Haaveista totta - Berliini

Joulun välipäivinä lomailin Saksan pääkaupungissa Berliinissä, jonne matkustin lukuisten Saksan reissujeni jälkeen ensimmäistä kertaa. Tässä suurkaupungissa riitti paljon näkemistä joulutorien, nähtävyyksien ja shoppailun merkeissä. Kielitaitokin palautui näin pitkän saksan lukeneena ja kirjoittaneena hiljalleen mieleen. Berliinissä oli mukava viettää vuoden viimeisimpiä päiviä ja rentoutua joulunajan työputkesta.

Brandenburger Torin ympäristöä valmisteltiin uuden vuoden juhlintaan

Ensimmäisenä päivänä hyppäsimme U-bahniin ja ajoimme Potsdamer Platzin lähettyville, josta Holokaustin muistomerkin kautta kuljimme Brandenburger Torille. Matka jatkui Unter den Lindeniä seuraten Alexanderplatzille katsomaan maailmankelloa, jossa on kaikkiaan 148 kaupungin nimet 24 aikavyöhykkeellä. Vieressä kohoavaan Fernsehturmiin osoittautui kahden tunnin jonotus, mutta jonotusajan sai kuluttaa tämän televisiotornin ulkopuolella esimerkiksi Alexanderplatzin joulutorilla tai kauppoja kierrellen.

Holokaustin muistomerkki

Maailmankello ja Fernsehturm

Seuraavaksi kävimme entisellä rajanylityspaikalla Checkpoint Charliella ja sen museossa.  Vahtikopilla otimme pakolliset turistikuvat ja museossa ihmettelimme ihmisten kekseliäisyyttä päästä länteen DDR-aikoina. Ensimmäisenä iltana kiertelimme myös Gedächtniskirchen ympärillä olevalla joulutorilla, maistelimme Glühweinia ja herkuttelimme paikallisella erikoisuudella, Currywurstilla. Hiljaisen hetken vietimme torilla terroriteon muistopaikalla, jonne oli tuotu paljon kukkia ja kynttilöitä. Nyt turvatoimet olivat mittavat, sillä jokaisella torin suuaukolla oli korkeat betoniporsaat sekä poliiseja partioimassa aluetta taukoamatta.

Checkpoint Charlie

Toisena matkapäivänä suuntasimme Euroopan suurimpaan kylpylään Tropical Islandsiin. Kylpylän suuruudesta kertoo jotain se, että tämän valtavan "kuplan" sisälle mahtuisi Vapaudenpatsas seisomaan tai Eiffel-torni kyljelleen makaamaan. Eroja suomalaisiin kylpylöihin oli merkittävästi, joista ensimmäisenä pienet pukukaapit, joihin vain juuri ja juuri mahtui ulkovaatteet.  Pukukaappeja oli yli 9000, joten hieman aikaa kesti löytää omansa. Sisustus kylpylässä on ottanut vaikutteita mm. Balilta ja Borneosta ja "ilmasto" tuntui trooppisen kostealta. Altaita kylpylässä oli alueen kokoon nähden aika vähän. Sen sijaan viidakkopolkuja, kauppoja ja majoittumiseen tarkoitettuja telttoja oli lukuisia.

Tropical Islands

Vinkkinä Tropical Islands -kylpylään meneville antaisin sen, että heti kylpylään saapumisen jälkeen suuntaa takaseinän hiekkarannalle varaamaan itselleen aurinkotuolin, ne täyttyvät todella nopeasti. Saksalaiset tulivat näköjään viettämään aikaa loikoilemalla rantatuoleilla, käyskentelemällä hellevaatteissa luontopoluilla sekä ihan nukkumaan. Oma lukunsa oli saunamaailma, jonne piti ostaa erillinen lippu. Opiskelijakortti kannattaa ottaa mukaan, sillä saa reilun alennuksen kuten moniin muihinkin kohteisiin Berliinissä. Saunat olivat todella hienoja ja eri teemalla varustettuina, oli mm. meditaatiosaunaa, kristallisaunaa ja temppeliä. Hauska kokemus oli "bademeisterin" saapuessa saunaan sisään. Tarkoin kädenliikkein hän heitti kiukaalle jäitä ja rupesi sitten vimmatusti löyhyttelemään pyyhkeellä kuumaa ilmaa tasaisesti saunojien joukkoon. Tropical Islands -kylpylään pääsee näppärästi junalla Berliinistä noin tunnissa. Brandin asemalta lähtee ilmainen shuttle bus, joka vie aivan kylpylän etuoville.

Kuumailmapallon kyytiin olisi päässyt lisämaksusta

Rennon kylpyläpäivän jälkeisenä päivänä kiertelimme jälleen kaupungilla. Kiipesimme Siegessäuleen, ajoimme metrolla Kreuzbergiin kauppahalliin ja shoppailimme Tauenzienstrassella ja Kudammilla. Joulunjälkeiset alet olivat alkaneet ja alennukset sen mukaiset. Tein muutaman hyvän löydön tulevia lääkisjuhlia silmälläpitäen.

Siegessäule

Viimeisenä aamuna kävimme aamiaisella Anna Blumella, jonka olin ennen matkaa bongannut Instagramista. Se täyttikin odotukset, kun monipuolinen kerrosvati oli täynnä kaikkea herkullista syötävää. Vatsa täynnä suuntasimme Berliinin Olympiastadionille, jota ihailin sisältä ja ulkoa. Oma treenaamiseni jäi matkan aikana vain yhteen kuntosalitreeniin hotellilla, mutta päiviin mahtui kaupunkilomien tavoin kilometreittäin kävelyä. Viimeisempänä kosketuksena suurkaupungin sykkeeseen nautimme vielä kerran joulutorin tunnelmasta ja Berliinin valovoimaisuudesta. Matkailuvuosi 2017 päättyi hienoon matkaan ja uusiin elämyksiin.

Anna Blume 

Berliinin Olympiastadion

Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista uutta vuotta 2018!

Oppimista oppiessa

Lääkiksen toisen opiskeluvuoden joululoma alkoi hyvissä ja vapautuneissa fiiliksissä. Loman alkaminen tiesi myös sitä, että neljäsosa kuuden vuoden koulutuksesta on takanapäin. Lukukauden päättävästä jaksotentistä jäi itsellä positiivinen tunne ja sainkin vastattua tenttikysymyksiin lähes (omassa) ennätysajassa. Tällä kertaa tentti oli oikein miellyttävä ja testasi ydinasioiden osaamista.

Hermosto-jakson oppikirjoja

Pääsykoelukuajat ja kuluneet 1,5 vuoden lääkisopinnot ovat vaatineet opiskelutaktiikoiden ja -tekniikoiden hiomista ja kehittämistä. Ajattelin näin loman kunniaksi jakaa omat vinkkini siihen, kuinka opiskelusta saa mahdollisimman tehokasta, eikä vapaa-ajalla tarvitse potea huonoa omaatuntoa lukemattomuudesta.

1) Hyödynnä ne opiskelutunnit, jolloin olet virkeimmilläsi. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa noin kello 8-12 välistä aikaa, jolloin pyrin lukemaan tärkeimpiä asioita. Vähemmän tärkeät tai jo opitut, mutta kertausta vaativat kokonaisuudet jätän mieluimmin iltapäivään. Karkeasti jaettuna siis luen aamuisin luentokalvoja ja iltapäivisin/iltaisin teen tutoriin muistiinpanoja läppärillä.

2) Rytmitä opiskelua. Esimerkiksi tunti lukemista, lyhyt tauko, toinen tunti jne. Pääsykoeaikona katsoin aina tarkkaan kelloa, että noudatin päivittäistä aikatavoitettani. Opiskelin tällöin 1,5 h, jonka jälkeen pidin tauon, ja näitä 1,5-tuntisia toistin 4 kertaa päivässä. Taukojen jälkeen jaksaa keskittyä paremmin, kun aivot saavat vähän happea ja ravintoa. Urheilutauot toimivat oppimista tehostavana tekijänä ja treenin jälkeen voi jopa olla enemmän virtaa palata lukemisten äärelle. Aivot kuluttavat valtavasti energiaa, minkä vuoksi ravitsevan ruokavalion noudattaminen ja riittävä lepo ovat eduksi tavoitteellisessa oppimisessa.

3) Käytä vahvuuksiasi. Olen hyvä oppimaan ulkoa asioita, mutta viime vuosina olen pyrkinyt myös ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia. Jos taas on visuaalisesti oppiva, voi olla hyödyksi piirtää kuvia, kaavioita ja ajatuskarttoja (minulle tämä ei sovi, koska olen onneton piirtämään). Sen sijaan opin lukemalla ja kuuntelemalla luennoilla. Poikkeuksena todettakoon, että laskemaan oppii vain laskemalla (mm. lääkikseen pääsyn edellytys!).

4) Säädä häiriötekijät minimiin. Sulje puhelin tai ainakin laita se äänettömälle ja valitse sellainen opiskeluympäristö, jossa pystyt parhaiten keskittymään. Oli se sitten kirjastossa, oman kirjoituspöydän ääressä, sohvalla tai sängyllä. (Osaatko arvata edellä mainituista sen, jota itse käytän lähes yksinomaan?) Suuntaa keskittymisesi ainoastaan lukemiseen ja vältä ajattelemasta yhtä aikaa esimerkiksi viikonloppusuunnitelmia.

5) Nuku riittävän pitkät yöunet. Tämä on kovin yksilöllistä, mutta omalla kohdalla huonosti nukuttu yö peilaa oppimistehoon jyrkästi. Lisäksi unessa tapahtuu oppimista, kun opitut asiat siirtyvät pitkäaikaismuistiin aivokuorelle, edellytyksenä kuitenkin se, että unet kestävät tarpeeksi kauan. Olen havainnut, että uni-valve-rytmin pysyessä tasaisena on oppiminenkin eniten antoisaa.

6) Kertaa oppimaasi. Tätä teen lähes päivittäin, koska koulussa tulee uutta asiaa aika kovalla syötöllä ja asiat tuppaavat unohtumaan ilman kertaamista. Oppimisellekin on fysiologinen selitys, koska sen aikana syntyy uusia hermosolujen dendriittien okasia. Okaset pienenevät, jos opittuja asioita ei tuo uudelleen esille. Kerran jo opitut asiat on kuitenkin helpompi palauttaa mieleen, mikä perustuu näiden okasten uudelleen muodostumiseen (juuri päättyneen hermosto-jakson asioita).

Jokaisella on oma tapansa opiskella tehokkaasti ja yltää tavoitteisiinsa. Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä, kuinka opiskelua ja oppimista voisi edistää?

Taas pienet tontut liikkuu

Marraskuun kääntyminen joulukuuksi tietää joulukalenterin luukkujen availua, joulunajan odotusta ja koulussa lukukauden viimeiseen tenttiin valmistautumista. Pikkujoulukausi on omalla kohdallani taitettu, kerkesinpä neljät pikkujoulut marraskuun aikana kiertää. Ensin työpaikan pikkujoulut, sitten TLK:n ja myöhemmin oman kurssin ja hutuporukan pikkujoulut. Jouluista tunnelmaa tuo koulun ohella vapaaehtoisena toteutettu Secret santa, jossa ideana on toimittaa määrätylle toiselle opiskelijalle joululahja ilman, että lahjan saaja saa tietää keneltä lahja on peräisin. Tämä konsepti antoi vapaat kädet jakaa joulumieltä muillekin kuin läheisimmille tutuille. Olin ainakin itse saamastani lahjatoimituksesta todella otettu ja se tulee varmasti hyvään käyttöön :)

Meneillään oleva jakso (Hermoston rakenne ja toiminta) on ollut koko lääkiksen tähänastinen suosikkini. Ylipäänsä neurologiset sairaudet kiinnostavat minua kovasti, ja niihin on tällä jaksolla päässyt ottamaan ensikosketusta. Me kakkoskurssilaiset jatkamme opiskelua viikon pidempään kuin muut vuosikurssit, mutta se ei haittaa, koska opiskeltavat asiat ovat niin mielenkiintoisia. Osa saattaa pitää neurologiaa ja neuroanatomiaa kohtuullisen haastavana pakettina, mutta itse en ole juuri havainnut  eroa muihin jaksoihin verrattuna. Pikemminkin päinvastoin, olen saanut hämmästellä, kuinka nopeasti ja pienellä vaivalla olen oppinut esim. motoriikkaa, pikkuaivojen afferentteja ratoja ja neurotransmittereiden toimintaa. Aika ajoin jopa tuntuu, että meille opiskelijoille annetaan ylimäärin aikaa opiskella ja lukujärjestys pidetään hyvin kevyenä. Tilannetta helpottaa vielä sekin, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa ollut neuroanatomian sähköinen välitentti vähentää tenttiviikolla kerrattavia asioita. Anatomian oppialasta kun ei tule varsinaiseen jaksotenttiin enää suoranaisesti kysymyksiä, sillä ne on jo testattu oikein-väärin-väittämillä, monivalintatehtävillä ja kuvakysymyksillä jakson aikana.

Os sphenoidale kysyttiin neuroanatomian välitentissä

Luentojen ja PBL-opiskeluun kuuluvien tutoristuntojen lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja, joista viimeisimpänä korvan statuksen teon. Kurssikavereiden korvaan katsominen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi huutavan pikkulapsen, mutta näin opintojen alkuvuosina ko-operatiivisen kurssikaverin hyödyntäminen harjoitteluvaiheessa on ihan hyvä perusta. Tärkeintä tässä vaiheessa opintoja kuitenkin on, että oikeat toimintamallit tulevat tutuiksi, joita sitten myöhemmin kandina voi hioa ja kehittää.

Otoskooppi ei osunut tähän kuvaan...

Tähän jaksoon kuului myös aivojen dissektio, joka suoritettiin tuttuun tapaan pienryhmissä dissektiosalissa. Kaksiulotteisesti anatomian välitenttiin opiskellut aivojen rakenteet hahmottuivat ja löysivät oikeat mittasuhteensa dissektiossa, jossa tuli lisäksi hyvin kerrattua aivohermojen kulku, niiden tutkiminen ja mahdolliset toimintahäiriöt. Saimme myös ensimmäistä kertaa pukea päällemme "smurffit" eli sairaalan työvaatteet, jotka olivat niin mukavat, ettei takaisin kouluvaatteisiin (farkkuihin) vaihtaminen tahtonut houkutella oikein ollenkaan.

Vapaa-ajalla ei ole tekemisen puutetta päässyt esiintymään, sillä olen tehnyt joitakin työvuoroja ja noudattanut minulle räätälöityä harjoitusohjelmaa. Urheilu tuo onneksi mukavaa vastapainoa opiskelulle ja tehostaa oppimista. Töissäkin saa paljon sosiaalisia kontakteja ja ehtii hetkeksi ajatella muutakin kuin opiskelua. Hyvällä fiiliksellä tapahtuva opiskelu ja treenaaminen tukevat hyvin toisiaan ja virkistävät näin vuoden pimeimpänä aikana. Ja mikä parasta, joululoma on jo ihan nurkan takana!

My day (7.11.2017)

Halusin toteuttaa tällaisen minun päiväni-tyylisen postauksen, jossa kerron yhdestä koulupäivän kulusta tavallisena arkipäivänä. Tämän kuvauksen myötä voi saada paremman käsityksen siitä, millaista opiskelu lääkiksessä näin toisen vuoden opiskelijan näkökulmasta on. Valitsin tämän päivän siksi, että se oli varsin tapahtumarikas. Normaalina koulupäivänä minulla on usein luento ja ehkä tutoristunto, mutta tämän päivän opetus oli aivan erityistä. Jokainen päivä ei tietenkään ole samanlainen, mutta tämä jos mikä tekee opiskelusta niin mielekästä.

Klo 6.56 herään ja katson ensimmäiseksi puhelintani. Kuten yleensä käy, nousen sängystä muutama minuutti ennen herätyksen soimista. Voinkin lähes aina luottaa sisäiseen kellooni, joka tietää, milloin minun tulee herätä uuteen päivään. Puen, teen aamutoimet ja avaan läppäriltäni luentokalvot esiin. Tänä päivänä ei kuitenkaan ole luentoja, joten pikaisen kertauksen jälkeen annan itselleni hetkeksi aikaa vilkaista sosiaalista mediaa.

Aamupala ja kahvi lempi(matikka)mukistani

Klo 7.25 syön aamupalaa ja valmistaudun lähtemään kouluun. Yöllä lämpötila on käynyt pakkasen puolella, joten joudun hetken raapimaan autoni tuulilasia. Alun perin minulla piti olla tänään vain iltapäivällä yksi ryhmätyö, mutta kaverini sairastuttua vaihdoin hänen kanssaan päikseen tätä ryhmätyön ajankohtaa. Ryhmätyöt suoritetaankin aina omissa tutorryhmissämme (tai toisinaan usea tutorryhmä kerrallaan), mutta tällä kertaa menin suorittamaan työn rinnakkaisryhmän kanssa. Koulumatkalla mietinkin jo vähän tulevia ryhmätöitä ja kertaan mielessäni listaa aivohermoista. Niiden tietämystä tarvitaan tänään!

Talven saapuessa täytyy totutella taas tähän askareeseen...

Klo 8.09 saavun koululle hyvissä ajoin ja suuntaan Taitokeskukselle, jossa ryhmätyö pidetään. Odottaessani työn alkamista tutkin työn ohjetta. Visus, näkökenttä ja silmänpohjatutkimus tulisivat seuraavan parin tunnin aikana tutuiksi.

Klo 8.30 KT1-ryhmätyö eli nervus opticuksen (näköhermo) tutkimistyö alkaa. Ryhmätyön vetäjä selittää ja demonstroi tärkeimmät silmien tutkimiseen tarkoitetut kliiniset kokeet, jonka jälkeen pääsemme pareittain niitä harjoittelemaan. Kaikille tutut E:n sakarat sojottavat eri suuntaan kun testaamme niitä toinen toisiltamme. Lisäksi teemme näkökenttätutkimuksen, karsastustestin ja arvioimme silmien liikettä H-kaaviolla. Oftalmoskoopin toiminta hahmottuu paremmin kun testailemme sitä eri säädöillä punaheijasteen tutkimisen jälkeen. Oftalmoskopiaa varten laajennamme toisen silmän mustuaisen, jolloin silmänpohjakuvaus onnistuu helpommin. Papilla ja verisuonet tulevat hetken etsimisen jälkeen näkyviin tutkittavilta henkilöiltä, eli ryhmätyö palveli tehtäväänsä hyvin.

Klo 10.15 ryhmätyö päättyy ja toispuolisesta näön heikentymisestä huolimatta päätän lähteä Arvon hiljaiseen lukusaliin lukemaan neuroanatomiaa lähestyvää sähköistä välitenttiä silmällä pitäen.

Klo 12.12 pidän lounastauon ja ladon lautaselleni rajoituksien mukaisen enimmäismäärän broileria riisin ja salaatin kera. Ruokapöydässä naureskelemme vielä kavereiden kanssa huvittavaa ulkonäköämme, jossa toinen pupilli on laaja ja toinen kontrastina kovin pienen näköinen.

Klo 12.36 siirryn opiskelemaan tällä kertaa kirjaston puolelle, koska pieni maisemanvaihdos virkistää. Aiheena on silmän anatomia ja näön fysiologia, jotka ovat seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Yleensä en vietä koululla itsenäisesti opiskellen kovinkaan kauaa, mutta tällaisina päivinä kun aamupäivä- ja iltapäiväopetuksen välillä on useampi tunti, tykkään hyödyntää väliajan lukien. Kotona keskittymiskykyni on tosi asiassa parhaimmillaan, mutta hiljainen lukusali (tai kirjasto) toimii hyvänä varavaihtoehtona itseopiskeluun.

Klo 13.45 toinen ryhmätyö, RT4 eli aivohermojen testaus alkaa oman tutorryhmäni kanssa. Työn alussa olen innoissani, sillä pääsen ensimmäistä kertaa harjoittelemaan neurologisen statuksen tekoa. Tämän 1,5-tuntisen aikana ei tullut juurikaan uutta teoriaa, koska olen kaikki 12 aivohermoa ennen jo opiskellut, mutta käytännön puolesta työ oli antoisa. Koska olin ainoana käynyt aamulla silmä-ryhmätyössä laajennuttamassa pupillini, sain olla usealle ryhmän jäsenelle koekaniinina oftalmoskoopin valon alla.

Aivomallilla oli kiva vähän leikkiä

Klo 15.15 jokainen aivohermo saatiin testattua toimivaksi, ja saamme ryhmätyön vetäjältä kuittauksen ryhmätyökorttiin (lääkispiireissä kutsumme sitä temppukortiksi). Samalla koulupäiväni päättyy ja otan suunnaksi tutun treenipaikkani Pirkkahallin.

Klo 16.18 nopeustreeni on vauhdissa, jossa otan syksyn toisia piikkarivetoja. Juoksu tuntuu yllättävän hyvältä tähän aikaan kautta kun ohjelmassa on pitkästä aikaa ins-outs-vetoja (ideana siis vuorotellen kiihdyttää ja rentouttaa juoksu, jolloin nopeat lihassolut saavat ärsykkeen).

Klo 17.24 tulen kotiin ja alan heti syödä, nälkä jo kurnii. Tänään en jaksa enää illalla paljoa opiskella mutta suunnittelen tätä blogitekstiä ja rentoudun televisio-ohjelmien ääressä.

Iltaruuaksi lohta...

Klo 21.56 syön iltapalaa, julkaisen tämän postauksen ja menen nukkumaan. Tämä oli hyvä ja opettavainen päivä!

Marjasmoothie ja päärynä iltapalaksi

TLK 45 v.

Kirjoittelin aiemmin Pettymys -postauksessani, kuinka ainejärjestömme wuosijuhlat valuvat osaltani tavoittamattomiin. Kuitenkin suureksi riemukseni sain paikan varasijalta näihin upeisiin juhliin, joihin odotus viimein palkittiin tänä viikonloppuna. Nämä wuosijuhlat olivat minulle ensimmäinen kerta lukion wanhojen tanssien jälkeen, kun sain pukeutua pukukoodin mukaisesti iltapukuun. Sain lisäksi ihailla sitä kauneutta, jota jokaisen juhlijan olemuksesta huokui. Juuri tällaisista arvokkaista ja hienostuneista juhlista eniten pidän.

Juhlapaikalle Tampere-taloon saapuessani aistin heti upean juhlan tunnelmaa. Juhlasalin koristelut ja asetelmat tarjosivat hienot puitteet juhlan toteutukselle. Tilaisuuden teki arvokkaaksi myös se, kun TLK:n (Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura) isäntä ja emäntä olivat vastassa ja kättelivät jokaista juhlavierasta. Tuntui, että olin todella tervetullut juhlimaan!

Upea Sorsapuisto-sali alkoi täyttyä juhlavieraista

Wuosijuhlien pääjuhla eli iltajuhla tarjosi kaikessa komeudessaan laadukkaan 4 ruokalajin illallisen juhlapuheineen. Ohjelmaan kuului myös yhteislaulua uudistetusta laulukirjasta, kaunis a capella-esitys kuoron toimesta, erityismaininnat sekä palkitsemiset. Puheet olivat ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä, jonka vuoksi niitä oli ilo kuunnella. Iltajuhlan eteen oli nähty paljon vaivaa, minkä lopputuloksena syntyi loistavan ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pupunkorvat kuuluvat Wuosijuhlien perinteeseen

Jatkoille siirryttäessä sai höllätä juhlaetikettiä ja nauttia juhlabändin esittämistä hiteistä vuosikymmenten varrelta. Toisin kuin olin ennalta kaavaillut, päätin olla vaihtamatta jatkoille mekkoa ja mennä samalla juhlapuvulla kuin iltajuhlassa. Puvun rintapieleen taittelemani TLK:n ruusuke saikin viuhua tanssilattialla askelteni tahdissa. Bileet jatkuivat aamun pikkutunneille ja tunnelman ollessa lähes katossa viihdyin itsekin jatkoilla paremmin kuin hyvin. Kellojen siirtämisen vuoksi olisi juhlimiselle saanut vielä ylimääräisenkin tunnin, mutta itse käytin tämän lisätunnin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavan aamun sillistä varten.

Pakkahuoneen jatkot

Sillikselle eli "silliaamiaiselle" lähtö oli toteutettu mielenkiintoisasti, sillä me juhlavieraat emme tienneet juhlapaikan sijaintia etukäteen. Ideana oli astua bussiin ja jäädä odottelemaan mihin se vie. Melko jännä tapa siis matkustaa! Juhlapaikka olikin suuri yllätys ja ylitti odotukseni, koska sillis pidettiin Aitoossa asti (vuosittaisen Kirkastusjuhlien tapahtumapaikka). Paitsi wuosijuhlat, oli myöskin sillis minulle ensimmäinen laatuaan. Väsynyt juhlakansa saikin palautua juhlista Oktoberfest-teemaisesti ruokaa ja juomaa vapaasti hakien. Silliksellä sai oman mielen mukaan hengailla, katsella leffaa, pelata lautapelejä, saunoa, kuunnella musiikkia tai katsella näytelmäkerhon näytelmää. Juhlaviikonppu oli mukava päättää näin yhdessä aikaa viettäen ja edellisen päivän huippuhetkiin palaten.

Wuosijuhlat olivat mielestäni täydellinen näytäntö akateemisesta vuosijuhlakulttuurista sekä arvokas kunnianosoitus kandiseuramme 45 vuoden mittaisesta historiasta. Olen todella kiitollinen, että pääsin osalliseksi tätä suurta juhlaa.

Ohi syyskuu läpi innostavan lokakuun

Syyskuu kului nopeasti Ravinto-jakson oppeja sisäistäen ja mukavana vastapainona oheistapahtumiin osallistuen. Edellisen tutkimusjakson jälkeen ns. normaaliin arkeen palaaminen perinteisten tutoristuntojen, erinäisten ryhmätöiden ja farmakologian alkamisen kautta tuntui todella kivalta. Lääkkeiden vaikutusmekanismien opettelu tuo tunteen, että osaisi jo tietyissä tapauksissa määrätä itse lääkkeitä. Näin kävi yhdessä tutoristunnossa, kun sanoin, että "aloitetaanko statiinit (kolesterolia alentava lääke) vai pitäisikö ensin muuttaa ruokavaliota?" Siihen tutorimme korjasi, että tarvitaan ensiksi vähän lisää esitietoja... Ainakin opin, ettei pidä mennä asioiden edelle :)

Kurkistus syksyyn

Jaksoon kuului myös ravintoanamneesin tekeminen Tays:issa yhdelle osastopotilaalle, mikä tarjosi ripauksen käytäntöä ja opetti potilaan haastattelun perusteita. Omassa 11 hengen tutorryhmässäni sain haastatella potilasta yksin muiden haastatellessa pareittain. Ajattelin, että on hyödyksi jo näin lääkiksen alkuvuosina opetella kohtaamaan potilas itsenäisesti sekä harjoittelemaan luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista hänen kanssaan. Haastattelu sujui mielestäni hyvin, vaikken kysymyksiä etukäteen ollutkaan valmistellut.

Jokasyksyinen Hunaja-cup eli kurssien välinen jalkapalloturnaus pidettiin tänä vuonna sateisessa ja koleassa säässä, mutta onneksi tämä ei paljoa menoa latistanut. Innokkaat kannustusjoukot ja pelaajat esittivät jälleen parastaan kentällä ja kentän laidalla. Itse osallistuin naisten otteluun, jossa fuksit haastoivat ylempikurssilaiset. Vaikka oma osuuteni oli lähes mitätön joukkueen kannalta, päihitimme fuksikurssin ja saimme nauttia urheilun tuomasta riemusta.

Starckin tytöt esiintulotanssissa

Fukseista luotiin medisiinareita Injektioissa, joissa me kakkoskurssilaiset toimimme rasteille viejinä ja yleisestä järjestyksestä huolehtien. Oma huturyhmämme, joka oli valinnut teemakseen Pohjois-Korean, suoriutui annetuista tehtävistä mallikkaasti. Hauskaa oli itse kullakin, ja erityisesti yksi mysteerinomainen käytännön tehtävä valkeni minulle vasta näin vuosi sen suorittamisen jälkeen. Onnistuneen rastikierroksen aikana kuulimme useita uhkauksia siitä, kuinka saamme varautua "kostoon" ensi keväänä Kandipotkijaisissa. Tarvitsee siis varmaan alkaa valmistautumaan, mitä vaan voi ensi toukokuussa olla edessä!

Hutu 13:n fuksit ja Pohjois-Korea

Lokakuu tuo mukanaan lähestyvän jaksotentin, sitä seuraavan seminaariviikon ja tämän jälkeen häämöttävän Hermosto-jakson, jota odotan jo nyt kovasti. Ennen lääkiksen alkua tutkin eräästä ihmisen fysiologian oppikirjasta hermoston rakennetta ja koettuani asian niin innostavaksi, tajusin oppineeni aivohermot ilman sen suurempaa perehtymistä asiaan. Toivottavasti tämän pohjalta on hyvä ponnistaa syvemmin hermoston saloihin. Sitä ennen minut kuitenkin pitää kiireisenä kuluvan jakson viimeiset metrit. Toivotan kaikille blogini lukijoille innostusta ja inspiraatiota syksyn pimeyteen!

Matkalla Arvolle

Pettymys

Yhdestä asiasta olen kokenut vääryyttä lääkisopintojeni aikana. Oppialallamme nimittäin esiintyy toisinaan suurta kilpailua sen suhteen, ketkä pääsevät osallistumaan tapahtumiin ja ketkä taas eivät. Ymmärrän sen, että halukkaita on enemmän kuin vapaita paikkoja, mutta mukaan pääsevien valinta toteutetaan mielestäni kohtuuttomalla tavalla. Valinta tuntuu suosivan niitä tiettyjä onnekkaita, jotka yhä uudelleen tulevat valituiksi kun taas toiset (johon minä muun muassa lukeudun) taas jäävät aina rannalle.

Jo viime keväänä olin kovin harmissani siitä, etten tullut valituksi Tampereen Lääkäripäiville samaan aikaan kun useat hehkuttivat sisäänpääsystään. Nyt syksyllä jouduin taas kohtaamaan suuren pettymyksen, kun en päässyt kauan haaveilemilleni Wuosijuhlille. Kummassakin tapauksessa tein parhaani, mutta Lyyti-sivusto ilmoitti tapahtuman olevan täynnä siinä vaiheessa kun sivu itselleni avautui. Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi nopea (100 metrin juoksussakin olen hyvin vikkelä reagoimaan laukaukseen ja irtoamaan telineistä) vaan netin ja tietokoneen terävyydestä. Koen tällä tavoin suoritettavat ilmoittautumiset todella epäoikeudenmukaisiksi, sillä ne edellyttävät supertehokkaita tietokoneita/mobiililaitteita joihin ei kaikilla ole varaa. Perinteinen jonotus testaisi paljon enemmän motivaatiota ja olisi osallistujille reilumpaa. Nyt paikat täyttyvät jopa sekunnissa ja kuukausien odotus murenee silmän räpäyksessä huolimatta siitä, kuinka paljon tahtoa ruudun toiselta puolelta löytyy. Mekko, laukku, kengät ja muut Wuosijuhlatamineet minulta olisivat jo löytyneet, kampaukseen ja meikkiin säästin kesätöissä. Ainejärjestömme täyttää 45 vuotta kuitenkin vain tänä syksynä ja sen kunniaksi järjestettävät erityisen hienot tasavuosijuhlat olisivat merkinneet itsellenikin niin paljon.

Ehkä vielä tulee aika, kun onni suosii minuakin. Sillä kerralla lupaan ainakin arvostaa sisäänpääsyäni todella suuresti, aivan kuten lääkikseen pääsyn suhteen tein. Tämä postaus oli minulta hieman avautumista pahasta mielestä, mutta kertoo siitä, ettei elämä lääkiksessäkään ole aina ruusuilla tanssimista.

Toogailua ja tilastointia

Syksyn ensimmäinen tentti on takanapäin ja lääketieteellisen tutkimuksen peruskäsitteet pitäisi olla nyt ainakin jollakin tasolla hallussa. Vaikka ryhmittäin tehtävät tutkimusraportit ja suullinen seminaarityö vielä siintävät edessä, on todella mukavaa päästä opiskelemaan jälleen aina yhtä kiehtovaa anatomiaa ja fysiologiaa. Maanantaina alkava jakso "Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen" pitää sisällään ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, ravitsemusta, farmakologiaa ja lisäksi potilaan tutkimisen osalta harjoittelemme ravintoanamneesin ottoa. Erittäin mieluista asiaa on siis tulossa, ainakin jos vertaa artikkeleiden analysointiin ja taulukoiden tulkitsemiseen...

Alkanut syyslukukausi on ollut aika hektistä aikaa koulukiireiden ja vapaa-ajan tapahtumien vuorotellessa. Uudet fuksit on otettu ilolla vastaan ja me kakkoskurssilaiset hutut olemme koettaneet järkätä heille mahdollisimman paljon oheisohjelmaa tutustumisen ja yhteishengen luomiseksi. Fuksien ensimmäisenä kouluaamuna muodostimme samanlaisen kunniakujan kuin muistan itse kulkeneeni aplodien saattelemana viime vuonna. En olisi uskonut, kuinka paljon se paitsi fuksina merkitsi, myös toisena opiskeluvuotena kunniakujaa muodostamassa. Iloisten ja toisinaan yllättyneidenkin ilmeiden näkeminen sai itsellekin hymyn huulille. Tutustumissanojen jälkeen päivä jatkui huturyhmittäin koulua esitellen ja paikkoja kierrellen. Illalla osallistuin fuksien tutustumisillassa ohjelmanumeroon, jossa yhdestä hutusta esitettiin vuorotellen tosi väittämä. Oma väitteeni oli, että olen laulanut Turkin radiossa yleisön kannustaessa villisti! Muutoin ilta menikin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna, paitsi että fuksit rikkoivat ylivoimaisesti viime vuotisen Tampere-talo-maratonin osallistujaennätyksen. Jo siitä pystyy vetämään johtopäätöksen, että innokas ja aktiivinen kurssi on kyseessä.

EYOF Turkin Trabzonissa 2011 ja Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla :D

Edellisviikon aikana juhlittiin kahdet bileet, minkä vuoksi loppuviikosta alkoi olla jo aika väsynyt. Tiistain avajaisbileet olivat ihan kivat, mutta fokus oli kuitenkin täysin torstain toogabileissä. Näitä lakanapippaloita oli pitkään odotettu ja odotus palkittiin jälleen huikeilla juhlilla antiikin Kreikan teemalla. Ennen bileitä etkoiltiin mukavasti hutuporukalla ennen siirtymistä bussikuljetuksella juhlapaikalle. Toogabileet ovat omasta mielestäni aina ylitse muiden kun yksittäisiä bileitä arvostellaan, onneksi niitä on vielä useat opiskeluaikanani edessä.

Tämä viikko onkin ollut lähes päinvastainen edelliseen nähden, sillä lähestyvä tentti pakotti istumaan hiljaisessa lukusalissa tenttiartikkeleihin ja teoriapuoleen syventyen. Myös illat kuluivat kotona opiskellen ja tenttiin valmistautuen. LTT-tentti jännitti eri tavalla kuin ennen, koska se oli aineistopohjainen ja lisäksi olin kuullut joidenkin ylempien kurssien korkeasta reputtamisprosentista. Tentti kuitenkaan ei tuntunut mitenkään kovin pahalta, mutta oikeiden vastauksien oikeellisuudesta ei tässä tentissä pysty olemaan yhtä varma kuin perinteisissä tenteissä. Tenttisauna olikin rento tilaisuus jättää tenttiajatukset taka-alalle ja pitää ansaittua taukoa lukemisesta.
Innolla taas uuteen viikkoon!

Back to school

Ensimmäinen viikko toisen vuosikurssin lääketieteen opiskelijana vierähti enemmän tai vähemmän opiskelun merkeissä. Opintojen pariin paluu oli omalla ja monen muun kurssikaverinikin kohdalla odotettu tapahtuma, vaikka viihdyin kesätöissä ja joista ehti tulla mukava arjen aikatauluttaja. Aion kuitenkin jatkaa kesätyöpaikassani vielä koulun alettua tehden aina silloin tällöin viikonlopputöitä. Arkipäivät varaan opinnoille ja kaikille oheistapahtumille, joita varsinkin nyt syksyllä tulee paljon riittämään.

Tällä viikolla alkanut jakso "Lääketieteellinen tieto ja tutkimus" ei välttämättä lukeudu koulussa tähän mennessä niihin kaikista mielenkiintoisimpiin jaksoihin, mutta myöhemmissä opinnoissa (ennen kaikkea syväreissä) ja lääkärin työssä näitä tietoja ja taitoja tulee varmasti tarvitsemaan. Lääketiede kehittyy kuitenkin hurjaa vauhtia ja esimerkiksi tutkimustiedon kriittinen arviointi sekä uusimpien tutkimustulosten hyväksikäyttö potilaan parhaimman mahdollisen hoidon suhteen koskettaa soveltuvin osin vähintäänkin kaikkia lääkäreitä.

Tällä niin kutsulla LTT-jaksolla teemme tutorryhmissä tutkielman, johon kuuluu  tutkimussuunnitelman teko, aineiston analysointi sekä tulkinta, tutkimusraportin kirjoittaminen ja lopuksi tutkielman suullinen esitys. Tämän lisäksi jaksoon kuuluu uudentyyppiset TBL-istunnot (team-based-learning), joissa emme PBL-tyyppisesti asetakaan ryhmällemme oppimistavoitteita vaan keskustelemme ja sovellamme annettujen ennakkotehtävien pohjalta tieteelliseen tutkimukseen liittyviä periaatteita. Ryhmätöissä harjoittelemme analysoimaan sekä hallitsemaan havaintoaineistoa SPSS-ohjelmalla, jonka käytöstä ei itselläni ollut ennen näitä ryhmätöitä lainkaan kokemusta. Eilen alkoi myöskin LTT-jakson osana suoritettava Medical English - tieteellinen kirjoittaminen, joka toteutetaan itsenäisesti verkossa erilaisten kirjoitustehtävien muodossa. Lääkiksessä opiskeluun liitetty pänttäys onkin tässä jaksossa poikkeuksellisesti hieman toissijaista, sillä itseopiskelutunnit täyttyvät erilaisten tehtävien ratkaisemisesta ja palautuksista.

Lähtötasoni tilastotieteeseen lähenteli melkein tätä tasoa ;)

Heti toisen opiskelupäivän iltana pidimme oman kurssimme IKEA-sitsit, joita voisi kuvailla opiskelijaelämään palauttavaksi, riemukkaaksi yhdessäolon juhlaksi. Tuttuun tapaan sitseihin kuului teemanmukainen pukeutuminen ja asianmukainen ohjelma. Nämä lukuvuoden aloittavat sitsit toimivat samalla hyvänä harjoituksena ensi viikon rupeamalle, kun uudet fuksit aloittavat lääkistaipaleensa ja useat illat täyttyvät moninaisista illanvietoista ja tapahtumista. Itse hutuna (=hupitutorina) pyrin antamaan uusille lääkisopiskelijoille tarvittavia vastauksia, jotta opintojen aloitus ja muut käytännön asiat tulevat edes jokseenkin tutuiksi. Tuleva viikko on siinäkin mielessä erilainen, että me nykyiset kakkoskurssilaiset emme olekaan enää koulun "junioreja" vaan saamme koulumme joukkoon uusia innokkaita vahvistuksia. Ihanaa on olla taas takaisin koulunpenkillä!

Haaveista totta - Kroatia

Palasin äskettäin lomamatkalta Kroatiasta eli maasta, jossa en ole ennen käynyt. Reissu oli odotettu, koska Suomen viileä ja sateinen kesä alkoi jo minunlaistani lämpöä sekä auringonottoa ihannoivaa matkailijatarta aavistuksen tympiä. Irtiotto arjesta yhdistettynä helteeseen, rantaelämään ja lukuisiin nähtävyyksiin oli juuri sitä, mitä reissulta hain.

Matka alkoi lennolla Splitiin, josta lentokenttäbussin ja lautan kuljettamina suuntasin ensiksi Brac-saarelle Supetarin kaupunginosaan. Majoituin Supetarissa noin kahden kilometrin päässä lauttasatamasta viehättävässä hotellissa puolihoidolla. Hotellin oma ranta oli lähellä ja se suorastaan kutsui heti pulahtamaan kirkkaisiin Välimeren aaltoihin. Koska olin kuullut puhuttavan, että Kroatiassa voi meressä olla merisiilejä, hankin heti matkapäivänä katukauppiaalta uimatossut uintireissuja varten. Kivikkoisilla rannoilla niistä oli myös se etu, ettei jalkoihin sattunut terävien ja kookkaiden kivien iskut. Ensimmäinen päivä kuluikin hotelliin ja sen ympäristöön tutustuen, rannalla aurinkoa palvoen ja hotellin illallisella maukkaita kalaruokia maistellen. Edes auringon laskiessa ei tarvinnut palella, sillä ilma oli iltaisinkin helteinen.

Lämpimään Välimereen kastautumassa

Toisena päivänä aamiaisen jälkeen päätin kokea uusia elämyksiä ja yhdistinkin rantapäivän pieniin vesiaktiviteetteihin. Lähdin tunniksi melomaan vuokrakanootilla rantaviivaa pitkin kohti lauttasatamaa. Vaikka melonnan tekniikka ei minulla täysin hallussa ollut, sovelsin muutaman vuoden takaista suppailukokeiluani ja matka alkoikin edetä tasaiseen tahtiin. Supetarin keskustan liepeillä kanootissa istuessani huomasin hauskalta näyttävän vesiurheiluradan, jonne kokeilunhaluisena suuntasin seuraavaksi kanootin palautettuani. Radalla tunnin kiipeiltyäni, tasapainoteltuani, pompittuani ja muutamaan otteeseen veteen mätkähdettyäni oli aika ottaa kevyemmin. Monipuolisen liikuntapäivän jälkeen rannalla loikoilu ja kroatialaisten ruokien nauttiminen auttoivat palautumaan seuraavaan päivään.

Kuvittelin olevani Selviytyjien kuvauksissa tällä vesiradalla

Kolmantena päivänä lähdin bussiretkelle Brac-saaren eteläosaan Bol-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa pääkohteena oli erikoisen muotoinen Zlatni Rat-uimaranta. Harmikseni aurinko pysytteli aamupäivän pilvessä, mutta esiin palatessaan päivä paljastuikin ehkä koko matkan kuumimmaksi. Satama-alue oli jälleen kerran kaunis ja täynnä pieniä ravintoloita, kuppiloita ja jäätelökioskeja. Supetarista edestakaisen matkan ostettuani sain valita, millä paluukuljetuksella tulen ja alkuillan ruuhkaiseen bussivuoroon ahtautuikin iso joukko turisteja eri kansalaisuuksilla.

Zlatni Ratissa ranta oli molemmin puoleinen

Neljäntenä lomapäivänä oli aika jättää Brac-saari taakse ja palata mantereelle Splitin kaupunkiin. Split on täynnä vuokrattavia huoneistoja kun taas hotelleja on kaupungissa vähemmän. Oma majapaikkani sijaitsi hyvällä sijainnilla lähellä satamaa, Riva-kävelykatua ja vanhaa kaupunkia. Pilviverhojen hieman haitatessa auringonsäteiden kulkua päätin kuluttaa päivän kierrellen nähtävyyksiä. Jokaisen Spilitin matkailijan tulisi omasta mielestäni kävellä Riva päästä päähän. Tällä kauniilla promenadilla riitti ravintoloiden sisäänheittäjiä omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, mutta sopivalla reittivalinnalla ja ravintoloiden henkilökunnasta välittämättä katu on toimiva niin päivä- kuin iltakävelyllekin. Tämän rantakadun päästä lähtee toinen kävelykatu, Marmontova, josta erkaantuu kapeita pikkukatuja vanhaan kaupunkiin. Splitin nähtävyyksistä tunnetuimpia on myös vanha muurilla ympäröity Diocletianin palatsi, jonka keskeltä kohoaa tornirakennus täydentämään Splitin katukuvaa. Torniin oli sisäänpääsymaksu ja aika pitkät jonot, mutta kärsivällisenä ja kieli keskellä suuta kapuamalla pääsi ylös asti ihailemaan Splitin kaupunkia joka suunnalta. Vaikka torni ei ollut hirveän korkea, kiipeämisen teki osaltaan hankalaksi vastaantuleva liikenne ja jyrkät, kapeat portaat. Diocletianin alueella olisi lisämaksusta päässyt muihinkin näyttelyihin ja katedraaliin, mutta päätin jättää ne väliin ja katselin mieluummin vapaapääsyisiä raunioita ja palatsin portteja. Ilta kului sopivaa ruokapaikkaa etsiessä, jollainen löytyikin ravintoloita pursuavalta Narodni Trg:lta. Edellisten päivien rantaloma Bracissa vaihtui Splitissä kaupunkilomaan, jossa tekemistä ja näkemistä riittää moneen makuun.

Kuvan ottohetkellä pilvinen Split

Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi matkan kohokohdista ja ainoa retkeni, jonka kuljetukset oli etukäteen hankittu. Harvemmin lähden luonnonpuistoihin Suomessa tai ulkomailla yhtä innostuneena kuin tänä matkapäivänä Krka:n kansallispuistoon lähdin. Krka järvineen ja vesiputouksineen sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Splitistä. Paikalle saapuessani minut yllättivät valtavan pitkät jonot, sillä en ollut aavistanut kuinka suosittu tämä luontonähtävyys on. Lähes tunnin jonoissa seistyäni, joista toinen lippujonossa ja toinen laivajonossa pääsin laivakuljetuksella Krkan pääkohteelle. Krkaan olisi ollut mahdollista kulkea patikoimalla 4 kilometrin matka, mutta laivamatka oli jo itsessään hieno kokemus ja toi mieleen vuoden takaisen Floridan matkani. Tungokset Krkassa eivät suinkaan jääneet laivajonoihin, vaan kaikki vierailijat tuntuivat tahtovan kuvauttaa itsensä sillalla upeiden vesiputousten edessä. Kiersin noin parin kilometrin mittaisen luontoreitin vesiputousten ympärillä, jonka jälkeen menin uimaan lämpimään vaikkakin kivikkoiseen veteen vesiputousten edessä. Väenpaljoudesta johtuen tuli paluumatkaan varata riittävästi aikaa, koska Krkassa laivakuljetuksia ei tuntunut olevan riittävästi kävijämääriin nähden.

Krkan vesiputoukset olivat ihastuttava näky

Viimeinen kokonainen lomapäiväni Kroatian auringon alla alkoi aamuisella kiipeämisellä Marjanin kukkulalle Splitissä. Nousu 178 metrin korkeudelle merenpinnasta sujui tasaisesti ja näkymät huipulla olivat mieltä avartavat. Loppupäivä olikin rentouttavaa viettää Splitin Bacvicen uimarannalla auringon energiaa itseeni keräten ja meressä vilvoitellen. Iltakävely Rivalla, vanhassa kaupungissa ja illallinen hyvässä ravintolassa sinetöivät onnistuneen Kroatian matkani.

Marjanin kukkulalta laskeutumassa

Tykkäsin Kroatiasta matkakohteena, mutten voi ylistää sitä kuitenkaan liiaksi. Splitissä voi yhdistää mukavasti rantaloman kaupunkilomaan ja bussi- sekä laivayhteydet liikennöivät tiheästi isoimpien kaupunkien ja luontokohteiden välillä. Rauhallisempaa menoa kaipaaville Brac-saari oli otollisempi verrattuna Splitiin, joka ajoittain oli kohtuullisen äänekäs ja ruuhkainen. Opasteet Kroatiassa eivät olleet omasta mielestäni kovin selkeät ja välillä tulikin turvautua Googlen karttapalveluihin suunnatessa tiettyä määränpäätä kohti. Hintataso oli paikoitellen edullinen, mutta esimerkiksi ravintoloissa syödessä se oli suunnilleen Suomen tasoa. Kuitenkin jäätelöpallojen hinnat hämmästyttivät halpuudellaan ja tästä syystä tulikin herkuteltua näitä ihan loman jokaisena päivänä... Voisin matkustaa Kroatiaan uudelleen, mutta toistaiseksi koen, että tämä matka tarjosi riittävän kokonaiskuvan huomioiden rannat, luonnon ja arkkitehtuurin. Yksi haave kävi jälleen toteen matkustaessani Kroatiaan, joka kohteli minua lomallani oikein hyvin.

Heinäkuun kuulumisia

Oma suosikkikesäkuukauteni heinäkuu alkaa olemaan lopuillaan ja haluankin vielä palata sen tärkeimpiin elämyksiin, joiden siivittämänä jaksaa taas pyörittää normaalia arkea pimeneviin iltoihin ja syksyä kohti. Vaikka useana päivänä tästä lomakuukaudesta olen ahertanut töissä, on vapaapäiviin riittänyt sisältöä kaikenlaisen rentoutumisen ja urheilun merkeissä. Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta, joten olkoon tämä postaus muisto vuosi sitten alkaneelle taipaleelle, joita te lukijat olette osaltanne toteuttamassa.

Heinäkuuta ei voi sivuuttaa ilman mainintaa Ruisrockista ja kauniista Ruissalon maisemista. Hienoin hetki näillä festareilla oli mielestäni se, kuinka laivat lipuivat ohitse tervehtien iloista festivaalikansaa samalla kuin lempiesiintyjäni soittivat ja viihdyttivät festarikävijöitä. Sen yhden päivän kun sain Ruississa viettää sai minut unohtamaan arjen kiireet ja hetkeksi irtaantumaan muusta. Pientä palautetta antaisin kuitenkin festareiden järjestelyiden osalta, jotka tuntuivat paikoitellen vähän ontuvan. Kaikesta huolimatta jälleen kerran oli aika maagista se, kuinka lähes koko kesä sää on sateinen ja kolea, mutta Ruissiviikonloppuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähes hipoo hellerajaa.

Ruisrock 2017

Viking Grace lähestymässä Rantalavaa

Heti seuraavana päivänä Ruisrockista oli vuorossa SM-viestit kotikaupungissani. SM-viesteihin kuuluu aina omanlaisensa kutkuttava tunnelma, kun yksilöurheilijat kisaavatkin nyt joukkueissa ja kannustavat seuroittain toisiaan. Juoksin naisten 4 x 100 metrin viestissä avausosuuden järjestävän seuramme Pyrinnön kakkosjoukkueessa. Juoksu kulki omasta mielestäni hyvin (huolimatta edellisillan festareista) ja sain ojennettua viestikapulan suhteellisen helposti toisen osuuden juoksijalle. Viestijuoksuun kuitenkin kuuluu se, etteivät vaihdot aina mene ihan nappiin ja tätä sain todistaa heti joukkueemme seuraavassa vaihdossa. Tämä kuitenkin tekee viestikisoista niin jännittäviä, koska pienikin virhe voi olla joukkueelle kohtalokas. Kapula tuli meillä maaliin asti, mutta finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Better luck next time...

Kotikisat Ratinan stadionilla

Reilun viikon mittaisen kesälomani käynnistivät Kalevan kisat, jotka järjestettiin tänä vuonna Seinäjoella. Koska ikäni puolesta en enää kuulu nuorten sarjoihin, olivat nämä kisat eräällä tavalla kauden päätavoitteeni tai ainakin tärkeimmät kisani, vaikken kisoihin mitään suurempia odotuksia itselleni asettanutkaan. Ajattelin vain, että nyt on lomani ja aion nauttia kilpailemisesta meni sitten syteen tai saveen. Kaikki harmit tai pettymykset saa joka tapauksessa unohdettua parin päivän päästä siintävällä Kroatian lomamatkallani. No, kisoista ei lopulta jäänytkään paljoakaan kerrottavaa, sillä kilpailuni päättyi kolmeen karsintahyppyyn. En nyt ala analysoimaan kisaani sen enempää kuin mainitsemalla, että hyppytekniikan puolesta kisapäivä ei ollut minun päiväni. Nyt reilun viikon kuluttua näistä kisoista kisojen epäonnistuminen on kuin kaukana menneisyydessä, sillä Kroatian lomani pyyhki pois kaikki nämä ikävämmät ajatukset ja täytti ne uusilla ihanilla muistoilla.

Auringonlasku Brac-saarella Kroatiassa

Kroatian reissustani on tulossa vielä oma postauksensa, joten pysyhän kuulolla!