Hei taas kevät!

Kolmiviikkoinen ihotautien jakso kului yhdessä hujauksessa ja hyvin sujuneen tentin jälkeen pääsikin pääsiäisloman viettoon. Lomalla oli tänä vuonna erityinen merkitys, koska se oli opiskeluaikani viimeinen pääsiäisloma. Viimeinen opiskeluvuosi lääkiksessä onkin jo meneillään, vaikka tuntuu kuin juuri äskenhän opiskelut vasta alkoivat. Valmistuminen häämöttää enää alle vuoden päässä, mikä tuntuu jopa uskomattomattomaltakin ajatukselta. 

Ihotautien jakso oli mielestäni yksi klinikan tähän mennessä onnistuneimpia toteutuksia. Päivät kuluivat monipuolisesti mm. ihotautien opetuspoliklinikalla, toimenpideyksikössä, vuodeosastolla, allergiakeskuksessa sekä sukupuolitautien vastaanotolla. Opetuspoliklinikalla otimme itsenäisesti vastaan potilaan, laadimme heille vastaanoton lopuksi tarvittavat reseptit erikoislääkärin valvonnassa ja sitten sanelimme käyntitekstin. Jaksoon kuului myös joitakin itseopiskelupäiviä, mutta lähes jokaiseen iltapäivään sisältyi etäopetuksia keskeisimmistä ihosairauksista ja niiden hoidosta. Ihotaudit ovat varsin pitkälle hahmontunnistusta, ja sen vuoksi potilaiden näkemisen ohella oli hyvin opettavaista nähdä erilaisista sairauksista runsaasti valokuvia etäopetuksen hengessä. Tentti oli, kuten aina kuuluisikin olla, ensisijaisesti opetustilanne, mutta tällä jaksolla se oli sitä vielä enemmän. Kliiniset opettajat kävivät ryhmämme kanssa vielä tentin jälkeen yhdessä keskustellen läpi oikeat vastaukset, mikä oli minusta erittäin kehittävä tapa oppia tehdyistä virheistään. 

Pääsiäispäivänä suuntasimme autonnokan kohti Lappia ja Levin hiihtokeskusta. Tämä oli toinen kertani Levillä, joten olin jo varsin hyvin perillä siitä, mitä tulevan pitää. Edellinen Levin reissu tapahtui neljä vuotta sitten fuksivuotenani juurikin pääsiäisloman aikaan (voit lukea sen tästä linkistä). Tällä kertaa majoituimme Hotel Panoramassa hienolla näköalapaikalla laskettelurinteiden tuntumassa. Hotellilta kulki nopeasti ja kätevästi Gondoli-hissillä alas alppikylään, josta koronarajoitusten vuoksi sai haettua ruokaa take awayna paperipusseihin käärittyinä. Valitettavasti juuri Kittilän kunnassa ei saanut ruokailla paikan päällä ravintolassa, jonka vuoksi myös hotelliaamiaiset tuli nauttia omassa seurassa hotellihuoneessa. Laskettelupäivinä ehdin kiertää lähes kaikki punaiset rinteet sekä laskea Joulutarina-elokuvasta tutulle Santa´s cabinille, jonne piti kulkea hieman rinteiden ulkopuolelle. Kuten edellisellä Levin matkalla, niin myös tälläkin kertaa ihastelimme poroja Sammuntuvalla, hiihdimme Pikkuporo-latua, kiertelimme Levin keskustan viehättäviä katuja sekä nautimme hohtavista keväthangista. Upeimmat näkymät koimme kuitenkin hulppeita mökkejä ja lasi-igluja pursuavassa Utsuvaarassa, joka erityisesti auringonlaskun aikaan oli hyvin kaunis vierailukohde. Onnistuneeseen lomaan kuului myös retkipäivä Kolarin kuntaan kuuluvalle Ylläkselle, jossa hiihdimme Äkäslompolossa ja söimme illallisen Ravintola Rouheessa. Paluumatkalla poikkesimme vielä napapiirillä Joulupukin pajakylässä sekä yövyimme Oulun Edenissä. 

Ensi viikolla alkaa uutena keuhkosairauksien jakso, jossa on luultavimmin aiemmin opitun pohjalta jo varsin tuttuakin asiaa. Hieman loman aikana jo johdattelin itseäni aiheeseen kertaamalla tärkeimmät asiat astmasta, keuhkoahtaumataudista, sarkoidoosista ja tuberkuloosista. Kevään integroituun tenttiin on jäljellä myös enää noin kuukausi, joten kerrattavaa vielä riittää. Klinikassa on silti kiva päästä harjaannuttamaan diagnostista silmää pian lähestyvää kandikesää varten. Rentouttavan pääsiäisloman jälkeen on nyt hyvä palata palata arkeen. Tervetuloa ihana kevät!

Puhutteleva PTH

Kevätlukukauden startannut perusterveydenhuollon 9-viikkoinen opintojakso tuli päätökseensä tällä viikolla. Mielenkiintoisinta ja samalla opettavaisinta jaksolla oli helmikuun loppupuolelle ajoittunut kahden viikon terveyskeskusharjoittelu, jossa pääsi seuraamaan kokeneen yleislääketieteen erikoislääkärin työtä. Terveyskeskustyössä korostuu yleislääkärin valikoimaton potilasjoukko ja erityisesti sen haasteellisuus sekä monipuolisuus. Tulosyy ei ole aina varsinainen vastaanotolle hakeutumisen syy, ja potilaan vaivan takaa voikin löytyä lukuisia käsittelemättömiä haasteita. Näitä ei aina ehdi yhdellä vastaanottokäynnillä ratkaista, vaikka perusterveydenhuollossa tulisi panostaa kokonaisvaltaiseen hoitoon sekä terveyden edistämiseen. 

Pääsin sattumoisin harjoitteluun juuri samaan terveyskeskukseen, jonne olen myös kesällä menossa töihin kesäkandiksi. Samalla kun opin käytännön kautta yleislääkärin työnkuvaa, sain perehtyä paikallisiin käytänteisiin ja toimintatapoihin. Pitkään terveyskeskustyötä tehneen lääkärin kokemuspohjalta sai paljon uusia vinkkejä sellaisiinkin asioihin, joita lääkärin peruskoulutuksessa ei niin paljoa ehditä käsitellä. Hoidon jatkuvuus ja moniammatillinen yhteistyö tuli niin ikään hyvin esille pitkäaikaisissa hoitosuhteissa. Itseluottamusta ensi kesän terveyskeskusvastaanottotyöhön kasvatti erityisesti se, että olisi itse toiminut samoin kuin ohjaava lääkäri, jos siis olisi ollut yksinään vastaanottoa pitävä lääkäri. Tähän "onnistumisen" kokemukseen lukeutui paitsi tavallisia terveyskeskuslääkärin kohtaamia terveysongelmia kuten nivelrikon sekä verenpainetaudin hoitoa, niin myös mutkikkaampia potilastapauksia. 

Heti ensimmäisenä tk-päivänä pääsin kuvaamaan itse pitämäni vastaanoton neurologisesta vaivasta kärsivästä potilaasta. Tämä vastaanottotapahtuman videointi kuului PTH-jakson suoritusvaatimuksiin ja siihen tuli sisällyttää kokonaisuudessaan potilaan haastattelu, tutkiminen sekä hoitosuunnitelman tekeminen. Oli ilahduttavaa huomata, että suoriutui vastaanoton pitämisestä varsin mukavasti, vaikkei kyseistä kliinistä kurssia ole vielä opinnoissa ehtinyt käymään. Lääkärinä toimimista en jännittänyt, mutta totta puhuen jännitys kohdistui siihen, osaisinko käyttää videokameraa oikein. Teknisiä haasteita ei onneksi ilmennyt, enkä oikeastaan edes muistanut koko kameran olemassaoloa pian alkusanojen jälkeen. Kyseessä oli todella opettavainen harjoitus, josta sai rakentavaa palautetta vielä jälkikäteenkin lääkärinä toimimiseen. 

Tavanomaisen ajanvarausvastaanoton lisäksi pääsin parina päivänä seuraamaan päivystystä. Kun vuosikontrolleissa tapasi selvästi iäkkäämpään väestöön kuuluvia henkilöitä, näki päivystysvastaanotolla kaikenikäisiä potilaita. Nyt korona-aikana hengitystieoireiset olivat pääsääntöisesti ohjattu toisaalle, mutta päivystyksessä kohtasi paljon esimerkiksi traumoja, rintakipua,  sekä hengenahdistusta. Terveyskeskusharjoittelu oli hyvin pitkälle seuraamista, mutta päivystyksessä pääsin myös hieman potilaita tutkimaankin. Parina päivänä pääsin niin ikään mukaan lasten- ja äitiysneuvolaan näkemään keskeistä ennaltaehkäisevää työtä. Koko harjoittelujakson aikana tuli laatia oppimispäiväkirjaa ja sitä iltaisin kirjoittaessani tuntui kummasti siltä kuin olisi tehnyt päivittäin uuden blogipostauksen. Hyvällä pohtivaan sävyyn tehdyllä oppimispäiväkirjalla oli mahdollista saada lisäpisteitä tenttiin, mutta ensisijaisesti pyrin kirjoittamalla syventämään oppimaani ja hahmottamaan terveyskeskuslääkärin laaja-alaista työkenttää. 

Yhdeksän viikon PTH-jakson pääasiallinen opetusmuoto eli etäopiskelu tarjosi etunsa. Pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen viettämään hiihtolomaa minulle vuosien varrella niin tutuksi tulleeseen Vuokatin Katinkultaan. Päivät istuin lomamökissä Zoomin ääressä kuulokkeet korvilla, mutta iltapäivisin opetuksen päätyttyä lähdin oitis ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja hohtavista hangista. Lomaan kuului entiseen tapaan sulkapallon ja tenniksen peluuta, hiihtämistä, lenkkeilyä sekä laskettelua. Ehdinpä pikaisesti savusaunassa ja paljussakin piipahtaa. Nämä pystyi toteuttamaan koronaturvallisesti, sillä lomailijoita oli aiempia vuosia vähemmän ja tilaa harrastaa oli riittävästi. Yhtenä kohokohtana näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet, ja vastoin odotuksiani uskaltauduin neljästi avantoon, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt yli 10 vuotta. Monipuolisten aktiviteettien sekä maisemanvaihdoksen vuoksi sain etäopetusviikon tuntumaan oikeasti lomalta. 

Ensi viikolla alkaa ihotautien jakso, jonka parissa kuluu seuraavat kolme viikkoa. Jakso tulee kulumaan varmasti nopeasti erilaisia ihomuutoksia ja ihottumia ihmetellessä. On myös mukavaa päästä taas pitkästä aikaa TAYS:iin ihmisten ilmoille, vaikkakin etäopiskelua myös tuohon jaksoon sisältyy. Pidän ihotauteja keskeisenä lääketieteen alana, sillä arviolta 20-25 % terveyskeskuslääkärin kohtaamista potilastapauksista koskettaa jotakin iho-ongelmaan liittyvää. Opiskelumotivaatio on siten korkealla ja viihtyisän Katinkullan irtioton jälkeen jaksaa taas hyvin ahkeroida. Tsemppiä kaikille lukijoilleni kevään haasteisiin - pääsiäisloma tulee nopeammin kuin huomaakaan!

Etäilyä ja Etelä-Pohjanmaata

Kevätlukukauden opiskelua on takana kolme viikkoa ja menossa on kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa kestävä perusterveydenhuollon jakso (lyhyesti PTH). Opintokokonaisuus valmistaa oikeastaan koko lääkisajan yhteen tärkeimmistä tavoitteista: terveyskeskuslääkärinä toimimiseen. Ensi kesänä olenkin menossa ensimmäistä kertaa terveyskeskuksen vastaanottotyöhön. Vuodeosastotyöstä minulta löytyy jo jonkin verran kokemusta viime kesältä sekä joululomalta. Työnkuva näiden kahden välillä poikkeaa kuitenkin aika paljon toisistaan. Haastavassa vastaanottotyössä potilaiden vaihtuvuus on suuri, vaivat moninaisia ja potilasjoukko vaihtelee vauvasta vaariin. 

Kuten vuosi sitten isojen ja pienien klinikoiden kohdalla, vuosikurssimme on jälleen jaettu kahtia osiota 1 sekä 2 suorittaviksi ryhmiksi. Erona edellisvuoteen on kuitenkin se, että tällä kertaa osiolla ei ole vaikutusta kesätyömahdollisuuksiin vaan opinnot asianmukaisesti suorittamalla saa kesäksi viidennen vuoden lääketieteen kandidaatin työoikeudet. Suorittamaani osioon 1 kuuluu PTH, iho-, keuhko- ja silmätaudit, joista uskon olevan kovasti hyötyä ensi kesänä. PTH-jakso käsittää edelleen yleislääketieteen, geriatrian, työterveyshuollon, sosiaalipsykiatrian ja oikeuslääketieteen opetuskokonaisuudet. Kuudennen vuoden syksylle jää näin ollen vielä anestesiologia, neurologia, onkologia, KNK sekä lasten- ja nuorisopsykiatria. Näistä erityisesti KNK (korva-, nenä- ja kurkkutaudit) minua hieman harmittaa, koska sitä ei vielä tänä keväänä ohjelmassa ole. Jaksosta olisi varmasti ollut todella paljon hyötyä terveyskeskustyötä ajatellen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että saan ensin suorittaa toivomani osion 1. Maanantaiseminaareissa käsitellään kevään aikana joka tapauksessa myös osion 2 aihealueita, joten aivan vieraiksi nämä erikoisalat eivät teoriaopetuksen vuoksi jää. 

PTH-jaksolla koronarajoituksista johtuen olen päässyt kokemaan etäopiskelun hyvät ja huonot puolet. Tähän mennessä koronatilanne on varsin vähän vaikuttanut opintoihini, sillä lääketieteen kandit ovat kaikesta huolimatta päässeet TAYS:n tiloihin potilaita näkemään. Nyt PTH-jaksolla erikoissairaanhoidossa tapahtuvaa opetusta ei luonnollisesti ole eikä Arvo-rakennukselle saa ryhmittäin kokoontua. Keskeistä teoriaopetusta toteutetaankin etäyhteyksin, mutta onneksi pari terveyskeskusharjoittelua kuuluu jakson kattavaan opetusohjelmaan. Näistä ensimmäiseksi olimme ryhmäni kanssa tutustumassa Etelä-Pohjanmaalla terveyskeskustyöhön moniammatillisissa merkeissä. Majoitus tapahtui viime kevään SIS-KIR-hajautuksen tapaan Seinäjoen kanditornissa, joista jakauduimme lähikuntien terveyskeskuksiin. Painotus Etelä-Pohjanmaalla oli moniammatillisuudessa, ja pääsinkin näkemään mm. sairaanhoitajan, laboratorio- ja röntgenhoitajan sekä kotihoidon toimintaa lääkärin työn lisäksi. Viikko oli opettavainen, vaikkakin varsin ymmärrettävästäkin syystä viihdyin parhaiten lääkärin vastaanotolla, jossa seuraamisen lisäksi sain osallistua potilaiden tutkimiseen ja hoitoon. 

Terveyskeskusjakson jälkeen oli toisaalta mukava palata kotiin, mutta etäopiskelun pariin palaaminen hieman turhautti. Etäopinnoissa osaa arvostaa sitä aikaa, kun pääsee oppimaan lähiopetuksen kautta käytännössä. Opetukset ovat toki olleet etätoteutuksenakin laadukkaita, mutta aamuisin kotiin jääminen kirjoituspöydän ääreen tuntuu edelleen hieman vieraalta ajatukselta. Vähäisemmästä käytännön harjoittelusta johtuen jaksoon kuuluu tavanomaista enemmän ennakkotehtävien tekoa ja ryhmätöitä. Itsenäinen työskentely onkin lukujärjestyksen säännöllisistä etäopetuksista huolimatta korostunut. Vastapainona kotona vietettyyn opiskeluaikaan olenkin ottanut tavaksi käydä päivittäin ulkoilemassa. Onneksi edessä on vielä kahden viikon terveyskeskusjakso sekä loppukeväällä TAYS:ssa iho-, keuhko- ja silmäsairauksien kliiniset jaksot, jolloin pääsee jälleen osallistumaan potilastyöhön. 

Ilahduttavaa opintojen tässä vaiheessa on ollut huomata, kuinka paljon etenkin klinikkavaiheessa on jo asioita oppinut. Varsinkin nyt PTH-jaksolla asiat kertautuvat ja näkökulma on erilainen kuin sairaalamaailmassa. Perusterveydenhuollon tasolla keskiössä on potilaslähtöinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä hoidon jatkuvuus. Vaikka lääketieteen opinnot antavat hyvin valmiuksia lääkärinä toimimiseen, todellinen oppiminen tapahtuu oikeastaan työelämässä. Nyt kuitenkin on aika vaihtaa hetkeksi vapaalle ja nauttia hetki ihanasta suomalaisesta talvisäästä. Reipasta viikonloppua teille lukijat!

Syksy paketissa (pikkuklinikat)

Syyslukukausi vierähti jälleen vauhdilla ja samalla vuoden viimeisimpänä ollut psykiatrian kliininen jakso. Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo ihan liian paljon aikaa. Lokakuun lopun naistentautien suullisen Teams -tentin jälkeen alkoi marraskuun alussa psykiatrian opiskelu. Tähän kuului ensin sairaalajakso Pitkäniemessä ja tämän jälkeen avohoitojakso Tampereen mielenterveyspalveluissa. 

Pitkäniemen sairaala

Psykiatrian ala on monella tapaa hyvin paljon erilainen muihin lääketieteen aloihin verrattuna. Jo potilaan kohtaaminen voi asettaa ensimmäiset haasteensa vuorovaikutukselle, sillä vastassa voi olla paitsi vakavasti masentunut, niin myös levoton, uhkaava, aggressiivinen tai harhainenkin. Hoito kohdistuu mielen toimintoihin mm. aivojen hermovälittäjäaineiden välityksellä eikä somaattiseen terveydentilaan kuten perinteisesti lääketieteessä. Tutkimiseen käytetään usein enemmän aikaa kuin esimerkiksi sisätaudeilla tai erityisesti operatiivisilla aloilla. Kuitenkin kliininen status on hyvin pitkälle havainnointia mm. eleiden, psykomotoriikan, asenteiden sekä mielialan suhteen. Sen sijaan esitiedot käydään läpi hyvin kattavasti ja pyritään luomaan luottamuksellinen ja avoin vuorovaikutustilanne. 

Tampereen Joulutori

Psykiatrisessa sairaalahoidossa pääsin näkemään kovin erilaisissa elämäntilanteissa olevia potilaita ja toisinaan varsin surullisiakin kohtaloita. Varsinkin psykoosisairauksien osalta konkretisoitui se tosiasia, että potilaat saattavat olla hyvinkin sairaudentunnottomia eli eivät tiedosta sairauttaan. Omaan turvallisuuteen tuli osastoilla kiinnittää tavallista enemmän huomiota, koska aggressiivisia tai muulla tavoin uhkaavia potilaita saattoi joutua yllättäenkin kohtaamaan. Jo tämänkin takia psykiatrisia potilaita ei yleensä haastatella yksin vaan hoitohenkilökunta toimii yhteistyössä tietoa jakaen. 

Käytännön harjoittelun ohella jakso sisälsi työn kannalta tarpeellisia teoriaopintoja seminaarien ja pienempien ryhmäopetusten muodossa. Keskeisimpinä olivat esimerkiksi psykoosipotilaan akuuttilääkitseminen ja itsemääräämisoikeuden rajoittaminen mielenterveyslakiin nojaten. Monet asiat (kuten M1:n eli tarkkailulähetteen tekeminen) olivat tuttuja jo preklinikasta Jaksaminen -jaksolta, mutta nyt varsinaisella kliinisellä jaksolla niihin vielä syvennyttiin. Jakso antoi hyvin valmiuksia kohdata mielenterveyshäiriöistä kärsiviä erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa näitä potilaita myös tapaa varsin paljon. 

Sairaalajakson jälkeen alkoi mielestäni vähemmän mielenkiintoinen avohoitojakso. Paikka, jossa vietin suurimman osan ajasta, oli mukava ja kandiystävällinen, mutta harmillisesti toimintaa (lähinnä potilastapaamisia ja vastaanottoja) yksikössä oli varsin vähän. Toisinaan kävi vähän turhauttavaksikin, kun vastaanottoja joutui odottelemaan varsin kauan. Psykiatreista tuntui olevan niin ikään pulaa. Avohoito on yleensä aina se ensisijainen vaihtoehto psykiatrisille potilaille, mutta vapaat ajat saattavat ajoittua pitkänkin ajan päähän. Sairaalajakson jälkeen huomasi, kuinka tiiviin avohoidon toteutuminen on hyvin keskeistä pahenemisvaiheiden tai uusien psykoosijaksojen ehkäisemiseksi. 

Psykiatrian jakso päättyi monivalintatenttiin, jonka tuloksen sai tietää välittömästi sen jälkeen. Hyväksytyn tentin ja pikkuklinikoiden suorittamisen jälkeen sai iloita kuukauden mittaisen joululoman alkamisesta. Tästä ensimmäiset pari viikkoa jouluun saakka vietän lääkärintöissä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Minusta on mukava päästä jälleen sijaisena harjoittamaan tulevaa ammattiani, mutta kieltämättä odotan kovasti lomaa rankan opiskelusyksyn jälkeen. Klinikkaa on nyt takana vuosi ja saman verran on (onneksi) vielä edessä. Keväällä opinnot jatkuvat perusterveydenhuollon (PTH), iho-, keuhko- ja silmätautien jaksolla, mutta näistä kerron sitten enemmän kun ne ovat ajankohtaisia. Iloa ja valoa teille lukijat!

Syksyä ja synnytyksiä

Syyslukukauden toisena opintojaksona käynnissä on ollut naistentaudit ja synnytykset, jonka suhteen on alkamassa jo viimeiset viikot ennen tenttiä. Gynen jakso on kuuden viikon mittainen ja ensimmäinen viikko toteutetaan ns. propeviikkona, jolloin ei vielä pyöritä sairaalan klinikassa. Propeviikolla opiskellaan sen sijaan luentotyyppisesti teoriaa sekä harjoitellaan mm. kierukan ja ehkäisykapselin laittoa fantomeille. Loput viisi viikkoa kiertelemme TAYS:n eri poliklinikoita ja osastoja sekä olemme kätilöiden mukana synnytyssalissa. 

Naistentaudit ja synnytykset on hyvin käytännönläheinen ala, jota ei voi vain oppia kirjoja lukemalla. Jakso on onneksi järjestetty niin, että potilaita tutkittaessa ohjaavat lääkärit opastavat lähes kädestä pitäen kandia oikean tutkimustekniikan kanssa. On eri asia tehdä gynekologinen tutkimus oikeasti potilaalle kuin fantomille, jolta kohdunnapukka voi näkyä metrienkin päähän. Kandina onkin hyvin kiitollinen jokaiselle opetuspotilaaksi suostuvalle, koska tätä alaa ei opi kuin itse harjoittelemalla. 

Gynen jakso alkoi omalla pienryhmälläni obstetriikan eli synnytysopin puolelta ja ensimmäisen klinikkaviikon vietimme raskaus- ja päivystysyksikössä. Heti klinikkaviikkojen alkaessa minulla oli vuorossa iltapäivystyksen seuranta, jossa pääsin näkemään paljon raskaana olevia mutta myös vastikään synnyttäneitä äitejä. Vaikka päivystysvuoroon ei varsinaisesti kuulunut synnytyksiin osallistumista, iltapäivystäjän puhelin soi muutamaan otteeseen synnytysalista, jossa illan aikana käväisimme synnytyslääkärin kanssa. Sattumoisin pääsinkin näkemään toimenpidesynnytyksen, joten gynekologian ja obstetriikan jakso alkoi varsin mieleenpainuvasti. 

Lokakuun aikana olen vieraillut synnyttäneiden osastolla vastasyntyneitä tutkimassa, ollut äitiysultrassa seuraamassa obstetrikon toimintaa sekä lapsettomuuspoliklinikalla näkemässä infertiliteettitoimenpiteitä. Meillä lääkiksessä ei varsinaisesti syyslomaa ollut, mutta juuri sopivasti lokakuun puolivälin paikkeille osui oman ryhmäni synnytyssaliviikko, joka mahdollisti pienen tauon lähiopetuksesta. Kandeille kuuluu synnärissä kolme vuoroa, jotka suositellaan suoritettavaksi kahtena päivänä siten, että toinen päivistä on pitkä vuoro (7.15-22) ja toinen joko aamu- tai iltavuoro. Koska klinikkapäivät ovat tiistaista perjantaihin, jäi tästä viikon aikana pari vapaapäivää käytettäväksi itsenäiseen opiskeluun. Synnärissä pääsin kätilön johdolla seuraamaan synnytyksen kulkua ja hieman myös osallistumaan itse hoitotoimenpiteisiin. Hienointa oli tietenkin päästä todistamaan niinkin tärkeää hetkeä kuin lapsen tuloa maailmaan. Sain lisäksi avustaa gynekologia sektiossa, joten tästäkin synnytystavasta minulle tuli varsin hyvä kokonaiskuva. Synnytykset kuuluvat kuitenkin vahvasti erikoissairaanhoitoon, joten nämä kaksi päivää olivat aivan ainutlaatuisia tilaisuuksia kandille. 

Erikoisalana naistentaudit ja synnytykset ei minua kiinnosta, vaikka se kovin monipuolinen ja palkitseva ala onkin. Olen silti ilahtunut siitä, kuinka paljon tämän jakson aikana olen oppinut terveyskeskustyötä varten. Erityisesti kandeille suunnatut opetuspoliklinikat ovat tarjonneet valmiuksia raskaana olevien ja yleisestikin gynekologisten potilaiden tutkimisesta. Näissä kandit pääsevät osallistumaan tutkimiseen mm. sisätutkimusta tekemällä ja ultraäänianturia liikutellen. Harmillisesti, mutta toisaalta ymmärrettävästäkin syystä, tämän jakson aikana on tullut vastaan potilaita, jotka eivät ole halunneet opiskelijan osallistuvan vastaanotolle tai tutkimiseen. Onneksi teoriaopetukset ovat olleet hyviä ja kompensoineet niitä osa-alueita, jotka käytännön puolella ovat jääneet vähemmälle. Vielä ennen tenttiä on kuitenkin vielä kaksi viikkoa jaksoa jäljellä ja siten aikaa kehittää taitojaan. Tänä aikana on tulossa mm. implantaatin sekä kierukan asetus potilaalle, lisää opetuspoliklinikkaharjoittelua sekä hyvänä kertauksena toimiva kandimeeting raskausasioista. 

Syksy on vaihtumassa vähitellen talveksi, puuhaa riittää niin koulutöissä kuin pihassakin. Lehtiä haravoidessa tunnen saavani ajatukset hetkeksi toisaalle. Taas jaksaa pakertaa! Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoilleni!

Viitosella

Viides vuosi lääkiksessä käynnistyi muutama viikko sitten lastentautien jaksolla. Tuntuu aika uskomattomalta, että tämä on jo toiseksi viimeinen opiskeluvuosi ennen valmistumista. Lääkiksessä aika todella lentää. Ensimmäisen kandikesän jälkeen oli erityisen mukava päästä takaisin opintojen pariin. Kesätöissä hoitamieni pääosin geriatristen potilaiden jälkeen lapsipotilaiden kohtaaminen on tuntunut palkitsevalta. Kaiken kaikkiaan lastentaudit on yllättänyt hyvin positiivisesti, vaikka minulla ei lapsista aiemmin juurikaan kokemuksia ole ollut. 

Keväällä suorittamieni isojen klinikoiden (sisätaudit ja kirurgia) jälkeen tänä syksynä on vuorossa ns. pienet klinikat, joihin lukeutuu lastentaudit, gynekologia ja psykiatria. Kutakin alaa opiskellaan ensin kuusi viikkoa ja tämän päätteeksi ne tentitään. Näiden lisäksi pikkuklinikoiden hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan integroidun tentin läpäisy. Viime kevään ryhmillä integroitua tenttiä tosin ei poikkeuksellisesti koronan vuoksi pidetty, mutta luultavasti meille se kuitenkin järjestetään. Toisella lastentautien viikolla pidettiin myös propedeuttinen tentti, joka toimi eräänlaisena sisäänpääsytenttinä jaksolle. Tentin avulla haluttiin varmistaa, että kandeilla on riittävät pohjatiedot jakson läpäisemiseksi. Prope-tentti olikin koronakevään jälkeen minulla ensimmäinen kynällä ja paperilla tehtävä suoritus pitkään aikaan.

Lastentautien jaksolle on sisällytetty myös lastenneurologian ja lastenkirurgian osuudet. Syksy alkoi omalla pienryhmälläni lastenneurologialta, joka ainakin Taysissa lähinnä on polikliinista toimintaa. Viikon aikana oppi paljon kuumekouristuksista, epilepsiasta sekä yleisesti lasten kehityksestä. Toisen opiskeluviikon käynnisti ilta lastentautien päivystyksessä, jossa tutuksi tulivat lapsille varsin tavalliset taudit hengitystieinfektioista gastroenteriittiin. Myöhemmin päivystysosastolla pääsi seuraamaan osin samojenkin potilaiden hoidon kulkua. Koronarajoitukset eivät onneksi pahasti ole tällä jaksolla vaikuttaneet potilaskontakteihin, mutta jonkin verran potilaita on jäänyt näkemättä peruutusten sekä huonekohtaisten henkilömäärärajoitteiden vuoksi.

Viimeistään lasten opetuspoliklinikkaviikolla sitä huomasi, kuinka kandiystävällisesti lastentautijakso on koottu. Opetuspolilla kandit ottavat itsenäisesti vastaan potilaita haastatellen ja tutkien. Tämän jälkeen käydään kliinisen opettajan kanssa yhdessä läpi potilaan jatkosuunnitelmaa ja lisätutkimuksien tarvetta. Lähetteet niin ikään arvioidaan erikoislääkärin kanssa ja mietitään mm. sitä, miltä osin voidaan potilasta tutkia perusterveydenhuollossa vs. erikoissairaanhoidossa. Lopuksi potilas saattajineen kutsutaan uudelleen vastaanotolle kuulemaan johtopäätökset. Näiden pohjalta kandi sanelee myöhemmin käyntitekstin opettajalle tarkastettavaksi. Konseptina opetuspoli on toki tuttu SIS-KIR-jaksoltakin, mutta mielestäni lastentaudeilla teorian soveltaminen käytäntöön on toiminut erityisen hyvin. 

Pienet klinikat on kandille siinä mielessä isoja klinikoita helpompi jakso, että opetus on paljon strukturoidumpaa. Isoissa klinikoissa vaatii selvästi enemmän oma-aloitteisuutta löytää oma sijoituskohteensa ja ylipäänsä päästä osalliseksi potilastyöhön. Nyt lastentautien jaksolla on toisinaan jopa tuntunut, että kanditkin ovat pediatreille kuin lapsia, mikä on isojen klinikoiden jälkeen aika huvittavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun eri lastenlääkärit ovat tarkkaan huolehtineet kandien ruoka- ja kahvitauoista. Opetus onkin ollut hyvin koulumaista ja jäsenneltyä, mutta olen myös tykännyt siitä. On ollut helppoa tehdä ero terveyskeskuslääkärin tasoiseen tietämykseen, kun sitä on erikseen painotettu. 

Nyt lastentautien jakso on jo yli puolenvälin. Jäljellä on enää viikko opetuspoliklinikkaa ja lastenkirurgiaa, osasto-opetusta lasten sisätaudeista sekä harjoitusta vastasyntyneiden tutkimisesta. Opiskelu on innostavaa ja syksyn tehdessä tuloaan aion nauttia siitä kunnolla vielä kun voin!

Kandin kesäloma Katinkullassa

Kandikesä on kulunut todella nopsaan ja viikolla 30 koitti lomaviikkoni. Vietin sen tänä vuonna Vuokatin Katinkullassa, joka paikkana on tuttu minulle jo lapsesta lähtien. Tällä kertaa suurin osa ajasta kului uuden harrastukseni golfin parissa. Koronakevään aikana minulle heräsi ajatus oppia jotakin täysin uutta ja kävinkin golf-kurssin jo alkukesästä. Golf osoittautui oivalliseksi tavaksi saada arki-iltoina työasiat pois mielestä. Lähdinkin usein kesäkuun kauniina kesäiltoina rangelle hiomaan swingejä, chippejä ja putteja. Katinkullassa harjoittelu jatkui ja pääsin myös ensimmäistä kertaa kehittämään taitojani pelikierroksilla Jokamieskentällä. Tämä 9-väyläinen Par 3 Vuokatti-kenttä sopii hyvin aloittelevalle golffarille, sillä se ei vielä vaadi pelatakseen Green cardia. Katinkullassa on myös kaksi muuta golfkenttää, Tenetti ja Nuas, joista jälkimmäinen on täysimittainen Championship-rata.

Toinen suosikkiharrastukseni on kesän aikana ollut pyöräily ja siitäkin saatoin Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa nauttia. Tällä kertaa tyydyin lomaosakkeeseen kuuluvaan "mummopyörään", mutta mahdollista olisi ollut myös vuokrata Fatbike. Jo ensimmäisenä lomapäivänä polkaisin Sotkamon kirkonkylään Hiukan uimarannalle ja takaisin. Katinkullan alueella pyörät olivat myös oiva kulkuneuvo aktiviteetista toiseen siirryttäessä. Vaaroilla vaelsimme myös lyhyen matkan ja sattumalta löysimme kuvankauniita maisemia.

Katinkullassa lomailuun kuuluu aina oleellisena osana kylpylässä käynti. Itse viihdyn kuitenkin parhaiten kuntoaltaassa ja tavoitteenani on usein noin kilometrin uinti päivän päätteeksi. Tällä kertaa innostuin kuitenkin minulle uudesta virtuaalivesijumpasta, jonka vuoksi matkauinti jäi vähemmälle. Vesijumpassa kehon lihaksia sai hyvin harjoitettua niin hyppelyillä, kauhomisilla kuin potkuillakin. Jumpan jälkeen oli mukava palautella savusaunan ja paljun lämmössä.

Mailapeleistä olen nauttinut jo lapsesta lähtien ja siihenkin Katinkulta tarjoaa hyvät puitteet. Sisätenniskenttävuoroja oli hyvin vapaana ja sain muutaman vuoden pelitauon jälkeen taas lyöntitekniikkaani hiottua. Sulkapallo on hyvin suosittu harrastus lomalaisilla ja saadakseen pelivuoron piti herätä vähän aikaisemmin. Se kuitenkin kannatti, sillä tunnin läiskimisen jälkeen olo oli heti aamusta mukavan energinen. Olin ottanut myös frisbeegolf-kiekkoja matkaan mukaan. Loma-asuntomme edestä lähtikin 9-väyläinen frisbeegolfrata. Se oli koko perheelle sopiva metsärata, joka ei levittäytynyt kovinkaan laajalle alueelle. Myös Vuokatin urheiluopiston ympäristössä on tämän lajin harrastamiseen mahdollisuus.

Säät suosivat alkulomasta ja saimme nauttia jopa muutamasta hellepäivästä. Koska kuitenkin Suomessa ollaan, lomaan mahtuu pakostakin aina huonompiakin säitä. Sadepäivänä lähdimmekin autolla Kajaanin Paltaniemeen, jossa tutustuimme vaikuttavaan vuonna 1726 rakennettuun kuvakirkkoon sekä Eino Leinon taloon. Molemmat näistä tutustumisen arvoisia kulttuurikohteita.

Loma teki tehtävänsä ja ainakin tämä kesäkandi saattoi viikon ajan kunnolla relata. Alkuun ajattelin, etten oikein pystyisi työasioita kotimaan lomalla unohtamaan, mutta onneksi olin väärässä. Harrasteaktiviteetit pitivät kiireisenä ja uni maittoi. Hyvä ruoka paikallisissa ravintoloissa maistui mökkikokkailujen ohella. Nyt palaan vielä kahdeksi viikoksi kesätyöhöni kunnes lääkiksen viides vuosikurssi pääsee alkuun. Taas on kesän aikana otettu pieni askel kohti unelman toteutumista.