Kesäloman koittaessa

Kymmenen viikkoa terveyskeskusvastaanottotyötä on onnellisesti takana ja edessä viikon loma ennen koulunpenkille palaamista. Reiluun pariin kuukauteen mahtui paljon erilaisia potilaita ja vaivoja, mutta se juuri tekikin työstä niin monipuolista ja vaihtelevaa. Tässä ajassa ehti jonkin verran jo muodostamaan pidempiäkin hoitosuhteita kuin 30 min vastaanottoajalla on mahdollista. Toisinaan hämmästelin sitä kun potilas halusi ehdottomasti varata uuden ajan juuri minulle eli jatkuvuus hoitosuhteessa on potilaiden mielestä ensiarvoisen tärkeää. Kesätöiden lopussa tuntui jopa hieman haikealta, kun joutui katkaisemaan näitä hyviä vuorovaikutus- ja hoitosuhteita toisen lääkärin jatkettavaksi. Kesä opetti minulle paljon siitä, millaiseksi potilaat kokevat hyvän lääkärin. Näitä ominaisuuksia yritän pitää mielessä ja kehittää edelleen. 

Terveyskeskuslääkärin työssä kohtaa kaikenikäisiä potilaita ja hyvin paljon hoidetaan kipua sekä sen kanssa pärjäämistä. Hoitopäätökset tuntuvat toisinaan hyvin suurilta etenkin päivystäessä, jolloin vaiva on akuutti ja nopeasti hoitoa vaativa. Vastuu onkin iso, mutta sitä on oppinut käsittelemään ja luottamaan omaan tietoon ja kokemukseen. Keskeistä on myös käsittää oma rajallisuus ja konsultoinnin merkitys silloin, kun itse epäröi. Pariin toimenpiteeseen pyysin kesän aikana seniorin paikan päälle neuvomaan, koska en ollut näitä toimenpiteitä ennen tehnyt. Jokaisen työpäivän jälkeen oli tunne siitä, että olisi aavistuksen kokeneempi ja parempi versio itsestään lääkärinä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että selvisin kaikista haasteista kunnialla. Välillä potilaiden joskus välinpitämätönkin asenne hoitoonsa turhautti, mutta tämäkin on osa tätä työtä hyvine ja huonoine hetkineen. 

Vaikka kesä kului kokonaisuudessaan mukavasti ja töihin oli aamuisin aina mukava mennä, olen silti iloinen pienestä lomasta ilman ainuttakaan ajatusta lääketieteestä. Aloitin kesätyöt perehdytyksellä suoraan lukukauden päätyttyä ja oikeastaan lähes kaikkina päivinä mietin jollain tapaa lääketieteellisiä asioita, yleensä erotusdiagnostiikkaa tai kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa. Viikonloput pidin vapaina, mutta en ole kovin hyvä irtautumaan työstä vapaa-ajalla ellen harrasta liikuntaa tai lähde kotoa jonnekin toisiin maisemiin. Kesän strategiana oli hyvin pitkälle se, että monesti edellisenä iltana valmistauduin etukäteen hakien tietoa sairauksista potilaiden tulosyihin liittyen. Pitkällä tähtäimellä tämä kuitenkin voi osoittautua kuormittavaksi. Huomasinkin loppukesää kohti mentäessä, että en palautunut samalla tavalla työviikosta kuin alkukesällä. Lievä työstressikin ilmoitti itsestään viimeisillä viikoilla liian aikaisilla heräämisillä. Siinä minulla on vielä parannettavaa, että pystyisin paremmin irrottautumaan työstä vapaalla ollessa. 

Kesä oli antoisa ja erittäin opettavainen, mutta on silti ihana palata vielä viimeistä kertaa kesälomalta opiskeluiden pariin. Lääkiksessä oppii paljon teoriaa ja käytäntöä, mutta vasta työelämässä todella muodostuu se rutiini ja kokemus, jota tässä työssä vaaditaan erityisen paljon. Ensimmäisenä kliinisenä jaksona minulla alkaa neurologian jakso, jota odotan kyllä kovasti. Lähes yhtä paljon odotan KNK-jaksoa, sillä nyt kesällä korvakipuisiin törmäsi hyvin usein ajanvarausvastaanotolla sekä hengitystieinfektiopoliklinikalla. Lääkiksen viimeistä (vajaata) vuotta odotan innolla, mutta pieni loma tulee todella tarpeeseen. Lomasuunnitelmiini kuuluu paljon liikuntaa, ystävien tapaamista hyvän ruuan  äärellä sekä mahdollisesti pieni irtiotto pääkaupunkiseudulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä!

Kandi kesäduunissa

Kesätyöt ovat saavuttaneet puolivälinsä, ja onkin korkea aika jakaa kokemuksiani ensimmäisestä viidestä viikosta terveyskeskuslääkärin sijaisena. Viidennen vuoden kandin oikeuksilla on mahdollista tehdä hyvin laaja-alaisesti lääkärintyötä ja sen nämä kuluneet viikot ovat osoittaneet. Kahta samanlaista työpäivää ei ole, mikä tekeekin työstä mielenkiintoista, mutta etenkin uran alkuvaiheessa olevalle lääkärille haastavaa. Terveyskeskuslääkärin työssä kohtaa paljon monisairaita iäkkäitä vuosikontrolleissa, mutta myös varsin epämääräistenkin oireiden kanssa vastaanotolle hakeutuvia nuorempia potilaita. Työhön kuuluu normaalin ajanvarausvastaanoton ohella päivystämistä ja äitiys- sekä lastenneuvolaneuvolatyötä, joihin kaikkiin olen saanut kesän aikana jo kosketuspintaa. Juuri monipuolisuus tekeekin tästä työstä kiinnostavaa. Tiedon soveltaminen käytäntöön saa työn tuntumaan niin ikään merkitykselliseltä. 

Haasteelliseksi työn tekee se, että sairaudet tai vaivat eivät läheskään aina ole oppikirjaesimerkkejä ja niiden perusteelliseen selvittelyyn on varattu usein aika tiukka aikataulu. Potilaan ilmoittama tulosyy ei välttämättä ole ainoa tekijä, johon vastaanotolle saapuva hakee vastauksia ja hoitoa. Joskus potilailla on mukanaan paperille koottu lista, joihin he ovat keränneet kaikki terveyshuolensa pitkällä tähtäimellä. Lääkärinä sitä haluaisi kohdata potilaan kokonaisvaltaisesti, mutta valitettavan usein kuitenkin joutuu sanomaan, ettei kaikkiin asioihin ikävä kyllä tällä vastaanotolla ehditä paneutumaan. Vastaanotolle pääsyä on toki voinut joutua odottamaan pitkään ja seuraava vapaa aika saattaa järjestyä vasta parin kuukauden päähän. Tällöin on ymmärrettävästi tarve saada asioita ja vaivoja hoidettua kerralla kuntoon. Onneksi kuitenkin monia asioita voidaan hoitaa myös soittoajoilla, joita lääkärin työlistalle on yleensä päivittäin varattu. 

Haasteen tällaiselle nuorelle lääkärinalulle asettaa myös se, että kaikkia kliinisiä kursseja ei ole vielä opiskeluissa ehtinyt käymään. Minulle on esimerkiksi tullut vastaan paljon korva-nenä-kurkkutautipotilaita, joiden hoitamiseen olen tarvinnut kokeneemman kollegan ja Terveysportin apua. Tämän kesän työkokemuksilla oikein innolla odottaa, että pääsee vielä opinnoissa syventymään näihin itselle vieraampiin erikoisaloihin. Terveyskeskuslääkärin työhön kuuluu myös paljon muitakin sellaisia asioita, joita opinnoissa ei ole käyty vaan niihin kohtaa vasta työelämässä. Tähänkin työhön päteekin se, että tekemällä oppii. Vastaanoton pitäminen voi joskus tuntua yksinäiseltäkin, mutta on ollut tärkeä muistaa, että konsultoimalla ei jää epäselvien asioiden kanssa yksin. 

Lyhyessä kesävirassa potilaisiin ei ole vielä ehtinyt muodostua pitkää hoitosuhdetta ja siksi taustoihin on tarvinnut perehtyä huolella ennen vastaanoton alkamista. Työtä helpottaa, kun kirjallisuudesta voi tarvittaessa etukäteen etsiä tietoa oirekuvaan tai sairauteen liittyen. Työpaikallani on päivittäin nimetty puhelinkonsultti, jonka apuun voi turvautua niin lääketieteellisissä kysymyksissä kuin käytännönkin tilanteissakin. Työpäiviin on varattu toimistoaikaa, jolloin ehtii sanelemaan/kirjoittamaan käyntitekstit, ellei niitä ole heti vastaanoton jälkeen ehtinyt tehdä. Terveyskeskuslääkärin työhön kuuluu varsin paljon paperitöitä, joita kyllä tykkään tehdä. Sairaalahoitoon lähettämisen sijasta terveyskeskuksessani suositaan palveluseteleiden tekemistä yksityisille palveluntuottajille. Palvelusetelit ovat minulle tuttu konsepti aikoinaan työskennellessäni vastaanottovirkailijana Mehiläisessä, jossa hoidin paljon näiden laskutuksia. Nyt työnkuvaani kuuluu lähetteiden laatiminen sekä erikoislääkäriltä saamani ohjeistuksen avulla jatkohoidon ja -seurannan järjestäminen. 

Työpäivät kuluvat nopeasti ja olen viihtynyt hyvin töissä. Jokaisen päivän jälkeen on oppinut aina vähän lisää ja se on hyvin motivoivaa. Lääkärinä sitä ei koskaan ole valmis vaan jatkuvasti voi kehittää tietojaan ja taitojaan paremmiksi. Aina ei ole ollut töissä helppoa, mutta toistaiseksi kaikesta on selvitty hyväntahtoisen asenteen, auttamisenhalun ja seniorituen avulla. Työpäivien jälkeen olen ollut monesti aika väsynyt, kun pyrin antamaan kaikkeni potilaan auttamiseksi. Lääkärintyö vaatii paljon aivotyöskentelyä ja asioiden puntarointia, mikä tekee työstä toisinaan kuormittavaa. Tämä on kuitenkin se työ, josta olen pitkään haaveillut ja sitä varten ahkerasti opiskellut. Silti on ollut helpottavaa, kun viikonloput saa pitää täysin vapaina. Koulussa olen tottunut siihen, että viikonloput tarjoavat hyvää opiskelu- ja kertausaikaa. Liikunnan harrastaminen golfin, tenniksen, pyöräilyn tai uinnin kautta on auttanut aivoja palautumaan työviikon rasitteista. Kivojen työpäivien jälkeen on ollut myös hyvää aikaa nauttia kesästä ja lämpimistä ilmoista. Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni!

Vitosen oikeuksia odotellessa

Viides vuosi lääkiksessä päättyi silmätautien kliiniseen jaksoon. Edessä on varmasti opettavainen kandikesä terveyskeskuksen vastaanotossa. Odotan kesältä paljon uusia kokemuksia ja oivalluksia, mutta ennen kaikkea kasvamista lääkärinä. Rutiinin luomiseen sekä epävarmuuden sietämiseen vaaditaan lukuisia toistoja, ja niitä kertyy kohtaamalla eri ikäisiä ja elämäntilanteissa olevia potilaita. Terveyskeskuksessa lääkärin työ on monipuolista ja toivoakseni myös palkitsevaa. Kesän aikana ehtii tulla vastaan runsaasti sairauksia tai vaivoja, joita ei ole vielä lainkaan opinnoissa ehditty käsitellä. Tämänkin vuoksi konsultoinnin merkitys on tällaiselle lääkärinraakileelle välttämätöntä myös työssäjaksamisen kannalta. Aloitan maanantaina kesälääkärin työt odottavaisin mielin, mutta kyllähän toki vähän jännittää ottaa ensimmäiset askeleet ihan oikeana lääkärinä. 

Tänään pidetyn silmätautien suullisen tentin jälkeen sai huokaista helpotuksesta, sillä kaikki kevään opinnot on nyt hyväksytysti suoritettu. Toukokuun aikana pidettiin integroitu tentti, jossa oli kysymyksiä lähes koko kevätlukukauden opiskelluista aiheista. Sen lisäksi olen hieman kertaillut sisätautien ja kirurgian keskeisiä aihepiirejä lähinnä kesätöihin valmistautumista ajatellen. Kuitenkin työt ovat lopulta se paikka, jossa parhaiten oppii ja sisäistää oppimaansa. Etenkin juuri terveyskeskuksessa tulee vastaan hyvin laidasta laitaan tapauksia eri lääketieteen osa-alueilta. Kaikkea ei niin ikään voi omaksua kirjoista lukemalla. Esimerkiksi potilaiden kohtaaminen ja tutkiminen sekä toimenpiteiden suorittaminen edellyttävät taitoja, jotka kehittyvät käytännössä koko työuran aikana. 

Silmätautien ensimmäisellä viikolla harjoittelimme toisillamme silmien tutkimista. Paljon oli onneksi jo ennalta tuttua asiaa kuten visuksen arviointi näkötaululla, silmänliikkeiden tutkiminen H-kaaviolla sekä oftalmoskoopin käyttö. Silmänpohjaan katsominen oftalmoskoopilla helpottuu, kun mustuaiset laajentaa tropikamidi-silmätipoilla, joten tätä myös hyödynsimme käytännön harjoituksissa. Uutena opimme muun muassa kääntämään luomen ja mittaamaan silmänpaineen. Keskustelimme opetusten ohella taittovirheistä, ja tämä aihe tuntui minusta erityisen kiinnostavalta, koska olen itse käynyt taittovirheen korjausleikkauksessa. 

Seuraavalla kahdella klinikkaviikolla seurasimme poliklinikoilla silmälääkärien työtä ja otimme opetuspoliklinikalla pareittain vastaan potilaita. Hieman pääsin myös poleilla kurkistamaan silmämikroskoopin okulaareihin. Iltapäivisin oli usein luentotyyppistä opetusta mm. kaihista, glaukoomasta ja silmävammoista. Silmätaudeilla huomasi, kuinka suuresta potilasjoukosta onkaan kyse. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska oikeastaan kaikille tulee jossain vaiheessa kaihimuutoksia ja näön heikkeneminen aiheuttaa kenelle tahansa huolta ja haittaa päivittäistoiminnoissa. 

Viimeisen kokonaisen lääkisvuoden päättymistä juhlistimme klinikkaryhmäni kanssa hienossa ravintolassa kolmen ruokalajin menulla. Nyt on lääkistaipaleella jälleen yksi etappi saavutettu, kun viidennen vuoden oikeudet kilahtavat pian rekisteriin. Tämä viikonloppu kuluu rennosti ilman erityisiä velvollisuuksia ja maanantaina sitten kohti uusia haasteita terveyskeskustyössä. 

Toukokuu on täällä

Keuhkosairauksien kliininen jakso päättyi juuri sopivasti ennen viimeistä opiskelijavappua, jota vietettiin ajan henkeen sopivissa pienissä porukoissa. Etävapusta huolimatta hauskaa vappuohjelmaa oli tänäkin vuonna järjestetty ainejärjestömme TLK:n toimesta, kun saimme munkin ja siman äärellä seurata viihdyttävää Vappustreamiä. Ylimpää vuosikurssia on perinteisesti kutsuttu tädeiksi ja sediksi, ja siinä roolissa saikin pukea pitkästä aikaa Burana-haalarit päälle ja skoolata kuohuviinilasien äärellä pian päättyvää opiskelukevättä. 

Keuhkotautien kolmiviikkoisella jaksolla oppi hoitamaan keskeisimpiä perusterveydenhuollossa esiintyviä keuhkosairauksia kuten astmaa, keuhkoahtaumatautia ja pneumoniaa. Keskeisinä oppimistavoitteina oli niin ikään oppia tulkitsemaan spirometriaa ja PEF-seurantaa sekä tunnistamaan erikoissairaanhoitoa vaativia potilaita (mm. keuhkosyöpäepäilyt, tuberkuloosi, sarkoidoosi ja keuhkoparenkyymisairaudet). Jaksolla osallistuttiin osastokierroille, avustettiin bronkoskopioissa (keuhkoputkien tähystys), haastateltiin ja tutkittiin opetuspoliklinikkapotilaita sekä kuunneltiin röntgenmeetingejä. Kandeille enemmän tai vähemmän mieluisa "temppukortti" teki myös tällä jaksolla paluun. Sen vuoksi sairaalalla saikin kierrellä pyytämässä allekirjoituksia keuhkolääkäreiltä itsenäisesti tutkituista osastopotilaista ja osallistumisesta opetukseen. 

Keuhkotaudit oli edelliseen ihotautien jaksoon verrattuna selvästi itsenäisempi, sillä ryhmäopetuksia oli selvästi vähemmän ja omaehtoinen opiskelu oli siten keskeisemmässä roolissa. Tähän vaikuttaa varmasti se, että preklinikka-aikana on jo jonkin verran käsitelty keuhkosairausoppia. Tampereen lääkiksen opetussuunnitelmassa opinnot ovatkin hyvin pitkälle integroitu, minkä vuoksi esimerkiksi spirometrian tulkinnan perusteisiin päästään käsiksi jo fuksivuoden keväällä Hapen saanti -jaksolla. Tällöin klinikassa voidaan keskittyä aihealueen kertaamiseen ja syventämiseen. 

Jakson lopulla suoritettiin lyhyt tentti Moodlessa ja kuvayhteydellä Teamsin kautta. Tentin purkutilaisuudessa käytiin tentin oikeat vastaukset läpi ja ilahduttavasti koko klinikkaryhmäni oli läpäissyt tentin. Tässä kohtaa kevättä sitä pyrkii entistä kovemmin varmistamaan, ettei jää yhtään opintosuorituksia tai jaksopalautteita antamatta, sillä vaakakupissa on viidennen vuoden kesätyöoikeudet. 

Vielä ennen lukuvuoden päättymistä on silmätautien jakso, jonka aikana pidetään kovasti kuumotusta aiheuttava integroitu tentti. Siinä testataan lähes kaikki kevään aikana opetetut asiat (ihotaudit, keuhkotaudit, silmätaudit, geriatria, työterveyshuolto ja oikeuslääketiede). Lisäksi viimeisenä opiskelupäivänä on silmätaudeista suullinen tentti, joten kerrattavaa näin ollen vielä riittää. Vaikka en ole juuri koskaan kokenut hyötyväni erinäisistä muistisäännöistä, silti ilokseni huomasin, että spirometrian tulkinnassa on hieman yhtäläisyyttä sudokujen ratkaisemiseen: taulukon vaaka- ja pystyriveiltä katsotaan numeroita ja niiden perusteella tehdään päätelmiä. Ei siis ihme, että kovana sudoku-fanina se osoittautui keuhkojaksolla suosikkihommakseni. Nyt siis innolla odotan, mikä oppi silmätaudeilla minuun eniten vetoaa. Tsemppiä teille blogini lukijoille kevään viimeisiin koitoksiin!

Hei taas kevät!

Kolmiviikkoinen ihotautien jakso kului yhdessä hujauksessa ja hyvin sujuneen tentin jälkeen pääsikin pääsiäisloman viettoon. Lomalla oli tänä vuonna erityinen merkitys, koska se oli opiskeluaikani viimeinen pääsiäisloma. Viimeinen opiskeluvuosi lääkiksessä onkin jo meneillään, vaikka tuntuu kuin juuri äskenhän opiskelut vasta alkoivat. Valmistuminen häämöttää enää alle vuoden päässä, mikä tuntuu jopa uskomattomattomaltakin ajatukselta. 

Ihotautien jakso oli mielestäni yksi klinikan tähän mennessä onnistuneimpia toteutuksia. Päivät kuluivat monipuolisesti mm. ihotautien opetuspoliklinikalla, toimenpideyksikössä, vuodeosastolla, allergiakeskuksessa sekä sukupuolitautien vastaanotolla. Opetuspoliklinikalla otimme itsenäisesti vastaan potilaan, laadimme heille vastaanoton lopuksi tarvittavat reseptit erikoislääkärin valvonnassa ja sitten sanelimme käyntitekstin. Jaksoon kuului myös joitakin itseopiskelupäiviä, mutta lähes jokaiseen iltapäivään sisältyi etäopetuksia keskeisimmistä ihosairauksista ja niiden hoidosta. Ihotaudit ovat varsin pitkälle hahmontunnistusta, ja sen vuoksi potilaiden näkemisen ohella oli hyvin opettavaista nähdä erilaisista sairauksista runsaasti valokuvia etäopetuksen hengessä. Tentti oli, kuten aina kuuluisikin olla, ensisijaisesti opetustilanne, mutta tällä jaksolla se oli sitä vielä enemmän. Kliiniset opettajat kävivät ryhmämme kanssa vielä tentin jälkeen yhdessä keskustellen läpi oikeat vastaukset, mikä oli minusta erittäin kehittävä tapa oppia tehdyistä virheistään. 

Pääsiäispäivänä suuntasimme autonnokan kohti Lappia ja Levin hiihtokeskusta. Tämä oli toinen kertani Levillä, joten olin jo varsin hyvin perillä siitä, mitä tulevan pitää. Edellinen Levin reissu tapahtui neljä vuotta sitten fuksivuotenani juurikin pääsiäisloman aikaan (voit lukea sen tästä linkistä). Tällä kertaa majoituimme Hotel Panoramassa hienolla näköalapaikalla laskettelurinteiden tuntumassa. Hotellilta kulki nopeasti ja kätevästi Gondoli-hissillä alas alppikylään, josta koronarajoitusten vuoksi sai haettua ruokaa take awayna paperipusseihin käärittyinä. Valitettavasti juuri Kittilän kunnassa ei saanut ruokailla paikan päällä ravintolassa, jonka vuoksi myös hotelliaamiaiset tuli nauttia omassa seurassa hotellihuoneessa. Laskettelupäivinä ehdin kiertää lähes kaikki punaiset rinteet sekä laskea Joulutarina-elokuvasta tutulle Santa´s cabinille, jonne piti kulkea hieman rinteiden ulkopuolelle. Kuten edellisellä Levin matkalla, niin myös tälläkin kertaa ihastelimme poroja Sammuntuvalla, hiihdimme Pikkuporo-latua, kiertelimme Levin keskustan viehättäviä katuja sekä nautimme hohtavista keväthangista. Upeimmat näkymät koimme kuitenkin hulppeita mökkejä ja lasi-igluja pursuavassa Utsuvaarassa, joka erityisesti auringonlaskun aikaan oli hyvin kaunis vierailukohde. Onnistuneeseen lomaan kuului myös retkipäivä Kolarin kuntaan kuuluvalle Ylläkselle, jossa hiihdimme Äkäslompolossa ja söimme illallisen Ravintola Rouheessa. Paluumatkalla poikkesimme vielä napapiirillä Joulupukin pajakylässä sekä yövyimme Oulun Edenissä. 

Ensi viikolla alkaa uutena keuhkosairauksien jakso, jossa on luultavimmin aiemmin opitun pohjalta jo varsin tuttuakin asiaa. Hieman loman aikana jo johdattelin itseäni aiheeseen kertaamalla tärkeimmät asiat astmasta, keuhkoahtaumataudista, sarkoidoosista ja tuberkuloosista. Kevään integroituun tenttiin on jäljellä myös enää noin kuukausi, joten kerrattavaa vielä riittää. Klinikassa on silti kiva päästä harjaannuttamaan diagnostista silmää pian lähestyvää kandikesää varten. Rentouttavan pääsiäisloman jälkeen on nyt hyvä palata palata arkeen. Tervetuloa ihana kevät!

Puhutteleva PTH

Kevätlukukauden startannut perusterveydenhuollon 9-viikkoinen opintojakso tuli päätökseensä tällä viikolla. Mielenkiintoisinta ja samalla opettavaisinta jaksolla oli helmikuun loppupuolelle ajoittunut kahden viikon terveyskeskusharjoittelu, jossa pääsi seuraamaan kokeneen yleislääketieteen erikoislääkärin työtä. Terveyskeskustyössä korostuu yleislääkärin valikoimaton potilasjoukko ja erityisesti sen haasteellisuus sekä monipuolisuus. Tulosyy ei ole aina varsinainen vastaanotolle hakeutumisen syy, ja potilaan vaivan takaa voikin löytyä lukuisia käsittelemättömiä haasteita. Näitä ei aina ehdi yhdellä vastaanottokäynnillä ratkaista, vaikka perusterveydenhuollossa tulisi panostaa kokonaisvaltaiseen hoitoon sekä terveyden edistämiseen. 

Pääsin sattumoisin harjoitteluun juuri samaan terveyskeskukseen, jonne olen myös kesällä menossa töihin kesäkandiksi. Samalla kun opin käytännön kautta yleislääkärin työnkuvaa, sain perehtyä paikallisiin käytänteisiin ja toimintatapoihin. Pitkään terveyskeskustyötä tehneen lääkärin kokemuspohjalta sai paljon uusia vinkkejä sellaisiinkin asioihin, joita lääkärin peruskoulutuksessa ei niin paljoa ehditä käsitellä. Hoidon jatkuvuus ja moniammatillinen yhteistyö tuli niin ikään hyvin esille pitkäaikaisissa hoitosuhteissa. Itseluottamusta ensi kesän terveyskeskusvastaanottotyöhön kasvatti erityisesti se, että olisi itse toiminut samoin kuin ohjaava lääkäri, jos siis olisi ollut yksinään vastaanottoa pitävä lääkäri. Tähän "onnistumisen" kokemukseen lukeutui paitsi tavallisia terveyskeskuslääkärin kohtaamia terveysongelmia kuten nivelrikon sekä verenpainetaudin hoitoa, niin myös mutkikkaampia potilastapauksia. 

Heti ensimmäisenä tk-päivänä pääsin kuvaamaan itse pitämäni vastaanoton neurologisesta vaivasta kärsivästä potilaasta. Tämä vastaanottotapahtuman videointi kuului PTH-jakson suoritusvaatimuksiin ja siihen tuli sisällyttää kokonaisuudessaan potilaan haastattelu, tutkiminen sekä hoitosuunnitelman tekeminen. Oli ilahduttavaa huomata, että suoriutui vastaanoton pitämisestä varsin mukavasti, vaikkei kyseistä kliinistä kurssia ole vielä opinnoissa ehtinyt käymään. Lääkärinä toimimista en jännittänyt, mutta totta puhuen jännitys kohdistui siihen, osaisinko käyttää videokameraa oikein. Teknisiä haasteita ei onneksi ilmennyt, enkä oikeastaan edes muistanut koko kameran olemassaoloa pian alkusanojen jälkeen. Kyseessä oli todella opettavainen harjoitus, josta sai rakentavaa palautetta vielä jälkikäteenkin lääkärinä toimimiseen. 

Tavanomaisen ajanvarausvastaanoton lisäksi pääsin parina päivänä seuraamaan päivystystä. Kun vuosikontrolleissa tapasi selvästi iäkkäämpään väestöön kuuluvia henkilöitä, näki päivystysvastaanotolla kaikenikäisiä potilaita. Nyt korona-aikana hengitystieoireiset olivat pääsääntöisesti ohjattu toisaalle, mutta päivystyksessä kohtasi paljon esimerkiksi traumoja, rintakipua,  sekä hengenahdistusta. Terveyskeskusharjoittelu oli hyvin pitkälle seuraamista, mutta päivystyksessä pääsin myös hieman potilaita tutkimaankin. Parina päivänä pääsin niin ikään mukaan lasten- ja äitiysneuvolaan näkemään keskeistä ennaltaehkäisevää työtä. Koko harjoittelujakson aikana tuli laatia oppimispäiväkirjaa ja sitä iltaisin kirjoittaessani tuntui kummasti siltä kuin olisi tehnyt päivittäin uuden blogipostauksen. Hyvällä pohtivaan sävyyn tehdyllä oppimispäiväkirjalla oli mahdollista saada lisäpisteitä tenttiin, mutta ensisijaisesti pyrin kirjoittamalla syventämään oppimaani ja hahmottamaan terveyskeskuslääkärin laaja-alaista työkenttää. 

Yhdeksän viikon PTH-jakson pääasiallinen opetusmuoto eli etäopiskelu tarjosi etunsa. Pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen viettämään hiihtolomaa minulle vuosien varrella niin tutuksi tulleeseen Vuokatin Katinkultaan. Päivät istuin lomamökissä Zoomin ääressä kuulokkeet korvilla, mutta iltapäivisin opetuksen päätyttyä lähdin oitis ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja hohtavista hangista. Lomaan kuului entiseen tapaan sulkapallon ja tenniksen peluuta, hiihtämistä, lenkkeilyä sekä laskettelua. Ehdinpä pikaisesti savusaunassa ja paljussakin piipahtaa. Nämä pystyi toteuttamaan koronaturvallisesti, sillä lomailijoita oli aiempia vuosia vähemmän ja tilaa harrastaa oli riittävästi. Yhtenä kohokohtana näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet, ja vastoin odotuksiani uskaltauduin neljästi avantoon, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt yli 10 vuotta. Monipuolisten aktiviteettien sekä maisemanvaihdoksen vuoksi sain etäopetusviikon tuntumaan oikeasti lomalta. 

Ensi viikolla alkaa ihotautien jakso, jonka parissa kuluu seuraavat kolme viikkoa. Jakso tulee kulumaan varmasti nopeasti erilaisia ihomuutoksia ja ihottumia ihmetellessä. On myös mukavaa päästä taas pitkästä aikaa TAYS:iin ihmisten ilmoille, vaikkakin etäopiskelua myös tuohon jaksoon sisältyy. Pidän ihotauteja keskeisenä lääketieteen alana, sillä arviolta 20-25 % terveyskeskuslääkärin kohtaamista potilastapauksista koskettaa jotakin iho-ongelmaan liittyvää. Opiskelumotivaatio on siten korkealla ja viihtyisän Katinkullan irtioton jälkeen jaksaa taas hyvin ahkeroida. Tsemppiä kaikille lukijoilleni kevään haasteisiin - pääsiäisloma tulee nopeammin kuin huomaakaan!

Etäilyä ja Etelä-Pohjanmaata

Kevätlukukauden opiskelua on takana kolme viikkoa ja menossa on kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa kestävä perusterveydenhuollon jakso (lyhyesti PTH). Opintokokonaisuus valmistaa oikeastaan koko lääkisajan yhteen tärkeimmistä tavoitteista: terveyskeskuslääkärinä toimimiseen. Ensi kesänä olenkin menossa ensimmäistä kertaa terveyskeskuksen vastaanottotyöhön. Vuodeosastotyöstä minulta löytyy jo jonkin verran kokemusta viime kesältä sekä joululomalta. Työnkuva näiden kahden välillä poikkeaa kuitenkin aika paljon toisistaan. Haastavassa vastaanottotyössä potilaiden vaihtuvuus on suuri, vaivat moninaisia ja potilasjoukko vaihtelee vauvasta vaariin. 

Kuten vuosi sitten isojen ja pienien klinikoiden kohdalla, vuosikurssimme on jälleen jaettu kahtia osiota 1 sekä 2 suorittaviksi ryhmiksi. Erona edellisvuoteen on kuitenkin se, että tällä kertaa osiolla ei ole vaikutusta kesätyömahdollisuuksiin vaan opinnot asianmukaisesti suorittamalla saa kesäksi viidennen vuoden lääketieteen kandidaatin työoikeudet. Suorittamaani osioon 1 kuuluu PTH, iho-, keuhko- ja silmätaudit, joista uskon olevan kovasti hyötyä ensi kesänä. PTH-jakso käsittää edelleen yleislääketieteen, geriatrian, työterveyshuollon, sosiaalipsykiatrian ja oikeuslääketieteen opetuskokonaisuudet. Kuudennen vuoden syksylle jää näin ollen vielä anestesiologia, neurologia, onkologia, KNK sekä lasten- ja nuorisopsykiatria. Näistä erityisesti KNK (korva-, nenä- ja kurkkutaudit) minua hieman harmittaa, koska sitä ei vielä tänä keväänä ohjelmassa ole. Jaksosta olisi varmasti ollut todella paljon hyötyä terveyskeskustyötä ajatellen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että saan ensin suorittaa toivomani osion 1. Maanantaiseminaareissa käsitellään kevään aikana joka tapauksessa myös osion 2 aihealueita, joten aivan vieraiksi nämä erikoisalat eivät teoriaopetuksen vuoksi jää. 

PTH-jaksolla koronarajoituksista johtuen olen päässyt kokemaan etäopiskelun hyvät ja huonot puolet. Tähän mennessä koronatilanne on varsin vähän vaikuttanut opintoihini, sillä lääketieteen kandit ovat kaikesta huolimatta päässeet TAYS:n tiloihin potilaita näkemään. Nyt PTH-jaksolla erikoissairaanhoidossa tapahtuvaa opetusta ei luonnollisesti ole eikä Arvo-rakennukselle saa ryhmittäin kokoontua. Keskeistä teoriaopetusta toteutetaankin etäyhteyksin, mutta onneksi pari terveyskeskusharjoittelua kuuluu jakson kattavaan opetusohjelmaan. Näistä ensimmäiseksi olimme ryhmäni kanssa tutustumassa Etelä-Pohjanmaalla terveyskeskustyöhön moniammatillisissa merkeissä. Majoitus tapahtui viime kevään SIS-KIR-hajautuksen tapaan Seinäjoen kanditornissa, joista jakauduimme lähikuntien terveyskeskuksiin. Painotus Etelä-Pohjanmaalla oli moniammatillisuudessa, ja pääsinkin näkemään mm. sairaanhoitajan, laboratorio- ja röntgenhoitajan sekä kotihoidon toimintaa lääkärin työn lisäksi. Viikko oli opettavainen, vaikkakin varsin ymmärrettävästäkin syystä viihdyin parhaiten lääkärin vastaanotolla, jossa seuraamisen lisäksi sain osallistua potilaiden tutkimiseen ja hoitoon. 

Terveyskeskusjakson jälkeen oli toisaalta mukava palata kotiin, mutta etäopiskelun pariin palaaminen hieman turhautti. Etäopinnoissa osaa arvostaa sitä aikaa, kun pääsee oppimaan lähiopetuksen kautta käytännössä. Opetukset ovat toki olleet etätoteutuksenakin laadukkaita, mutta aamuisin kotiin jääminen kirjoituspöydän ääreen tuntuu edelleen hieman vieraalta ajatukselta. Vähäisemmästä käytännön harjoittelusta johtuen jaksoon kuuluu tavanomaista enemmän ennakkotehtävien tekoa ja ryhmätöitä. Itsenäinen työskentely onkin lukujärjestyksen säännöllisistä etäopetuksista huolimatta korostunut. Vastapainona kotona vietettyyn opiskeluaikaan olenkin ottanut tavaksi käydä päivittäin ulkoilemassa. Onneksi edessä on vielä kahden viikon terveyskeskusjakso sekä loppukeväällä TAYS:ssa iho-, keuhko- ja silmäsairauksien kliiniset jaksot, jolloin pääsee jälleen osallistumaan potilastyöhön. 

Ilahduttavaa opintojen tässä vaiheessa on ollut huomata, kuinka paljon etenkin klinikkavaiheessa on jo asioita oppinut. Varsinkin nyt PTH-jaksolla asiat kertautuvat ja näkökulma on erilainen kuin sairaalamaailmassa. Perusterveydenhuollon tasolla keskiössä on potilaslähtöinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä hoidon jatkuvuus. Vaikka lääketieteen opinnot antavat hyvin valmiuksia lääkärinä toimimiseen, todellinen oppiminen tapahtuu oikeastaan työelämässä. Nyt kuitenkin on aika vaihtaa hetkeksi vapaalle ja nauttia hetki ihanasta suomalaisesta talvisäästä. Reipasta viikonloppua teille lukijat!