilla tehtävä suoritus pitkään aikaan.

Lastentautien jaksolle on sisällytetty myös lastenneurologian ja lastenkirurgian osuudet. Syksy alkoi omalla pienryhmälläni lastenneurologialta, joka ainakin Taysissa lähinnä on polikliinista toimintaa. Viikon aikana oppi paljon kuumekouristuksista, epilepsiasta sekä yleisesti lasten kehityksestä. Toisen opiskeluviikon käynnisti ilta lastentautien päivystyksessä, jossa tutuksi tulivat lapsille varsin tavalliset taudit hengitystieinfektioista gastroenteriittiin. Myöhemmin päivystysosastolla pääsi seuraamaan osin samojenkin potilaiden hoidon kulkua. Koronarajoitukset eivät onneksi pahasti ole tällä jaksolla vaikuttaneet potilaskontakteihin, mutta jonkin verran potilaita on jäänyt näkemättä peruutusten sekä huonekohtaisten henkilömäärärajoitteiden vuoksi.

Viimeistään lasten opetuspoliklinikkaviikolla sitä huomasi, kuinka kandiystävällisesti lastentautijakso on koottu. Opetuspolilla kandit ottavat itsenäisesti vastaan potilaita haastatellen ja tutkien. Tämän jälkeen käydään kliinisen opettajan kanssa yhdessä läpi potilaan jatkosuunnitelmaa ja lisätutkimuksien tarvetta. Lähetteet niin ikään arvioidaan erikoislääkärin kanssa ja mietitään mm. sitä, miltä osin voidaan potilasta tutkia perusterveydenhuollossa vs. erikoissairaanhoidossa. Lopuksi potilas saattajineen kutsutaan uudelleen vastaanotolle kuulemaan johtopäätökset. Näiden pohjalta kandi sanelee myöhemmin käyntitekstin opettajalle tarkastettavaksi. Konseptina opetuspoli on toki tuttu SIS-KIR-jaksoltakin, mutta mielestäni lastentaudeilla teorian soveltaminen käytäntöön on toiminut erityisen hyvin. 

Pienet klinikat on kandille siinä mielessä isoja klinikoita helpompi jakso, että opetus on paljon strukturoidumpaa. Isoissa klinikoissa vaatii selvästi enemmän oma-aloitteisuutta löytää oma sijoituskohteensa ja ylipäänsä päästä osalliseksi potilastyöhön. Nyt lastentautien jaksolla on toisinaan jopa tuntunut, että kanditkin ovat pediatreille kuin lapsia, mikä on isojen klinikoiden jälkeen aika huvittavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun eri lastenlääkärit ovat tarkkaan huolehtineet kandien ruoka- ja kahvitauoista. Opetus onkin ollut hyvin koulumaista ja jäsenneltyä, mutta olen myös tykännyt siitä. On ollut helppoa tehdä ero terveyskeskuslääkärin tasoiseen tietämykseen, kun sitä on erikseen painotettu. 

Nyt lastentautien jakso on jo yli puolenvälin. Jäljellä on enää viikko opetuspoliklinikkaa ja lastenkirurgiaa, osasto-opetusta lasten sisätaudeista sekä harjoitusta vastasyntyneiden tutkimisesta. Opiskelu on innostavaa ja syksyn tehdessä tuloaan aion nauttia siitä kunnolla vielä kun voin!

Kandin kesäloma Katinkullassa

Kandikesä on kulunut todella nopsaan ja viikolla 30 koitti lomaviikkoni. Vietin sen tänä vuonna Vuokatin Katinkullassa, joka paikkana on tuttu minulle jo lapsesta lähtien. Tällä kertaa suurin osa ajasta kului uuden harrastukseni golfin parissa. Koronakevään aikana minulle heräsi ajatus oppia jotakin täysin uutta ja kävinkin golf-kurssin jo alkukesästä. Golf osoittautui oivalliseksi tavaksi saada arki-iltoina työasiat pois mielestä. Lähdinkin usein kesäkuun kauniina kesäiltoina rangelle hiomaan swingejä, chippejä ja putteja. Katinkullassa harjoittelu jatkui ja pääsin myös ensimmäistä kertaa kehittämään taitojani pelikierroksilla Jokamieskentällä. Tämä 9-väyläinen Par 3 Vuokatti-kenttä sopii hyvin aloittelevalle golffarille, sillä se ei vielä vaadi pelatakseen Green cardia. Katinkullassa on myös kaksi muuta golfkenttää, Tenetti ja Nuas, joista jälkimmäinen on täysimittainen Championship-rata.

Toinen suosikkiharrastukseni on kesän aikana ollut pyöräily ja siitäkin saatoin Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa nauttia. Tällä kertaa tyydyin lomaosakkeeseen kuuluvaan "mummopyörään", mutta mahdollista olisi ollut myös vuokrata Fatbike. Jo ensimmäisenä lomapäivänä polkaisin Sotkamon kirkonkylään Hiukan uimarannalle ja takaisin. Katinkullan alueella pyörät olivat myös oiva kulkuneuvo aktiviteetista toiseen siirryttäessä. Vaaroilla vaelsimme myös lyhyen matkan ja sattumalta löysimme kuvankauniita maisemia.

Katinkullassa lomailuun kuuluu aina oleellisena osana kylpylässä käynti. Itse viihdyn kuitenkin parhaiten kuntoaltaassa ja tavoitteenani on usein noin kilometrin uinti päivän päätteeksi. Tällä kertaa innostuin kuitenkin minulle uudesta virtuaalivesijumpasta, jonka vuoksi matkauinti jäi vähemmälle. Vesijumpassa kehon lihaksia sai hyvin harjoitettua niin hyppelyillä, kauhomisilla kuin potkuillakin. Jumpan jälkeen oli mukava palautella savusaunan ja paljun lämmössä.

Mailapeleistä olen nauttinut jo lapsesta lähtien ja siihenkin Katinkulta tarjoaa hyvät puitteet. Sisätenniskenttävuoroja oli hyvin vapaana ja sain muutaman vuoden pelitauon jälkeen taas lyöntitekniikkaani hiottua. Sulkapallo on hyvin suosittu harrastus lomalaisilla ja saadakseen pelivuoron piti herätä vähän aikaisemmin. Se kuitenkin kannatti, sillä tunnin läiskimisen jälkeen olo oli heti aamusta mukavan energinen. Olin ottanut myös frisbeegolf-kiekkoja matkaan mukaan. Loma-asuntomme edestä lähtikin 9-väyläinen frisbeegolfrata. Se oli koko perheelle sopiva metsärata, joka ei levittäytynyt kovinkaan laajalle alueelle. Myös Vuokatin urheiluopiston ympäristössä on tämän lajin harrastamiseen mahdollisuus.

Säät suosivat alkulomasta ja saimme nauttia jopa muutamasta hellepäivästä. Koska kuitenkin Suomessa ollaan, lomaan mahtuu pakostakin aina huonompiakin säitä. Sadepäivänä lähdimmekin autolla Kajaanin Paltaniemeen, jossa tutustuimme vaikuttavaan vuonna 1726 rakennettuun kuvakirkkoon sekä Eino Leinon taloon. Molemmat näistä tutustumisen arvoisia kulttuurikohteita.

Loma teki tehtävänsä ja ainakin tämä kesäkandi saattoi viikon ajan kunnolla relata. Alkuun ajattelin, etten oikein pystyisi työasioita kotimaan lomalla unohtamaan, mutta onneksi olin väärässä. Harrasteaktiviteetit pitivät kiireisenä ja uni maittoi. Hyvä ruoka paikallisissa ravintoloissa maistui mökkikokkailujen ohella. Nyt palaan vielä kahdeksi viikoksi kesätyöhöni kunnes lääkiksen viides vuosikurssi pääsee alkuun. Taas on kesän aikana otettu pieni askel kohti unelman toteutumista.

Kesälääkärinä vuodeosastolla

Ensimmäiset kuusi viikkoa kesälääkärinä terveyskeskuksen vuodeosastolla on onnellisesti takanapäin. Perehdytysviikon jälkeen olemme hoitaneet kurssikaverini kanssa kuntoutusosastoa puoliksi siten, että kummallakin on kerrallaan ollut noin 8-10 osastopotilasta. Tähän asti olen pärjännyt osaavan seniorituen avulla hyvin, mutta helpoksi lääkärin rooliin astumista ei voi kuvailla. Vastuu tuntui alussa todella suurelta, mutta siihen on pikkuhiljaa tottunut ja tukea on saanut muilta osastonlääkäreiltä. Joka päivä olen oppinut uutta ja töihin on ollut aina mukava mennä. Viikot ovat kuluneet hurjan nopeasti ja itseluottamus on kasvanut koko ajan. Kesän lopussa sitä luultavasti tuntee itsensä kuin eri ihmiseksi, kun on vihdoin saanut tehdä työtä, josta todella pitää. 

Osastotyössä yksi parhaita puolia on se, että on lähes aina aikaa konsultoida. Harvoin tilanteet ovat niin kiireellisiä, ettei ennen hoitopäätöstä ehtisi tutkia esimerkiksi Terveysporttia tai Lääketietokantaa. Ei pelkästään kandina vaan aina lääkärin työssä joutuu sietämään epävarmuutta. Tähän on auttanut se, että on kysynyt toisen (jo valmistuneen) lääkärin mielipidettä asiaan. Osastollamme on ollut helppoa lähestyä toisia lääkäreitä ja tarvittaessa on voinut soittaa erikoislääkärikonsultille. Lisäksi apuna paperitöissä on ollut innokkaita amanuensseja, joille on ollut mukava jakaa kokemuksia omilta amanuenssuuriajoilta. 

Lääkärin kierrot ovat osastollamme kahdesti viikossa ja näinä päivinä käymme tapaamassa kaikki potilaat hoitajan kanssa. Muina päivinä hoidamme kaikkia juoksevia asioita, katsomme labrakoevastauksia sekä teemme reseptejä, epikriiseja, lausuntoja ja muitakin paperihommia. Uudet potilaat käydään toki tutkimassa viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tykkään sanella tuloarviot, ESH-lähetteet sekä loppulausunnot kuten jo amanuenssina harjoittelin tekemään. Lyhyemmät tekstit kuten väliarviot sen sijaan kirjoitan käsin. Vaikka kesäkandina toimin lääkärin viransijaisena, neljännen vuoden lääkärin oikeudet ovat kuitenkin vielä rajalliset. Reseptejä ei saa vielä tehdä kuin omille potilaille, joiden kanssa on hoitosuhteessa. 

Terveyskeskuksen vuodeosastolla tapaakin hyvin monenlaisia potilastapauksia ja ongelmat saattavat olla joskus kaukanakin lääketieteestä. Yhteisenä tekijänä osastopotilailla on yleisesti varsin korkea ikä, monisairastuvuus sekä pitkä lääkelista. Kuntoutusosastolla monet viipyvät varsin pitkiäkin aikoja, jolloin potilaat ehtivät tulla hyvin tutuiksi. Pitkäaikaispaikkojen hakeminen vie aina aikaa ja tämän ajan potilaat odottavat osastoilla. Myös esimerkiksi reisiluun kaulan murtumat vaativat pitkähköä osastojaksoa, kunnes kotikuntoisuus ja kotona pärjääminen on varmistettu. Hoidettavana on ollut kuitenkin myös mm. pyelonefriittejä, ruusuja, sepsiksiä ja ripulitauteja, jotka yleensä hoituvat selvästi lyhyemmässä ajassa. Eniten olen tykännyt hoitaa juuri näitä akuutimpia infektiotapauksia, koska niissä lääkärin rooli on isompi. Kaikki lääkärin työ vaatii joka tapauksessa paljon kokemusta, jota neljännen vuoden opinnot suorittaneella kandilla luonnollisesti on varsin vähän.

Tk-vuodeosastolla työ on monipuolista, mutta lukuisten sosiaalisten ongelmien vuoksi edellyttää yhteistyötä monien muidenkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Näihin toisinaan lääketieteen osaamisalueen ylittäviin ongelmiin tarvitaan apuun niin sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijää kuin kotiutushoitajaakin. Viikottain pidämme kuntoutuspalavereja ja hoitoneuvotteluja, joissa pohditaan potilaan kotiutumista ja mahdollisia lisäavun tarpeita. Kesän aikana on tullut käsiteltäväksi paljon sellaisia asioita, joita opinnoissa ei käydä läpi. Usein potilaiden tulosyynä on ollut omaisten huoli kotona pärjäämättömyydestä, joka vuodeosastolla käynnistää arvion kotihoidon tai laitoshoidon tarpeesta. Jos jalat eivät osastolle tullessa kanna, pyritään potilasta mobilisoimaan kunnes toimintakyky yltää kotiutumista vastaavalle tasolle. Aina kuntoutuminen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä. Toisinaan muodostuu kierre, jossa potilas kotiutumisen jälkeen päätyy pian uudelleen päivystyksen kautta osastolle. Tällöin on taas aika moniammatillisesti istua yhdessä pöydän ääreen ja pohtia pidemmälle tähtäävää ratkaisua. 

Kahden viikon kuluttua pidän viikon loman, jolloin lähden kotimaan suosikkikohteeseeni Katinkultaan. Siellä on tarkoituksena rentoutua liikkuen, tennistä pelaten ja vaeltaen Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa. Tänä kesänä olen myös hurahtanut uuteen kesälajiin, golfiin, jonka parissa tulen varmasti viettämään tunnin jos toisenkin. Lomaviikon jälkeen palaan vielä kahdeksi viikoksi osastotyöhön ennen paluuta opintojen pariin. Syyslukukaudella minulla on tulossa lastentautien, naistentautien sekä psykiatrian kliiniset kurssit eli ns. "pikkuklinikat". Nyt on kuitenkin aika nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista. Toivottavasti aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja on vielä luvassa!

Kohta kesälääkäri

Kevät on kulunut nopeasti kirurgian klinikkaopetuksissa pyörien sekä sisätautien ja kirurgian integroituun tenttiin valmistautuen. Blogia en ole työn tiimellyksessä ehtinyt päivittää, vaikka se usein mielessä onkin ollut. Opinnot ovat joka tapauksessa nyt siinä pisteessä, että viimeistä kouluviikkoa viedään ja ensi viikolla on tarkoitus aloittaa kesätyöt lääkärin sijaisena terveyskeskuksen vuodeosastolla. Klinikkaopintoni tähän asti ovat sisältäneet laidasta laitaan eri tunnetiloja, onnistumisen sekä epäonnistumisen kokemuksia, epävarmuuden sietoa, mutta myös uuden oppimisen intoa ja iloa.

Ennen kaikkea klinikka on vaatinut aiempiin jaksoihin verrattuna huomattavasti enemmän oma-aloitteisuutta. Lähes jatkuvasti on ollut tarpeen kysellä paitsi itseä kiinnostavia medisiinaan liittyviä kysymyksiä niin myös ihan käytännön asioita. Näistä käytetyimpiä mm. saako tulla mukaan seuraamaan polivastaanottoa, pääseekö tähän leikkaukseen, voinko tutkia potilaan tai mistä löydän lääkärien kanslian. Harvemmin sitä sairaalan tiloissa tullaan neuvomaan eksyksissä olevaa kandia. Kaikista eniten klinikasta saa irti kun rohkeasti kysyy, vaikka toisinaan se voi tuntua henkisesti raskaaltakin. Välttämättä aina saatu vastaus ei ole yhtä toivottu, mutta niistä ei kandin pidä ottaa itseensä.

Viimeiset viikot ennen intregroitua tenttiä olivat varsin hektisiä. Vaikka koronan takia potilaita näki vähemmän, tämän menetetyn ajan koki tärkeäksi korvata itseopiskelulla. Tammikuussa klinikan alettua sitä kunnianhimoisena ajatteli, että toukokuuhun mennessä ehtii saamaan todella hyvän kuvan kaikista sisätautien ja kirurgian alaan kuuluvista vaivoista. On kuitenkin aika pitkälle tuurista kiinni, millaisia potilaita osastoilla ja poliklinikoilla tapaa. Aika, jonka ehti viettää eri erikoisalojen sijoituksissa oli lyhyt, jolloin väkisin jäi näkemättä joitakin sairauksia. Tämä vaatiikin itseltä paljon itsenäistä tiedonhakua ja aktiivista paneutumista aiheeseen. Tarkoituksena kuitenkin on omata riittävät valmiudet hoitaa sellaisiakin vaivoja tai sairauksia, joista ei koulussa ole puhuttu.

Klinikka-aika on opettanut luottamaan omaan osaamiseen, mutta myös hyväksymään sen, että kaikkea ei voi sisätaudeista tai kirurgiasta osata/hallita. Pitääkin tiedostaa, milloin omat neuvot eivät enää riitä vaan on tarpeellista konsultoida kokeneempia. Jakson aikana oli priorisoitava lukeminen oman työn kannalta keskeisimpien sairauksiin. Osa erikoislääkäreistä saattaa esittää omasta erikoisalastaan todella pikkutarkkojakin kysymyksiä, joista kandilla ei välttämättä ole mitään hajua. Näistä joskus nöyryyttäviltäkin tuntuvista tilanteista on kuitenkin mahdollisuus oppia ja kehittää osaamistaan. Onhan lääkärin työ joka tapauksessa elinikäistä oppimista.

Integroitu tentti tietyllä tavalla tiivisti kaiken sen työmäärän, jonka oli tehnyt oppimisen eteen tammikuusta toukokuuhun. Klinikassa (tai lääkiksessä yleensäkään) ei toki lueta itse tenttiä, vaan tulevaa ammattia varten, mutta paineet erityisesti tämän tentin läpipääsyyn ovat kaikesta huolimatta aika isot. Panoksena on 4. vuoden kandin oikeuksien saaminen Valviralta eli toisin sanoen se tulee läpäistä kesätöihin päästäkseen. Tällä kertaa tentti toteutettiin poikkeustilanteesta johtuen etänä Formsissa. Suoritus oli jaettu kahdelle eri päivälle ja kumpanakin tenttikerralla eteen annettiin neljä potilastapausta. Tiukka aikaraja kussakin kysymyksessä toi mieleen lääkiksen pääsykokeen, joka vaatii stressinsietokykyä ja oikeata vastaustekniikkaa. Sitä tehdessä ei myöskään ehtinyt jäädä arpomaan vastauksia pitkäksi aikaa eikä varsinkaan saanut alkaa panikoimaan.

Neljännen vuoden opinnot alkavat olemaan voiton puolella. Nyt viimeisellä kouluviikolla ohjelmassa on ollut kesätöihin valmistava seminaari, integroidun tentin toinen osa sekä oma vuoroni osallistua TULES-kirurgian leikkaussalipäivystykseen. Ihan vielä ei ole saanut opintosuoritusten puolesta huokaista helpotuksesta, sillä tenttituloksesta ei vielä ole tietoa. Jos kaikki menee hyvin, aloitan kesätyöt vuodeosastolla toiveikkain mielin, mutta on kieltämättä aika jännittävää ottaa ensimmäiset oikeat askeleet lääkärinä.

Pohdiskelua Poikkeusoloissa

Nyt pääsiäislomalla halusin taas aktivoitua täällä blogissa ja jakaa lääketieteen opiskelijan näkemyksiä korona-arjen keskellä. Opiskelukuvioihini epidemia vaikuttaa hyvin monella tapaa, vaikka meidän 4. kurssin kandien onkin lupa osallistua harjoitteluun sairaalalla. Menossa oleva kirurgian jakso on vallitsevasta tilanteesta johtuen hyvin supistettu. Elektiivinen leikkaustoiminta on pitkälti tältä keväältä ajettu alas. Vain välttämätön kiireellinen toiminta, kuten syöpäkirurgia jatkuu ennallaan. Monet poliklinikka-ajat on myös muutettu soittoajoiksi, joten potilaita kaiken kaikkiaan tapaa enää kovin vähän.

Huoli tarvittavien tietojen ja taitojen riittävästä omaksumisesta ennen kesätöitä on lähes päivittäistä. Sisätautijakson ehdin käydä lähes kokonaan ilman koronan aiheuttamia rajoituksia, mutta kirurgian osuus onkin oma lukunsa. Kymmenen hengen kokoontumiskielto tulee usein sairaalan tiloissa vastaan, ja esimerkiksi meeting-toiminta on kandeilta peruttu loppukevään ajan. Leikkaussaleihin ei ole aina päästetty sisään, ja tämä hankaloittaakin vaadittavien assisteerausmerkintöjen hankinnassa. Temppukortti suoritusmerkintöjen osalta uhkaa jäädä vajaaksi, enkä tiedä miten tulisi toimia jos näin lopulta käy.

Pehmytkirurgian leikkaussalipäivystys

Olen silti kiitollinen, että saamme olla läsnä kierroilla ja muussa sairaalan toiminnassa tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. On melkein erityisasemassa, kun aamuisin saa poistua kotoaan muuallekin kuin ulkoilemaan tai kauppaan. Siitä huolimatta jännitän usein sairaalalle menoa, koska ei voi olla varma, tapaako sinä päivänä edes potilaita. Kaikissa sijoituksissa ei aina ole toimintaa, ja toisinaan on täytynyt erityisen aktiivisesti etsiä muualta paikkaa, jossa voi seurata lääkärien työtä. Tähän mennessä olen ollut gastrokirurgian, urologian ja verisuonikirurgian sijoituksissa. Olen tykännyt näistä aloista, mutta koronan takia on ollut vaikeaa saada hyvää kokonaiskuvaa. Joitakin toimenpiteitä onkin joutunut etsimään YouTubesta, kun niitä ei ole kirurgian viikkojen aikana harmillisesti päässyt näkemään.

Meille on onneksi järjestetty jonkin verran korvaavaa opetusta. Esimerkiksi Seinäjoen kevään toinen hajautus (eli omalla kohdallani kirurgian osuus) peruttiin kokonaan. Tämä alkuun harmitti, koska ainakin sisätautiviikoilla siellä tuntui oppivan enemmän kuin Taysissa. Seinäjoen tilalle saatiin kuitenkin järjestettyä viikko verisuonikirurgialla. Toinen viikko pääsiäisen jälkeen tulee olemaan yleiskirurgiaa Hatanpään sairaalassa. Moodleen on lisätty myös joitakin oppimista tukevia virtuaalipotilaita, joiden avulla on voinut harjoitella. Ryhmätyöt ja seminaarit toteutetaan etänä Teamsin tai Zoomin kautta. En itse opi näiden digitaalisten apuvälineiden kautta yhtä hyvin kuin paikan päällä luentosalissa tai ryhmätyöhuoneessa, mutta paljon tärkeitä pointteja olisi ilman näitä etätoteutuksia jäänyt väliin. Meidän kandien eteen nähdään joka tapauksessa paljon vaivaa, että saamme oikeudet kesätöitä varten. Sille ei tietysti opetushenkilöstö voi oikein mitään, että osa potilaista kieltäytyy kandin läsnäolosta. 

Kauan odottamani pääsiäislomamatka Amsterdamiin luonnollisesti myös peruuntui koronan tieltä. Tulppaanipellot, Anne Frankin talo ja kanavaristeily jäivätkin tällä erää haaveiksi. Pääsiäisloman olenkin käyttänyt lähinnä metsässä kävellen, pyöräillen ja leipoen. Päätin pitää muutaman päivän täystaukoa opiskeluista, koska nyt kevään mittaan en ole oikein malttanut antaa aivojen kunnolla levätä. Kotona on toisinaan vaikea keksiä jatkuvasti tekemistä, mutta lautapelien pelailu perheen kanssa on minusta mukavaa ajanvietettä. Tätä on paljon mediassakin toisteltu, mutta yhdessä tästä poikkeustilanteesta kyllä selvitään. Fyysinen etäisyys ja henkinen yhteys, siinä taikasanat keväälle 2020. 

Kevättä ja korunaliaa

Sisätautien ja kirurgian kliininen jakso on kaiken koronahässäkän keskellä saavuttanut puolivälin rajapyykin. Ensimmäiset 9 viikkoa klinikkakeväästä on tullut opiskeltua ahkerasti sisätautien eri aloja: endokrinologiaa, nefrologiaa, infektiotauteja, hematologiaa, kardiologiaa ja reumatologiaa. Seuraavaksi on siirtyminen konservatiiviselta linjalta operatiiviseen, kun kirurgian osuus alkaa ensi viikolla gastroviikoilla. Näiden kahden viikon yhteyteen on integroitu sisätautinen gastroenterologian opetus. Kirurgian jaksoon kuuluu luonnollisesti leikkaussalityöskentely, joka on minulle ihan uusi maailma. Saliin olen päässyt aiemmin pari kertaa seurailemaan, mutta koskaan en ole itse avustanut leikkauksissa. Sydänviikoilla näin etäältä yhden vaativan sydänoperaation, joka oli kokemuksena varsin ainutkertainen. Kirurgian jakson alkaminen onkin mielenkiintoista, kun sisätautien harkitsevasta lähestymistavasta siirrytään enemmän toiminnan pariin.

SIS-KIR -jakson taitteessa ei ole välitenttiä, vaan kevään lopussa on yhteinen integroitu lopputentti. Sisätautien päätösviikolla pidettiin kuitenkin potilaan tutkimisen evaluaatio. Se toteutettiin opetuspoliklinikkana, jossa ideana on, että kandi haastattelee ja tutkii potilaan ensin itsenäisesti miettien samalla diagnoosia/jatkohoitoa. Vastaanotolle onkin varattu aikaa enemmän kuin tavalliselle polikäynnille. Tämän jälkeen tapaus käydään läpi erikoislääkärin ja muun kandiryhmän kesken. Lopuksi potilas kutsutaan uudelleen vastaanottohuoneeseen, jossa määrätään soveltuva hoito ja seuranta. Kandille opetuspolit ovat todella opettavaisia tilanteita, koska tapaukset ovat usein aika haastavia ja itsellä on siinä niin aktiivinen rooli. Ne edellyttävät myös huolellista valmistautumista aiheeseen, jotta kykenee suuntaamaan kysymykset ja statuksen teon oikein. Päivän päätteeksi pääsee vielä sanelemaan käyntitekstin. Potilaan kannalta opetuspolien etuna on se, että hoitoon voidaan paneutua kokonaisvaltaisemmin kuin normaaleilla vastaanottokäynneillä.

Evaluaatiossa pääsin pitämään vastaanoton nefrologiselle potilaalle, joka saapui lähetteellä erikoislääkärin arvioon. Kandilla ei tietenkään ole lähellekään sitä osaamistasoa kuin erikoislääkärillä, vaikka olisi kuinka valmistautunut vastaanoton pitämiseen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lukien. Onneksi voi lohduttautua sillä, että meiltä ei vaadita täydellisiä hoitoratkaisuja erikoissairaanhoidon potilaille. Lääkis lähtökohtaisesti valmentaa toimimaan perusterveydenhuollon lääkärinä ja tunnistamaan isosta potilasjoukosta ne, jotka tulee lähettää erikoislääkärin arvioon.

Sisätautiviikkojen päätyttyä tulisi nyt osata kaikki tarvittava tästä laajasta alasta kinkkisiäkin potilaskeissejä. Tammikuun puolesta välistä alkanut päivittäinen opiskelu on kuitenkin vaatinut veronsa. Opiskelu on ollut aika rankkaa ja tahti hyvin kovaa. Vaikka klinikka-aika kivaa, on toisinaan päiviä, kun ei vain jaksaisi roikkua ylimääräisenä riesana lääkärien kintereillä. Lääkäreilläkin on joskus huonoja päiviä, mikä täytyy klinikassa vain hyväksyä. Joka päivä klinikasta ei jää käteen valtavaa määrää oppia, koska vaatimustaso usein huomattavasti ylittää yleislääkäritason. Esimerkiksi meetingtoiminnassa on esillä paljon sellaista tietoa, joka on kandille pitkälti yleissivistävää. Ohjaavaksi lääkäriksi ei valitettavasti aina osu niin opetusmyönteistä persoonaa, jolla olisi kaiken kiireen keskellä aikaa opettaa päivästä toiseen tiedonjanoisia kandeja. Onneksi päiviä rytmittää usein iltapäivisin erilaiset ryhmätyöt, jotka ovat olleet hyvin laadukkaita.

Ryhmätöiden lisäksi olen tykännyt kovasti maanantaiseminaareista, joissa on aina viikottain vaihtuva aihe. Klinikkaopiskeluna nämä seminaaripäivät ovat helppoa ja rentoa aikaa. Niissä ei tarvitse huolehtia siitä, onko varmasti löytänyt aamun tiimellyksessä sairaalan mutkaisilla käytävillä oikeaan paikkaan. Viikot ovat lähteneet aina mukavasti liikkeelle maanantaiseminaareissa kavereiden kanssa. Ikävä kyllä tähän tulee ensi maanantaista alkaen muutos. Koronan aiheuttamien uusien toimintatapojen myötä seminaareja toteutetaan jatkossa etäyhteydellä. Muita muutoksia klinikkaopiskelussa ei ainakaan toistaiseksi ole tehty, mutta tilanteet etenevät nopeasti eikä tulevia viikkoja pysty ennustamaan. Harmillisesti, mutta ymmärrettävästi Tampereen Lääkäripäivät ja monet muutkin mukavat kevätajan tapahtumat kuitenkin peruuntuvat koronan tieltä.

En itse ole koronasta juurikaan huolissani. Yhtenä koulupäivänä infektiolääkäri tuli kertomaan mielipiteensä koronaepidemiasta (tai nykyään pandemiasta). Hän korosti sitä, että Covid-19 on lähes verrattavissa influenssavirukseen ja suurella osalla taudinkuva jää lieväksi. Tämän kuultuani ei mielestäni ole syytä paniikkiin. Tärkeää on osata tunnistaa, jos omassa terveydentilassa tapahtuu muutoksia ja pyrkiä ehkäisemään infektioiden leviämistä välttämällä tarpeettomia kontakteja. Hyvä käsihygienia ja oikeaoppinen yskiminen ovat jo iso askel. Liikkeellä on koronan lisäksi myös tavallisia ylempien hengitysteiden infektioita sekä influenssaa, joten erityistä varovaisuutta on tarpeen pitää mm. vanhusten ja pitkäaikaissairaiden lähettyvillä. Jäädään seuraamaan tilannetta.

Tänään aurinkoisen päivän kunniaksi vaelsin vuoden retkikohteessa 2020 Kintulammella Tampereen Teiskossa. Siellä oli tosin muutama muukin ja parkkipaikat ruuhkautuivatkin tosi pahasti. Koronasta taitaa kuitenkin koitua jotain hyvääkin. Ainakin useat perheet lapsineen viettivät yhdessä retkipäivää liikkuen, auringosta nauttien ja makkaraa paistaen. Ajatellaan siis postiivisesti, 2020 kevättä ja sen korunaliaa.