lauantai 30. tammikuuta 2021

Etäilyä ja Etelä-Pohjanmaata

Kevätlukukauden opiskelua on takana kolme viikkoa ja menossa on kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa kestävä perusterveydenhuollon jakso (lyhyesti PTH). Opintokokonaisuus valmistaa oikeastaan koko lääkisajan yhteen tärkeimmistä tavoitteista: terveyskeskuslääkärinä toimimiseen. Ensi kesänä olenkin menossa ensimmäistä kertaa terveyskeskuksen vastaanottotyöhön. Vuodeosastotyöstä minulta löytyy jo jonkin verran kokemusta viime kesältä sekä joululomalta. Työnkuva näiden kahden välillä poikkeaa kuitenkin aika paljon toisistaan. Haastavassa vastaanottotyössä potilaiden vaihtuvuus on suuri, vaivat moninaisia ja potilasjoukko vaihtelee vauvasta vaariin. 

Kuten vuosi sitten isojen ja pienien klinikoiden kohdalla, vuosikurssimme on jälleen jaettu kahtia osiota 1 sekä 2 suorittaviksi ryhmiksi. Erona edellisvuoteen on kuitenkin se, että tällä kertaa osiolla ei ole vaikutusta kesätyömahdollisuuksiin vaan opinnot asianmukaisesti suorittamalla saa kesäksi viidennen vuoden lääketieteen kandidaatin työoikeudet. Suorittamaani osioon 1 kuuluu PTH, iho-, keuhko- ja silmätaudit, joista uskon olevan kovasti hyötyä ensi kesänä. PTH-jakso käsittää edelleen yleislääketieteen, geriatrian, työterveyshuollon, sosiaalipsykiatrian ja oikeuslääketieteen opetuskokonaisuudet. Kuudennen vuoden syksylle jää näin ollen vielä anestesiologia, neurologia, onkologia, KNK sekä lasten- ja nuorisopsykiatria. Näistä erityisesti KNK (korva-, nenä- ja kurkkutaudit) minua hieman harmittaa, koska sitä ei vielä tänä keväänä ohjelmassa ole. Jaksosta olisi varmasti ollut todella paljon hyötyä terveyskeskustyötä ajatellen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että saan ensin suorittaa toivomani osion 1. Maanantaiseminaareissa käsitellään kevään aikana joka tapauksessa myös osion 2 aihealueita, joten aivan vieraiksi nämä erikoisalat eivät teoriaopetuksen vuoksi jää. 

PTH-jaksolla koronarajoituksista johtuen olen päässyt kokemaan etäopiskelun hyvät ja huonot puolet. Tähän mennessä koronatilanne on varsin vähän vaikuttanut opintoihini, sillä lääketieteen kandit ovat kaikesta huolimatta päässeet TAYS:n tiloihin potilaita näkemään. Nyt PTH-jaksolla erikoissairaanhoidossa tapahtuvaa opetusta ei luonnollisesti ole eikä Arvo-rakennukselle saa ryhmittäin kokoontua. Keskeistä teoriaopetusta toteutetaankin etäyhteyksin, mutta onneksi pari terveyskeskusharjoittelua kuuluu jakson kattavaan opetusohjelmaan. Näistä ensimmäiseksi olimme ryhmäni kanssa tutustumassa Etelä-Pohjanmaalla terveyskeskustyöhön moniammatillisissa merkeissä. Majoitus tapahtui viime kevään SIS-KIR-hajautuksen tapaan Seinäjoen kanditornissa, joista jakauduimme lähikuntien terveyskeskuksiin. Painotus Etelä-Pohjanmaalla oli moniammatillisuudessa, ja pääsinkin näkemään mm. sairaanhoitajan, laboratorio- ja röntgenhoitajan sekä kotihoidon toimintaa lääkärin työn lisäksi. Viikko oli opettavainen, vaikkakin varsin ymmärrettävästäkin syystä viihdyin parhaiten lääkärin vastaanotolla, jossa seuraamisen lisäksi sain osallistua potilaiden tutkimiseen ja hoitoon. 

Terveyskeskusjakson jälkeen oli toisaalta mukava palata kotiin, mutta etäopiskelun pariin palaaminen hieman turhautti. Etäopinnoissa osaa arvostaa sitä aikaa, kun pääsee oppimaan lähiopetuksen kautta käytännössä. Opetukset ovat toki olleet etätoteutuksenakin laadukkaita, mutta aamuisin kotiin jääminen kirjoituspöydän ääreen tuntuu edelleen hieman vieraalta ajatukselta. Vähäisemmästä käytännön harjoittelusta johtuen jaksoon kuuluu tavanomaista enemmän ennakkotehtävien tekoa ja ryhmätöitä. Itsenäinen työskentely onkin lukujärjestyksen säännöllisistä etäopetuksista huolimatta korostunut. Vastapainona kotona vietettyyn opiskeluaikaan olenkin ottanut tavaksi käydä päivittäin ulkoilemassa. Onneksi edessä on vielä kahden viikon terveyskeskusjakso sekä loppukeväällä TAYS:ssa iho-, keuhko- ja silmäsairauksien kliiniset jaksot, jolloin pääsee jälleen osallistumaan potilastyöhön. 

Ilahduttavaa opintojen tässä vaiheessa on ollut huomata, kuinka paljon etenkin klinikkavaiheessa on jo asioita oppinut. Varsinkin nyt PTH-jaksolla asiat kertautuvat ja näkökulma on erilainen kuin sairaalamaailmassa. Perusterveydenhuollon tasolla keskiössä on potilaslähtöinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä hoidon jatkuvuus. Vaikka lääketieteen opinnot antavat hyvin valmiuksia lääkärinä toimimiseen, todellinen oppiminen tapahtuu oikeastaan työelämässä. Nyt kuitenkin on aika vaihtaa hetkeksi vapaalle ja nauttia hetki ihanasta suomalaisesta talvisäästä. Reipasta viikonloppua teille lukijat!

perjantai 11. joulukuuta 2020

Syksy paketissa (pikkuklinikat)

Syyslukukausi vierähti jälleen vauhdilla ja samalla vuoden viimeisimpänä ollut psykiatrian kliininen jakso. Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo ihan liian paljon aikaa. Lokakuun lopun naistentautien suullisen Teams -tentin jälkeen alkoi marraskuun alussa psykiatrian opiskelu. Tähän kuului ensin sairaalajakso Pitkäniemessä ja tämän jälkeen avohoitojakso Tampereen mielenterveyspalveluissa. 

Pitkäniemen sairaala

Psykiatrian ala on monella tapaa hyvin paljon erilainen muihin lääketieteen aloihin verrattuna. Jo potilaan kohtaaminen voi asettaa ensimmäiset haasteensa vuorovaikutukselle, sillä vastassa voi olla paitsi vakavasti masentunut, niin myös levoton, uhkaava, aggressiivinen tai harhainenkin. Hoito kohdistuu mielen toimintoihin mm. aivojen hermovälittäjäaineiden välityksellä eikä somaattiseen terveydentilaan kuten perinteisesti lääketieteessä. Tutkimiseen käytetään usein enemmän aikaa kuin esimerkiksi sisätaudeilla tai erityisesti operatiivisilla aloilla. Kuitenkin kliininen status on hyvin pitkälle havainnointia mm. eleiden, psykomotoriikan, asenteiden sekä mielialan suhteen. Sen sijaan esitiedot käydään läpi hyvin kattavasti ja pyritään luomaan luottamuksellinen ja avoin vuorovaikutustilanne. 

Tampereen Joulutori

Psykiatrisessa sairaalahoidossa pääsin näkemään kovin erilaisissa elämäntilanteissa olevia potilaita ja toisinaan varsin surullisiakin kohtaloita. Varsinkin psykoosisairauksien osalta konkretisoitui se tosiasia, että potilaat saattavat olla hyvinkin sairaudentunnottomia eli eivät tiedosta sairauttaan. Omaan turvallisuuteen tuli osastoilla kiinnittää tavallista enemmän huomiota, koska aggressiivisia tai muulla tavoin uhkaavia potilaita saattoi joutua yllättäenkin kohtaamaan. Jo tämänkin takia psykiatrisia potilaita ei yleensä haastatella yksin vaan hoitohenkilökunta toimii yhteistyössä tietoa jakaen. 

Käytännön harjoittelun ohella jakso sisälsi työn kannalta tarpeellisia teoriaopintoja seminaarien ja pienempien ryhmäopetusten muodossa. Keskeisimpinä olivat esimerkiksi psykoosipotilaan akuuttilääkitseminen ja itsemääräämisoikeuden rajoittaminen mielenterveyslakiin nojaten. Monet asiat (kuten M1:n eli tarkkailulähetteen tekeminen) olivat tuttuja jo preklinikasta Jaksaminen -jaksolta, mutta nyt varsinaisella kliinisellä jaksolla niihin vielä syvennyttiin. Jakso antoi hyvin valmiuksia kohdata mielenterveyshäiriöistä kärsiviä erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa näitä potilaita myös tapaa varsin paljon. 

Sairaalajakson jälkeen alkoi mielestäni vähemmän mielenkiintoinen avohoitojakso. Paikka, jossa vietin suurimman osan ajasta, oli mukava ja kandiystävällinen, mutta harmillisesti toimintaa (lähinnä potilastapaamisia ja vastaanottoja) yksikössä oli varsin vähän. Toisinaan kävi vähän turhauttavaksikin, kun vastaanottoja joutui odottelemaan varsin kauan. Psykiatreista tuntui olevan niin ikään pulaa. Avohoito on yleensä aina se ensisijainen vaihtoehto psykiatrisille potilaille, mutta vapaat ajat saattavat ajoittua pitkänkin ajan päähän. Sairaalajakson jälkeen huomasi, kuinka tiiviin avohoidon toteutuminen on hyvin keskeistä pahenemisvaiheiden tai uusien psykoosijaksojen ehkäisemiseksi. 

Psykiatrian jakso päättyi monivalintatenttiin, jonka tuloksen sai tietää välittömästi sen jälkeen. Hyväksytyn tentin ja pikkuklinikoiden suorittamisen jälkeen sai iloita kuukauden mittaisen joululoman alkamisesta. Tästä ensimmäiset pari viikkoa jouluun saakka vietän lääkärintöissä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Minusta on mukava päästä jälleen sijaisena harjoittamaan tulevaa ammattiani, mutta kieltämättä odotan kovasti lomaa rankan opiskelusyksyn jälkeen. Klinikkaa on nyt takana vuosi ja saman verran on (onneksi) vielä edessä. Keväällä opinnot jatkuvat perusterveydenhuollon (PTH), iho-, keuhko- ja silmätautien jaksolla, mutta näistä kerron sitten enemmän kun ne ovat ajankohtaisia. Iloa ja valoa teille lukijat!

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Syksyä ja synnytyksiä

Syyslukukauden toisena opintojaksona käynnissä on ollut naistentaudit ja synnytykset, jonka suhteen on alkamassa jo viimeiset viikot ennen tenttiä. Gynen jakso on kuuden viikon mittainen ja ensimmäinen viikko toteutetaan ns. propeviikkona, jolloin ei vielä pyöritä sairaalan klinikassa. Propeviikolla opiskellaan sen sijaan luentotyyppisesti teoriaa sekä harjoitellaan mm. kierukan ja ehkäisykapselin laittoa fantomeille. Loput viisi viikkoa kiertelemme TAYS:n eri poliklinikoita ja osastoja sekä olemme kätilöiden mukana synnytyssalissa. 

Naistentaudit ja synnytykset on hyvin käytännönläheinen ala, jota ei voi vain oppia kirjoja lukemalla. Jakso on onneksi järjestetty niin, että potilaita tutkittaessa ohjaavat lääkärit opastavat lähes kädestä pitäen kandia oikean tutkimustekniikan kanssa. On eri asia tehdä gynekologinen tutkimus oikeasti potilaalle kuin fantomille, jolta kohdunnapukka voi näkyä metrienkin päähän. Kandina onkin hyvin kiitollinen jokaiselle opetuspotilaaksi suostuvalle, koska tätä alaa ei opi kuin itse harjoittelemalla. 

Gynen jakso alkoi omalla pienryhmälläni obstetriikan eli synnytysopin puolelta ja ensimmäisen klinikkaviikon vietimme raskaus- ja päivystysyksikössä. Heti klinikkaviikkojen alkaessa minulla oli vuorossa iltapäivystyksen seuranta, jossa pääsin näkemään paljon raskaana olevia mutta myös vastikään synnyttäneitä äitejä. Vaikka päivystysvuoroon ei varsinaisesti kuulunut synnytyksiin osallistumista, iltapäivystäjän puhelin soi muutamaan otteeseen synnytysalista, jossa illan aikana käväisimme synnytyslääkärin kanssa. Sattumoisin pääsinkin näkemään toimenpidesynnytyksen, joten gynekologian ja obstetriikan jakso alkoi varsin mieleenpainuvasti. 

Lokakuun aikana olen vieraillut synnyttäneiden osastolla vastasyntyneitä tutkimassa, ollut äitiysultrassa seuraamassa obstetrikon toimintaa sekä lapsettomuuspoliklinikalla näkemässä infertiliteettitoimenpiteitä. Meillä lääkiksessä ei varsinaisesti syyslomaa ollut, mutta juuri sopivasti lokakuun puolivälin paikkeille osui oman ryhmäni synnytyssaliviikko, joka mahdollisti pienen tauon lähiopetuksesta. Kandeille kuuluu synnärissä kolme vuoroa, jotka suositellaan suoritettavaksi kahtena päivänä siten, että toinen päivistä on pitkä vuoro (7.15-22) ja toinen joko aamu- tai iltavuoro. Koska klinikkapäivät ovat tiistaista perjantaihin, jäi tästä viikon aikana pari vapaapäivää käytettäväksi itsenäiseen opiskeluun. Synnärissä pääsin kätilön johdolla seuraamaan synnytyksen kulkua ja hieman myös osallistumaan itse hoitotoimenpiteisiin. Hienointa oli tietenkin päästä todistamaan niinkin tärkeää hetkeä kuin lapsen tuloa maailmaan. Sain lisäksi avustaa gynekologia sektiossa, joten tästäkin synnytystavasta minulle tuli varsin hyvä kokonaiskuva. Synnytykset kuuluvat kuitenkin vahvasti erikoissairaanhoitoon, joten nämä kaksi päivää olivat aivan ainutlaatuisia tilaisuuksia kandille. 

Erikoisalana naistentaudit ja synnytykset ei minua kiinnosta, vaikka se kovin monipuolinen ja palkitseva ala onkin. Olen silti ilahtunut siitä, kuinka paljon tämän jakson aikana olen oppinut terveyskeskustyötä varten. Erityisesti kandeille suunnatut opetuspoliklinikat ovat tarjonneet valmiuksia raskaana olevien ja yleisestikin gynekologisten potilaiden tutkimisesta. Näissä kandit pääsevät osallistumaan tutkimiseen mm. sisätutkimusta tekemällä ja ultraäänianturia liikutellen. Harmillisesti, mutta toisaalta ymmärrettävästäkin syystä, tämän jakson aikana on tullut vastaan potilaita, jotka eivät ole halunneet opiskelijan osallistuvan vastaanotolle tai tutkimiseen. Onneksi teoriaopetukset ovat olleet hyviä ja kompensoineet niitä osa-alueita, jotka käytännön puolella ovat jääneet vähemmälle. Vielä ennen tenttiä on kuitenkin vielä kaksi viikkoa jaksoa jäljellä ja siten aikaa kehittää taitojaan. Tänä aikana on tulossa mm. implantaatin sekä kierukan asetus potilaalle, lisää opetuspoliklinikkaharjoittelua sekä hyvänä kertauksena toimiva kandimeeting raskausasioista. 

Syksy on vaihtumassa vähitellen talveksi, puuhaa riittää niin koulutöissä kuin pihassakin. Lehtiä haravoidessa tunnen saavani ajatukset hetkeksi toisaalle. Taas jaksaa pakertaa! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoilleni!

tiistai 1. syyskuuta 2020

Viitosella

Viides vuosi lääkiksessä käynnistyi muutama viikko sitten lastentautien jaksolla. Tuntuu aika uskomattomalta, että tämä on jo toiseksi viimeinen opiskeluvuosi ennen valmistumista. Lääkiksessä aika todella lentää. Ensimmäisen kandikesän jälkeen oli erityisen mukava päästä takaisin opintojen pariin. Kesätöissä hoitamieni pääosin geriatristen potilaiden jälkeen lapsipotilaiden kohtaaminen on tuntunut palkitsevalta. Kaiken kaikkiaan lastentaudit on yllättänyt hyvin positiivisesti, vaikka minulla ei lapsista aiemmin juurikaan kokemuksia ole ollut. 


Keväällä suorittamieni isojen klinikoiden (sisätaudit ja kirurgia) jälkeen tänä syksynä on vuorossa ns. pienet klinikat, joihin lukeutuu lastentaudit, gynekologia ja psykiatria. Kutakin alaa opiskellaan ensin kuusi viikkoa ja tämän päätteeksi ne tentitään. Näiden lisäksi pikkuklinikoiden hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan integroidun tentin läpäisy. Viime kevään ryhmillä integroitua tenttiä tosin ei poikkeuksellisesti koronan vuoksi pidetty, mutta luultavasti meille se kuitenkin järjestetään. Toisella lastentautien viikolla pidettiin myös propedeuttinen tentti, joka toimi eräänlaisena sisäänpääsytenttinä jaksolle. Tentin avulla haluttiin varmistaa, että kandeilla on riittävät pohjatiedot jakson läpäisemiseksi. Prope-tentti olikin koronakevään jälkeen minulla ensimmäinen kynällä ja paperilla tehtävä suoritus pitkään aikaan.

Lastentautien jaksolle on sisällytetty myös lastenneurologian ja lastenkirurgian osuudet. Syksy alkoi omalla pienryhmälläni lastenneurologialta, joka ainakin Taysissa lähinnä on polikliinista toimintaa. Viikon aikana oppi paljon kuumekouristuksista, epilepsiasta sekä yleisesti lasten kehityksestä. Toisen opiskeluviikon käynnisti ilta lastentautien päivystyksessä, jossa tutuksi tulivat lapsille varsin tavalliset taudit hengitystieinfektioista gastroenteriittiin. Myöhemmin päivystysosastolla pääsi seuraamaan osin samojenkin potilaiden hoidon kulkua. Koronarajoitukset eivät onneksi pahasti ole tällä jaksolla vaikuttaneet potilaskontakteihin, mutta jonkin verran potilaita on jäänyt näkemättä peruutusten sekä huonekohtaisten henkilömäärärajoitteiden vuoksi.


Viimeistään lasten opetuspoliklinikkaviikolla sitä huomasi, kuinka kandiystävällisesti lastentautijakso on koottu. Opetuspolilla kandit ottavat itsenäisesti vastaan potilaita haastatellen ja tutkien. Tämän jälkeen käydään kliinisen opettajan kanssa yhdessä läpi potilaan jatkosuunnitelmaa ja lisätutkimuksien tarvetta. Lähetteet niin ikään arvioidaan erikoislääkärin kanssa ja mietitään mm. sitä, miltä osin voidaan potilasta tutkia perusterveydenhuollossa vs. erikoissairaanhoidossa. Lopuksi potilas saattajineen kutsutaan uudelleen vastaanotolle kuulemaan johtopäätökset. Näiden pohjalta kandi sanelee myöhemmin käyntitekstin opettajalle tarkastettavaksi. Konseptina opetuspoli on toki tuttu SIS-KIR-jaksoltakin, mutta mielestäni lastentaudeilla teorian soveltaminen käytäntöön on toiminut erityisen hyvin. 


Pienet klinikat on kandille siinä mielessä isoja klinikoita helpompi jakso, että opetus on paljon strukturoidumpaa. Isoissa klinikoissa vaatii selvästi enemmän oma-aloitteisuutta löytää oma sijoituskohteensa ja ylipäänsä päästä osalliseksi potilastyöhön. Nyt lastentautien jaksolla on toisinaan jopa tuntunut, että kanditkin ovat pediatreille kuin lapsia, mikä on isojen klinikoiden jälkeen aika huvittavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun eri lastenlääkärit ovat tarkkaan huolehtineet kandien ruoka- ja kahvitauoista. Opetus onkin ollut hyvin koulumaista ja jäsenneltyä, mutta olen myös tykännyt siitä. On ollut helppoa tehdä ero terveyskeskuslääkärin tasoiseen tietämykseen, kun sitä on erikseen painotettu. 

Nyt lastentautien jakso on jo yli puolenvälin. Jäljellä on enää viikko opetuspoliklinikkaa ja lastenkirurgiaa, osasto-opetusta lasten sisätaudeista sekä harjoitusta vastasyntyneiden tutkimisesta. Opiskelu on innostavaa ja syksyn tehdessä tuloaan aion nauttia siitä kunnolla vielä kun voin!

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Kandin kesäloma Katinkullassa

Kandikesä on kulunut todella nopsaan ja viikolla 30 koitti lomaviikkoni. Vietin sen tänä vuonna Vuokatin Katinkullassa, joka paikkana on tuttu minulle jo lapsesta lähtien. Tällä kertaa suurin osa ajasta kului uuden harrastukseni golfin parissa. Koronakevään aikana minulle heräsi ajatus oppia jotakin täysin uutta ja kävinkin golf-kurssin jo alkukesästä. Golf osoittautui oivalliseksi tavaksi saada arki-iltoina työasiat pois mielestä. Lähdinkin usein kesäkuun kauniina kesäiltoina rangelle hiomaan swingejä, chippejä ja putteja. Katinkullassa harjoittelu jatkui ja pääsin myös ensimmäistä kertaa kehittämään taitojani pelikierroksilla Jokamieskentällä. Tämä 9-väyläinen Par 3 Vuokatti-kenttä sopii hyvin aloittelevalle golffarille, sillä se ei vielä vaadi pelatakseen Green cardia. Katinkullassa on myös kaksi muuta golfkenttää, Tenetti ja Nuas, joista jälkimmäinen on täysimittainen Championship-rata.




Toinen suosikkiharrastukseni on kesän aikana ollut pyöräily ja siitäkin saatoin Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa nauttia. Tällä kertaa tyydyin lomaosakkeeseen kuuluvaan "mummopyörään", mutta mahdollista olisi ollut myös vuokrata Fatbike. Jo ensimmäisenä lomapäivänä polkaisin Sotkamon kirkonkylään Hiukan uimarannalle ja takaisin. Katinkullan alueella pyörät olivat myös oiva kulkuneuvo aktiviteetista toiseen siirryttäessä. Vaaroilla vaelsimme myös lyhyen matkan ja sattumalta löysimme kuvankauniita maisemia.




Katinkullassa lomailuun kuuluu aina oleellisena osana kylpylässä käynti. Itse viihdyn kuitenkin parhaiten kuntoaltaassa ja tavoitteenani on usein noin kilometrin uinti päivän päätteeksi. Tällä kertaa innostuin kuitenkin minulle uudesta virtuaalivesijumpasta, jonka vuoksi matkauinti jäi vähemmälle. Vesijumpassa kehon lihaksia sai hyvin harjoitettua niin hyppelyillä, kauhomisilla kuin potkuillakin. Jumpan jälkeen oli mukava palautella savusaunan ja paljun lämmössä.

Mailapeleistä olen nauttinut jo lapsesta lähtien ja siihenkin Katinkulta tarjoaa hyvät puitteet. Sisätenniskenttävuoroja oli hyvin vapaana ja sain muutaman vuoden pelitauon jälkeen taas lyöntitekniikkaani hiottua. Sulkapallo on hyvin suosittu harrastus lomalaisilla ja saadakseen pelivuoron piti herätä vähän aikaisemmin. Se kuitenkin kannatti, sillä tunnin läiskimisen jälkeen olo oli heti aamusta mukavan energinen. Olin ottanut myös frisbeegolf-kiekkoja matkaan mukaan. Loma-asuntomme edestä lähtikin 9-väyläinen frisbeegolfrata. Se oli koko perheelle sopiva metsärata, joka ei levittäytynyt kovinkaan laajalle alueelle. Myös Vuokatin urheiluopiston ympäristössä on tämän lajin harrastamiseen mahdollisuus.


Säät suosivat alkulomasta ja saimme nauttia jopa muutamasta hellepäivästä. Koska kuitenkin Suomessa ollaan, lomaan mahtuu pakostakin aina huonompiakin säitä. Sadepäivänä lähdimmekin autolla Kajaanin Paltaniemeen, jossa tutustuimme vaikuttavaan vuonna 1726 rakennettuun kuvakirkkoon sekä Eino Leinon taloon. Molemmat näistä tutustumisen arvoisia kulttuurikohteita.




Loma teki tehtävänsä ja ainakin tämä kesäkandi saattoi viikon ajan kunnolla relata. Alkuun ajattelin, etten oikein pystyisi työasioita kotimaan lomalla unohtamaan, mutta onneksi olin väärässä. Harrasteaktiviteetit pitivät kiireisenä ja uni maittoi. Hyvä ruoka paikallisissa ravintoloissa maistui mökkikokkailujen ohella. Nyt palaan vielä kahdeksi viikoksi kesätyöhöni kunnes lääkiksen viides vuosikurssi pääsee alkuun. Taas on kesän aikana otettu pieni askel kohti unelman toteutumista.


perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kesälääkärinä vuodeosastolla

Ensimmäiset kuusi viikkoa kesälääkärinä terveyskeskuksen vuodeosastolla on onnellisesti takanapäin. Perehdytysviikon jälkeen olemme hoitaneet kurssikaverini kanssa kuntoutusosastoa puoliksi siten, että kummallakin on kerrallaan ollut noin 8-10 osastopotilasta. Tähän asti olen pärjännyt osaavan seniorituen avulla hyvin, mutta helpoksi lääkärin rooliin astumista ei voi kuvailla. Vastuu tuntui alussa todella suurelta, mutta siihen on pikkuhiljaa tottunut ja tukea on saanut muilta osastonlääkäreiltä. Joka päivä olen oppinut uutta ja töihin on ollut aina mukava mennä. Viikot ovat kuluneet hurjan nopeasti ja itseluottamus on kasvanut koko ajan. Kesän lopussa sitä luultavasti tuntee itsensä kuin eri ihmiseksi, kun on vihdoin saanut tehdä työtä, josta todella pitää. 


Osastotyössä yksi parhaita puolia on se, että on lähes aina aikaa konsultoida. Harvoin tilanteet ovat niin kiireellisiä, ettei ennen hoitopäätöstä ehtisi tutkia esimerkiksi Terveysporttia tai Lääketietokantaa. Ei pelkästään kandina vaan aina lääkärin työssä joutuu sietämään epävarmuutta. Tähän on auttanut se, että on kysynyt toisen (jo valmistuneen) lääkärin mielipidettä asiaan. Osastollamme on ollut helppoa lähestyä toisia lääkäreitä ja tarvittaessa on voinut soittaa erikoislääkärikonsultille. Lisäksi apuna paperitöissä on ollut innokkaita amanuensseja, joille on ollut mukava jakaa kokemuksia omilta amanuenssuuriajoilta. 


Lääkärin kierrot ovat osastollamme kahdesti viikossa ja näinä päivinä käymme tapaamassa kaikki potilaat hoitajan kanssa. Muina päivinä hoidamme kaikkia juoksevia asioita, katsomme labrakoevastauksia sekä teemme reseptejä, epikriiseja, lausuntoja ja muitakin paperihommia. Uudet potilaat käydään toki tutkimassa viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tykkään sanella tuloarviot, ESH-lähetteet sekä loppulausunnot kuten jo amanuenssina harjoittelin tekemään. Lyhyemmät tekstit kuten väliarviot sen sijaan kirjoitan käsin. Vaikka kesäkandina toimin lääkärin viransijaisena, neljännen vuoden lääkärin oikeudet ovat kuitenkin vielä rajalliset. Reseptejä ei saa vielä tehdä kuin omille potilaille, joiden kanssa on hoitosuhteessa. 

Terveyskeskuksen vuodeosastolla tapaakin hyvin monenlaisia potilastapauksia ja ongelmat saattavat olla joskus kaukanakin lääketieteestä. Yhteisenä tekijänä osastopotilailla on yleisesti varsin korkea ikä, monisairastuvuus sekä pitkä lääkelista. Kuntoutusosastolla monet viipyvät varsin pitkiäkin aikoja, jolloin potilaat ehtivät tulla hyvin tutuiksi. Pitkäaikaispaikkojen hakeminen vie aina aikaa ja tämän ajan potilaat odottavat osastoilla. Myös esimerkiksi reisiluun kaulan murtumat vaativat pitkähköä osastojaksoa, kunnes kotikuntoisuus ja kotona pärjääminen on varmistettu. Hoidettavana on ollut kuitenkin myös mm. pyelonefriittejä, ruusuja, sepsiksiä ja ripulitauteja, jotka yleensä hoituvat selvästi lyhyemmässä ajassa. Eniten olen tykännyt hoitaa juuri näitä akuutimpia infektiotapauksia, koska niissä lääkärin rooli on isompi. Kaikki lääkärin työ vaatii joka tapauksessa paljon kokemusta, jota neljännen vuoden opinnot suorittaneella kandilla luonnollisesti on varsin vähän.


Tk-vuodeosastolla työ on monipuolista, mutta lukuisten sosiaalisten ongelmien vuoksi edellyttää yhteistyötä monien muidenkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Näihin toisinaan lääketieteen osaamisalueen ylittäviin ongelmiin tarvitaan apuun niin sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijää kuin kotiutushoitajaakin. Viikottain pidämme kuntoutuspalavereja ja hoitoneuvotteluja, joissa pohditaan potilaan kotiutumista ja mahdollisia lisäavun tarpeita. Kesän aikana on tullut käsiteltäväksi paljon sellaisia asioita, joita opinnoissa ei käydä läpi. Usein potilaiden tulosyynä on ollut omaisten huoli kotona pärjäämättömyydestä, joka vuodeosastolla käynnistää arvion kotihoidon tai laitoshoidon tarpeesta. Jos jalat eivät osastolle tullessa kanna, pyritään potilasta mobilisoimaan kunnes toimintakyky yltää kotiutumista vastaavalle tasolle. Aina kuntoutuminen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä. Toisinaan muodostuu kierre, jossa potilas kotiutumisen jälkeen päätyy pian uudelleen päivystyksen kautta osastolle. Tällöin on taas aika moniammatillisesti istua yhdessä pöydän ääreen ja pohtia pidemmälle tähtäävää ratkaisua. 


Kahden viikon kuluttua pidän viikon loman, jolloin lähden kotimaan suosikkikohteeseeni Katinkultaan. Siellä on tarkoituksena rentoutua liikkuen, tennistä pelaten ja vaeltaen Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa. Tänä kesänä olen myös hurahtanut uuteen kesälajiin, golfiin, jonka parissa tulen varmasti viettämään tunnin jos toisenkin. Lomaviikon jälkeen palaan vielä kahdeksi viikoksi osastotyöhön ennen paluuta opintojen pariin. Syyslukukaudella minulla on tulossa lastentautien, naistentautien sekä psykiatrian kliiniset kurssit eli ns. "pikkuklinikat". Nyt on kuitenkin aika nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista. Toivottavasti aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja on vielä luvassa!

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Kohta kesälääkäri

Kevät on kulunut nopeasti kirurgian klinikkaopetuksissa pyörien sekä sisätautien ja kirurgian integroituun tenttiin valmistautuen. Blogia en ole työn tiimellyksessä ehtinyt päivittää, vaikka se usein mielessä onkin ollut. Opinnot ovat joka tapauksessa nyt siinä pisteessä, että viimeistä kouluviikkoa viedään ja ensi viikolla on tarkoitus aloittaa kesätyöt lääkärin sijaisena terveyskeskuksen vuodeosastolla. Klinikkaopintoni tähän asti ovat sisältäneet laidasta laitaan eri tunnetiloja, onnistumisen sekä epäonnistumisen kokemuksia, epävarmuuden sietoa, mutta myös uuden oppimisen intoa ja iloa.


Ennen kaikkea klinikka on vaatinut aiempiin jaksoihin verrattuna huomattavasti enemmän oma-aloitteisuutta. Lähes jatkuvasti on ollut tarpeen kysellä paitsi itseä kiinnostavia medisiinaan liittyviä kysymyksiä niin myös ihan käytännön asioita. Näistä käytetyimpiä mm. saako tulla mukaan seuraamaan polivastaanottoa, pääseekö tähän leikkaukseen, voinko tutkia potilaan tai mistä löydän lääkärien kanslian. Harvemmin sitä sairaalan tiloissa tullaan neuvomaan eksyksissä olevaa kandia. Kaikista eniten klinikasta saa irti kun rohkeasti kysyy, vaikka toisinaan se voi tuntua henkisesti raskaaltakin. Välttämättä aina saatu vastaus ei ole yhtä toivottu, mutta niistä ei kandin pidä ottaa itseensä.

Viimeiset viikot ennen intregroitua tenttiä olivat varsin hektisiä. Vaikka koronan takia potilaita näki vähemmän, tämän menetetyn ajan koki tärkeäksi korvata itseopiskelulla. Tammikuussa klinikan alettua sitä kunnianhimoisena ajatteli, että toukokuuhun mennessä ehtii saamaan todella hyvän kuvan kaikista sisätautien ja kirurgian alaan kuuluvista vaivoista. On kuitenkin aika pitkälle tuurista kiinni, millaisia potilaita osastoilla ja poliklinikoilla tapaa. Aika, jonka ehti viettää eri erikoisalojen sijoituksissa oli lyhyt, jolloin väkisin jäi näkemättä joitakin sairauksia. Tämä vaatiikin itseltä paljon itsenäistä tiedonhakua ja aktiivista paneutumista aiheeseen. Tarkoituksena kuitenkin on omata riittävät valmiudet hoitaa sellaisiakin vaivoja tai sairauksia, joista ei koulussa ole puhuttu.

Klinikka-aika on opettanut luottamaan omaan osaamiseen, mutta myös hyväksymään sen, että kaikkea ei voi sisätaudeista tai kirurgiasta osata/hallita. Pitääkin tiedostaa, milloin omat neuvot eivät enää riitä vaan on tarpeellista konsultoida kokeneempia. Jakson aikana oli priorisoitava lukeminen oman työn kannalta keskeisimpien sairauksiin. Osa erikoislääkäreistä saattaa esittää omasta erikoisalastaan todella pikkutarkkojakin kysymyksiä, joista kandilla ei välttämättä ole mitään hajua. Näistä joskus nöyryyttäviltäkin tuntuvista tilanteista on kuitenkin mahdollisuus oppia ja kehittää osaamistaan. Onhan lääkärin työ joka tapauksessa elinikäistä oppimista.


Integroitu tentti tietyllä tavalla tiivisti kaiken sen työmäärän, jonka oli tehnyt oppimisen eteen tammikuusta toukokuuhun. Klinikassa (tai lääkiksessä yleensäkään) ei toki lueta itse tenttiä, vaan tulevaa ammattia varten, mutta paineet erityisesti tämän tentin läpipääsyyn ovat kaikesta huolimatta aika isot. Panoksena on 4. vuoden kandin oikeuksien saaminen Valviralta eli toisin sanoen se tulee läpäistä kesätöihin päästäkseen. Tällä kertaa tentti toteutettiin poikkeustilanteesta johtuen etänä Formsissa. Suoritus oli jaettu kahdelle eri päivälle ja kumpanakin tenttikerralla eteen annettiin neljä potilastapausta. Tiukka aikaraja kussakin kysymyksessä toi mieleen lääkiksen pääsykokeen, joka vaatii stressinsietokykyä ja oikeata vastaustekniikkaa. Sitä tehdessä ei myöskään ehtinyt jäädä arpomaan vastauksia pitkäksi aikaa eikä varsinkaan saanut alkaa panikoimaan.


Neljännen vuoden opinnot alkavat olemaan voiton puolella. Nyt viimeisellä kouluviikolla ohjelmassa on ollut kesätöihin valmistava seminaari, integroidun tentin toinen osa sekä oma vuoroni osallistua TULES-kirurgian leikkaussalipäivystykseen. Ihan vielä ei ole saanut opintosuoritusten puolesta huokaista helpotuksesta, sillä tenttituloksesta ei vielä ole tietoa. Jos kaikki menee hyvin, aloitan kesätyöt vuodeosastolla toiveikkain mielin, mutta on kieltämättä aika jännittävää ottaa ensimmäiset oikeat askeleet lääkärinä.